Saamattomuus

Otsikon saamattomuus näkyy ainakin tämän blogin päivitystahdissa. Siinä ei ole viimeaikoina ollut hurraamista, vaikka sinällään päivitettävää kesän tekemättömyyden jälkeen onkin reilusti. Ei vain tule aloitettua sitä päivän tekstiä ja jos ei aloita, ei saa valmistakaan.

Sunnuntaipäivä meni koiria ihmetellessä luonnekuvauksessa. Kotiin ajellessa kyllä huomasi, että on tullut oltua koko päivä jalkojen päällä ja käveltyä epätasaisella alustalla. Tietenkään useamman tunnin ajomatkakaan ei tilannetta helpottanut. Kuitenkin reissu oli kaiken sen vaivan arvoinen.

Maanantaina olin sosiaalinen kaverin kanssa ja kävin hakemassa lääkäriltä piikkejä. Ne piikit taisivat olla viimeiset vähään aikaan. Sen verran on piikitysten myötä olo parantunut, että uskon taas pärjääväni jonkin aikaa, vaikkei lääkityksiä päästäisikään aloittamaan.

Tiistaina kävin kiusaamassa itseäni jälleen uima-altaassa. Mukavasti vesijuoksu taas ohjatusti etenikin, vaikka vähän sekä selkä että polvi oireilivatkin. Tunnin juoksemisen jälkeen uni taas maistui.

Tänään puolestani kävin esittelemässä fysioterapeutille tekosiani ja kävimmekin hänen kanssaan läpi taas useamman liikkeen, joita olen tässä viimeaikoina treenaillut itseksenikin. Totesi kyllä, että paljon on lihaksissa tapahtunut kehitystä ja paljon on vielä tapahtumatta. Sain kuitenkin komennon jatkaa treenaamista itsenäisesti, kun hän on saattanut minut hyvään alkuun. Vähitellen jalka tuosta paranee ajan kanssa ja töitä tehden.

Univelkaa

Sunnuntaina jatkoin samaa linjaa kuin lauantaina. Tosin sillä erotuksella, että en onnistunut polttamaan itseäni auringossa vaan sen sijaan kastuin oikein huolella vesisateessa. Koiranäyttelypaikkakunta ja tuomari vaihtuivat, mutta pelin henki oli pitkälti aivan sama. Seisoskellaan päivä ulkosalla ja nautitaan hyvästä seurasta.

Päivä taas venyi melko pitkäksi ja pääsinkin lähtemään Savoa kohti vasta puoli seitsemän aikaan. Selkä oikutteli matkalla ja perillä mökillä olin vähän ennen yhtä aamuyöllä. Yöunia vielä häiritsi sinnikäs suonenveto säären etuosan lihaksissa, joten aamulla olo oli kaikkea muuta kuin pirteä kellon soidessa.

Päätinkin tehdä lyhyen työpäivän ja käydä kaupassa hakemassa jotain helppoa ja nopeaa syömistä täksi päiväksi ja ruokatarpeet loppuviikoksi. Kotimatkalla piti ihan aktiivisesti pitää itseäni valveilla. Kotona päätin syödä ja sen jälkeen päivittää tämän blogin ja painua sen jälkeen unten  maille. Jos uni ei riitä aamuun saakka, niin sitten ei riitä, mutta en jaksa pitää itseäni väkisin valveilla yhtään pidempään.

Päivä liikkeellä

Tänään tuli jälleen käytyä koiranäyttelyssä. Tästähän alkaa vähitellen tulla tapa. No nyt on suunnitelmissa missikisoja enää huomiselle ja sen jälkeen en ole ilmoittanut tuota enää minnekään, joten ehkä loppukesä menee muiden harrasteiden merkeissä.

Tänäänkin päivä oli pitkä ja rankka. Onnistuin polttamaan rintakehäni. Sitä ei vaan osaa varoa tuota kesäkuista aurinkoa, kun ei muuten ole erityisen lämmin ja tuulikin käy. Voin jälleen kerran syyttää lähinnä itseäni palaneesta rinnasta, mutta se ei helpota tilannetta yhtään.

