Voi reuma

Tänään piti siis juosta rauhallinen ja rento 15 min juoksulenkki. Aamulla varustauduinkin niin, että käydään koiran kanssa lenkillä ja jopa kävelin pururadan alkuun, vaikka jalat tuntuivat puupökkelöiltä. Otin jopa muutamia juoksuaskeleita (olisinkohan juossut 8 min). Ensimmäiseksi tekivät keuhkot tenän. Siitä tenästä selvittiin rauhoittamalla tahtia lähes paikallaan hölköttelyksi. Sen jälkeen mielipiteensä asiaan sanoi vasen päkiä, jonka sanaan uskoin ja kävelin loppumatkan.

Kotiin päästyäni istuin hetkeksi tietokoneelle kirjaamaan päivän treenin ja kun lähdin sitten aamupalan tekoon ja suihkuun ensimmäisellä askeleella tuntui koko oikea jalka pettävän alta. Seuraavalla askeleella kipu paikantui pääasiassa lonkkaan, mutta polvellakin oli mielipiteensä. Eikä tilannetta helpottanut vasen päkiä, jonka mielestä kaikenlainen taivuttelu on aivan yliarvostettua.

Päätin sitten tämän kokemuksen jälkeen pitää lorvimispäivän. Kävin jopa autolla kirjastossa kilometrin päässä ihastelemassa omaa kuvaani lehdestä. (Oli muuten toimittaja kirjoittanut juuri sen, mitä sanoin.) ja yritin löytää kaupasta jotain salaatin tynkää huomiselle. En kuitenkaan löytänyt ja jaloilla oli jo mielipide moisesta kävelemisestä, joten tulin kotiin.

Kovaa kamppailua olen käynyt itseni kanssa siitä, että tänään olisi pitänyt mennä salille (jalkapäivä) ja tehdä miljoonaa muutakin juttua. Järki ja kokemus sanovat, että kropalle ainoa oikea ratkaisu on levätä, se suuttuu vaan entistä enemmän rasituksesta. Kuitenkin pieni mieli väittää, että jos tänään lepään, lepään huomennakin ja vielä ensi viikolla. Eli on hirvittävän vaikea antaa keholleen mahdollisuutta saada se riittävä lepo, koska pelkää, että jää sinne sängynpohjalle. Niin hölmöltä kuin se kuulostaakin.

Nyt kuitenkin ainakin tänään lepäilen, huomenna ehkä kokeilen hivenen kävelyä ja jos olo ei tästä parane niin painun torstaina lääkärin juttusille. Ei tämä kuvio nyt näin voi mennä, että kun saa lisää lääkkeitä, niin olo kummallisesti alkaa heiketä lääkkeiden aloituksen yhteydessä. Saa lääkäri sanoa mielipiteensä ja ehkä juoksennella kortisonipiikin kanssa ainakin tuonne päkiään.