Opiskelijan juhannus

Väittävät, että keskikesän juhlaa pitäisi jollain tapaa juhlia. Minä päätin tällä erää olla juhlimatta ja sen sijaan hyötykäyttää rauhalliset hetket työmaalla ja viettää juhannukset kirjoittamalla lopputyötäni. Minä vain tarvitsen kirjoittamiseen rauhan.

Sen verran kuitenkin nautin keskikesästä, että en pitänyt aamulla erityistä kiirettä töihin hankkiutumisen kanssa, vaan hyvällä omalla tunnolla kävin eilen aamulenkillä. Pitkästä aikaa hölkkäsin muutaman askeleen ja lenkki tuntui todella hyvältä, vaikka en ottanut polvitukeakaan mukaan. Alkaisikohan tuo polvikin viimein parantua?

Lenkin jälkeen heiluttelin hieman kahvakuulaakin. Päätin tehdä 10 etuheilautusta ja ne teinkin. Olisin varmasti jaksanut enemmänkin, mutta päätin tällä erää ottaa asiat rauhallisesti ja mieluummin tehdä liian vähän kuin liikaa.

Päivä menikin työpaikalla kirjallisissa touhuissa. Yllättävän paljon sain aikaan, vaikka työteho oli melko alhainen. Siitä huolimatta tekstiä syntyi huomattavasti enemmän kuin aikoihin. Kuviosta jäi ehdottomasti positiivinen fiilis, vaikka vapaata en pitänytkään.

Työpäivää lyhensi lupaus käyttää työkaverin koiraa lenkillä. Alunperin ajattelin käydä vain lyhyen ja nopean lenkin, mutta jalat veivätkin pidemmälle ja kävin tarkastamassa yhden suositellun lammen pohjukan. Tuli siis käveltyä lähes tunti ja vielä kohtalaisen reippaasti.

Lenkin jälkeen unta ei kauheasti tarvinnut houkutella. Tein ruuan ja nukahdin lähes välittömästi. Yön nukuinkin melko hyvin. Heräsin tosin pikkutunneilla savun hajuun. Tiesin, että vieressä poltettiin juhannuskokkoa, joten en havainnosta kamalasti yllättynyt.

Aamulla heräsin pirteänä ensimmäistä kertaa tällä viikolla. Tänään en edes yrittänyt lähteä lenkille, joten olin työpaikalla jo kohtalaisen aikaisin ja tänään olen myös ollut melko aktiivinen kirjoittaja ja työ onkin edennyt melkoisesti. Tämän kirjoituksen jälkeen kirjoitan vielä yhden rupeaman ennen kuin lähden kotiin tekemään jälleen ruokaa.

Aamulla havahduin tosiasiaan, että en ole ottanut kipulääkettä moneen päivään ja silti aamulla olen herännyt virkeänä ja olo on ollut muutenkin hyvä. Hermo-oireet jalkapöydistä ovat hävinneet täysin ja ainoa oireileva paikka on oikea keskisormi. Päätinkin aamulla hankkia siihen kortisonipistoksen lähitulevaisuudessa, jos sen avulla pääsisi nauttimaan täysin oireettomasta kaudesta.

Kuumissaan koulunpenkillä

Parisen päivä on pidetty hellettä. Eilinen ihan kotosalla työleirillä. Välillä meinasi tulla oikeasti paha olo, kun oli vaan liian kuum aja piti vielä puunata autoa. Välillä oli pakko tulla sisälle viilenemään, ettei olisi taju lähtenyt. Sitten toiset leimaavat laiskaksi, kun en ehdoin tahdoin halunnut ulos viettämään aikaa.

