Unelmien täyttämistä

Vuonna 1990 Suomessa nähtiin täydellinen auringonpimennys ja olin sitä vanhempieni kanssa katsomassa Tampereella. Vanhempani olivat heränneet ajoissa ja olivat todenneet taivaan olevan umpipilvessä. He eivät herättäneet lapsia, mikä oli minulle aamulla kamala pettymys. Olisin halunnut nähdä tilanteen edes omin silmin.

Olen ehkä joitakin kertoja asiasta maininnut, koska sain 30-vuotislahjaksi matkan katsomaan auringonpimennystä. Täydellinen pimennys olisi näkynyt Färsaarilla ja Huippuvuorilla, mutta koska lääkäri kielsi alkuvuodesta lentämisen infektioriskin vuoksi, jouduin tyytymään autolla saavutettaviin kohteisiin.

Käytännössä päädyin Pohjois-Norjaan, koska siellä en ole koskaan käynyt ja siellä olisin päässyt nauttimaan noin 98 % pimennyksestä. Autoilu Suomen halkihan on jokaisen selkäkipuisen unelma, mutta näin suuren asian takia kestän kipua melkoisesti. Eli auton nokka kohti Pohjois-Norjaa.

Matkan varrella päädyimme jäämään Kilpisjärvelle, koska Pohjois-Norjan sää näytti pilviseltä. Kilpisjärvellä näkyi vain 94 % pimennys, mutta se todellakin näkyi. Katselimme sitä mökin pihalta lähes pilvettömältä taivaalta.

Reilun viikon reissu oli ehdottomasti kaiken kivun arvoinen. Ehdottomasti kannatti tehdä, vaikka en kyllä uusisi samantien. On se autossa istuminen melko rankkaa kuitenkin.

Hyviä hetkiä

Taas on vierähtänyt luvattoman pitkään edellisestä päivityksestä. No päivitän kuulumiset nyt kahdessa osassa. Tänään kuulumisia eiliseen saakka ja toivottavasti huomenna tämän ja huomisen päivän kuulumiset. Tällainen jako sen takia, että tänään alkuun laitettu asia saanee huomenna ainakin jonkinlaisen päätöksen, joten tarinasta tullee yhtenäisempi, kun kirjoitan sen kerralla.

Viime viikon loppuun mahtuu paljon kokemuksia. Jotain päivänä nautin vesisadelenkkeilystä, kun sitä pääsi tekemään ilman vesisadetta inhoavaa koiraa. Sinällään lenkki ei ollut kamalan pitkä, vajaan puolituntia, mutta otin sen aikana ensimmäiset hölkkäaskeleet jalkavammojen jälkeen. Täytyy todeta, että hölkkäaskeleet tuntuivat taivaalliselle.

Kävin myös muutamaan kertaan uimahallilla salilla, uimassa ja vesijuoksemassa. Kaiken kaikkiaan viikon aikana huomasin löytäneeni ainakin pienen määrän liikunnan iloa. Oli todella ihanaa, kun pystyi ja jaksoi tehdä asioita eikä saanut pahaa romahdusta ololle. Liikkuessa pystyi myös melko hyvin unohtamaan reuman ja sen jylläämisen, mikä osaltaan lisäsi jaksamista.

Viikon kruunasi pyhänä tehty Helsingin reissu ja mukava iltapäivä siskon kanssa maailman huippuratsastuksen parissa. Reissu oli raskas eikä selkä pitänyt siitä, mutta kaiken sen tuskan ja vaivan arvoinen. Oli jälleen ihanaa päästä pois märehtimästä oman elämän kurjuutta ja surkeutta.

Junaillen

Yritimme saada professorin kanssa aikatauluja sovitettua yhteen niin, että hän voisi tulla käymään työpaikallani. Käytännössä tämä ei kuitenkaan onnistunut, vaan aikataulumme menivät melko pahasti ristiin. Päätettiin sitten, että minun on mentävä vuoren luokse ja kävinkin tänään isolla kirkolla jutustelemassa lopputyöstäni.

Mietin moneen otteeseen, mikä on sopiva tapa tehdä tämä reissu ja päätin lähteä käymään päiväseltään. Niinpä aamulla kello soi neljältä ja pakkasin luuni autoon ja ajoin Savon pääkaupunkiin juna-asemalle. Jostain syystä en oikein saanut nukuttua junassa, joten olin jo Helsinkiin päästyäni valvonut melkoisesti normaaliaamua pidempään.

