Lisää liikuntalajeja

Viikonlopun kunniaksi nappasin koiran matkaan ja lähdin Savoon. Koira yöpyy ensimmäistä kertaa hotellissa. Minä laajensin liikuntalajejani kävelemällä koiran kanssa noin tunnin lenkin. Kävely onnistui todella hyvin, vaikka alkuun epäilinkin kykyjäni. Kerran tuntui pientä  kipua nilkassa, mutta voisin kuitenkin lisätä liikuntavalikoimaani myös kävelyä.

Koiran tarpeiden täyttämisen jälkeen nautin hotellin palveluista ja kävin kylpemässä kylpylässä. Päätin vihdoin kokeilla myös uimista. Ensimmäistä kertaa polvivamman jälkeen pystyin potkimaan rintauinnin potkuja ilman kipua polvessa. Myös vapaauinti onnistui. Tosin fyysinen kunto on vielä niin heikko, ettei vaparia pysty uimaan kuin muutaman altaan mitan. Alku se on sekin.

Liikuntasuorituksia

Olen eilen ja tänään ylittänyt raja-aitoja ja toisaalta päässyt vähitellen oikeasti liikkumaan. Nilkka ei kovin suurta rasitusta kestä, eikä tuo polvikaan ole kunnossa, mutta olen kuitenkin aloitellut liikkuvaa elämäntapaa.

Eilen päätin kävellä lähikauppaan hakemaan jäätelöä. Matkaa on vajaa kilometri ja luotin sanontaan, ettei matka tapa vaan vauhti. Valitettavasti lähikaupan pakasteallas oli sanonut sopimuksensa irti ja jouduin palaamaan kotiin ilman jäätelöä. Vajaan kahden kilometrin matkaan meni aikaa kuitenkin reilu tunti, joten kävelykuntoni ei ole huipussaan.

Nilkka hieman ärtyi eilisestä, joten tämän päivän liikuntasuorituksen toteutin uima-altaassa. Alkaa olla viimeisiä hetkiä päästä maauimalaan, joten auton keula suuntautui sinne. Ennen lähtöä kaivoin kaapista vielä uimalasit ja muut lelut. Tein alkuverryttelyn vesijuoksemalla ja sen jälkeen sahasin pitkää allasta edestakaisin puolen kilometrin verran.

Uiminen tuntui pitkästä aikaa hyvältä, vaikka menikin lähinnä käsitreeniin. Rintauinnin potkuja ei pystynyt tekemään tuon polven kanssa. Jokainen potku tuntui todella ikävältä nivelessä, joten jätin rintauinti potkut muutamaan potkuun. Vapaauinnissa puolestaan huomasi hyvin, miten rajoittuneet nuo nilkan liikkeet ovat. Sinällään potkiminen ei tuntunut pahalta, mutten kuitenkaan uskaltanut altaan mittaa enempää nilkan kiusaamista.

Vaikka liikuntasuoritukset suorituksina ovat aika mitättömiä, niillä on iso henkinen merkitys. Pääsen liikkeelle ja liikkuminen on hauskaa. Nyt vaan pitää malttaa aloittaa rauhallisesti eikä ahnehtia liian isoja paloja kerralla.

Aluevaltauksia jalan kanssa

Tänään olen taas laajentanut elinpiiriäni. Mökiltä järvelle johtaa portaikko, jonka käveleminen keppien varassa on haaste. Portaita on toista sataa, joten ihan pieni jotos niiden kävely ei ole. Tänään kauniina päivänä päätin kuitenkin käydä kokeilemass, onko järvivesi kylmää. Laiturilla kokeilin moista ja totesin veden olevan mukavan lämmintä. Hetken pohdinnan jälkeen päätin kokeilla, mitä jalka tykkää uimisesta ja pulahdinkin veteen.

Vesi oli lämmintä kuin linnun maito ja muutenkin uiminen tuntui hyvältä. Oli todella mukavaa päästä oikeasti liikkumaan melkein kuuden viikon paikalla olon jälkeen. Uintipotkuja jalalla ei oikein vielä voi ottaa, mutta jo käsivedoilla sai itsensä mukavasti hengästymään ja pieni hikin nousi pintaan. Tätä haluan ehdottomasti lisää.

