Palautetta kuntoutuksesta

Torstaina katsottiin fysioterapeutin kanssa uutta liikettä tuolle polvelle. Polkemisen lisäksi sain luvan myös soutaa soutulaitteella. Katsottiin myös yläkropalle liikkeitä ja polven hallintaan liittyviä harjoitteita. Edellispäiväinen polven vääntyminen tuntui hieman, mutta ei mielestäni mitenkään erityisen pahasti.

Illalla vesijuoksussa polvi sitten oirehti useampaan otteeseen. Jo alku juoksusta jätin nilkkapainot pois, koska polvessa tuntui tasaisin välein puukon iskuja. Myös monessa liikkeessä jouduin vähentämään tehoja, kun polvi ei vaan tuntunut kestävän. Kun nousin altaasta tuntui jalka pettävän alta. Ilta menikin sitten polvea kylmäten.

Tänään aamullakin polvi oli vielä melkoisen jäykkä ja arka, joten päätin pitää polven kuntoutuksesta lepopäivän ja nauttia kampaajakäynnistä. Silti illalla polven kylmääminen tuntui todella hyvältä idealta. Nyt pitäisi selvittää, mistä polvi hermostui, että osaan jatkossa varoa asiaa tai ainakin tehdä sen varovaisemmin.

Löhöpäivä

Koko alku viikon olen kaivannut totaalista kotipäivää. Siis päivää, jonka aikana ei tarvitse pistää nenää ulos saati etsiä päälleen siistejä vaatteita. Tänään vihdoin maltoin viettää moisen.

Eilen illalla otin vähemmän tuota väsyttävää kipulääkettä ja sehän näkyi heti unen laadussa. Odottelin unta melko pitkään ja yö meni pitkälle pyöriessä. Toisaalta tänään en ole ollut ollenkaan niin pöhnäinen kuin parina edellisenä päivänä. Siitä huolimatta päätin pitää pään nollauspäivän ja olenkin pääasiassa pötkötellyt sängyssä ja lukenut hyvää romaania.

Laiskottelupäivä tuntuu tulleen todella tarpeeseen. Vaikka selkä ei erityisesti moista arvostanutkaan, päälle moinen oli erittäin tarpeeseen. En edes muista, koska olen viimeksi viettänyt päivän, jonka aikana minun ei ole pakko tehdä mitään. Toki tuon jalan kanssa ensimmäiset viikot olivat sitä, mutta silloin ei pystynyt. Nyt olisi pystynyt, mutta ei silti ollut pakko tehdä. Piristää kummasti.

Ei uutta kerrottavaa

Minulla ei ole mitään uutta kerrottavaa. Päivät vierivät eteenpäin yksi kerrallaan. Kamalasti en keksi kirjoitettavaa, kun elinpiiri on pitkälti rajoittunut pieneen yksiöön ja tässäkin lähinnä sänky-vessa välille. Yllättävän hyvin aika on kulunut, vaikka alkuun pelkäsin, että miten tästä selviän. Katsotaan, miten pitkään pää kestää tätä jatkuvaa makoilua. 

Voi lentsu

Kyllä se flunssa ilmeisesti päätti kuitenkin tulla. Olo on samantyyppinen kuin ennen joulua flunssassa. Päässä on samanlainen olo, kuin kunnon lentsussa, paitsi räkä käytännössä puuttuu. Yöllä lihaksissa ja nivelissä tuntui kuin olisi kuumetta. Siis sellainen tietynlainen jäykkyys.

Iltapäivällä työmaalla kokeilin kuumemittaria ja se näytti vähän normaalia korkeampaa lämpöä. Kotiin päästyäni toinen mittari näytti lähes kuumetta, joten käytin koiran vain lyhyellä lenkillä ja päätin ottaa loppuillan rauhallisesti. Toivottavasti tämä tauti ei kaada minua tyystin sängyn pohjalle.

Puolikunnossa

Kova hinku olisi ollut liikkumaan, mutta kuumemittari päätti kuitenkin patistaa minut lepäilemään. Hinku kevyeen vesijumppaan oli melkoinen, mutta järki voitti kaverin avustuksella. Tiedän, ettei sairaana saa liikkua, mutta en ole riittävän sairas, jotta osaisin olla potematta huonoa omaa tuntoa makoilusta.

