Arki rullaa

Keskiviikkona ajattelin pitää terveydenhuoltovapaan, mutta suunnitelmani menivät mönkään jo ensimetreillä. Toimintaterapeutti soitti ja kysyi, koska ennättäisin hänen luokseen sovittamaan rannetukia. Sainkin peruutusajan heti torstaiaamuksi. Jälleen kerran yksi terveydenhoitoasia, joka hoitui kivuttomasti ja nopeasti.

Keskiviikon liikuntasuorituksen tein kokeilemalla tanssillista tuntia. Vaikka tunsinkin olevani pihalla kuin lumiukko, tunnilla oli hauskaa. Hiki virtasi ja tuli liikuttua jälleen uudella tavalla. Tämä tunti jää ehdottomasti ohjelmaani. Pois lähtiessäni vastaanottohenkilö kehui myös toista tanssituntia, johon täytynee tutustua vielä.

Keskiviikkoaamu menikin sitten ensin tutusti allasjumpalla ja sieltä ajoin suoraan toimintaterapeutin luokse. Sain kokeilla varmaan kymmentä erilaista rannetukea ja lopulta kasasta löytyikin sopivan tuntuinen lasta. Valitettavasti heillä oli tarjolla vain yksi sopivan kokoinen lasta, joten toista joudun odottamaan vielä. Lasta on paitsi hyvä kädessä myös kivan näköinen, mikä on ehdottomasti plussaa.

Kaiken tämän jälkeen lähdin palauttamaan tietokonettani ja tapaamaan kaveriani pääkaupunkiseudulle. Oli todella mukavan erilainen päivä.

Tänään puolestani nautin mahdollisuudesta nukkua pitkään ja nukuinkin todella hyvin. Herätyskello yritti herättää minua, mutta päätin olla heräämättä. Päivän ainoa ohjelma oli kuntosaliohjelman läpikäynti salilla. Se tulikin tehtyä, mutta en saanut itseäni enää motivoitua tekemään kyseistä ohjelmaa. Katsotaan motivoidunko huomenna.

Juhlintaa ja soutua

Tänä viikonloppuna on tullut juhlittua isääni kaksi päivää. Ensin hänen syntymäpäiviään ja sen jälkeen isänpäivää. Tämä on siis tarkoittanut, että käytännössä hyvin syömistä, illan istumista ja nauttimista toisen seurasta. Tällä erää istujaiset tuntuivat poikkeuksellisen raskailta.

Päädyin purkamaan ylenmääräistä sosiaalisuutta soutusalille ja soudinkin hyvän tunnin treenin. Jälki käteen katsottuna sykkeet pysyivät aivan liian korkealla tasolla koko tunnin, mutta se ei tuntunut todellakaan pahalta, vaan oikeasti todella hyvältä. Soutamalla on hyvä päättää mennyt viikko ja se antaa hyvät yöunet viikon alkuun.

Juhlien ja juosten

Kaverilla ja kaverin koiralla on mennyt kesän kisakausi hyvin ja sen takia hän piti kauden päättäjäiset. Niitä juhliessa meni eilisilta. Vaikka reuman takia joudun olemaan melko kovalla lääkityksellä, enkä sen takia voinut juuri nauttia alkoholia, ilta venähti pitkäksi.

Kun myöhäiseen nukkumaanmenoon lisätään huonosti nukuttu yö ja aikainen herätys, voi todeta, että koko päivä on mennyt kuin usvassa. Sain kuitenkin raahattua itseni uimahallille ja vesijuoksin kolme varttia. Tavoittelin tuntia, mutta jostain syystä polvi alkoi taas hieman oirehtia, joten päätin lopettaa aikaisemmin. 

Vapauden tunteita

Sain kipsin vaihdossa ja hakasten poistossa jalkaani ortoosin, jonka saa pois halutessaan. Käytännössä sen poistaminen vaatii kuitenkin sen verran akropatiaa ja kehon hallintaa, että toistaiseksi en ole saanut tai uskaltanut ottaa sitä itse pois.

Alkuun nilkka oli niin herkkä kaikelle liikkeelle, että vaati jo kaiken keskittymisen saada se lähes kivuttomasti kipsistä pois tai kipsiin, eikä millään kyennyt samalla avaamaan kipsiä. Tarvitsin siis aina apua, jos halusin jalan pois kipsistä esimerkiksi suihkun ajaksi.

