Yllättävä väsymys

Tänään aloitin aamun käymällä reumapolia varten labrassa. Tällä kertaa oli vuorossa kaikista vaikein näyte - pissinäyte. Jostain syystä minulla on kammo moisen antamista kohtaan. Tänään oli vielä labran odotustilassa harvinaisen ärsyttäviä ihmisiä. Siis ihmisiä, jotka eivät pysty ymmärtämään erilaisia kiireisyysluokkia ja sitä, miten juuri heidän pitää odottaa. Yleensä siedän näitä ihmisiä kohtalaisesti, mutta tänään hihat meinasivat palaa ihan totaalisesti.

Kun pääsin labrasta puolen tunnin odotuksen jälkeen pois, totesin, että en jaksa lähteä etsimään neuletakkiin uusia nappeja ja tulin suoraan kotiin. Kotiin päästyäni meinasin nukahtaa aamupuuron ääreen ja päätin kokeilla näyttääkö maailma yhtään paremmalta päiväunien jälkeen. Ei päivä varsinaisesti päiväunista parantunut, joten päätin siirtää ostosreissun myöhemmäksi.

Illan pimentyessä sain kuitenkin itseni lenkille vesisateeseen ja tunnin lenkille mahtui muutama hölkkäpätkäkin. Lenkin piristyksestä kuitenkin vastasi nuorehko mies kyynärsauvojen kanssa. Koirani päätti, että mies on hurjan pelottava ja minua pitää puolustaa. Muuten hyvä, mutta loppui koiran itseluottamus kesken ja itselleen tyypillisesti se suoritti tyylipuhtaan väistöliikkeen suoraan sääreeni. Hetken sadattelun jälkeen tilanteelle oli pakko nauraa.

Nautiskellen hölkkäilyä

Tänään illalla innostuin juoksemaan. Hirmuisen korkeilla sykkeillä menin, mutta koska juokseminen tuntui hyvältä, päätin olla välittämättä sykkeistä ja nauttia liikunnan riemusta. Yhtään ei haitannut vesisade eikä hurja tuuli. Säähän on vain pukeutumiskysymys.

Kahdet pitkät yöunet ja muutenkin lepäily on saanut ihmeitä aikaan mielialalle. Viimeinen niitti oli tuo lenkki. Kotiin tullessa oli pakko hymyillä. Jalka nousi paljon kevyemmin kuin toissa päivänä, vaikka lenkki olikin melko rankka. Kyllä liikunta on ihme lääke, kunhan sitä muistaa annostella oikein.

Virkistymisen alku

Tämäkin päivä on mennyt väsymystä tappaessa. Viime yönä nukuin 11 tunnin yöunet. Pieniä ihmeitä moinen sai aikaan. Kun aamiaisen jälkeen vielä otin parin tunnin torkut, niin maailma alkoi näyttää paljon valoisammalta kuin eilen. Voipunut olen edelleen ollut, mutta täydellinen väsymys on vähitellen väistymässä.

Tänään ulkoilutin sykemittaria vajaan tunnin kävelylenkin verran. Melko alas se asetti sykerajat ja sykkeet puolestaan olivat korkealla. Normaalisti teen tuon lenkin noin puolessa tunnissa, nyt meni huomattavasti pidempään ja siitä huolimatta lenkki tuntui todella raskaalta. Eli kyse ei selvästikään ole pelkästä henkisestä väsymyksestä, vaan myös kroppa on väsynyt.

Totaalinen väsymys

Tänään on ollut sellainen väsymyspäivä, etten muista koska olisin vastaavan kokenut. Koko päivän olen ollut kuin sumussa huolimatta kaksista pitkistä päiväunista. Oli todellisia vaikeuksia ajaa kotiin, koska tuntui, että nukahtaa auton rattiin aivan välittömästi. Tänään olen keskittynyt vain lepäämään ja aion jatkaa samalla linjalla tarvittavan ajan. Liikun sen, mikä tuntuu hyvältä ja yritän olla syyllistymättä kaikesta siitä, mitä en jaksa tehdä tai mikä ei huvita.

Taitaa olla taustalla riittävästi rasittavia tekijöitä, että lopputuloksena on näin totaalinen väsähdys. Sinällään sairautena jo reuma väsyttää, lisäksi tämä minun tautini aktivoituu selvästi stressin laukeamisen yhteydessä, joten sekään ei taatusti helpota tilannetta. Yöunen pituudesta kertova käyrä näyttää, että marraskuun alussa on tapahtunut lähes tunnin pudotus keskimääräisessä yöunessa, joten luultavasti sekin lisää väsymystä. Jossain kohti kuvio vain laukeaa ja se hetki oli eilen illalla.