Uusi uimahalli

Otin tänään tutustumisen kohteeksi lähimmän uimahallin. Matkaa sinne on työpaikalla nelisen kymmentä kilometriä ja mökiltä vielä reilusti enemmän. Uin puolisen tuntia vaihtelevin tyylein ja vauhdein. Tuosta uimahallista puuttuu toisesta päästä sininen viiva ja oli todella vaikea määrittää volttikäännöksen oikeaa etäisyyttä seinästä. Sitä pitää selvästi harjoitella lisää ja tuo lähihalli tarjoaa siihen hyvät mahdollisuudet.

Rentoa uintia

Kävin tänään kaverilla ja samalla reissulla uimassa. Ajattelin uida tänään rauhallisen ja rennon puolituntisen rintaa. Totesin kuitenkin jo ensimmäisellä altaanmitallisella, että rintauinti ei ole tänään hyvä laji. Lonkassa tuntui ikävä kipu jokaisella potkulla, joten uituani 50 metriä päätin siirtyä vapaauinnin pariin.

Tällä kertaa vaparipotku onnistui hyvin ja uinkin puolituntia rennon letkeää vapaauintia. Yllättävän hyvin sai pidettyä sykkeet kurissa kun oikein aktiivisesti keskittyi rauhallisen uintiin. Vaikka tein volttikäännökset altaan päissä, sain hyvän ja rauhallisen treenin. Taas totesin, että vaparin tekniikka paranee vähitellen harjoittelemalla ja uimalla. Kesällä jaksoin hädin tuskin uida vaparia viisikymmentä metriä, nyt meni helposti ilman taukoja vajaa puolikilometriä. Toki lopussa huomasi, miten kroppa rupesi väsymään. Jaksoin kuitenkin uida puolituntia vapauintia ihan helposti.

Keittiössä

Tänään aamulla lähdin käymään uimahallissa. Sain hallin henkilökunnalta joululahjan - ilmaisen uinnin. Uin puolisen tuntia. Tällä kertaa onnistuin uimaan vapaauintia niin rauhalliseen tahtiin, että jaksoin uida järkisykkeillä melkein koko puolituntisen. Alkuun uin 100 metriä rintaa alkuverryttelyksi ja samoin lopussa uin pätkän rintaa. Muuten menin vaparia ja treenailin samalla volttikäännöksiä. Vähitellen volttaus alkaa tuntua järkevältä tavalta vaihtaa suuntaa. Nyt sain tehtyä jopa useita käännöksiä putkeen siten, että uin 100 metrin pätkiä.

Uimasta päästyäni aloin vääntämään joululaatikoita. Vanhemmillani on mahdollisuus tehdä laatikot piharakennuksen leivinuunissa ja laatikot ovatkin oma projektinsa, jossa pitää yhdistää laatikontekijän ja uuninlämmittäjän aikataulut siten, että uunin ollessa lämmin on sinne myös laatikoita. Minä siis huhkin pitkän päivän keittiössä värkkäämässä laatikoita samalla, kun isäni lämmitti uunia.

Selkä ja kantapäät eivät seisomista hurjasti arvostaneet ja nyt onkin melko jäykkä olo. Jäykkyyteen varmasti osaltaan auttaisi kävely tai hölkkä, mutta kantapäät haluavat olla lähinnä irti maasta. Joten päätin tänään kärsiä selän ja lepuuttaa jalkoja. Toivottavasti selkä antaa nukkua yöllä.

Uimahallietiketti

Tänään sain itsestäni irti ja lähdin uimaan. Joko olin herkkä ärsyyntymään tai sitten ihmiset eivät vain osanneet käyttäytyä hallissa sanattomien sääntöjen mukaan. Jos uima-altaassa on 6 rataa, joista yksi on varattu vesijuoksijoille ja muut uimareille, niin miten jokaiselle radalle löytyy yksi hidas uimari, joka ei edes ymmärrä väistää nopeampia. On todella rasittavaa joutua kiertämään samaa uimaria esimerkiksi joka neljännellä altaanmitalla usein vielä melkein heti päädyn jälkeen.