Tämä päivä menikin sitten koulun penkillä. Viimeinen yhteinen tapaaminen ennen loppujuhlaa. Aamulla lähdin liikkeelle ajoissa ja kävin matkalla hakemassa biologisen lääkkeen. Apteekissa meni yllättävän pitkään, vaikka oletin, ettei siellä olisi kamalaa ruuhkaa aamulla. Oli kuitenkin. Sain myös sangen perusteellisen selvityksen lääkkeen käytöstä ja haitoista, mikä oli täysin odottamatonta. Yleensä reumalääkkeitä hakiessani en ole juuri saanut infoa, vaan on oletettu, että lääke on opastettu jo reumapolilla.

Tänään aamulla koin myös uuden yllättävän reumaoireen. Ensimmäistä kertaa ikinä kaularanka tuntui jäykältä. Ennenkin lihakset ovat olleet jumissa, mutta tämä oli selkeää reumaattista jäykkyyttä. Onneksi se helpotti aamulla melko pian. Toivottavasti tästä ei tule uusi aamuinen riesa.

Hurja aamu

Nukuin viime yönä todella huonosti. Aamulla heräsin aivan ihmeellisestä mykkyrästä ja ylös pääseminen oli todella vaikeaa. Jouduin kamppailemaan sängyssä vartin ennen kuin uskalsin edes nousta. Aamutoimet olivat melkoisen hankalat ja etenin etukumarassa kepin kanssa kuin vanhukset. Kenkien sivuvetoketjun sain irvistellen kiinni, joten en joutunut lähtemään töihin kumisaappaissa.

Selkä alkoi olla kohtalaisessa kunnossa viitisen tuntia heräämisestä. Siinä kohti sain sen ensimmäisen kerran kunnolla suoraksi. Sen jälkeenkään se ei kestänyt kovin pitkää istumista ja rajoitti liikettä, mutta tuskaisin vaihe oli kuitenkin takana päin.

Työpäivän jälkeen kävin lenkillä koiran kanssa. Tällä erää käveleminen on paljon paremman tuntuista eikä lenkkeily tuntunut ollenkaan niin ahdistavalta kuin eilen. Ei siinä nyt hiki tullut eikä vauhti päätä huimannut, mutta tunnin verran talsimme kuitenkin metsätietä.

Iltaa kohti polvi kipeytyi jälleen. Selkeästi se ei pidä päivän rasituksista ja vaikka sitä miten yrittää varoa. Päivässä on ilmeisesti kohtalaisen kivutonta aikaa iltapäivällä muutama tunti. Pitäisi vaan muistaa nauttia niistä hetkistä.

Aamulenkiltä koiranäyttelyyn

Aamulla kellon soidessa herääminen tuntui mukavalta ja ensitöikseni lähdin lenkille. Tällä erää juoksukoulun ohjelmassa oli pari lyhyttä hölkkäpätkää, jotka teinkin lenkillä. Tuntui mukavalta juoksennella talviaamussa. Selkeästi kuitenkin huomasi, ettei selkä ollut aamulla yhtä vetreä kuin illalla. Muutamaan otteeseen reippaassa kävelyssä tuntui pientä kipua selässä. Ei mitään pahaa, tai yllättävää, mutta kuitenkin selkeä tuntemus. Itse hölkät tuntuivat todella mukavilta ja rennoilta.

Päivä jatkui sitten koiranäyttelyreissulla. Itse keskityin jännittämään kehän laidalla oman ja tuttavien koirien arvosteluita. Jälleen tuli vietettyä mukava päivä mukavassa seurassa. Snautseri-ihmiset tuntuvat olevan melkoisen hauskaa porukkaa ja ainakaan tuon oman koiran kasvattien omistajien seurassa harvoin tulee tylsää. Tämäkään kerta ei ollut pettymys.

Rotukehän jälkeen pyörimme vähän aikaa näyttelypaikalla. Sitten minun oli aika lähteä ajelemaan kohti kotikuntaani. Koira jäi vielä päivän loppuhuipentumaan kasvattajaryhmään ja sen jälkeen menee yöksi kasvattajalle. Haen sen seikkailultaan huomenna.

