Rasittuneet selkälihakset

Eilinen kahvakuulailu alkoi tuntua lihaksissa iltapäivällä. Jännästi selän lihaskipua ja väsymystä kuvaisi herkästi samoilla sanoilla kuin reumaoireita, vaikka syy on aivan eri ja kipukin tuntuu aivan erilaiselta. Kuitenkin kipu jäykistää selkää ja sen lisäksi selkä oireilee etenkin liikkeelle lähtiessä. Siis täysin tyypillisiä reumaoireita kuvaavia sanoja. Olen enemmän kuin tyytyväinen, etteivät SI-nivelet hermostuneet rääkistä, joten oletan saavani kuulat käsiini melko pian uudelleen.

Sain jo aiemmin viikolla lääkäriltä reseptin miedompaan kipulääkkeeseen ja nyt otin illalla totuttua pienemmän annoksen. Toivotaan, että kipulääkityksen vähentäminen onnistuu ja biologinen lääke todella toimii. Jostain syystä tulehduskipulääkkeen vähentäminen tuntuu aina henkisesti todella raskaalta, vaikkeivät kivut lisääntyisikään.

Seitsemäs matkapäivä

Eilen illalla ajattelin selän tykänneen kävelystä ja koska nukkumaan mennessä selkä tuntui hyvältä, päätin olla ottamatta yöksi kipulääkkeitä. Yön mittaan se osoittautui virheeksi. Heräsin yöllä useaan otteeseen ja muutaman kerran yllätin itseni istumasta sängyn laidalta. Niin paljoa en kuitenkaan herännyt, että olisin ymmärtänyt käydä hakemassa kipulääkettä. Aamulla heräsin paitsi väsyneenä myös todella kankeana.

Tämän päivän ohjelmana oli tutustuminen paikalliseen kaivostoiminnan harjoittajaan ja heidän laitokseensa. Istuminen aamutuimaan vierailukeskuksessa tuntui selän kannalta lähes mahdottomalta. Epätoivoissani otin tulehduskipulääkkeen, joka auttoikin oireiluun melko nopeasti. Toivottavasti vatsa kestää edes silloin tällöin otetut kipulääkkeet, koska tulehduskipulääkkeet selvästi auttavat paremmin. Pitäisi varmaan jaksaa taas etsiä uutta vatsaystävällisempää tulehduskipulääkettä.

Selän lisäksi tänään ovat kiusanneet säären etuosan lihakset. Se on kuitenin puhdasta lihaskipua ja johtunee eilisestä mäkikävelystä. Erittäin positiivista kipua, vaikka elämää jonkin verran haittaakin. Olen yrittänyt venytellä jalkoja, mutten tiedä, onko siitä ollut erityistä apua.

Iltaa piristi vielä soitto firmasta, joka ehkä tarjoaisi minulle työpaikan. Vaikka soittaja soitti, kertoakseen, ettei hänellä ole juuri mitään kerrottavaa, pidin soittoa erittäin positiivisena yhteydenottona.

Jäykistelypäivä

Eilinen kiipeily tuntui yöllä selässä ja tänään jaloissa. Tänään olenkin sitten käyttänyt päivän pitkälti toimistotöissä. Alkuviikko on mennyt paikasta toiseen liikkumiseen, enkä ole koneella ehtinyt juuri istumaan. Tälle päivälle istumatyö oli varsin hyvä veto, tosin selkä ei tuntunut arvostavan sitäkään. Mistäköhän selkä pitäisi?

Illalla tämä metsän keskellä asuminen näytti liikunnan kannalta negatiivisen puolensa. Vettä tuli lähes kaatamalla ja siitä huolimatta koiran kanssa piti lähteä lenkille. Kovin nautittavalta ei tunnu kävellä pilkkopimeässä peilijäisellä tiellä, kun taskulampullakin näkee useita metrejä eteensä. Tehtiin koiran kanssa melkoisen lyhyt lenkki, mikä ei haitannut koiraakaan.

Palauttava treeni

Tänään oli tarkoitus mennä hydrospinningiin, mutta sujuvasti unohdin lipun kotiin, joten en ennättänyt jumpalle. Päätin kuitenkin nauttia uinnista pitkässä altaassa, mutta sykkeet nousivat rauhallisesta vauhdista taivaisiin, joten päätin siirtyä vesijuoksun pariin.

Selkälihakset kyllä kertovat, että jotain liikuntaa on tullut harrastettua. Enpä ole ennen saanut selkälihaksia näin jumiin pelkästään liikkumalla. Vaikka selkä on jäykkä ihan lihasjumin vuoksi, tunne on aivan erilainen kuin reumakivussa. Ihan rehellisesti lihakset vaan ovat väsyneet ja maitohapoilla.

Lihasjumi

Viime yö meni lähinnä pyöriessä. Tuon kipuilleen lonkan ympäristön lihakset olivat niin jumissa, ettei hyvää nukkumisasentoa löytynyt. Venyttelin yöllä isot lihakset pariinkin otteeseen, jotta pystyi hetken nukkumaan. Nyt olenkin sitten päivän aikana venytellyt lihaksia useaan otteeseen. Toivottavasti se helpottaa ensi yötä.

Illan jo hämärtyessä sain itseni lenkille ja juoksinkin intervallilenkin. Se oli selkeästi tämän viikon lenkeistä raskain enkä ollut palautunut edellisistä rasituksista kovin hyvin. Alun perin olin ajatellut hölkätä koko lenkin ja ottaa intervallit rauhallisesti. Sykkeet olivat kuitenkin jo lähtiessä sen verran korkealla, että päädyin tekemään juoksu-kävely-intervalleja ja sen lisäksi vielä pidin juoksupätkät hyvin lyhyinä. Hyvältä tuntui juosta lyhyitä matkoja reilusti matkavauhtia reippaampaa tahtia.