Illalla tarjoutui uusi tilaisuus uimiseen ja käytin sen hyväkseni. Uinnin jälkeen pääsin vielä saunaan, joten pääsin tekemään jalan kanssa melkoisia uusia aluevaltauksia. Saunassa vammajalasta irtosi hirmuiset määrät vanhaa ihoa, mikä ei yllätä, koska onhan jalka ollut toista kuukautta kipsin sisällä lähes koko ajan.

Kaupunkipäivä

Viikonlopun kunniaksi ajelin tänään välttämättömyysostoksille naapurikaupunkiin. Koska pelkkä ostosreissu tuntui huonolta syyltä moiseen ajeluun, kävin myös uimassa, kun paikallinen uimahalli on viikonloppuisin auki toukokuun loppuun eli tänä viikonloppuna on viimeinen mahdollisuus uimiseen.

Polvi hermostui uimisesta melkoisesti, vaikka en uinut rintauintia kuin 50 metriä. Uimisen jälkeen polvea sai varoa jokaisella askeleella. Polvituki helpotti hieman tilannetta, mutta ei sekään täysin arkuutta poistanut.

Kävi mielessä, voiko tieto polven vaurioista lisätä kivun tuntemusta. Ehkä sitä ainakin hieman herkempi kivulle polvessa. Toisaalta polvi on ollut muutaman viikon jo melko kivuton, joten tuntuu aika ihmeelliseltä, että se juuri nyt alkaa taas oirehtia. Toisaalta antaapa jotain taustatukea ensiviikon lääkärin puheluun.

Kaakeleita laskemassa

Vapaapäivän kunniaksi päätin tänään lähteä uimahallille kokeilemaan vesiliikuntaa. Vesijuoksu sujui jo melko helposti, mutta koska se on kuolettavan tylsää, päädyin kokeilemaan myös uintia. Rintauintipotkut tuntuivat polvessa melko ilkeiltä, joten en uinut rintaa kuin yksittäisiä altaanmittoja. Vaparipotkusta taas ärtyivät jalkapöydät. Uin kuitenkin kilometrin lähinnä käsivedoilla. Aikaa uimiseen meni huomattavan paljon, mutta altaasta noustessa oli silti itsensä voittanut olo.

Samalla reissulla nautiskelin myös kauppojen kiertelystä. Vaikka kävelin päivän aikana reilut 15 000 askelta, polvi ei juuri kipeytynyt. Ilmiselvästi polvituki oikeasti auttaa. Näyttäisi, että arjen askareista selviää melko kivuttomasti tuen avulla. Kovin syviä kyykkyjä en ole tuen kanssa yrittänyt, mutta esimerkiksi portaiden kulkeminen onnistuu kivuttomasti.

Jostain syystä kuivat silmät ovat kiusanneet minua melkoisesti. Olen joutunut tiputtelemaan tippoja oikein urakalla ja siitä huolimatta silmäoireet ovat häirinneet. Piti käydä apteekistakin tyhjentämässä silmätippareseptit. Minulla ei ole mitään allergiaa ollut ainakaan edellisinä vuosina, mutta voihan tämä olla siitepölyihin liittyvää tai aivan sattumaa.

Totuuden äärellä

Työpäivän jälkeen päätin lähteä uimaan ja tällä erää kokeilinkin ihan uimista vesijuoksun sijaan. Uiminen jäi kuitenkin hyvin lyhyeksi. Polvi ei kestänyt rintauinnin potkuja ja vapaauinnin potkut saivat biologisen lääkkeen aiheuttamat jalkapöydän hermo-oireet hyvinkin aktiivisiksi. Tietysti pullari oli kotona, joten uimisesta ei tullut oikein mitään. Päätin siis jatkaa vesijuoksun parissa, mutta polvi oli suuttunut rintauinnista sen verran, ettei juoksemisestakaan oikein tullut mitään.

Epäonnistuminen uima-altaassa tuntui vain kruunaavan päiväni. Jostain syystä olen ollut alamaissa ja pieni ääni pääni sisällä hokee, ettei tuosta polvesta tule ikinä kunnollista. Sama ääni tosin hokee, että kuvittelen kaikki vaivat ja liioittelen niitä. Toivottavasti se seuraava lääkäriaika tulee pian, jotta pääsen tästä jatkuvasta epätietoisuudesta. On vaan yllättävän raskasta pelkästään odottaa.