Oma kaappi

Aamulla pääsin heräämään pitkästä aikaa oikeasti hyvästä sängystä. Ostin pari vuotta sitten itselleni hyvät lämpömuovautuvat patjat. Valitettavasti en ole niillä ehtinyt juuri nukkumaan, koska olen keskittynyt lähinnä reissaamaan. Nyt ne kuitenkin olivat käytössä serkullani ja minulla. Yön nukkui melkein samassa asennossa, eikä aamulla silti ollut puutunut olo.

Aamulla pienet nivelet olivat poikkeuksellisen jäykät. En tiedä vaikuttiko iltainen raskas ruoka juomineen vai lähestyvä piikki. Melko nopeasti olo vertyi ja puolen tunnin päästä tuskin muistin mokomaa aamujäykkyyttä.

Aamuteen jälkeen lähdimme aamupalalle kohti vanhempiamme. Illalla ajelimme taksilla kämpille, mutta aamusta ajattelimme olla reippaita ja kävelimme reilun viiden kilometrin matkan mukavassa pakkasessa. Mukava tapa aloittaa sunnuntaiaamu.

Loppupäivä menikin sitten suvun kanssa keskustellessa ja illalla sain vielä tädiltäni kyydin pääkaupunkiin, jotta huomenna voin aloittaa taas ankaran opiskelun. Muutama viikko vanhempieni nurkissa kävi kyllä hermoille ja nyt on kiva olla pienessä kaapissa ihan yksin ja suunnitella elämäänsä melko vapaasti. Eikä yhtään haittaa, että saatavilla on myös pääkaupungin liikuntamahdollisuudet.

Etelän reissu

Viikonloppu on mennyt sujuvasti koiranäyttelyreissulla. Viikonlopun ohjelma on koostunut autossa istumisesta ja hallissa seisoskelusta. Selkä ei ihan järjettömästi arvostanut ja tänään aamulla oli olo muutenkin melko kankea. Onneksi huomenna on piikkipäivä, joten jaksan uskoa, että kankeus taas helpottaa parissa päivässä.

Ihmeparantuminen

Täytyy todeta, että nämä biologiset lääkkeet ovat yllättäneet todella positiivisesti. Nukuin yöni hyvin ja heräsin aamulla reilusti ennen kelloa pirteänä. Liikkeelle lähtiessäni piti nipistää itseäni varmistaakseni, että olen hereillä. Epäuskoisuus johtui täydellisestä kivuttomuudesta. Kun oikein etsimällä etsin oireita, totesin pitkään vaivanneen keskisormen olevan ehkä aavistuksen jäykkä.

Innostuneena loistavasta aamusta, päätin uhmata pakkasta ja kokeilla hölkkäämistä. Hyvinhän hölkkä kulki ja puolen tunnin aamulenkin jälkeen oli ihana mennä suihkuun. Kaiken tämän jälkeen, oli vielä reilusti aikaa aamiaiselle. Sama tehokkuus jatkui koko työpäivän ja vielä illalla jaksoin tehdä ruokaa ja siivoilla.

Oli kyse henkisistä tai fyysisistä vaikutuksista, olen erittäin positiivisesti yllättynyt. En ole neljään vuoteen uskonut kokevani näin helppoa aamua. Keskitynkin nyt toivomaan, että tämä olo on pysyvä.

Vaihteeksi ratissa

Aamulla mietin toisenkin kerran elämän tärkeysjärjestystä. Kun kömmin ylös sängystä, jaloilla oli erittäin vahva mielipide. Tuntui kuin jokaiseen niveleen olisi asetettu puukko, joka tuntui erittäin epämiellyttävältä aina, kun niveltä hieman liikautti. Harkitsin vakavasti sänkyyn palaamista, mutta kokemus on opettanut, ettei herääminen yleensä helpotu. Niinpä päätin kuitenkin vääntäytyä väkisin liikkeelle.

