Ratakisko tanssii

Kaveri houkutteli minut zumbaamaan ennen sunnuntai-illan venyttelyä. En vieläkään suunnattomasti jaksa innostua kyseisestä lajista, mutta en tuntenut olevani ollenkaan niin väärässä paikassa kuin ensimmäisellä kerralla.

Sinällään tanssahtelu varmasti olisi hauskaa ja tehokasta, mutta en kykene henkisesti omaksumaan kaikkea sitä, mikä pitäisi omaksua. Muutama ensimmäinen biisi meni hyvin, mutta sitten aivot tulivat yli ja lopputunnista valtaosa kuvioista meni täysin ohi. Harjoittelemalla varmaan oppisi, mutta en tiedä kiinnostaako.

Zumban jälkeen oli mukavasti hetki aikaa ennen venyttelyä, joten ennätin nauttimaan saunan lämmöstä. Venyttely puolestaan palautti maanpinnalle todella nopeasti. Olin melkoisen jäykkä ja ennen helpoilta tuntuvat liikkeetkin tuntuivat todella haastavilta. Ilmeisesti ajatus jäykkyydestä ei ollut täysin tuulesta temmattu. 

Zumban toinen mahdollisuus

Päätin viime keväänä edellisen zumbakokemuksen jälkeen, että jätän sen niille, jotka nauttivat tanssimisesta. Tiedän luvanneeni joskus aikanaan kaverille, että kokeilen uutta lajia kolmesti ennen kuin tuomitsen, mutta zumba tuntui niin järjettömältä, että tuomitsin sen ensitapaamisella.

Aamulla katselin tarjolla olevia jumppia, eikä mikään oikein innostanut. Tarjolla oli kuitenkin mukavan vetäjän zumba, jonka jälkeen oli hyvää aikaa käydä pesulla ja vaihtaa vaatteet venyttelyä varten. Niin ajattelin antaa toisen mahdollisuuden.

Tällä erää zumbatunti oli isossa palloiluhallissa, johon olisi mahtunut 80 tanssijaa. Ryhmä ei ollut täynnä ja takaosassa oli hyvin tilaa säheltää väärään suuntaan ja ihan pihalla. Kun tilanne oli mokaamisvapaampi, pääsin paremmin kiinni ajatukseen. Yllättäen homma tuntuikin melko mukavalta ja ymmärrän, miksi ihmiset jäävät siihen koukkuun.

Vajaan tunnin rehkimisen jälkeen oli jäljellä vielä venyttely. Yllättäen olin vaihteeksi melko jäykkä ja venyttely tuli todellakin tarpeeseen. Tunnin jälkeen huomasi, miten paljon vetreämpi olo tuli. Nyt pitää vaan keksiä keinot, millä muistan venytellä myös Savossa.

Viikon lajikokeilu

On muodostunut tavaksi kokeilla uutta jumppaa noin kerran viikossa. Tänään oli Zumban vuoro. Menin avoimin mielin tunnille ja jo ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen totesin olevani aivan väärässä ryhmässä. En vaan ole luotu tanssimaan, joten en viihtynyt tanssillisella tunnilla. Tuntui että liikuin aina väärään suuntaan ja lähinnä törmäilin muihin. Sain kyllä kiinni siitä, miksi ihmiset koukuttuvat moiseen, mutta minä en saanut siitä mitään mielihyvää.

Zumban jälkeen oli body&core-tunti, jollaisella en ole ennen ollut. Tämä oli kuitenkin huomattavasti perinteisempi jumppatunti ja tuntui sangen tehokkaalta. Kuten nimestäkin voi päätellä jumpalla keskityttiin lähinnä keskivartalon tukilihaksiin. Liikkeet olivat melko yksinkertaisia, mutta samalla tehokkaita.

Hiukan hirvitti mennä peräkkäin kahteen jumppaan, etenkin kun ensimmäinen oli lajikokeilu, mutta rohkeasti päätin yrittää ja hyvä, että yritin, koska zumbatunnin jälkeen olisi jäänyt huono maku suuhun, jos siihen olisi joutunut lopettamaan. Nyt sai loppuun vielä onnistumisen kokemuksen.