Kaakeleita laskemassa

Olin jälleen suunnitellut tälle päivälle vaikka mitä liikuntaa, mutta innostus lähtemiseen puuttui lähes tyystin. Olin jo alitajuisesti antanut itselleni luvan olla lähtemättä. Koulukaveri kuitenkin kyseli uimaseuraa ja sai minut innostumaan. Niinpä päädyin todella pitkästä aikaa uimahallille uimaan.

Pitkästä tauosta huolimatta uiminen tuntui mukavalta eikä näyttänyt kellossakaan pahalta. Uin kilometrin kahteenkymmeneenkuuteen minuuttiin ja vielä pitkässä altaassa. En tarkoituksella yrittänytkään uida mitään kovaa treeniä, vaan lähinnä tunnustelin, miltä uiminen tuntuu. Kilometriin mahtuu kuitenkin kolmesataa metriä leppoisaa verryttelyuintia ja loput rentoa matkauintia.

Altaasta noustessa oli todella hyvä ja mukava olo. Pitkästä aikaa olin tyytyväinen itseeni ja jäljelle jäi pieni kipinä lajiin. Tätä haluan lisää. Pitää yrittää hankkiutua altaaseen lähiaikoina toistamiseenkin.

Kiire

Eilen ja tänään on painettu opintojen parissa melkoisen pitkää päivää. Eilen hotellille päästyäni olin aivan valmis nukahtamaan samoin tein eikä saunan jälkeen juuri tarvinnut unta odotella.

Tänään oli hieman lyhyempi päivä, joten kaveri sai houkuteltua uimahallin salille. Salitreenistä ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Tein vartalon lihakset, mutten saanut treenin sopivaa tsemppiä. Salin jälkeen pulahdin uima-altaaseen, mutta jostain syystä paikalliset olivat valloittaneet altaan niin tehokkaasti, ettei sekaan meinannut mahtua. Muutaman altaan mitan maltoin uida.

Pukuhuoneesta soittelin kavereita ruokaseuraksi ja päädyinkin seuraamaan leikkimielistä lentopallopeliä. Itse en peliin osallistunut kuin kannustajana. Kuitenkin oli mukava viettää iltaa tervehenkisissä tunnelmissa ulkoilemalla. Veikkaan, ettei tänäänkään Nukku-Matti ole kaukana.

Tuskien taival

Tänään suunnittelin lähteväni käymään kahvakuulailemassa ja koska kuulailu meni aikataulusyistä puihin pääsin varapaikalle pumppiin. Tällä kertaa varasijalta ei auennut paikkaa, joten päädyin harrastamaan liikuntaa aivan omaehtoisesti. Ratkaisuksi päädyin juoksemaan uintikeskukselle.

Hölkkä tuntui tänään jostain syystä erityisen tukkoiselta. Tuntui kuin jalat olisivat olleet puupökkelöt ja ensimmäiset neljä kilometriä olivat todella vaikeita. Sitten jalat jostain syystä alkoivat toimia ja uintikeskus tuli vastaan jopa turhan nopeasti. Reilun viiden kilometrin jälkeen tuli olo, että olisin voinut jatkaa vielä toisen mokoman perään. Selvästi harvoin juokseminen tuntuu lenkin alussa. Ainakin kuvittelen, että säännöllisempi juokseminen helpottaisi myös lenkin alkuja.

Uima-altaassa uin kerrankin matkaa. Hölkkä pohjilla oli vienyt suurimman virran ja maltoin uida riittävän rauhallisesti ja rennosti. Uinti tuntui kulkevan todella mukavasti ja pitkä allas oli yllättävän lyhyt. Moneen kertaan pääty tuli vastaan melko paljon nopeammin kuin odotin. Kellokin piti. Rauhallisella ja rennolla menolla kilometri tuli uitua 28 minuuttiin, mikä on pitkässä altaassa melko hyvä vauhti.

Uimassa

Tänään päätin käydä tutustumassa uimahalliin. Kerrankin asun kävelymatkan päässä hallista. Sainkin opiskelukavereistani matkaseuraa ja puolitoista kilometriä meni aivan hujauksessa. Altaassa oli valitettavasti sen verran paljon väkeä, ettei oikein mahtunut uimaan omaa tahtia ja päädyinkin parin altaanmitan jälkeen vesijuoksemaan. Uinti ei muutenkaan tuntunut kovin hyvältä, vaan henki ei oikein tahtonut kulkea.