Jo jokusen päivän on päässäni hautunut idea, että voisin saada ortoosin itsekin pois ja tänään päätin kokeilla sitä valvovan silmän alla. Onnistuin! Eli käytännössä pääsen halutessani suihkuun vaikka keskellä yötä ja muutenkin pääsen jumppailemaan tuota nilkkaa oman aikatauluni mukaan enkä silloin, kun joku on minua auttamassa.

Tänään kokeilin myös jalan rasittamista ja kävin juoksuttamassa koiraani kaverin pennun kanssa. Vaikka pääasiassa istuin ja siirryin muutaman kerran paikasta toiseen, kotiin päästyäni jalka oli turvoksissa ja jopa hieman kipeä. Onneksi tilanne helpotti kun nosti jalan ylös. Kuitenkin tämänkin päivän reissu loi uskoa siihen, että jalka joskus paranee ja sillä pääsee kävelemään.

Sosiaalistumista

Lähdin aamusta vapaapäivänä työmaalle, koska halusin lukea muutaman artikkelin kaikessa rauhassa ilman arkena kiusaavia käytännön asioita. Sainkin melko paljon aikaan, vaikka toisaalta aikaa meni melkoisesti myös ihmisten kanssa jutustellessa.

Illaksi olin sopinut tapaamisesta opiskelukaverin kanssa ja ajattelinkin käydä samalla reissulla uimassa. Kuitenkin aika humahti työmaalla niin hetkessä, etten ehtinyt mihinkään uimaan ja myöhästyin myös sovitusta aikataulusta. No pääsin kuitenkin perille ja rupattelimmekin melko pitkään hyvä ruuan äärellä.

Palautepäivä

Eilen illalla kärsin pitkästä aikaa päänsärystä. Nämä päänsäryt ovat selvästi lisääntyneet reumalääkityksen tehostuttua. Ei näitä vieläkään kiusaksi saakka ole, ehkä parin kuukauden välein, mutta ero on kuitenkin selkeä. Selvästi kipulääkkeiden vähentäminen on tuonut kädessään tilaa myös päänsäryille. Illalla siis vaihteeksi kipulääkenappeja naamariin ennen nukahtamista. Aamulla särky loisti poissaolollaan.

Olin ohjelmoinut arkikotipäiväni melko tehokkaasti. Aloitin aamulla lääkityksen turvakokeista. Labrassa oli melkoinen ruuhka ja lähes viimeisillä hetkillä pääsin näytteenottoon. Sujuvasti olin taas unohtanut virtsakokeen, joten sen vein vasta iltapäivällä. Labrasta autonrattiin ja suunnaksi kampaaja, jossa rauhoituinkin seuraavat pari tuntia.

Kun lähdin sieltä ajelemaan kohti kotia, eräs kaverini soitti ja kutsui kahville. Tuli siis hoidettua sosiaalisia suhteitakin ennen fysioterapeutille lähtemistä. Päätin jo aiemmin, etten kaunistele fysioterapeutille laiskuuttani ja näin teinkin. Ymmärtäväisesti hän suhtautui tekemisiini ja kannusti jatkamaan. Läksyksi tuli pari uutta liikettä ja edellisten liikkeiden jatkamista. Lupasin parantaa tapani.

Kropan kannalta pahin jotos oli ajelu takaisin Savoon. Alkuun olin uskossa, että haen kyläluutakoirani kotiin matkalla, mutta hoitotäti tarjoutuikin tuomaan koiran minulle. Se vähensi ajamistani yli tunnilla, joten suostuin moiseen erittäin mielelläni. Tosin suunnitelmilla on joskus tapana muuttua ja sainkin matkalle puhelun, jossa kysyttiin, saako koira olla kylässä vielä yhden yön. Kyllähän kyläluuta sai luvan kyläillä vielä yhden yön.

Lääkepöllyssä

Eipä ole useampaan päivään tullut blogiin kirjoiteltua. Selkä on ollut sen verran kipeä ja hankala, että valtaosa energiastani on mennyt pelkästään koulupäivistä selviämiseen. Iltaisin olen lisäksi ollut melko kiireinen ja se yhdistettynä väsymykseen ei ole ainakaan lisännyt kirjoittamisintoa. Niinpä en sitten ole blogia päivitellyt. Ei sitä aina voi jaksaa.

Opinnoissa oli keskiviikkona ulkopuolinen luennoitsija ja halusin mennä kuuntelemaan hänen sanomisiaan. Niinpä hankkiuduin koululle, vaikka ehkä fiksumpi ratkaisu olisi ollut jäädä potemaan. Päivä meni kuitenkin kohtalaisesti riittävän kipulääkityksen, lihasrelaksanttien ja seisomisen turvin. Koulupäivä oli erityisesti henkisesti todella tärkeä, koska kämpillä ajan tappaminen oli todella tylsää ja huone rupesi jopa ahdistamaan.

