Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rasitus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rasitus. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Vapauden tunteita

Sain kipsin vaihdossa ja hakasten poistossa jalkaani ortoosin, jonka saa pois halutessaan. Käytännössä sen poistaminen vaatii kuitenkin sen verran akropatiaa ja kehon hallintaa, että toistaiseksi en ole saanut tai uskaltanut ottaa sitä itse pois.

Alkuun nilkka oli niin herkkä kaikelle liikkeelle, että vaati jo kaiken keskittymisen saada se lähes kivuttomasti kipsistä pois tai kipsiin, eikä millään kyennyt samalla avaamaan kipsiä. Tarvitsin siis aina apua, jos halusin jalan pois kipsistä esimerkiksi suihkun ajaksi.

Jo jokusen päivän on päässäni hautunut idea, että voisin saada ortoosin itsekin pois ja tänään päätin kokeilla sitä valvovan silmän alla. Onnistuin! Eli käytännössä pääsen halutessani suihkuun vaikka keskellä yötä ja muutenkin pääsen jumppailemaan tuota nilkkaa oman aikatauluni mukaan enkä silloin, kun joku on minua auttamassa.

Tänään kokeilin myös jalan rasittamista ja kävin juoksuttamassa koiraani kaverin pennun kanssa. Vaikka pääasiassa istuin ja siirryin muutaman kerran paikasta toiseen, kotiin päästyäni jalka oli turvoksissa ja jopa hieman kipeä. Onneksi tilanne helpotti kun nosti jalan ylös. Kuitenkin tämänkin päivän reissu loi uskoa siihen, että jalka joskus paranee ja sillä pääsee kävelemään.

lauantai 7. tammikuuta 2012

Lumi-iloa

Tänään aamulla oli sellainen olo, että voisin jäädä nukkumaan koko päiväksi. Olin kuitenkin päättänyt käydä kaupassa ja lähteä kotiin, joten sain itseni ylös sängystä ja liikkeelle. Kotiin päästyäni ajatuskin lenkistä tuntui todella vaikealta.

Sain kuitenkin itseni liikkeelle. Ehdottomasti kannatti jo sen takia, että näki koiran riemun vastasataneesta lumesta. Pienestä sitä tuollainen koira osaakin iloita. Itsekin pitäisi opetella olemaan innoissaan myös tuollaisista pienistä asioista. Tehtiin lenkin lomassa vielä hieman treeniäkin. Kovasti tuo lenkki piristi mieltä.

Kotiin päästyäni siirsin loppuviikon liikunnat sykemittarista tietokoneelle ja löysin syyn, miksi liikkeelle lähteminen oli kohtalaisen vaikeaa. Rasitusarvio oli lenkin jälkeen reilusti punaisella. Eli kroppa kyllä yritti saada oman äänensä kuuluviin, mutta minä en sitä kuunnellut. No otan tästä sen verran opikseni, että huomisen otan ihan levon kannalta.