Muutenkin on ollut melko räväköiden kipujen päivä. Pitkästä aikaa aamulla pienet nivelet olivat niin kipeät, että kädet olivat lähes käyttökelvottomat. Onneksi ei tarvinnut availla lääkepurkkeja vaan lääkkeet ovat valmiiksi dosetissa. Lisäksi myös polvet ja lonkat oireilivat jonkin verran. Onneksi aamujäykistely helpotti päivän edetessä ja illalla olo oli melkein normaali.

Kevyttä liikuntaa

Tänään totesin, että kevytkin liikunta muuttuu jossain kohti raskaaksi, kunhan sitä harrastaa riittävästi. Tänään lähdin naapurikuntaan ajatuksena hölkätä ensin pieni lenkki ja sen jälkeen uida vähän matkaa. No innostuin sitten liikaa ja hölkkäilin rauhallisesti pohjille viiden kilometrin kevyen lenkin. Lenkki meni yllättävän helposti, kun muisti pitää vauhdin riittävän alhaisena, niin sykkeetkin pysyivät kurissa.

Lenkin jälkeen painuin uima-altaaseen ajatuksena jälleen uida sen verran, mikä tuntuu kivalta. No tänään uinti kulki ja lopputuloksena oli rauhallinen kaksi kilometriä. Vielä olisi mennyt huomattavasti pidemmälle, mutta järki sanoi, että on parempi lopettaa.

Pukuhuoneella katselin sykemittarin arviota tehdyistä treeneistä. Kaloreita paloi puolisentoistatuhatta ja aikaa tuli käytettyä karvan alle kaksi tuntia. Palautusjuoma maistui harvinaisen hyvältä ja perään meni vielä toinen mokoma ihan puhdasta vettä. Kotiin ajellessa oli mukavan raukea olo ja ennustankin, ettei tänään juuri tarvitse unta etsiskellä.

Ratakisko

Työpaikkani lähistöltä on muutama vuosi sitten purettu junarata, koska sitä ei uskottu tarvittavan. Minä löysin tänään pätkän sen radan ratakiskoa - selästäni. Selkä on jäykistellyt tänään reilusti enemmän kuin aikoihin. Ei se ole jatkuvasti kipeä ja antaa istua, mutta liikkeelle lähteminen on todella vaikeaa. Tuntuu. etteivät jalat kanna ja askeleiden ottaminen on vaikeaa, koska ei vaan saa siirrettyä jalkaa eteenpäin. Kyllähän siihen toki kipuakin liittyy, mutta jäykkyys on se elämää vaikeuttava tekijä.

Kävin uimahallissa kokeilemassa auttaisiko uiminen selkään, mutta selkä oli niin kipeä, ettei uimisesta tullut juuri mitään ja vesijuoksukin onnistui vain vaivoin. Vesikävelin puolisen tuntia ja totesin, että se on tylsää, eikä auta selkään, joten lopetin. Nyt kokeilen yöksi melkoista lääkekoktailia, jos se auttaisi edes hieman.

Juoksemasta uima-altaaseen

Tänään oli taas juoksulenkin vuoro ja päätin lähteä lenkille paremmin aurattujen teiden varteen. Hyvä tekosyy oli uiminen, joten ajoin auton uimahallin eteen parkkiin ja juoksin alkuun parin kilometrin lenkin ja sen jälkeen painuin uima-altaaseen.

Juoksulenkki oli aivan erilainen kuin pari edellistä. Vauhtia tuli pidettyä melko reilusti, mutta se ei tuntunut ollenkaan pahalta. Muutenkin askel oli todella kevyt ja kaksi kilometriä täyttyi nopeasti. Sykkeet olivat jonkin verran korkeammalla kuin edellisillä lenkeillä, mutta vauhtikin oli reippaampi. Sanoisin, että tuota vauhtia en näillä lähiteillä olisi millään pystynyt juoksemaan. Eli osaan ja jaksan juosta, mutta lumi tekee hölkästä huomattavasti raskaampaa.

Uima-altaassa tein tarkoituksella melko rauhallisen treenin. Uin vaihtelevasti eri uintityyleillä ja keskityin pitämään sykkeen tasaisena. Juoksulenkin jälkeen sykkeet olivat huomattavasti normaalia korkeammalla ja sain uitua puolessa tunnissa vajaan kilometrin. Pitäisi useammin tehdä näitä harjoituksia, joissa yhdistää paria lajia. Saa aivan erilaista rasitusta kropalle.