Helsingissä lopputyön läpikäynnin lisäksi hoitelin puhelimella noita työkuvioita ja sainkin ainakin pienen selvyyden asiaan. Nyt on varmistettu selkänoja, jota vasten nojata, kun asiaa aletaan uudelleen vääntämään. Katsotaan, mihin uusi vääntö päätyy.

Kaikkien hoidettujen asioiden jälkeen mietin, että millä aikataululla lähden junailemaan kotia kohti. Päätin tulla kalliimmalla junalla, että saan ensi yöksi edes jollain tavalla järkevän pituiset unet. Junassa sai kuitenkin istua kuin sillit suolassa ja muutenkin matka tuntui huomattavasti ärsyttävämmältä.

Ainakin sen havainnon tein matkustaessani, että junassa istuminen käy ihmeellisen paljon niskan päälle. Loppumatkasta tuntui, ettei jaksa pitää päätä enää pystyssä ja takaraivoon hiipi jännityspäänsärky. Luultavasti yö sitten nukutaankin taas kipulääkkeiden voimalla, vaikka olen niiden käyttöä yrittänyt aktiivisesti vähentää.

Junaillen

Aamulla heräsin hyvien yöunien jälkeen. Ilmeisesti polvi on joko kivuttomampi tai sitten olen oppinut kääntämään kylkeä ilman, että satutan polvea. Kuitenkin ylös pääseminen oli haastavaa, koska polvi oli todella jäykkä. Selvästi kipujen vähentyessä jäykkyys lisääntyy.

Illan käytin sitten siirtämällä luuni kotipaikkakunnalta Savoon. Alkumatka meni isäni kyydissä, kun hän heitti minut muutaman kymmenen kilometrin päähän suoraan Savon junalle. Autoon vääntäytyminen jäykän polven kanssa oli epämiellyttävää. Kuskinpaikalle pääseminen olisi ollut paljon helpompaa, koska sinne voi työntää oikean jalan ennen kuin istuu.

Rautatieasemalta reissu jatkui junalla, jossa kävin myös kokeilemassa liikkuvassa junassa kävelemistä. Ei kamalan helppoa, kun ei uskalla luottaa jalkaan juuri lainkaan. Kuitenkin perässä kulkevat ihmiset olivat paljon ymmärtäväisempiä hitaaseen etenemiseen, kun käytin yhtä keppiä.

Kun autoilun jälkeen vihdoin pääsin perille mökilleni, raahasin tavarat sisälle ja aloin ihmetellä huomista kauppalistaa. Noin puolen tunnin pyörimisen jälkeen huomasin, etten ole käyttänyt keppiä mökissä lainkaan. Eli kyllä se polvi hetki hetkeltä paremmin kantaa, kun kepinkin jo unohtaa.

Reissun loppu

Yksitoista päivää se kesti, ennen kuin loppui. Tänään oli reissun pisin matkapäivä, mutta kyllä kotiin pääseminen helpotti. Koko reissun saldona oli hieman vajaat 3000 kilometriä bussissa istumista, 3 aktiivista luentopäivää, 4 kaivosvierailua, 6 hotellia, lukemattomia valokuvia, useampi pitkä ja reipas lenkki ja 11 päivää loistavassa seurassa. Mukavaa oli ja paljon tuli oppia. Nyt olisi kiva ottaa pari vapaapäivää ennen lähtöä Savoon, no puolitoista vuorokautta saa riittää.

Olen erityisen positiivisesti yllättynyt selästäni. Se ei hermostunut aivan kohtuuttomasti, vaikka osan matkasta lääkkeetkin olivat tauolla. Aivan muutamana päivänä se osoitti hermostumisen merkkejä ja yhden pätkän pötköttelin bussin takapenkillä.

Tänään en edes suunnittele liikuntaa, mutta huomenna päivä on uusi. Parin kilometrin päässä postissa olisi yksi paketti, joka pitäisi hakea. Kovasti houkuttaisi hölkkäillä sinne ennen saunaa. Katsotaan, miltä huomenna tuntuu. Nyt vielä ainakin löytyy hiven intoa moiseen. Josko se juokseminen alkaisi taas maistua.