Laitosjakso on nyt jälleen takana ja ensiviikolla alkaa työt Savossa. Rankka pari kuukautta on takana ja osin odotan, että pääsen taas oikeisiin töihin. Tämä on taas niitä hetkiä elämässä, kun matkalaukkuelämä rasittaa. Olisi niin mukava päästä rakentamaan rutiineja elämään ja kotiutua jonnekin. Toisaalta eipä käy elämä liian tylsäksi.

Hankaluudet jatkuvat

Viime yön nukuin hieman paremmin kuin edellisen. Aamulla olo olikin sitten aivan eri kaliiberia. Selkä oli melko hyvässä kunnossa, mutta kaikki pienet nivelet oireilivat senkin edestä. Onneksi matka vessaan ei ollut yhtään pidempi. Suihkussakin jouduin keksimään uusia innovaatioita, että sain pesuaineet ulos pullosta. Pullon puristaminen sai näkemään tähtiä.

Yllättäen nivelet vertyivät kuitenkin melko nopeasti ja päivä on ollut melko siedettävä nivelten osalta. Vatsa on sitten korvannut olon hankaluuden ja olen juossut vessassa vähintäänkin riittävästi. Huomenna on tilaisuus, jossa on pakko pystyä olemaan vessan ulottumattomissa, joten kokeilen, mihin nuo lääkärin määräämät ripulilääkkeet pystyvät.

Mieltä lämmitti kuitenkin hurjasti kaverin tekemät villasukat. Sukkaprojekti otti aikansa ja minun erittäin liikkuvat elämäntapani eivät ole helpottaneet sukkien päätymistä minulle, mutta tänään sain ne jalkaani. Ihanan pehmeät ja lämpimät sukat, jotka lämmittävät sekä jalkoja että mieltä. Lähetän näin puolijulkiset kiitokset tekijälle.

Hidas käynnistys

Olen nyt päässyt nauttimaan kohtalaisen mukavista aamuista jo pidemmän aikaa. Tänään kuitekin totuus iski taas vasten näköä. Herätessä mihinkään ei varsinaisesti sattunut, mutta olo oli jotain rautakangen ja näkkileivän väliltä. Oli melkoinen taistelu, että sain itseni töihin.

Päivän mittaan olo helpotti ja työpäivän jälkeen sain raahattua itseni pitkästä aikaa hölkkälenkille. Lenkistä ei paljoa jää jälkipolville kerrottavaa. Hölkkäilin kaksi ja puoli kilometriä intervallityyppisesti. Ajatuksena oli hölkkäillä viitisen kilometriä, mutta puolessa välissä totesin, ettei huvita ja jos ei huvita, niin ei ole pakko. Toivotaan, että lenkki oli riittävä helpottamaan huomisaamun oloa.

Loman aloitus

Eilinen päivä meni pitkälti auton ratissa. Koira kävi kaunistautumassa kasvattajalla ja sen jälkeen ajelin yötä myöten rannikolle loman viettoon. Selkä ei kamalasti arvostanut pitkää istumista, mutta kesti kuitenkin kohtalaisesti. Perillä olin kahden maissa illalla ja nukkumaan pääsin kolmen pintaan.

Aamulla kello soi seitsemältä kortisonipillereiden takia enkä sen jälkeen juuri nukkunut. Eli yöunet jäivät muutamaan hassuun tuntiin. Lyhyistä yöunista huolimatta liikkeelle pääseminen oli jälleen todella haasteellista. Sekä kädet että jalat olivat todella jäykät ja kipeät, hengityskin oli ahtaalla.

Päivän mittaan olo hieman helpottui, mutta kyllä koko päivän tiesi olevansa kipeä. Kävin uittamassa koiran ja merenpohjan kivet tuntuivat todella kipeältä jaloissa. Toisaalta nilkat tykkäsivät viileästä vedestä ja niiden turvotus laski vähitellen. Illalla nilkat tosin turposivat uudelleen eli kylmän meren apu oli vain hetkellinen.
 