Keskiviikkoiltana kävin puolestani katsomassa erästä koirapoikaa ihan uteliaisuudesta. Oli todella miellyttävää nähdä oman kurssin ulkopuolisia ihmisiä. Koirakin vakuutti minut. Toivottavasti tältä saralta on enemmän kerrottavaa loppuvuodesta. Aika näyttäköön.

Torstaina koulussa jatkettiin alkuviikolla aloitettua projektia. Minulla piti olla opintoihin liittyvä kehityskeskustelu puolilta päivin. Sovin keskiviikkona, että hankkiudun paikalle ainakin kehityskeskusteluun. Aamulla selkä tuntui melko hyvältä ja lähdinkin koululle jo aamusta. Koululle lähteminen oli virhe. Olin auttamattoman pihalla koko tehtävästä. Lisäksi jouduin istumaan väkisin turhan pitkiä aikoja. Päivästä tuli todella raskas ja kivulias.

Kun teki tehtäviä, joissa joutui oikeasti ajattelemaan, huomasin selvästi, miten lihasrelaksantit ja vahvemmat kipulääkkeet vaikuttavat. Kokoajan tuntui, kuin olisin ollut noin vartin jäljessä tapahtumista. Keskustelun seuraaminen oli poikkeuksellisen vaikeaa ja melko paljon henkistä energiaa kului pelkästään olemiseen. Kaiken huipensi se, että kehityskeskustelut siirrettiin jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Täysin turhaa kärsimystä koko päivä.

Perjantaina oli taas vuorossa ulkopuolinen luennoitsija, jota lähdin kuuntelemaan mielenkiinnolla. Hyvän luennon hän pitikin, mutta minua ärsytti melkoisesti numero, jonka koulutuksemme koordinaattori teki selästäni. En tykkää olla tuolla tavalla huomion keskipisteenä ainakaan kipujeni kanssa.

Muutenkin olen kokenut tuon koordinaattorin asenteen selkääni melko ikäväksi ja vähätteleväksi. Voi toki olla, että tulkitsen asiaa liikaa ja luen rivien välit väärin. Kuitenkin jo vastaus ilmoitukseeni sairauslomasta oli minusta aivan vääränlainen. Sisältö oli kutakuinkin sellainen, että minun olisi syytä olla paikalla eikä kipeä selkä oikein ole syy olla poissa.

Minä koen muutenkin huonoa omaatuntoa kaikista sairauspoissaoloista, enkä todellakaan tarvitse yhtään tilanteeni kyseenalaistamista. Ihan vapaaehtoisesti olen ravannut lääkärissä, syön lääkkeitä, jotka sekoittavat pään ja maksan tästä lystistä vähintään riittävästi. Tokihan selkäkipu on yksi niistä syistä, joita käytetään syynä vilpillisiin sairauslomiin. Silti toivoisi jotain kunnioitusta toisen oireita kohtaan.

Jännekipuja

Tänään ovat kädet jostain syystä kipuilleet. Tällä erää on selkeästi kyse jänteiden kiinnityskohtien tulehduksista tai muista vastaavista. Vaikka kipu häiritsee jonkin verran, se ei missään nimessä ole nivelissä. En edes muista, koska olen viimeksi kärsinyt näistä kivuista. No huomenna on solumyrkkypäivä ja maanantaina piikkipäivä, joten viimeistään silloin olo helpottaa.

Aamulla ajattelin, että lähtisin tänään hölkkälenkille, mutta kaveri houkutteli lenkille ja sosiaalistumaan ja minähän lähdin. Niinpä tyydyin kävelemään rauhakseen ja enemmän huoltamaan sosiaalista puolta. Oli jälleen mukavaa, mutta odotan silti pääsemistä juoksulenkille, mutta etelän jäiset jalkakäytävät eivät kamalasti houkuttele.

Sosiaalistuminen

Sosiaalinen elämä tuntuu nykyään jäävän turhan vähiin, mutta tänään ennätin tapaamaan erästä ystävääni. Ensin leikitettiin koirat koirapuistossa ja puistoilun jälkeen painuttiin kahville. Oli todella mukava vaihteeksi turista ja hämmästellä maailmaa. Katselemme sitä kuitenkin aika eri lähtökohdista. 

Ystävä

Näin tänään pitkästä aikaa erästä lapsuuden ystävääni ja oli todella mukava tavata. Viimeksi tapasimme keväällä edellisen Helsinki-jaksoni aikana. Oli todella mukavaa istua ja jutustella kuulumisista. Mukavan erilainen päivä tähän kaikkeen ankeuteen.