Kotia kohti

Aamu aloitettiin taas tälle viikolle tyypilliseen tapaan - kaivosvierailulla. Tämä kaivos olikin reissun viimeinen ja lopputentistä selvittyämme reissun päämäärä on päästä vain kotiin. Koska ajomatka on niin pitkä, ei kuljettajamme saa ajaa sitä yhtä perää. Vietämme siis vielä yhden yön hotellissa.

Paluu Suomeen

Kursio pohjoisessa jatkuu. Tänään palattiin Suomen puolelle ja reissumme pohjoisimpaan paikkaan. Pohjoisin piste saavutetaan huomenna Kevitsan kaivoksella. Aamulla päätin, ettei kunnon flunssaa tullut ja pistin biologisen lääkkeen. Tällä kertaa vaikutus oli melko sama kuin ensimmäisellä kerralla. Tuntuu kuin olisin saanut energiaa todella paljon lisää ja selkäkin tuntui parantuneen todella paljon.

Illalla oli pitkästä aikaa sellainen olo, että olisi kiva lähteä pienelle hölkälle. Tällä reissulla minulla ei ole mukana juoksuvarusteita, joten lenkille pääseminen taitaa jäädä viikonlopulle. Jokatapauksessa on todella mukavaa tuntea pitkästä aikaa olevansa energinen. Toivottavasti olotila on pysyvä.

Epäonnistunut huiputus

Saimme kotitehtäviä Luulajasta ja eihän pyhäpäivänä olekaan juuri muuta tekemistä, joten käytimme ison osan päivästä kotitehtäväpelin pelaamiseen. Heti aamusta selälläni oli mielipide moiseen harrastukseen, mutta valitettavasti selälle ei ollut mahdollisuutta antaa vaihtoehtoa. No onneksi on kipulääkkeitä.

Iltapäivällä lounaan jälkeen otimme kuitenkin hetken Ruotsin lapille ja lähdimme huiputtamaan viereistä tunturia. Valitettavasti meidän ja taksikuskien välillä oli pienoisia kommunikaatiokatkoksia, joten emme saaneet kyytiä tunturin huipulle, kuten toivoimme, vaan pääsimme laskettelurinteen alapäähän. Emme kuitenkaan lannistuneet tästä, vaan lähdimme kävellen tarkastelemaan ympäristöä.

Päädyimme tunturin rinteessä olevan hotellin pihalle ja näimmekin melko hienoja maisemia. Emme siis päässeet huipulle, mutta ulkoilimme kuitenkin useamman tunnin erittäin raikkaassa talvi-ilmassa. Rauhallinenkin kameran ulkoiluttaminen sai hien kihoamaan pintaan, kun käveli reipasta ylämäkeä. Alaspäin tullessa hölköttelin kepeästi ja se tuntui todella hyvältä. Jos sitä taas saisi kiinni hölkkäämisen aiheuttamasta hyvästä olosta.

Viides matkapäivä

Juuri kun olimme löytäneet paikkamme Luulajan yöstä, oli aika siirtyä pohjoisemmaksi. Tällä erää osoite oli Jällivaara. Bussimatka oli todella hankala. Eilinen epäily flunssasta alkoi näyttää puolensa. Selkä ei meinannut kestää istumista ja lukuisten asennon vaihtojen jälkeen päätin ottaa lääkkeet selkään. En tiedä helpottiko lääkitys loppupeleissä paljoakaan, toisaalta ei selkä pahentunutkaan.

Yritin myös mitata kuumetta bussissa ja sainkin kuumemittarin kainaloon. Valitettavasti sitten unohdin koko mittausprojektin ja muistin sen vasta tunnin päästä kaverin kysyessä tulosta. Seuraavaksi sitten etsittiinkin kuumemittaria kissojen ja koirien kanssa, kunnes se löytyi bussin lattialta. Seuraava yritys sitten kaverin valvonnassa. Kyllähän mittari vähän lämpöä näytti, joten nyt pitäisi malttaa ottaa muutama hetkinen taas rauhallisesti.

Toinen matkapäivä

Eilinen tahti ajelussa jatkui ja päästiin vihdoin perille Skandinavian pohjoisimpaan tekniseen yliopistoon. Yliopistolla odotti professori valmiina luennoimaan ja iltapäivä opiskeltiinkin ahkerasti. Illalla oli vielä jokunen tunti aikaa ennen ruokaa, joten kävimme muutaman opiskelukaverin kanssa kävelemässä ja tutustumassa ympäristöömme.