Päivän mittaan ihmettelin useampaan otteeseen, miten vähän selkä oireilee. Lihakset olivat edelleen kipeät ja moneen otteeseen niiden jäykkyyden huomasi. Oireisto oli kuitenkin täysin erilaista ja selkää ei juuri tarvinnut huomioida. Aivan loistava fiilis, kun lähes päivittäin huomaa olossa muutoksen parempaan.

Jälleen näyttelypäivä

Ilmoitin koiran tämän päivän näyttelyyn aamulla ja aamupäivällä teloin polveni. No kyllähän se koira oli näyttelyyn vietävä, joten tämä päivä meni jäähallissa kehän laidalla jännittäessä. Yllättävän vähän selkä ja polvi tykkäsivät kyttyrää seisoskelusta. Minulla tosin oli oma tuoli mukana, joten istuin poikkeuksellisen paljon säästääkseni polvea.

Päivän ongelma onkin sitten ollut päänsärky. Ajattelin säryn olevan kropan viesti huonosta syömisestä, mutta se ei parantunut, kun pääsin ruuan ääreen. Seuraava ajatus oli kofeiinin puute, mutta kahvihetki työpaikalla ei auttanut kuten ei särkylääkekään. Viimeisenä oljen kortena ajattelin kokeilla nukkumista. Otin iltalääkkeet kohtalaisen aikaisin ja niiden alkaessa vaikuttaa nukun niin pitkään kuin nukuttaa. Toivottavasti edes se auttaa.

Aamulenkiltä koiranäyttelyyn

Aamulla kellon soidessa herääminen tuntui mukavalta ja ensitöikseni lähdin lenkille. Tällä erää juoksukoulun ohjelmassa oli pari lyhyttä hölkkäpätkää, jotka teinkin lenkillä. Tuntui mukavalta juoksennella talviaamussa. Selkeästi kuitenkin huomasi, ettei selkä ollut aamulla yhtä vetreä kuin illalla. Muutamaan otteeseen reippaassa kävelyssä tuntui pientä kipua selässä. Ei mitään pahaa, tai yllättävää, mutta kuitenkin selkeä tuntemus. Itse hölkät tuntuivat todella mukavilta ja rennoilta.

Päivä jatkui sitten koiranäyttelyreissulla. Itse keskityin jännittämään kehän laidalla oman ja tuttavien koirien arvosteluita. Jälleen tuli vietettyä mukava päivä mukavassa seurassa. Snautseri-ihmiset tuntuvat olevan melkoisen hauskaa porukkaa ja ainakaan tuon oman koiran kasvattien omistajien seurassa harvoin tulee tylsää. Tämäkään kerta ei ollut pettymys.

Rotukehän jälkeen pyörimme vähän aikaa näyttelypaikalla. Sitten minun oli aika lähteä ajelemaan kohti kotikuntaani. Koira jäi vielä päivän loppuhuipentumaan kasvattajaryhmään ja sen jälkeen menee yöksi kasvattajalle. Haen sen seikkailultaan huomenna.

Etelän reissu

Viikonloppu on mennyt sujuvasti koiranäyttelyreissulla. Viikonlopun ohjelma on koostunut autossa istumisesta ja hallissa seisoskelusta. Selkä ei ihan järjettömästi arvostanut ja tänään aamulla oli olo muutenkin melko kankea. Onneksi huomenna on piikkipäivä, joten jaksan uskoa, että kankeus taas helpottaa parissa päivässä.

Epäonnistumisia ja autoilua

Koska ihminen arvottaa elämässään asioita, päätin lähteä koiran kanssa rotumestaruuskisoihin Etelä-Suomeen, vaikka Savosta olisi ollut huomattavasti lyhyempi matka seuraavalle laitospaikkakunnalle. Reissu olisi ollut parempi jättää tekemättä, sen verran penkin alle koe meni. No rotumestaruuspronssia kuitenkin tuli.

Kokeen jälkeen loppupäivä menikin autossa istumiseksi. Mittariin kertyi reilu 400 kilometriä ja selän mielestä istumista riittävästi. Lupasin vielä hakea kaverin bussilta keskellä yötä, joten yöunet jäänevät erittäin lyhyiksi.

