Tehotreeniä salilla

Aamupäivän vietin vielä hoitokoirien seurassa ja eksytin itseäni edelleen. Tällä kertaa tosin alun perinkin ajattelin aamulenkin pidemmäksi käveleskelyksi ja pieni eksyminen ei ollut niin tyrmäävä kuin eilen aamulla. Tällä kertaa pystyin naureskelemaan omille kiertelyilleni myös jälkikäteen - lähinnä kyse oli siitä, etten löytänyt oikeita polkuja, joita pitkin olisin oikaissut metsän poikki.

Iltapäivällä lähdin sitten salille rääkkäämään ylävartaloa ja käsiä. Tällä viikolla salitreenit ovat taas jääneet liian vähiin, joten päädyin tekemään tuplatreenin. Aikaa salilla menikin tunnin verran ja pois lähtiessä oli melko kaikkensa antanut olo. Sinällään treeneinä treenit eivät olleet mitenkään erikoisia, mutta onpa tällä viikolla käyty koko kroppa läpi.

Eksyksissä uudessa ympäristössä

Kun ottaa kolme koiraa narunpäähän ja lähtee aamuaivoilla lyhyelle lenkille, niin arvatahan saattaa, ettei se vieraassa ympäristössä voi mennä aivan putkeen. Lopputuloksena vartin pikkulenkistä tuli melkein tunnin lenkki. Löysin sitten lopulta oikean tien ja lähdin kävelemään sitä ajatuksella, että jos ensimmäinen pää ei ole oikea, niin toinen sitten on. Muuten hyvä, mutta tie teki lenkin, jota jäin pyörimään. Olisi pitänyt osata kävellä yksi pätkä kävelytietä, niin olisi päässyt takaisin kämpille. Kun neljättä kertaa kiersin samaa lenkkiä, totesin, että joku toinen ratkaisu tähän on keksittävä ja löysin lopulta ison mutkan kautta reitin kämpille. Jälkeenpäin harmitti, ettei tullut laitettua navigaattoria päälle. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, miten sitä on pyöritty ympyrää.

Päivällä otin sitten koiria mukaan pienemmän kokoonpanon ja kävin puolen tunnin hölkällä. Juoksu kulki todella hyvin ja vieraat lenkkimaastotkin olivat mukavaa vaihtelua. Kiitos sykemittarin, pääsen taas juoksentelemaan. Pitkähkö tauko on saanut aikaan sen, että pakonomaisuus juoksusta on hävinnyt ja voin todellakin nauttia hölkkäämisestä. Todella mahtava tunne.