Ensimmäinen matkapäivä

Tänään alkoi sitten bussireissu pohjoiseen. Opintoihin liittyen kierretään vajaa kaksi viikkoa Pohjois-Suomea ja -Ruotsia. Tänään oli puhdas matkapäivä ja nyt yövymme noin puolimatkassa ja jatkamme huomenna matkaa. Bussimatka sai kyllä selän rukoilemaan armoa, mutta siitä selvittiin.

Mummokävelyä

Päätin pitää tämänkin päivän vapaata koulusta toisaalta eilisen vatsataudin toisaalta selän takia. Vatsatauti tuntuisi olevan voitettu kanta, mutta reumapolin ohjeen mukaan en aloita biologista lääkettä vielä, vaan odotan vielä muutaman päivän. Selällä on asiasta erittäin vahva mielipide ja niinpä olen hoitanut tänään asioita kävellen.

Selkä pitää pienestä liikkeestä, joten ulkoilutin kameraa useamman tunnin. Reippaasti ei selän kanssa pysty kävelemään. Jos askel pitenee liikaa, kertoo selkä mielipiteensä. Samoin liian tiheä askellus saa selän kipuilemaan. Niinpä liikkuminen muistutti mummojen raahustamista paikasta toiseen. Selkä kuitenkin piti.

Tänään selvittelin myös lääkkeiden viemistä ulkomaille. Lähinnä sitä selvitin, miten nykyisten lääkkeideni kanssa saa matkustaa. Lukuisista lääkkeistä löytyi vain yksi lääke, joka tarvitsee erillisiä todistuksia. Tämän todistuksen hankkiminen tuntui olevan erittäin vaikeaa. Se on yksinkertainen paperi, jonka apteekki kirjoittaa. Lomakkeen täyttäminen tuntui kohtuuttoman vaikealta, mutta enköhän saa sen ensi viikolla. Tällä viikolla se ei muutaman yrityksen jälkeen onnistunut.

Kosken kuohut

Koska koko syksyn on satanut paljon, joutuvat sähköyhtiöt juoksuttamaan vettä myös patojen ohi. Tämän vuoksi päädyimme muutaman opiskelukaverin kanssa katsomaan, miltä Imatran koski näyttää. Hienoltahan se näytti, vaikkei koski täyteen pauhuun päässytkään. Kuitenkin vettä virtasi. Valitettavasti vaan ilta pimeni melko varhain ja valokuvaaminen oli haastavaa.

Taas reissussa

Jotta elämä ei pääsisi jumittumaan uriinsa, olen taas muuttamassa elämääni. Eilen annoin tavarat isäni matkaan ja jäin vielä päiväksi nauttimaan pääkaupungin hienouksista. Illalla kävin katsomassa siskoni kanssa maailman huippuhevosia HIHS:ssä. Päivä oli pitkä ja päästiin siskon kämpille yhden jälkeen yöllä.

Nukuin sitten muutaman tunnin ja lähdin hankkiutumaan kotikuntaani kohti. Alkuiltapäivästä pääsin perille, jotta saatoin purkaa edelliset kassit ja pakata seuraavan viikon tavarat. Tällä erää suunta oli entiselle opiskelupaikkakunnalleni ja sainkin matkaseuraksi kaverin, jota en ole nähnyt vuosiin.

Terveydenhoitomatkailua

Olen taas vaihteeksi istunut bussissa enemmän kuin on kenellekään terveellistä. Kävin näyttämässä hampaistoani hammaslääkärille, jotta hän voisi antaa luvan biologisten lääkkeiden käytölle. Ihan vielä en lupaa saanut, mutta lupauksen luvasta kuitenkin.

Koko tämä hammaslääkärikuvio on mennyt aivan väärässä järjestyksessä. Heinäkuussa tavallinen lääkäri laittoi lähetteen hammaskuvaan, joka otettiinkin aikanaan. Kun kuva oli otettu, alkoi ihmettely siitä, kuka kuvan katsoo ja kuvan perusteella antaa luvan lääkkeille. Pitkällisen pohdinnan jälkeen tultiin lopputulokseen, että minun on syytä mennä hammaslääkärille.

