Rappiolla

Kaveri valmistui ja sehän on loistava syy juhlia. Niinpä aamupäivän metsälenkin jälkeen laittaudun ihmisen näköiseksi ja lähden juhlimaan kotikuntani yöhön. Tällä erää ajattelin ottaa auton matkaan, joten melko kiltti ilta lienee tiedossa.

Autoilun loppu

Viikon saldo on noin 1500 kilometriä autossa. On kyllä pitkälti sellainen olo, että moisen suorituksen huomaa. Tänään ajelin vain 160 kilometriä ja olin ihan ihmisten aikoihin perillä. Ennätin jopa hoitaa asioita iltapäivästä. Ei muuttaminen toki tähän lopu, mutta viimeinen 140 kilometriä on niin tuttua reittiä, ettei sitä lasketa.

Tänään selvisin metsälenkillekin. Käveleskeltiin tunnin verran tattien perässä. Saaliiksi saatiin 3 tattia, mutta tulipa käveltyä. Selkäkin piti moisesta. Valitettavasti lonkka ei erityisesti pitänyt ja se onkin keljuillut lähes koko illan.

Lihasväsymys

Eilinen kahvakuulailu oli sangen tehokasta ja tänään on tuntunut väsymystä lähes kaikissa isoissa lihaksissa. Etenkin pitkät selkälihakset ovat olleet todella väsyneen tuntuiset. Illalla kävelylenkillä kävely olisi kyllä maistunut, mutta selän tukilihakset tuntuivat olevan aivan puhki, eivätkä meinanneet jaksaa pitää kroppaa pystyssä.

Tänään kävin kiertämässä taas tuota läheistä perinnepolkua. Tälläkään erää en päässyt koko polkua läpi, mutta kuljin ainakin jonkin verran uusia reittejä. Puolessa välissä lenkkiä alkoi sataa vettä oikein raikkaasti eikä kiipeäminen korkealle mäelle tuntunut erityisen houkuttelevalta. Niinpä koko lenkki jäi jälleen haaveeksi, mutta löysin samalla mukavan oloisen kuivan kelin hölkkälenkin. Märällä ei ruohopohjalla ole kiva juosta, mutta muutaman kuivan päivän jälkeen tuo reitti olisi ainakin mukavaa vaihtelua.