Aamulla minulla oli kolme kelloa soimassa, että saan itseni ajoissa ylös ja lenkille ennen, kun ilma ennättää lämmetä. Ensimmäisestä kuudelta soineesta ei ole mitään havaintoa, seitsemän kellon muistan sentään laittaneeni kiinni ja kasin kelloon lopulta heräsin. Nousin ylös ja marssin lukemaan lämpömittaria: 18 astetta varjossa tuossa parvekkeella. Ei ihan järkky tappokeli, joten juoksukamat niskaan ja lenkille.
Olisi voinut ehkä vähän paremmin ajatella, että miten se lenkki nyt kulkeekaan suhteessa varjoihin. Ei se paljon auta, jos ulkoilman lämpötila on 18 astetta varjossa, jos lenkille ei satu yhtään varjopätkää. No päätin kuitenkin hölkätä, kun kerran oli ulos päästy ja treeniohjelma sanoi niin. Heti ensimmäiset askeleet tuntuivat ihan todella tahmeilta ja olo vain paheni lenkin edetessä. Fiilis oli kutakuinkin sellainen, että jalkojen tilalle olisi vaihdettu nippu puolikypsiä spagetteja. Taistelin itseni kanssa 8 minuuttia ja sitten totesin, että ei tämä homma näin ole kivaa ja jos tämä ei ole kivaa, niin minun ei tarvitse moista tehdä. Siis tein 48 minuutin lenkin, josta hölkkäsin 8 minuuttia.
Jatko suunnitelmaa sitten pohdiskelin kotiin päin madellessani. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen lenkki, jossa en saanut juostua ohjelmassa olevaa määrää. Tähän saakka olen sen kuitenkin saanut juostua, vaikka väliin olisi kävelypätkiäkin tarvittu. Toisaalta tämä oli kolmas 15 min lenkki ja edelliset ovat kyllä menneet ihan hyvin, joten totesin, että jatkan ohjelman mukaan. Jos perjantain 9+9 minuuttia ei onnistu, niin pohditaan sitten takaisinpäin palaamista. Tälläistä vuoristorataa tämä juokseminen on kuitenkin alusta saakka ollut.
Katselin muuten äsken juoksuohjelmaa tarkemmin - viikon päästä pitäisi olla kykeneväinen juoksemaan 5 km. Aika hurjalta tuntuu, mutta kyllä se on kokeiltava...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti