Kahvakuulaa paiskomassa

Keskiviikkoaamuna heräsin sen verran varhain, että päätin lähteä kokeilemaan polven kestävyyttä kahvakuulatunnille. Kahvakuulailu on liikuntalajina todella tehokas ja kaiken lisäksi mukava. Pitkän tauon jälkeen päätin ottaa rauhallisesti ja otin tarjolle melko pieniä kuulia.

Hyvän treenin sain kuitenkin tehtyä, eikä polvi siitä suuttunut lainkaan. Ihan muutaman kerran etenkin tunnin loppupuolella tuntui polvessa pientä kipua, mutta ei mitään, mikä olisi saanut keskeyttämään tekemisen. Onpa mukava, että polvi alkaa vähitellen kestää myös kyykkäilyä. Kovasti loi uskoa siihen, että polvesta tulee vielä oireeton.

Iltapäivä jatkui lääkärin vastaanotolla. Teemana oli työkyvyn arviointi ja sairausloman jatkaminen. Sen lisäksi siirsin osan kuntoutuksen kotitehtävistä terveyskeskukselle. Lääkäri lähetti liutaan verikokeita ja lupaisi kirjoittaa mielenterveyspuolelle lähetteen. Lisäksi hän esitti aiheellisen huolensa, että ammattitaitoni ruostuu ja työn saantini vaikeutuu. En vain tällä hetkellä kykene koulutustani vastaavaan työhön, koska en pääni ei toimi normaalisti.

Meninkin labraan tänään allasjumpan jälkeen. Pitkästä aikaa näytteenotto oli todella vaikeaa ja useampikin hoitaja kävi pistelemässä ennen kuin verinäytteet saatiin otettua. Seuraavaksi saankin keskittyä odottamaan tuloksia. Samalla erää otettiin reumalääkityksen turvakokeet, joten ihan lähitulevaisuudessa ei tarvitse mennä uudelleen verikokeisiin.

Eilinen kahvakuulatunti tuntui lihaksissa jo aamulla ja jäykkyys vain paheni päivän mittaan. On todella mukava, että pitkästä aikaa sain tehtyä hyvän lihastreenin ja etenkin jalat ja selkä tuli tehtyä kunnolla. Jossain kohti päivällä tuntui, etten yksinkertaisesti jaksa seisoa, koska lihakset ovat niin voimattomat. Kunhan lihakset tästä rauhoittuvat, lähden ehdottomasti uudestaan tunnille.

Sen verran raskas treeni eilinen kuitenkin oli, että tänään en jaksanut allasjumpan lisäksi edes ajatella liikkumista. Onneksi osasin olla itselleni armollinen ja olen tänään pääasiassa levännyt, että jaksan lähteä huomenna taas liikkeelle.

Puhelimessa ja vedessä

Tämän päivän terveydenhoitokeskustelu jäi osaltani yhteen sairaanhoitajan kanssa käytyyn keskusteluun. Laitoin aamupäivällä terveyskeskukseen viestiä, mitä tehdään turvakokeiden kanssa ja reumahoitaja soitti kuullakseen päivityksen tilanteeseeni. Oli melkoisen ymmärtäväinen, etten enää jaksaisi näitä yllätyksiä.

Illalla lähdin sitten nauttimaan ohjatusta vesijuoksusta. Tällä erää meitä oli altaassa melko vähän, joten tunnin jumpalla ohjaaja kerkesi neuvomaan melkoisen monta kertaa. En yleensäkään lintsaile ohjatuissa jumpissa, mutta nyt se tuntui olevan aivan mahdotonta. Tunnin aikana sainkin sitten ilmeisesti vammajalan lihakset sen verran loppuun, että altaasta noustessa sekä polvi että nilkka oikuttelivat. Eilen pistetystä rintarangasta en edes viitsi mainita. Toivottavasti edes yön saa nukuttua.

Verikokeet

Aloitin työviikon verikokeilla. Jo aiemmin reumahoitaja kommentoi verikoelähetelistaa hämmästyneenä. Kuulemma ei ole noin laajaa listaa hetkeen nähnytkään. Hymähtelin kommentille mielessäni. Tänään labrassa totuus sitten iski päin näköä. Virtsapurkista meinasi loppua pinta-ala kesken, kun kaikki lähetenumerot kirjoitettiin siihen.

Seuraava järkytys iski, kun bioanalyytikko-opiskelija alkoi kerätä verikoeputkia. Näytelistan mukaisesti putkia ilmaantui pöydälle 20, joista muutama saatiin vähennettyä, koska samat näytteet toistuivat. Lopputuloksena otettavaksi jäi vain 16 putkea. Verisuoneni eivät tyypillisesti ole kovin yhteistyöhaluiset, joten katselin putkipinoa melkoisella kunnioituksella.

Opiskelijaraukka yritti etsiä suonta hetken aikaa ja pistikin kerran, eikä löytänyt suonta. Siinä kohti totesin, että en jaksa olla neulatyynynä ja pyysin jotakuta toista ottamaan näytettä. Näytteen tulikin ottamaan kokenut hoitaja, joka löysi suonen ensimmäisellä piikillä ja sai kaikki putket täyteen ja otti vielä varmuuden vuoksi yhden varaputken. Niinpä siis verta otettiin kevyet 17 putkea yhdellä istumalla. Nyt vain toivotaan, että niistä selviäisi jotain.