Päivän jaksoi ihan hyvin, mutta kämpille pääsyn jälkeen olen ollut melko puhki. Kuumemittari näytti kuitenkin pientä lämmönnousua ja illalla oli vähän kuumeinen olokin. Alkaa vähitellen ärsyttää tällainen puolikuntoisena oleminen. Olisi mieluummin kunnolla kipeä.

Kootut selitykset

Tänään olisi ollut perinteinen tiistaisetti: joogaa ja venyttelyä. Olin kovasti lähdössä neljään saakka, mutta istuttuani tunnin pöntöllä päädyin toisenlaiseen ratkaisuun. Suunnittelin vielä lähteväni salille, mutten lopulta uskaltanut lähetä sinnekään. Ajatuskin rehkimisestä jalkaprässissä, kun vessahätä iskee, riitti hävittämään viimeisetkin motivaation rippeet. Eli tästäkin päivästä tuli lepopäivä, kiitos vatsalle.

Lusmu olo

Aamulla herätessäni ihmettelin, miten hyvä aamu olikaan. Pitkään aikaan yksikään aamu ei ole ollut näin helppo. No aamun ilo oli melko turhan aikaista. Jo aamiaispöydässä lonkkaa alkoi pakottaa melkoisesti ja bussipysäkille kävely oli todella tuskaista. Sellaisia töpöttäviä askeleita pystyi ottamaan.

Koko päivä meni vähän vastaavissa merkeissä. Istuminen oli välillä melko ikävää ja liikkeelle lähteminen vielä ikävämpää. Päivän mittaan lonkka hieman vertyi, mutta ei se kunnossa ollut koulupäivän jälkeenkään. Kipulääkkeillä kivun sai kyllä piiloon, mutta jäykkyys jäi.

Otsikon lusmu olo puolestaan johtui siitä, että peruutin viimetipassa kahvakuulajumpan tältä illalta. En tiedä, mitä kahvakuulailu olisi tehnyt lonkalle. Se olisi joko pitänyt siitä tai suuttunut lisää. Ei kuitenkaan ollut yhtään sellainen olo, että haluaisin harrastaa mitään hikiliikuntaa. Nyt illalla sitten miettii, että olisiko sittenkin pitänyt. Jos ei olisi käynyt kahvakuulailemassa, olisi voinut käydä salilla tekemässä käsitreenin tai uida matkaa. No päätös on kuitenkin tehnyt ja tänään lepäsin.

Muutto

Tänään olen harjoitellut muuttamista. Siskoni osti omakotitalon ja nyt olin muuttoapuna. Koska tauti on aktiivivaiheessa keskityin kantamaan pääasiassa kevyempiä tavaroita ja toimimaan koiravahtina.

Olosta huomaa hyvin, että viime päivinä on tullut levättyä liian vähän. Ennustan, ettei tänään tarvitse Nukku-Mattia juuri etsiskellä. Kovasti vaan toivon, että saan nukuttua yön katkoitta. Kroppa todellakin tarvitsisi lepoa.

Lepoa

Koira teloi eilen jalkansa ja on ainakin muutaman päivän levossa. Siitä ei siis saanut lenkkikaveria. Tosin eipä järjettömän kostea ja kuuma ilmakaan suuresti houkutellut lenkkeilemään. Lepopäivä päivästä siis tuli itselle ja koiralle.

Aamulla heräsin 11 tunnin yöunien jälkeen. En kokenut itseäni erityisen virkeäksi, mutta selitin sitä seitsemän aikaan tapahtuneella herätyksellä. Kortisoni on otettava säännöllisesti aamuisin ja seitsemän aikaan aamulla otan yleensä lääkkeet, joten lomallakin joudun heräämään seitsemältä ottamaan lääkkeet. Onneksi sen jälkeen voi painua takaisin nukkumaan.

Talviturkki

Tästä päivästä ajattelin tehdä löhöilypäivän. Olen kaivannut tällaista päivää jo viikkoja, joten vapaapäivä tuli enemmän kuin tarpeeseen. Aloitinkin päivän nukkumalla kellon ympäri ja heräsin pitkästä aikaa melkein pirteänä. Aamujäykkyys ei ollut ainakaan vähäisempää pitkien yöunien jälkeen, mutta siitäkin selvittiin, kun nautin aamuteestä ulkona.

