Voi jalka

Eilinen meni päkiän kanssa melko pitkälti lepäillessä ja tänään päätin sitten kokeilla liikkumista. Epäilin, että kipu johtuu pehmeäpohjaisista kengistä, joten laitoin jalkaan vaelluskengät, otin kävelysauvat käsiin ja lähdin tunnustelemaan. Fiksuna olisin ehkä voinut valinta reitin, josta on helppo kääntyä kotia kohti, missä vaiheessa tahansa. Näin en kuitenkaan tehnyt, koska jalka tuntui kestävän ihan hyvin ensimmäiset kaksi kilometriä.

Lähdin siis kiertämään ihanaa viiden kilometrin metsälenkkiä, jota ei voi mainittavasti lyhentää kuin kääntymällä alkumatkasta ympäri. Päkiä alkoi kuitenkin oireilla vasta lenkin puolessa välissä ja hyvin yllättäen. Ensimmäisestä tuntemuksesta kävelemistä haittaavaan kipuun oli matkaa korkeintaan sata askelta. Niinpä siis könkkäsin kotiin vajaan kolme kilometriä kipeällä päkiällä. Yllättäen päkiä ei kamalasti moisesta pitänyt.

Totesin, että huomenna pitää oikeasti ottaa tuon jalan kanssa rauhallisesti. Pikaisen googlettelun jälkeen havaitsin, että uudenvuodenpäivä on yksi niitä päiviä, jolloin uimahallit ovat kiinni. Siis huomisesta tulee väkipakolla lepopäivä. Joten eipä muuta kuin iltapäiväksi uimaan.

Muuten hyvä ratkaisu, mutta päätin lähteä itään päin, jotta voin samalla kertaa käydä katsomassa työkenkiä. Enpä tullut ajatelleeksi, että uusi vuosi on venäläisille iso juhla ja niitä riittää tuolla idän suunnalla. Uimahalliin ei meinannut sekaan mahtua. Sain kuitenkin uitua parikymmentä minuuttia ja perään vesijuostua vähän pidempään. Jännästi potkut tuntuivat tuossa jalassa, joten keskityin harjoittelemaan lähinnä käsivetoja.

Uintitarvikkeita

Päätin tänään pitää kaupunkipäivän ja kävin hoitamassa asioita. Ajattelin tukea paikallista urheilukauppaa ja ostaa sieltä vähän apuvälineitä uintiin. Menin mielestäni ilmiselvän asian kanssa kauppaan ja sain vastaani pari hölmistynyttä myyjää. He eivät lainkaan tienneet, mistä puhuin. Eipä siinä sitten ollut muita vaihtoehtoja kuin mennä naapurikaupungin liikkeeseen kyselemään samoja tuotteita - olivat lopussa. Eli olisin voinut hyvin toteuttaa ensimmäisen suunnitelman ja ostaa netistä.

Koska kuitenkin olin naapurikaupungissa, kävin uimassa. Tällä erää otin puolen tunnin vapaauintitreenin. Oikein keskityin uimaan matalilla sykkeillä ja sykkeet pysyivätkin hyvinä, kun muisti olla käyttämättä jalkojaan. Jos eilen suunnittelin viikon ruokalistaa uidessa, niin vapaauinnissa pitää ainakin toistaiseksi kiinnittää huomiota tekniikkaan niin paljon, että aika menee aivan erilaisten ajatusten parissa.

Iltapäivällä aurinko paistoi niin nätisti, että oli pakko lähteä lenkille. Tällä kertaa muistin ottaa kävelysauvat mukaan ja teinkin tunnin lenkin. Matkaa tuli vain viitisen kilometriä, mutta aamupäivän uintitreeni tuntui kropassa. Tuo sauvominen tekee ihmeitä niskoille, vaikka keppejä lähinnä raahaa perässään. Tuovat sauvat samalla rytmiä kävelyyn ihan eri tavalla.

Liikuntalajikokeiluita

Tänään olen kokeillut yhtä minulle ihan uutta liikuntalajia, yhtä, jota en ole harrastanut vuosiin ja yhtä vähän tutumpaa. Tuo täysin uusi liikuntalaji oli jumppatunti nimeltään voima ja venytys. Ohjaajan sanojen mukaan siinä oli joogavaikutteita, mutta se ei kuitenkaan ollut joogaa. Jumpan kuvaus kuulosti siltä, että kyseessä on mukavan rauhallinen venyttely, joka korkeintaan rentouttaa. Oikeasti yllätyin, kuinka rankkaa tuollainen rauhallinen lähinnä staattisista liikkeistä koostuva jumppa voi olla. Hiki virtasi ja huomenna varmasti tietää liikkuneensa.

Vuosia tauolla ollut laji oli sauvakävely. Käytiin aamusella koiran kanssa vajaan tunnin sauvalenkki. Hengitys ahdisteli taas sen verran, että juoksemista en edes harkinnut ja tavallinen kävely tuntui tylsältä. Onneksi muistin sauvat. Kivasti ne tuovat tehoa kävelemiseen. Ainakaan yhdellä lenkillä en kuitenkaan löytänyt niitä sauvakävelyn hyviä puolia: yläselän jumitusten vähenemistä ja selän liikkuvuuden paranemista. Minusta reippaat käsien heiluttelut kävelyn yhteydessä ovat ainakin yhtä tehokkaita. Tätäkään lajia en täysin torppaa ja ulkoilutan noita sauvoja useammin.

Päivän tutuin laji oli syvän veden jumppa. Tuollaiseen jumppaan ajauduin viime keväänä joitakin kertoja, joten uudesta tuttavuudesta ei ollut kyse. Ensimmäistä kertaa kävin kuitenkin tuossa hallissa jumppaamassa ja olin pettynyt. Aikaisemmat jumpat syvässä vedessä ovat olleet paljon parempia. Tämä oli perinteinen vesijumppa juoksuvöissä, eli syvän veden tuomia hyötyjä ei juuri hyödynnetty. Täytyy myöntää, että vesijumppien kohdalta minun rimani on hyvin korkealla. Vuoden vaihteessa, kun rohkaistuin menemään elämäni ensimmäiseen jumppaan, jumppa oli todella hyvä. Edelleen kyseisen jumpan vetäjä on suosikkini, mutta hänen jumppansa ovat liian kaukana.