Ulkona syöminen

Tänään olen sitten nautiskellut eilisen liikuntapäivän saldosta. Koko päivä on mennyt kuin horroksessa eikä liikkuminen ole juuri kiinnostanut. Nyt iltasella rupeavat vielä lihakset kipeytymään, joten voi olettaa, että huomenna olo on todella jäykkä.

Tänään käytiin koiran kanssa kävelemässä harjulla. Jostain syystä tuolta harjulta tuntuu löytyvän aina positiivinen fiilis. Tänäänkin keli oli erittäin harmaa ja utuinen. Oli vielä liikkeellä illan hämärtyessä, joten lähtökohtaisesti keli oli hyvin masentava. Kun katseli udun läpi kaupungin yli merelle, tuli kumman hyvälle mielelle. Merelle ei edes tuollaisella kelillä näkynyt. Silti mieli piristyi huomattavasti. Muistin taas, miksi pidän tästä kaupungista niin hurjasti.

Pohdiskelin lenkillä myös painonpudotuksen haasteita. Huomasin alkuviikosta Savon reissulla, että ulkona syömisestä tulee pidemmän päälle huono olo. On todella vaikeaa osata syödä järkeviä määriä, kun tilauksen joutuu tekemään listalta. Itse tekemäni ruuan kanssa olen melko hyvin oppinut arvioimaan tarpeellisen määrän ruokaa. Ulkona syödessä kuitenkin tuntuu, että kohtuus ei pysy asiassa mukana.

Tiistaiaamuna pohdin tätä hotelliaamiaisella. Normaalisti kotona syön aamiaiseksi puuroa marjoilla, muutaman hedelmän ja kupin kahvia. Hotelliaamiaisella havahduin kolmannen lautasen kohdalla. Olin siinä kohti syönyt sen aamupuuron lisäksi pekonia, juustoa, leikkeitä, pari karjalan piirakkaa, munavoita. Kolmannella lautasella oli viinirypäleitä, omena ja kahvipulla. Kaiken tämän ahdoin itseeni noin puolessa tunnissa - normaalisti aamiaisen tuhoamiseen menee vähintään tunti.

Saman ilmiön kanssa taistelin pyöriessäni Kuopion torilla kalakukko repussa. Nimittäin jotain ruokaa piti saada, mutta oli todella vaikea päättää, mitä tarvitsi. Äkkiseltään löysin siitä järkevältä etäisyydeltä puolen kymmentä pikaruokapaikkaa. Kävin ainakin kolmen ovella ennen kuin päädyin täytettyyn leipään. Tämän jälkeen pohdiskelin, miten kiva olisikaan saada kahvia ja jotain makeaa. Päädyin kuitenkin ensin kävelemään asemalle. Asemakahvilasta ajattelin ottaa sen jälkiruokakahvin. Tarjolla ei vaan ollut mitään houkuttelevaa leipomusta, joten päädyin ostamaan kahvin seuraksi omenan. Kahvia nautiskellessani totesin, että ratkaisu oli todellakin oikea.

Nämä ovat niitä haasteita, joiden kanssa tulen kamppailemaan vielä pitkään. Nyt uskallan jo sanoa, että kotona osaan syödä kohtalaisesti sen mukaan, mitä kroppa tuntuu tarvitsevan ja muutenkin huolehtimaan sopivasta ruokavaliosta. Ongelmia tulee, kun itse ei tee ruokaa tai kun yrittää syödä järkevästi kodin ulkopuolella. Onneksi pidempiä reissuja tulee tehtyä harvemmin ja yhden päivän herkuttelusta ei tule samanlaista oloa kuin pidemmästä syömisestä.

Lisää lihaskuntoharjoittelua

Tänään aamulla ihmettelin taas pienen ihmisen järkevyyttä. Tuntui kuin joku olisi asentanut jalkojen paikalle puupökkelöt ja viritellyt pökkelöiden väliin huonosti toimivat saranat. No toisaalta, voiko jotain muuta olettaa, jos ensin tekee tauon jälkeen jalkatreenin täysillä ja seuraavana päivänä jatkaa pumpissa jalkalihasten rääkkäämistä. Lihakset kertoivat ansaitusti mielipiteensä asiasta. Toivottavasti opin jotain ainakin venyttelyn ja palautusravinnon tärkeydestä.

Iltapäivällä oli sitten vuorossa suosikkivesijumppa. Tällä erää jumppa ei ollut niin hyvä kuin parina edellisenä kertana. Keskityttiin ylävartalon lihaksien rääkkäämiseen ja käytettiin kellukkeita apuna. "Painot" rasittivat sormien niveliä ja muutenkin olisin kaivannut parin päivän lihastreenin jälkeen aerobisempaa jumppaa. Tällä erää jumppa oli todella matalasykkeinen ja oikeastaan jopa tylsä. Kauheasti ei harmita, etten ensi viikolla pääse tähän jumppaan.

Jumpan jälkeen kotiin ajellessani mietin, että oikeasti olisi aiheellista pitää lepopäivä. Oli rehellisesti todella väsynyt olo. Väsymys ei ollut samalla tavalla sairasta väsymystä kuin reuman aiheuttama väsymys, vaan sellaista rehellistä rasituksen jälkeistä väsymystä. Torstaille olen suunnitellut lepopäivän - tällä hetkellä suunnitelmassa on vain vartin venyttely. Katsotaan, miltä olo huomenna tuntuu. Jos voipumusta on edelleen ilmassa, lienee syytä ottaa lepo huomiselle, vaikka se tarkoittaakin loppuviikoksi turhan tiheitä salikäyntejä.