Itseruoskintaa

Tänään oli jälleen koiraharrastuspäivä ja kävimme koiran kanssa tokokokeessa. Lääkitsin itseni ennen koetta siten, ettei kipua juuri tuntunut. Tilanne oli koiralle ilmeisen outo, koska se meni aivan hämilleen allekirjoittaneen ripeästä liikkumisesta. Pitäisi varmaan joskus treenata kivuttomana. Tämän päivän tyrimiset olivat hyvin pitkälti minun aikaansaannostani, koira teki töitä loistavasti.

Siispä käytin tämän illan itseni henkiseen ruoskimiseen ja autolla ajamiseen. Huomenna aloitetaan treenien kanssa uusi lähestymistapa ja parin viikon päästä katsotaan, tuottaako se tulosta. Voin kertoa, että ottaa päähän kaikki omat hölmöilyt. Olisi ehkä helpompaa, jos koiran tekemisellä voisi selittää jotain.

Piiloleikkejä

Vietin siis kaksi päivää koiraleirillä. Treenattiin palveluskoiralajeja ja hankittiin vertaistukea. Harvinaisemman rodun kanssa harrastaessa ei ollenkaan välttämättä löydä niitä toimivia keinoja perinteisistä menetelmistä ja monella. Viikonloppuna on siis tullut vietettyä tunti jos toineikin ulkona metsässä ja liikuttuakin on tullut. Askelmittari olisi ollut mielenkiintoinen kaveri.

Olen todella yllättynyt tautini suhtautumisesta moiseen. Oletin, että viimeistään aamulla olisi tiennyt viettäneensä raskasta elämää. Aamut olivat kuitenkin parempia kuin pitkiin aikoihin. Tämä siis siitä huolimatta, että välillä joutui olemaan pitkään huonossa asennossa, tuli nukuttua aivan liian vähän huonossa sängyssä ja saunottua riittävästi. Ilmeisesti reumani siis pitää piiloleikeistä koirien kanssa.

Tavallinen perjantai

Töissä riitti hulinaa ihan riittämiin. Aamusta saakka kipuilleet nivelet jatkoivat samalla linjalla. Hieman pelotti lähteä ajamaan Keski-Suomeen snautserileirille, mutta matka meni yllättävän hyvin. Lonkka jäykisteli ajaessa ja koko kroppa tuntui todella jäykältä, kun pääsin perille, mutta yhtään ylimääräistä taukoa en joutunut pitämään.

Koirakisat

Tänään olen ihastellut Suomen paraiden tottelevia koirakoita tokon SM-kisoissa. Päivä meni siis pitkälti paikallaan istuen ja selällä oli asiasta vahva mielipide. Ei voinut muuta kuin ihastella kehän laidalla tapahtumia. Voi kun joskus pystyisi itsekin kouluttamaan koiransa tuolle tasolle.

Väsymystä

Olen nyt nukkunut useamman yön hyvin, vaikka aamulla herätessä selkä onkin ollut todella jäykkä. Olen nukkunut kellon mukaan riittävästi, mutta silti tunnen itseni väsyneeksi. Osittain syytän fyysistä työtä, mutta se ei millään pysty selittämään koko väsymystä, koska liikunnan määräkin on vähentynyt melkoisesti.

Tänään tuli kuitenkin pidettyä hauskaa koiran kanssa. Tottelevaisuutta treenailtiin ja vaihteeksi onnistuin palkkaamaan koiran taisteluleikillä, vaikka se käsiin sattuikin. Koirasta näkee selvästi, miten paljon paremmin se palkkautuu leikistä kuin namista. Tämä omalta osaltaan lisää reuman ärsyttävyyttä, koska sekä käsien että selän pitää olla kohtalaisessa kunnossa ennen kuin koiran pystyy palkitsemaan.

Laatuaikaa

Tänään olen keskittynyt laatuajan viettämiseen koiran kanssa. Aamupäivällä käytiin treenikentällä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Treeni oli todella hyvä ja hauskaa oli sekä koiralla että ohjaajalla. Treenin jälkeen koira oli erittäin tyytyväinen itseensä ja kertoi sen taatusti kaikille, jotka sitä viitsivät huomioida. Todellakin pitäisi olla enemmän aikaa laittaa sen kanssa tekemiseen.

Liikunnan saralla en sitten olekaan tehnyt juuri mitään. Ei vaan ole oikein tehnyt mieli liikkua ja lepopäivä on muutenkin ihan tarpeeseen. Tosin aikataulusyistä huomisestakin tulee lepopäivä, mutten suostu vaipumaan epätoivoon moisen takia.