Tässä kohti täytyy nostaa hattua kotikuntani hammashuollolle, aika järjestyi alle viikossa. Tämä siitä huolimatta, että sekä hammashoitolan ajanvaraus että hammaslääkäri olivat sitä mieltä, että oikea toimintajärjestys olisi ollut täysin toinen. Minun olisi pitänyt ensin mennä hammaslääkäriin, joka olisi arvioinut esimerkiksi kuvaustarpeen. No kaikesta huolimatta tämäkin prosessi on nyt potkaistu käyntiin.

Turisti

Tänäänkään en ole varsinaisesti harkinnutkaan liikuntaa, vaikka olo on ollut parempi kuin koko viikolla. Nautin kuitenkin kauniista syyspäivästä ja leikin turistia pääkaupungissa. Kävin pyörähtämässä kauniilla kanavaristeilyllä, jolla pääsin ihmettelemään Helsingin saaristoa. Oli todella käymisen arvoinen reissu.

Ulkomailla

Päätettiin lähteä kaverin kanssa tekemään päivämatka Tallinnaan, kun se täältä pääkaupungista on helppoa. Moneen kertaan tuli pohdittua reissun järkevyyttä, mutta kotiin päästyä olo on hyvä, joskin väsynyt ja rääkätty. Teki todella hyvää tehdä jotain ihan muuta. Viimeaikoina ajatukset ovat pyörineet turhan tiiviisti oman navan ympärillä.

Nyt on kyllä todella väsynyt olo, jalat ja selkä huutavat apua ja pää on pyörällä. Ensiyöstä tulee joko erittäin hyvin nukuttu tai huonosti nukuttu. Riippuu pitkälti siitä riittääkö väsymys voittamaan reisien ja käsien arkuuden. Jos riittää nukkunen kuin tukki.

Vesijumppaa

Aloitin aamun lähtemällä kauan ennen auringonnousua kotipaikkakunnalleni tutkimuksiin. Kaiken kaikkiaan kulutin bussissa istumiseen noin 5 tuntia alle puolen tunnin tutkimusten takia. No nyt ne on tehty ja keskityn tulosten odotteluun.

Tälle päivälle olin tehnyt, vaikka minkä näköisiä liikuntasuunnitelmia, mutta käytännössä ne typistyivät puolen tunnin vesijumppaan ja sinnekin menin vastentahtoisesti. Jumpassa sinällään ei ollut mitään vikaa, vika oli liikkujassa.

Kauas on pitkä matka

Koska sunnuntaina ajelin pohjoiseen, piti tänään ajella sieltä pois. Lähes täyden työpäivän jälkeinen viiden tunnin ajorupeama ei koskaan ole erityisen helppo. Ajamista ei ainakaan helpottanut kipuillut selkä ja viikon huonot yöunet. Onneksi sain kuitenkin mukavaa matkaseuraa, ettei tarvinnut yksin ajella.

Ajomatkan jälkeen sain nähdä koiran viikon tauon jälkeen. Olisin odottanut hieman riehakkaampaa vastaanottoa kuin paria hännän heilautusta ja kainaloon pyrkimistä. Onkohan tuosta koirasta tullut viimein sivistynyt ja aikuinen.

Tänään tein myös tämän viikon toistaiseksi suurimman urheilusuorituksen. Kävelin koirien kanssa noin kolmen vartin lenkin, mikä teki todella hyvää jäykistyneelle selälle. Vielä parit kunnon yöunet ja sen jälkeen maailma näyttäytynee melko erilaisena.

Matkan tekoa

Tänään olen taas istunut pitkät loikoset autossa. Tällä erää ei onneksi tarvinnut ajaa, mutta silti istuminen oli riittävän tuskaista. Melkoisesta kipulääkeannoksesta huolimatta toinen lonkka tuntui todella ikävältä. Sille ei oikein löytynyt mukavaa asentoa mitenkään päin. Jos olisin itse ajanut olisi reissuun kuulunut aika liuta taukoja.

Muutenkin tänään on ollut huonompi päivä taudin suhteen. Kävi kuitenkin mielessä, että voisiko perjantainen rokotus aiheuttaa moisen, koska olkavarsikin on kipeän oloinen. Rokotuksen sivuvaikutuksissa sanotaan nivelkipu, joten siinä mielessä se voisi hyvinkin olla syyllinen. Toivotaan, että näin on, koska silloin oireiden pitäisi vähitellen helpottaa.