Ristiriitaisin tunnelmin

Tänään oli kauan odotettu päivä ja hermoratatutkimus. Sinällään tutkimus ei ollut ollenkaan niin paha kuin pelkäsin, mutta menen paljon mieluummin viidesti magneettikuvaukseen kuin uudelleen tuohon tutkimukseen. Tutkimuksessa ei löytynyt viitteitä hermovaurioista, joten jalkojen oireet johtuvat jostain muusta. Nyt sitten odotellaan reumalääkärin näkemystä hoidon jatkosta.

Tutkimustulos on taas sellainen, että saan käydä muutaman päivän kamppailua itseni kanssa. Eihän se mukavaa olisi, jos jotain vakavaa ja mahdollisesti parantumatonta olisi löytynyt. Toisaalta taas tuli liitettyä yksi oire listaan selittämättömistä oireiluista.

Syy viikonloppuna vaivanneelle huonolle ololle löytyi jälleen poskionteloista. Tällä kertaa molemmissa vahva tulehdus, joka ilmeisesti yleiskunnon lisäksi vaikutti lämmönsääntelyyn. Yllättäen jo ensimmäinen antibioottitabletti auttoi ja illalla olo oli melkein hyvä. Toivotaan, että tämä jää viimeiseksi poskiontelotulehdukseksi, koska seuraavaa lääkäri uhkasi tutkia tarkemmin.

Uimahallipäivä

Tänään oli kevään ensimmäinen venyttelyjumppa ja sinnehän se oli suunnattava. Pumppi tuntui lihaksissa ja varmaan osittain siitä syystä tunsin olevani notkea kuin ratakisko. Samoin pitkät staattiset pidot olivat hyvin haastavia, koska lihakset kertoivat vahvasti mielipiteensä. Kaiken kaikkiaan yllättävän vähän tuntui selän alue olevan jumissa. Kaikki avaavat liikkeet onnistuivat hyvin ja ainoat kiristykset tuntuivat olkapään lihaksissa.

Jumpan jälkeen päätin jälleen kerran olla epäviisas ja menin uimaan. Altaassa oli taas tungosta, mutta tällä erää päädyin silti uimaan puolen tunnin intervallitreeni. Tällä erää treeni olikin melko raskas. Tein normaalista tavastani poiketen niin, että uin 25 metriä kohtuullista tahtia ja sen jälkeen jäin päätyyn odottelemaan sykkeen ja hengityksen tasaantumista. Hengitys oli taas melko ahtaalla. Vaikka sykkeet pysyivätkin kurissa, niin viimeinen pätkä oli todella tuskainen hengityksen suhteen.

Kotiin ajellessani nautiskelin mukavan raukeasta olosta. Samalla tuli mietittyä miten paljon suhtautumiseni liikkumiseen on muuttunut viimeisen vuoden aikana. Liikuntaa seuraavan hyvänolontunteen kyllä tunnistin, mutta en millään olisi uskonut näkeväni näin paljon vaivaa saadakseni sen hyvän olon.

Liikkeellä

Pari päivää on mennyt aika vähällä liikunnalla ja sen kyllä huomaa ainakin mielialassa. Kovin on ollut masentunut fiilis koko päivän ja hieman haikeakin olo. Kävin eilen todennäköisesti viimeistä kertaa terveysasemalla, jonka henkilökunta on elänyt tämän reuman ilot ja surut kanssani. Nyt sitä sitten ollaan "omillaan". Kovasti tuli positiivisia sanoja siltä suunnalta ja onnentoivotuksia.

Aamupäivällä kävin uimahallin kuntosalilla ja tein alkuverryttelyt kuntopyörällä. Poljin matalilla sykkeillä puolisen tuntia ja totesin, että triathlon kuntoon on vielä matkaa ja paljon. Pitää vaan yrittää talvi aktiivisesti pyöräillä kuntopyörällä, jotta saa sen pyöräilykunnonkin kohoamaan. Ei se mahdottomuus voi olla, opinhan juoksemaankin. Työtä vaan on tehtävä ja oikeasti muistettava, miten pohjalta lähdetään.

Salilla treenasin jalat. Koska en taaskaan ollut omalla salilla, jalkatreeni ei ollut kovin tehokas. En pysty ymmärtämään, miksi jalkojen treenaaminen tehokkaasti uudemmissa ja hienommissa laitteissa tuntuu olevan kovin vaikeaa. En vain saa samalla tavalla puristettua viimeisiä voimia lihaksista kuin kotisalilla. Toki taas tilanteeseen vaikutti, että väkeä oli melko paljon enkä oikein kehdannut puuskuttaa ihan täysillä. Omalla salilla senkin jo kehtaa tehdä.

Illalla kotona jumitin jonkin aikaa koneen ääressä pohtimassa kävisinkö päiväunille. Päätin kuitenkin lähteä vesisateeseen lenkille. Juoksukoulu olisi varmasti sanonut juoksulenkistä jotain, mutta en viitsinyt alkaa miettimään, mitä olen juossut viimeksi ja mitä pitäisi tänään juosta. Niinpä päätin lähteä täysin sykemittarin ohjaamalle lenkille. Lenkistä tulikin sitten noin neljän kilometrin lenkki, josta matkallisesti hölköttelin ehkä puolet. Menin intervalliperiaatteella, eli juoksin sykkeet kunnonkohotussykealueen alarajalta ylärajalle ja sitten kävelin, kunnes sykkeet taas putosivat. Todella lyhyitä pätkiä tänään oli tarjolla, mutta sykerajat olivat melko alhaiset ja muutenkaan oma olo ei ollut niin kamalan energinen. Tuli kuitenkin vajaa tunti sateessa liikuttua ja mielialakin parani kummasti.

Pään hoitoa

Aamulla mietin taas tämän liikuntaharrastuksen järkevyyttä. Kello soi varttia vaille viisi ja lähdettiin kaverin kanssa naapurikuntaan uimaan. Oltiin jonossa uimahallin ovella sen auetessa ja vesijuoksin puolisen tuntia. Ajankohta valikoitui sen mukaan, että kaverin piti ennättää vielä töihin uimareissun jälkeen. Sinällään reissusta ei ole muuta kerrottavaa - tavanomaisen tylsä hölkkä.

Illalla tuli sitten sellainen olo, että pää tarvitsee juoksulenkkiä. Hiukan arvelutti lähteä juoksentelemaan, kun hengitys kuitenkin on mitä on ja iltaisin olen juossut tosi vähän. Päätin kuitenkin lähteä avoimin mielin liikkeelle ja nautin juoksusta oman olon mukaan. Lopputuloksena oli todella mukava puolen tunnin lenkki, joka piristi mieltä hurjasti, eikä hengityskään mainittavasti vaivannut. Pää todella tarvitsi lenkkiä - en olisi vielä toukokuussa uskonut sanovani tätä.