Jälkikausi

Kevät on edennyt siihen vaiheeseen, että metsät ovat etelässä lähes lumettomat. Niinpä päätin nauttia kauniista kesäpäivästä ja samalla kaivella naftaliinista jälkiharrastusta. Koirani on luonnon lahjakkuus jäljestämisessä, mutta metsässä rämpiminen ei ole parina viime kesänä ollut minulle erityisen nautittavaa. niinpä jälkiharrastus on jäänyt melko vähille.

Tänään kuitenkin sain pitkän tauon jälkeen raahattua luuni metsään kahteen otteeseen. Ensin kävin tallaamassa puolen kilometrin jäljen ja pudottelin sinne kymmenkunta keppiä. Sitten hain koiran matkaan ja koira sai etsiskellä kepit metsästä. Hyvin se etsikin.

Päivän liikunnat ovat siis koostuneet metsäkävelystä sekä kävelystä metsään ja pois. Kyllähän siitäkin kävelyä kertyi useampikin kilometri. Ikävä kyllä loppumatkasta alkoi toinen lonkka hieman oireilemaan, eikä se antanut oikein venyttääkään ympäristön lihaksia. Hurjasti toivon, ettei se päätä tulehtua samalla tavalla kuin talvella.

Kauniita koiria

Tämä päivä on mennyt koiranäyttelyssä tuttujen ja tuntemattomien koiria katsellessa. Olen jo monena vuonna käynyt Lappeenrannassa pääsiäisnäyttelyssä tervehtimässä tuttuja ja ihailemassa koiria. Tällä kertaa sisko oli menossa oman koiransa kanssa ja minä hyppäsin kyytiin. Ehdottomasti kannatti - tuttavien koirat pärjäsivät loistavasti.

Väsyneenä kokeessa

Tänään on ollut olo, kuin katselisi maailmaa sumun läpi tai eläisi hidastetussa filmissä. Jostain syystä olen ollut todella väsynyt koko päivän, vaikka nukuin melkein kymmenen tunnin yöunet. Yleensä syy väsymykselle löytyy kohtalaisen helposti, mutta tällä erää väsymys tuli aivan puskasta enkä oikein osaa määrittää millaista väsymystä tämä on.

Tänään kävin väsymyksestä huolimatta koiran kanssa tokokokeessa ja koira yllätti minut hyvinkin positiivisesti. Saatiin hyvä tulos tuolle koulutustasolle ja muutenkin oli mukava päivä. Päivän liikunnat kuitenkin jäivät hallissa pyörimiseen. Reissun jälkeen myös koira oli melko väsynyt, eikä kaivannut pitkää lenkkiä.

Selkälenkki

Päivän valoisat tunnit menivät koiran kanssa tottelevaisuuskokeessa. Hiukan arvelutti lähteä ilman treeniä, mutta kannatti. Saatiin alokasluokan kolmas ykkönen ja samalla koulutustunnus. Eli kannatti lähteä kylmään halliin jännittämään. Seisoskelu kyllä jumitti selän aika totaalisesti. Ei se ollut lähtiessäkään hyvässä hapessa, mutta kotiutuessa kenkien ottaminen jalasta oli aika projekti.

Illalla selkä pakotti lenkille. Mitenkään päin ei ollut hyvä olla, joten pakko oli ottaa koira ja lähteä pimeään pakkaseen lenkille. Ajattelin kävellä tunnin lenkin, mutta jalka oli kovin kevyt. Päätin kokeilla, miltä juoksu tuntuisi. Juoksuhan tuntui hyvältä ja juoksin melkein koko lenkin eli vajaan viisi kilometriä. Sykemittaria ei sattunut mukaan, joten sykkeistä ei ole mitään havaintoa, mutta veikkaan, että juoksin turhan korkeilla sykkeillä.

Kotiin tullessa selkä oli vielä jäykähkö, mutta kaikki kipu loisti poissaolollaan. Etenkin kiertoliikkeet palautuivat lähes normaalille tasolle. Eivät tutkijat, jotka väittävät liikuntaa tärkeäksi hoitomuodoksi selkäreumaan, voi olla aivan hakoteillä.