Päätin jatkaa samalla linjalla ja painuin torkkumaan sänkyyn. Tällä erää kuitenkin tuntui, ettei pötköttely tuntunut enää kivalta ja päätin lähteä hölkkäämään viikon pitkän lenkin. Alku lenkillä tuntui askel suorastaan lentävän ja muutenkin juokseminen oli todella vaivatonta.

En mielestäni mennyt kovaa, mutta jostain syystä voimat tuntuivat loppuvan ihan tyystin reilun viiden kilometrin jälkeen. Sinällään missään vaiheessa en hengästynyt tai vastaavaa, mutta juokseminen vaati hetki hetkeltä enemmän fyysistä ja henkistä työtä. Piti oikein keskittyä, etten ruvennut kävelemään ja silti yllätin itseni muutamaan otteeseen kävelemästä. Niinpä päätin kävellä loppumatkan.

Lenkin jälkeen päätin ennen suihkua kokeilla, miten kylmää tuo jokivesi on. Ei sitä liian lämpimäksi voinut haukkua, mutta tuli siinä kuitenkin muutama veto uitua. Sinällään sangen mukavalta pulikointi tuntui ja ajattelinkin, että voisi yrittää käydä ainakin muutamana aamuna viikossa pulahtamassa ennen töihin menoa, niin paljon se virkisti.

Tavaroiden raahaamista

Tänään olen jättänyt pääkaupungin pölyt taakseni ja jatkan sunnuntaina kohti maalaismaisemia. Liikkuminen ei ole suuresti innostanut, etenkin kun lonkka on kiusaillut koko päivän. Niinpä muiltaosin päivästä tuli lepopäivä.

Laatuaikaa

Tänään olen keskittynyt laatuajan viettämiseen koiran kanssa. Aamupäivällä käytiin treenikentällä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Treeni oli todella hyvä ja hauskaa oli sekä koiralla että ohjaajalla. Treenin jälkeen koira oli erittäin tyytyväinen itseensä ja kertoi sen taatusti kaikille, jotka sitä viitsivät huomioida. Todellakin pitäisi olla enemmän aikaa laittaa sen kanssa tekemiseen.

Liikunnan saralla en sitten olekaan tehnyt juuri mitään. Ei vaan ole oikein tehnyt mieli liikkua ja lepopäivä on muutenkin ihan tarpeeseen. Tosin aikataulusyistä huomisestakin tulee lepopäivä, mutten suostu vaipumaan epätoivoon moisen takia.

Jotain ihan muuta

Tänään olen keskittynyt pääasiassa kaikkeen muuhun kuin liikkumiseen. Aamusta innostuttiin kaveriporukalla hankkimaan alennusliput Suomen lätkämatsiin, kun kerran sai neljä lippua yhden hinnalla. Koulupäivän jälkeen keskityin sitten tuhlaamaan jäljelle jääneitä rahoja lankakaupassa.

Selkä on tänäänkin keljuillut. Tunneilla istuminen on onnistunut yllättävän hyvin, mutta istumisen jälkeen liikkeelle lähtiessä silmissä näkyy tähtiä ja tuntuu kuin joku puukottaisi tuonne SI-nivelten seutuville. Onneksi kipu helpottaa muutaman askeleen jälkeen.

Lepoa

Tänään olen viettänyt päivän Vuorimiespäivillä ja keskittynyt antamaan itsestäni kohtalaisen hyvin käyttäytyvän kuvan. Suoraan tilaisuudesta lähdin serkun kyydillä vanhemmilleni, joten lepopäivä sopi päivän ohjelmaan kuin nakutettu.

Selän mielipide

Eilen juoksulenkki tuntui helpottavan selän tilannetta, mutta tänään selkä oli täysin toista mieltä. Jo käveleminen oli kohtalaisen hankalaa ja juokseminen lähes mahdotonta. Niinpä muutaman askeleen jälkeen päädyin kääntymään takaisin ja pitämään lepopäivän.

Todellakin toivon, että selkä antaisi periksi ja palautuisi melkein normaaliksi. Huomenna on hankkiuduttava uima-altaaseen ja toivottava, että reipas uintitreeni helpottaa oloa. Muuten alkaa olla kaikki omat käytössä olevat keinot tuon selän kanssa käytetty. Eihän siinä muuten mitään, mutta ainakin perjantaina häiritsi jonkin verran työntekoa ja todellakin haluan pysyä työkykyisenä.