Positiivisia asioita

Jotta blogi ei menisi pelkäksi valittamiseksi, täytyy hehkuttaa, että tänään on ollut parempi päivä. Vatsa ei ole häirinnyt elämää hurjasti. On se vessassa käymistä vaatinut hieman tiheämpään, kuin optimaalista olisi, mutta ei se suoranaisesti ole juoksuttanut. Toisaalta ei se ole ollut kipeäkään. Kaikkien viimeaikaisten oireiden jälkeen sen on tuntunut jopa normaalilta.

Varsinaisesti liikkumaan en ole tänäänkään päässyt, mutta nautin kuitenkin kaverin ja kaverin koirien seurasta muutaman tunnin. Teki todella hyvää nauraa ja ajatella jotain ihan muuta. Todella paljon tuo koira piristää mieltä. Ei sen kanssa voi vaan vaipua synkkyyteen.

Toisenkin positiivisen asian olen tämän taudin kanssa huomannut. Nimittäin reuma on ollut melko rauhallinen jo jonkin tovin. Johtunee osin huonosta syömisestä ja ravintoaineiden imeytymättömyydestä. Syömiset ovat jääneet melko vähäisiksi pahimpina ripulipäivinä. Tutkitustihan paasto vähentää reuman aktiivisuutta.

Ihmisten ilmoilla

Kaveri lupasi tarjota minulle ruokaa, joten pitihän sitä lähteä ilmaisen ruuan perään. Samalla piipahdin alennusmyynneissä ja ostin itselleni kaksi paitaa. Olisikohan nyt kesäpaidat kasassa.

Kaupunkiin lähtiessäni huomasin, miten vähän on tullut laittauduttua. En nytkään kamalasti aikaa ulkonäölleni uhrannut, mutta laitoin hiukset muutenkin kuin vain kampaamalla. Tuntui todella omituiselta ja hankalalta elämä hiusten kanssa. Töihin ei hirveästi viitsi laittaa hiuksiaan, koska viimeistään siinä kohdassa, kun laittaa kypärän päähän, hiukset ovat väkisinkin lytyssä.

Kaveri

Kaverini on jossain kohti elämäänsä hankkinut elantonsa kouluttamalla koirakoita ja kaipailin ratkaisua erään toisen kaverini koiraongelmaan. Kävin sitten koirankouluttajakaverin kanssa lenkillä opettelemassa käytännössä ongelman ratkaisua. Tosin taisivat harjoitusvastustajakoirat olla helpompia tapauksia. Joka tapauksessa oli todella kiva nähdä kaveria ja kaverin pentua.

Samainen kaveri houkutteli illalla huonoille teille oluttuopin ääreen. Täytyy todeta, että vaikka alkuun en ollut kovin innostunut pubireissusta, kannatti ehdottomasti lähteä. Juttua piisasi ja naurunkyyneleitäkin vuodatettiin. Jos ei muuta, niin onpa päätä taas nollattu.

Ajopäivä

Tänään olen suorittanut seuraavan vaiheen muutossani Savoon. Tänään ajoin sen pisimmän rupeaman ja olen viikon Outokummussa. Sinällään ajaminen meni yllättävän hyvin. Lonkka hieman keljuili, mutta senkin kanssa tuli kuitenkin toimeen.

Illalla olisi ollut hyvää aikaa käydä lenkillä, mutten saanut luitani ulos hotellihuoneesta, joten päädyin surffailemaan netissä ja nauttimaan ihan omasta ajasta. Näitä hetki on seuraavan viikon aikana melko vähän, kun jaan hotellihuoneen opiskelukaverin kanssa.

Sosiaalisuus

Kaksi päivää olen istunut päivät ja illat samassa porukassa. Vähitellen alkaa kaipaamaan paitsi omaa aikaa myös liikuntaa. Lepäilyksi meni siis tämäkin päivä ja selällä alkaa olla asiasta mielipide. Tässä kohtaa on vain pakko todeta, että selällä on mielipide syystäkin, mutta asian tilalle ei oikein voi mitään. Toivottavasti huomenna voi.

Sosiaalisuus on ympärivuorokautista, kun jakaa hotellihuoneen kaverin kanssa, niin taatusti ei elämä helpota. Olen aina ollut tietyllä tavalla erakko ja tässä tilanteessa se todella korostuu. Ainoa paikka, jossa saa olla yksin, on vessa ja luultavasti oven ulkopuolella on jono.