Uusi uimahalli

Otin tänään tutustumisen kohteeksi lähimmän uimahallin. Matkaa sinne on työpaikalla nelisen kymmentä kilometriä ja mökiltä vielä reilusti enemmän. Uin puolisen tuntia vaihtelevin tyylein ja vauhdein. Tuosta uimahallista puuttuu toisesta päästä sininen viiva ja oli todella vaikea määrittää volttikäännöksen oikeaa etäisyyttä seinästä. Sitä pitää selvästi harjoitella lisää ja tuo lähihalli tarjoaa siihen hyvät mahdollisuudet.

Kävellen ja uiden

Eilinen nukkuminen ja pitkät yöunet eivät poistaneet väsymystä, joten päätin kokeilla tänään reipasta liikuntaa. Varsinaisesti liikkuminenkaan ei poistanut väsymystä, mutta sain kuitenkin nukuttua melko hyvät päiväunet ja toivottavasti myös yöunet, joten jotain hyötyä siitä oli.

Aamupäivällä kävin ihanassa lumisateessa kävelemässä reilun tunnin lenkin. Melko rauhalliseksi vauhti jäi, mutta tuli kuitenkin ulkoiltua ja nautittua kauniista talvisäästä. Jotenkin olisi taas tuntunut kivemmalta hölkkäillä, mutta käytössä olevilla kengillä siitä ei oikein olisi tullut mitään, eikä seurakaan ollut kovin juoksuorientoitunutta.

Iltapäivällä raahasin itseni uimahallille. Viimeksi uin matkaa ja nyt ajattelin kokeilla intervallityyppistä treeniä. Tein intervalleina 50 metrin pätkiä siten, että uintipätkän jälkeen odotin sykkeiden tasaantumista altaan päädyssä enkä uinut rauhallisesti. Ajattelin kokeilla, miten se vaikuttaa jaksamiseen. Viisi pätkää uin ja viimeisillä huomasi, miten tekniikka alkaa hajota kovemmassa rasituksessa. Pitää siis vaan jaksaa panostaa siihen tekniikkaan. Ei se niin pahasti hajonnut kuin puolivuotta sitten.

Loppuverryttelyssä kokeilin vielä muutaman altaanmitallisen selkäuintia. Eilen näin televisiosta, miten Jani Sievinen opetti käsivedon tekniikkaa ja pitihän sitä kokeilla käytännössä. Paljon on haasteita, mutta oikean tekniikan näkeminen helpotti hurjasti myös oman uinnin hahmottamista. Tehoja ja vauhtia tuli paljon lisää, kun kädet eivät olleet enää turhat härpättimet vaan vievät reilusti eteenpäin. Samalla nousivat sykkeetkin.

Matkauintia

Tänään oli kurssin ohjelmassa siirtyminen kartanomaisemista pääkaupunkiseudun sykkeeseen. Matkalla kävin pulahtamassa uima-altaassa ajatuksena uida matkaa. Uinkin melkein tunnin ja matkaa kertyi himppasen alle kaksi kilometriä. Hyvin huomasi, miten tylsää altaan sahaaminen on, ja ymmärrän täysin, että uimatreenini ovat yleensä enemmän vauhtitreenejä kuin matkatreenejä, vaikka näitä rauhallisia matkaakin pitäisi uida säännöllisesti.

Havaitsin myös uidessani, että vapaauinnista on salakavalasti tullut se helpoin ja miellyttävin tapa liikkua vedessä. Aikaisemmin se oli selvästi rinta. Nyt piti oikeasti keskittyä siihen, että pysyi rintauinnissa, eikä vaihtanut vapaalle ongelman tullessa. Selvästi se tapa, mitä käyttää paljon, on se mihin kroppa haluaa vääntäytyä. Nyt pitää ottaa kyllä rintatreenejäkin ohjelmistoon, koska muuten menee tuntuma siihen tyystin.

Väsymys

Tänään sain raahattua itseni uimaan. Yhtään ei olisi huvittanut ja saunassa päätin, että uin vähintään vartin, mutta enempää ei ole pakko. Tähän se sitten jäikin. Ei se uiminen pahalta tuntunut, muttei vaan huvittanut ja tuntunut miellyttävältä.