Nilkan nyrjähdys

Onnistuin tiistaina nyrjäyttämään nilkkani. Tiistaina se oli vähän kipeä, mutten juuri haitannut liikkumista. Nilkka kipeytyi ja turposi eilisen työpäivän aikana niin reilusti, etten meinannut saada saapasta työpäivän jälkeen jalasta. Työpäivän se kesti kävellä, mutta illalla oli pakko linkuttaa. Eipä siis tullut pieneen mieleenkään käydä lenkillä, vaan keskityin lepuuttamaan jalkaa.

Tänään nilkka on ollutkin parempi. Vielä se on astuessa hieman epävakaan oloinen ja arka, mutta sille kuitenkin pystyy jo astumaan. Tämänkin päivän olen lepuuttanut nilkkaa, jotta se joskus paranisi. Turvotus on laskenut eilisestä reilusti, joten eiköhän tuosta vielä jalka tule. Huomenissa hankkiudun uimahallille ja lauantaina voisi kokeilla lenkkiäkin.

Kaiken kaikkiaan tuo nilkkakipu on yllättänyt minut monella tapaa. Tähän saakka olen ajatellut, että yhdistän kaikki nivelten seudussa olevat kivut reumaan, mutta tuo on selkeästi erilaista. Toki selkeä vamma helpottaa asian ymmärtämistä, mutta kuitenkin on jännä huomata kivussa erilaisia vivahteita. Ehkä tästä jonain päivänä oppii erottamaan reumaoireet normaalin ihmisen elämään liittyvistä kivuista.

Rennosti

Tänään olen keskittynyt ottamaan rennosti. Askeleita on kyllä kasassa kymmenisen tuhatta, mutta aktiivisesti en ole harrastanut liikuntaa. Olo on melko väsynyt, koska yöunet jäivät viimeyönä turhan vähiin, joten tänään on siltäkin kannalta hyvä pitää lepopäivä, että pääsee ajoissa nukkumaan.

Vihdoinkin lepopäivä

Olen siirtänyt lepopäivää ainakin viikon verran. Liikuntasuunnittelussani on ollut tavoitteena saada viikkoon vähintään yksi lepopäivä, jolloin harrastan liikuntaa vain sen verran, kun koiran tarpeista huolehtiminen vaatii. Näinä päivinä koirakin saa yleensä reilusti normaalia lyhyemmän lenkin. En toki makaa lepopäivääni sängynpohjalla, vaan lähtökohtaisesti en harrasta liikuntaa, johon ottaisin sykemittarin mukaan.

Viime viikon lepo jäi pitämättä ja tälläkin viikolla päästiin perjantaihin saakka ilman lepoa. Eilinen pumppi kertoi melko selvästi, miten väsynyt kroppa oli, joten en mennyt uimaan, vaikka se kovasti houkuttelikin. Sen sijaan olen keskittynyt järjestelemään asioita ja huolehtimaan mielen virkeydestä. Kovasti olisi houkuttanut pitää ihan yöpaitapäivä, mutta käytännössä oli kuitenkin asioita hoidettavana.

Lepoa

Tänään olen sitten viettänyt suunniteltua lepopäivää, tosin en ihan suunnitelmieni mukaan. Hengenahdistus valvotti käytännössä koko yön ja aamulla soittelin ensitöikseni lääkäriaikaa, jonka sainkin aamupäivälle. Pohdiskeltiin sitten tilannetta lääkärin kanssa. Lopputuloksena lähdin labran kautta kotiin lepäämään. Katsotaan selviääkö mitään. Jos ei selviä, niin toivotaan, että menee itsestään ohi, tai pitää peukaloida reumalääkityksiä.

Lepoa

Tänään olen keskittynyt pitämään lepopäivää. Aamulla totesin puurohiutaleiden olevan niin lopussa, etten saa huomenna aamupalaa, jos en käy tänään kaupassa. Niinpä päivän liikunta koostui kauppareissusta. Samalla tuli koirakin käytettyä.

Aamulla oli todella vetämätön olo ja 11 tunnin yöunien jälkeen sängyn pohjalle jääminen tuntui erittäin houkuttelevalta. Sain kuitenkin luuni liikkeelle ja selvisin tälle päivälle suunnittelemistani asioista eli kaupassa käynnistä ja kalasopan keittämisestä.