Kortisoniannoksen nostin puolessa välissä viikkoa taas isoon annokseen, koska reuma tuntui jatkavan oireiluaan. Nivelten turvotuksia kortisoni on auttanut, muttei se oireita täysin ole poistanut. Nivelissä on edelleen kipuja ja jäykkyyttä.

Rauhallinen päivä

Tänään ei oikein jäänyt mitään raportoituvaa blogiin. Reuma ilmeisesti on päättänyt rauhoittua taas hetkiseksi. Aamuisin ei tarvitse vartin sormijumppaa suihkussa, että saa kädet yhteistyöhaluisiksi ja tavaroita saa lattialta ilman koiraa, joten pääsääntöisesti menee ihan hyvin. En tiedä, paljonko vaikutusta on lähes jatkuvalla tulehduskipulääkkeiden syömisellä, mutta joka tapauksessa on ollut mukava nousta aamuisin.

Pakkohölkkä

Minulla oli jalo ajatus käydä aamulenkillä, mutta aamulla liikkeelle pääseminen oli sen verran haastavaa, että päätin unohtaa lenkin. Selkä oli jälleen todella jäykkä ja kumartuminen sattui melkoisesti. Onneksi selkä kuitenkin vertyi melko nopeasti.

Hölkkäilin lenkin työpäivän jälkeen. Olin katsellut kartasta jo etukäteen, että ympäristön teistä saisi muutamankin mukavan lenkin. Vaikka juokseminen ei tänään tuntunut kovin hyvältä päädyin kuitenkin kokeilemaan yhtä lenkkiä. Löysinkin tiet melko vaivattomasti ja onnittelin itseäni onnistuneesta lenkistä puolisen kilometriä ennen mökkiä. Nuolaisin ennen kuin tipahti, metsäautotie päättyi kosteikkoon, joka läpi kyllä kulki viitoitus, mutta ainakin tähän aikaan vuodesta viittojen seuraaminen tarkoitti pahemmanlaatuista kenkien kastelua.

Kaiken kaikkiaan reilun viiden kilometrin lenkki ei ollut millään tavalla nautittava. Vettä tuli taivaasta koko lenkin ja hengitys tuntui raskaalta. Kropassa lenkki tuntui kevyehköltä, mutta hengityksestä päätellen olen tehnyt raskaan lenkin.

Aamut

Reumaanhan kuuluu tyypillisesti, että aamulla olo on huono ja paranee päivän mittaan. Tämä selkeä sykli on ollut nähtävissä minunkin taudissani. Tosin sen jälkeen, kun lääkitykset on saatu suurin piirtein kohdalleen, aamuoireet ovat olleet melkoisen lieviä.

Tänä aamuna tauti päätti poiketa viime aikoina totutusta ja sängystä ylös nouseminen oli todella haastavaa. Selkä oli herätellyt jo muutamaan otteeseen yöllä ja oli aamullakin melkoisen kipeä. Sinällään pelkästään kipeällä selällä sängystä nouseminen vielä onnistuu (kontalleen lattialle ja siitä sitten käsillä tukien seisomaan), mutta selän lisäksi päättivät oireilla myös nilkat ja toinen lonkka, joten normaali reitti ei oikein luonnistunut.

Sänkyynkään ei auttanut jäädä makoilemaan, koska olin lupautunut lähtemään näyttelyyn tänäänkin. Tällä erää oli siis vain irvistettävä ja saatava luut liikkeelle. Koko aamu meni kovin köntyksenä ja monien vaiheiden jälkeen pääsin kuitenkin matkaan. Eipä tuo reilun tunnin ajomatka ainakaan parantanut tilannetta ja tuttavien seuraan päästyäni, ensimmäinen tervehdys oli "näytätpä kamalalta". No parin tunnin pyörimisen jälkeen aamujumituksesta ei ollut jälkeäkään. Huomisaamua odotellessa.