Siinä uidessani mietin, että olen liikkunut pari kolme viikkoa ilman lepopäiviä. Vaikka päivittäinen liikkuminen ei ole ollut välttämättä kovin raskasta, niin selvästi kuitenkin lepopäivien rytmitys ei ole osunut aivan kohdalleen tai sitten olen tulossa kipeäksi. Haluan kovasti kuunnella kroppaani ja toisaalta pitää liikkumisen riemun edelleen olemassa. Jos liikkuminen tuntuu ikävältä, eikä huvita, väkisin liikkumalla vaan siirrän sitä hetkeä, jolloin en jaksa lähteä liikkeelle. Mieluummin otan rauhallisemmin tässä kohti. Tai ainakin tiedostan, että niin pitäisi tehdä.

Lonkka testissä

Päätin lähteä pumppiin kokeilemaan, mitä tuo lonkka kestää. Yllättävän hyvin lonkka kesti. Kaikki ne liikkeet, joiden oletin lonkassa tuntuvan, olivat täysin kivuttomia. Hieman askelkyykyt tuntuivat ja osan niistä jätin sujuvasti tekemättä. Yllätys tulikin sitten vatsalihasliikkeissä. Vinot vatsalihakset sattuivat lonkkaan tosi hurjasti ja jonkin ajan jälkeen myös suorat tuntuivat niin ikäviltä, että oli pakko jättää treeni kesken.

Pumpin jälkeen kävin uimassa. Ajattelin uida puolisen tuntia, mutta pumppi oli sen verran rankka, että sykkeet nousivat vaparissa hurjan korkealle. Rintauintia uin vartin verran ja sitten alkoi tuntumaan sen verran, että päätin lähteä kotiin. Jännästi nivelystävälliseksi väitetty uinti on ensimmäinen laji, jonka tuo lonkka estää.

Vesiliikuntaa

Tänään tuo lonkka on hankaloittanut elämää reilusti enemmän kuin eilen. Sinällään se on ollut vähemmän kipeä, mutta enemmän jäykkä ja epämiellyttävän tuntuinen. Lonkan takia päätin ottaa tänään koiran ulkoiluttamisen helpomman kautta ja käveltiin vajaan kilometrin lenkki ennen koirapuistoon menemistä. Koira löysi mieleistään seuraa puistosta, joten se ei kamalasti kärsinyt lonkkani lepopäivästä.

Illalla kävin sitten kokeilemassa naapurikunnan uimahallin viimeisen kokeilemattoman vesijumpan: allascircuitin. Tämä siitä syystä, että pumppiin en uskaltanut lähteä kokeilemaan lonkan kestoa, mutta jotain lihaskuntoliikuntaa piti saada. Allascircuit on ajatuksena ihan hyvä, mutta käytännössä se jäi jälleen melko kevyeksi. Joko minä en osaa tehdä vedessä liikkeitä yhtä tehokkaasti tai sitten veden pehmentävä vaikutus vie pois tehoakin.

Ennen vesijumppaa uin jonkun hetken ja yllättävästi potkiminen rasitti lonkkaa sen verran, että keskityin lähinnä käsivetoharjoitteluun. En jaksanut ottaa lättäreitä mukaan, joten uin ihan tavallisesti. Hyvin huomasi kuitenkin, miten tekniikka on jo muutaman lättäritreenin jälkeen parantunut. Uiminen oli huomattavasti sulavamman tuntuista, mutta vauhdikkaampaa. Eli jotain teen oikein uimatreeneissäni.

Hengitellen

Tänään on olo ollut melko lailla eilisen lainen. Ilmeisesti mitään välittömästi hengen vaarallista ei labroissa ilmennyt, koska tänään ei kukaan soitellut perään. Tästä huojentuneena päätin käydä illalla kokeilemassa miltä uiminen tuntuu. Vuosi sitten ensimmäisen hengenahdistusepisodin aikana huomasin, että uinti ei saa niin pahasti hengästymään kuin muut liikunnat. Olen järkeilyt asian johtuvan uinnin hyvin hallitusta hengityksestä.

Kyllä sen altaassa huomasi, että aivan kaikki ei ole kunnossa. Sykkeet olivat huomattavasti normaalia korkeammalla ja heti kun rasitusta lisäsi, tuntui jopa pientä kipua keuhkoissa. Niinpä uin puolisen tuntia korostetun rauhallisesti. Vielä saunassa tuntui, että treeni olisi ollut huomattavasti todellisuutta raskaampi. Sinällään hengenahdistusoireeseen liikunta ei tuntunut vaikuttavan.