Erilaista liikuntaa

Tänään lähdimme koiran kanssa aamulla kauan ennen auringonnousua kohti tottelevaisuuskoetta. Perillä olimme heti kahdeksan jälkeen ja suorituksetkin alkoivat yhdeksältä. Kotiin tuomisina oli se, mitä lähdettiin hakemaan: ykköstulos. Mielenkiinnosta laitoin suorituksen ajaksi sykemittarin ja yllättävän suuria lukemia se näytti: vartin suorituksen aikana kului kolmisen sataa kaloria - eli ei se ihan turhaa huvia liikuntamielessäkään ole.

Iltapäivällä sain puhuttua itseni uimaan. Yhtään ei olisi huvittanut ja lähteminen oli todella vaikeaa. Selvisin kuitenkin altaaseen ja uin reilun vartin. Ei vaan uinti kulkenut eikä tuntunut hyvältä. Jännästi koko viikko on mennyt jonkinlaisessa liikuntaväsymyksessä. Ympärillä ihmiset sairastelevat flunssaa, joten olen miettinyt, olisiko itselläkin joku sellainen elimistössä ja reumalääkkeet estäisivät kehon normaalit flunssareaktiot. Vai onko tämä vain syysmasennusta. Joka tapauksessa tällä viikolla on todella monta kertaa joutunut pakottamaan itsensä liikkeelle.

Kevyen rauhallinen päivä

Aamupäivällä käytiin kaverin kanssa treenailemassa koiria. Hyvää häiriötreeniä oli tarjolla. Usko koiraan kasvoi taas - ei se häiriöistä välitä, jos minä en välitä. Muuten mukaan mahtui hauskoja ja yllättäviä tilanteita, ihan tuttua tavaraa tuon koiran kanssa. Oman liikunnan kannalta homma meni hyväksi selän liikkuvuus- ja ryhtiharjoitukseksi. Pakko oli pitää ryhti kasassa ja toisaalta taivutella selkää hassuihin asentoihin ja poimia tavaroita maasta.

Iltapäivällä löydettiin äidin ja koiran kanssa ihan uusi omakotitaloalue. Ajateltiin käydä katsomassa, mitä läheisen pulkkamäen vieressä tehdään, kun tie on ollut poikki kesästä saakka. No sieltähän löytyi uusi tien pohja, joka tietenkin piti käydä katsastamassa. Tien mutkan takaa löytyi liuta omakotitontteja ja lähes sama määrä rakenteilla olevia omakotitaloja. Kivan oloinen omakotitaloalue sinne on rakentumassa ja ihan hyvälle paikalle. Onpahan jatkossa lenkeille mielenkiintoinen kohde, kun voi käydä katselemassa talojen edistymistä.

Jalkapäivä

Tänään tein sitten jalkatreenin. Salille kävellessäni mietin, että mitähän siellä saan edes tehtyä, kun ei olisi yhtään huvittanut. Salille päästyäni kuitenkin into löytyi jostain ja sain tehtyä tehokkaan tuntuisen jalkatreenin. Muutaman uuden liikkeen otin ohjelmaan. Sinällään tuntuu, että jalkatreeniin on paljon vaikeampi löytää hyviä liikkeitä kuin muille lihasryhmille. Toisaalta jostain syystä jalkapäivinä ei ole ollut samanlaisia motivaatio-ongelmia kuin muina päivinä.

Päivän aerobisena liikuntana kävin koiran kanssa kävelylenkillä ja vähän treenailemassa tottelevaisuutta. Koiran kanssa harrastaminen on jäänyt viime aikoina aika vähiin, koska palkkaan koiraani lähinnä taisteluleikillä ja siinä tarvitsee sekä liikkuvaa selkää, että toimivia käsiä. Viimeisen kuukauden aikana olen muutamaan otteeseen pystynyt leikkimään taisteluleikkejä ilman, että siitä aiheutuu kohtuuttomia kipuja. Koira kuitenkin aistii minun kipuni ja se laskee virettä. Joten mieluummin olen sitten jättänyt treenaamatta, kuin tehnyt treenejä huonolla palkalla. Ehkä tämä kertoo omalta osaltaan siitä, että kivuista huolimatta minulla on parempi ote taudista kuin aikoihin.