Kahvakuulakaupassa

Tänään aamulla olin pitkästä aikaa todella jäykkä. Yleensä selän ja pikkunivelten tulehdukset ovat vuorotelleet, tällä erää ne päättivät aktivoitua yhtä aikaa. Aamulla selkä herätti muutaman tunnin yöunien jälkeen ja pakotti nousemaan ylös. Ylösnoustessa totesin, että päkiät ovat todella tönköt ja vessaan köpötellessä huomasin myös polvien tuntuvan turvonneilla. Aamun edetessä totesin, että myös sormet ja ranteet ovat melkoisen jäykät. Osa jäykkyydestä oli ihan selkeästi aamujäykkyyttä, mutta varsinkin kädet kipuilivat pitkin päivää. Kummasti sitä hyvinä jaksoina unohtaa, miten hankalaa elämä on, jos ranteisiin tai sormiin sattuu.

Päivän liikunnat koostuivatkin sitten autolla liikkumisesta ja kaupassa käynnistä. Jottei liikunta ihan olisi jäänyt unholaan katselin läheisen Prisman kahvakuulavalikoimaa ja totesin, ettei sieltä ainakaan löydy minulle kuulaa. Olivat turhan hintavia ja kahvat olivat niin kapeita, ettei niitä olisi pystynyt kahdella kädellä liikkeitä tekemään. Oli helppo jättää kuulat kauppaan ja todeta, että kohtuuhintaisen kuulan etsimistä pitää vielä jatkaa.

Kahvakuulien vierestä löytyi myös salihanskoja. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että salitreeniin olisi hyvä hankkia hanskat, koska ne parantavat pitoa painoista ja sitä kautta vähentävät puristusvoiman tarvetta. Muutenkin aina silloin tällöin tuntuu kivalta ostella uusia harrastusvälineitä ja tuovat ne osaltaan lisää motivaatiota, koska uusia välineitä pitää tietenkin kokeilla.

Uimassa

Tänään päätin käydä tutustumassa uimahalliin. Kerrankin asun kävelymatkan päässä hallista. Sainkin opiskelukavereistani matkaseuraa ja puolitoista kilometriä meni aivan hujauksessa. Altaassa oli valitettavasti sen verran paljon väkeä, ettei oikein mahtunut uimaan omaa tahtia ja päädyinkin parin altaanmitan jälkeen vesijuoksemaan. Uinti ei muutenkaan tuntunut kovin hyvältä, vaan henki ei oikein tahtonut kulkea.

Muutenkin on ollut melko räväköiden kipujen päivä. Pitkästä aikaa aamulla pienet nivelet olivat niin kipeät, että kädet olivat lähes käyttökelvottomat. Onneksi ei tarvinnut availla lääkepurkkeja vaan lääkkeet ovat valmiiksi dosetissa. Lisäksi myös polvet ja lonkat oireilivat jonkin verran. Onneksi aamujäykistely helpotti päivän edetessä ja illalla olo oli melkein normaali.

Loistoaamu

Tänään aamulla pomppasin sängystä todella hyvin nukutun työn jälkeen. Vasta hampaita harjatessani totesin, että pääsin liikkeelle ilman yhtään kipua ja oikeasti pirteänä. Pidempi tarkastelu osoitti, että en katsonut yöllä kelloa kertaakaan. Ilmeisesti eilen saadut tulehduskipulääkkeet tehoavat ainakin henkisesti. Päivän mittaan nivelten suhteen normaaliolotila kuitenkin palasi. Ei varsinaisesti voi sanoa olevansa kipeä tai jäykkä, mutta silti ei ole täysin tervekään.