Pienemmissä halleissa on usein vain pari rataa kuntouimareille, joista toinen on nimetty nopeille uimareille. Tällöin yleensä sieltä nopeiden uimareiden radoilta löytyy ratauinnin käytössäännöt osaavia ihmisiä ja ne hitaimmat uimarit ovat omalla radallaan. Tällöin pääsee uimaan omaa vauhtia ilman, että tarvitsee jatkuvasti varoa törmäämästä toiseen uimariin.

Tälläkin kertaa uin puolisen tuntia ja keskityin löytämään rentouden vapaauintiin. Yllättävän helposti tänään löytyikin sellainen rennon letkeä uintirytmi, jota olisi jaksanut pitkäänkin. Samaan syssyyn otin jonkun verran volttikäännöksiä. Vähitellen ne alkavat tuntumaan jo ihan järkevältä tavalta kääntyä. Olen edelleen erittäin yllättynyt siitä, miten nopeasti käännöksen olen oppinut.

Menin tänään uimaan kokeilemaan, mitä tuo selkä moisesta lajista tykkää. Ei se hurjasti tykännyt. Potkiminen tuntui todella ikävältä, joten keskityin lähinnä käsivetoihin. Silti altaasta noustessa selkä esitti vastalauseensa. Eli ilmeisesti kun selkä on todella äkäinen, ei kannata yrittääkään harrastaa liikuntaa. Nyt pitäisi oppia vielä määrittämään se raja, koska liikunta parantaa ja koska pahentaa.

Volttailua altaassa

Tänään lähdin aamupäivällä naapurikuntaan ja joululahjaostosten jälkeen raahasin luuni uimahallille. Uin puolisen tuntia ja kokeilin käytännössä viimeksi opettelemaani volttikäännöstä. Yllättävän hyvin asia oli päässä muhinut ja käännökset tuntuivat huomattavasti edelliskertaa helpommilta.

Sellaisen käytännön havainnon kuitenkin tein, että uiminen yhtä perää on huomattavasti raskaampaa kuin pysähtyminen altaan päädyssä. En ole ennenkään hengaillut vaan nopeasti pyörähtänyt ympäri. Silti sykkeet nousivat huomattavasti, kun kuvioon otti volttikäännöksen. En tiedä, paljonko oli kyse ihan siitä, että yritti liikaa ja kuvitteli olevansa kilpauimari, eli käytännössä ui liian kovaa.

Illalla lähdin vielä lenkille ajatuksena, että kävelen rauhaisan lenkin. Tuli kuitenkin laitettua vähän turhan vähän päälle ja meinasi tulla kylmä, joten otin muutaman juoksuaskeleen lämmitelläkseni. Lopputuloksena hölkkäsin tunnin lenkistä noin puolet. Ei ollut enää kotona kylmä.

Uutta uima-altaassa

Päädyin tänään uimaan ja kerrankin muistin ennen lähtöä googletella kilpauimareiden käyttämää volttikäännöstä. Olen pitänyt sitä vaikeana, mutta ajattelin kuitenkin selvittää, miten se tehdään, koska 25 metrin altaassa päädyt tulevat turhan usein vastaan ja keskeyttävät uimisen. Yllätyin, miten yksinkertainen käännös on teknisesti.

Uima-altaassa sitten keskityin kokeilemaan käytännössä käännöstä. Ei se ihan niin yksinkertainen ollut kuin Jani Sievisen näyttämänä vaikutti, mutta puolen tunnin harjoittelulla homman jujusta sai yllättävän hyvin kiinni. Itse asiassa suunnan vaihtaminen ei ole kovin vaikea, mutta käännöksen ajoittaminen on. Jos menee liian lähelle laitaa, niin törmää siihen ja jos taas kääntyy liian aikaisin, ei saa potkaistua seinästä vauhtia. Kaiken kaikkiaan käännös kuitenkin on ihan tavan tallaajan opeteltavissa.