Illalla menin pumppiin. Jo päivällä olin miettinyt, että vähän turhan väsähtänyt olo eikä muutenkaan hurjasti huvittaisi, mutta silti ei pienessä mielessäkään käynyt jumpan peruminen. Jo alkuverryttelyssä tunsin, että jumpasta ei tule hyvä ja tuntemus oli aivan oikea. Jostain syystä sekä olkapäät että lonkat päättivät olla hyvin hankalat ja iso osa liikkeistä oli epämiellyttäviä, jopa siinä määrin, että jätin tekemättä. Alusta saakka tein huomattavasti maanantaita pienemmillä painoilla. Kokonaisuutena jumpasta jäi huono fiilis. Olisi vaan parempi ollut perua

Sekavia tunteita

Eilen illalla alkoi toinen lonkka kipuilla. Vesijumpassa tuntui hieman ja illalla koneelta noustessa meinasi jalka pettää alta. Tänään aamulla herätessäni totesin lonkan olevan melko jäykkä ja varovasti sitä jumppailin ennen nousemista. Olin ajatellut lähteä aamulenkille, mutta hetken kotona liikuttuani hylkäsin ajatuksen ja tyydyin roskiskäyntiin.

Päivällä jäykkyys sitten hieman helpotti ja päätin kuitenkin lähteä lenkille. Päätin kokeilla lonkan kestoa oikein todenteolla ja juoksin omien tuntemusten mukaisen pätkän. Jälkeen päin tarkasteltuna pätkä oli noin 3,5 kilometriä. Lonkka oireili hieman alussa, mutta parani matkan edetessä ja ensimmäisen kilometrin jälkeen en edes muistanut koko lonkkaa ennen juoksupätkän loppumista. Kotiin kävellessä lonkka sitten kertoili mielipiteensä pariinkin otteeseen.

Tuon lenkin jälkeen on päässä pyörinyt hirmuinen liuta ajatuksia. Lonkan kipu on aivan erityyppistä kuin aikaisemmat kivut, eikä venytellessäkään tunnu kireyttä lihaksissa. Kovasti epäilyttää, että reuma olisi päättänyt iskeä tuohon lonkkaan ja niveltulehdus aiheuttaisi nämä oireet. Lonkka on sitten aivan uusi aluevaltaus reumalle ja niitä niveliä, joita ihminen oikeasti tarvitsee. Huoli reumamuutoksista ja tulevaisuudesta on tällä hetkellä kova, vaikka tiedänkin, ettei mitään peruuttamatonta tapahdu hetkessä.

Hyötyliikuntaa

Aamupäivällä olo oli melkoisen jäykkä. Eipä ole aikoihin ollut herääminen näin vaikeaa. Onneksi jäykkyys helpotti vähitellen ja iltapäivällä sain raahattua luuni uima-altaaseen. Uin puolisen tuntia ja tällä erää otin teemaksi intervallitreenit. 25 metriä on pitkä matka, kun sen yrittää uida täysillä. Selvästi rentous häviää, kun uintiin yrittää saada lisää vauhtia. Rennon letkeää matkavauhtia pystyy kyllä uimaan, mutta vauhdin lisääntyessä tekniikka hajoaa. Ei ole helppolaji vapaauinti.

Illalla tarjoutui sitten mahdollisuus hyötyliikuntaan. Tunnin verran tein lumitöitä ja kyllä siinä lämmin tuli. Sykemittarikin väitti kulutusta vähintään kohtalaiseksi. Kyllä oli mukava nauttia pikku pakkasesta ja tehdä samalla jotain hyödyllistä.

Aamujäykkyys

Tänään aamulla oli peräkkäin jo toinen todella vaikea aamu. Päkiät olivat niin kipeät, että käveleminen oli todella vaikeaa. Onneksi jalat kuitenkin vertyivät melko nopeasti ja käveleminen helpottui. Oletan, että tämä on oppikirjaversio nivelreumaan liittyvästä aamujäykkyydestä. Vastaavia jäykistelyitä minulla ei ole ollut reumalääkityksen aikana.

Iltaan mennessä jalat olivat jo sen verran hyvässä kunnossa, että lähdin kävelylenkille. Tunnin verran kävelin ja ainakin mieli piristyi. Viimeinenkin kipu hävisi ensimmäisen vartin aikana ja sen jälkeen liikkuminen tuntui jopa mukavalta.