Paluu arkeen

Viime viikonloppu meni melko pitkälti toipuessa kuntoutusreissusta. Vaikka sinällään reissu ei tuntunut kovin raskaalta toipumiseen meni kaksi päivää. Sunnuntai-iltana ajattelin lähteä salille, mutten yksinkertaisesti jaksanut. Toisaalta lepopäivä teki ihan hyvää ja oli taatusti paljon oikeampi ratkaisu kuin väkisin liikkumaan lähteminen.

Maanantaina koitti sitten paluu arkeen ja heti aamusta lähdin salille ensin tekemään kuntosalitreeniä ja sen jälkeen venyttelemään. Pitkästä aikaa itsensä huhkiminen hikeen tuntui todella hyvältä ja kummasti tsemppiä riitti. Todella hyvä treeni tuli jälleen tehtyä.

Tänään oli puolestaan vesijuoksupäivä. Suunnittelin meneväni päivällä salille, mutta en saanut itsestäni irti. Uima-altaassa otinkin sitten takaisin päivän saamattomuuteni. Myös ryhmän vetäjä piiskasi minua oikein huolella, joten hyvä liikuntasuoritus tuli silti tehtyä.

Flunssa vs reuma

Eilen illalla totesin, että flunssan olisi syytä parantua lähes välittömästi, jottei flunssa itsessään pidennä biologisen lääkkeen taukoa. Tänään aamulla olo oli huomattavasti parempi kuin aikoihin. Toivottavasti tämä on pysyvä olotila ja pääsen taas käyttämään tuota biologista lääkettä.

Tämän päivän olen sitten katsellut, miten koirani harrastaa liikuntaa. Se sai joululahjaksi koirauimalareissun ja tänään lahja muuttui todeksi. Puolentunnin uimavuoron aikana koiran uintitekniikassa näki todella ison parannuksen. Voi kuin olisi uintipaikka lähempänä, tulisi varmasti käytyä toistamiseenkin.

Illalla huolehdin sitten omista lihaksistani ja kävin venyttelyssä. Venyttelystä tuli todella paha mieli, koska lähes puolet venytyksistä jouduin jättämään tekemättä, koska sattui johonkin. Pahimmat oireet tuntuivat SI-nivelissä, lonkassa ja nilkoissa. Hirvittävästi olo voi muuttua viikossa, koska viime viikolla samat liikkeet tuntuivat oikeasti todella mukavilta.

Ratakisko tanssii

Kaveri houkutteli minut zumbaamaan ennen sunnuntai-illan venyttelyä. En vieläkään suunnattomasti jaksa innostua kyseisestä lajista, mutta en tuntenut olevani ollenkaan niin väärässä paikassa kuin ensimmäisellä kerralla.

Sinällään tanssahtelu varmasti olisi hauskaa ja tehokasta, mutta en kykene henkisesti omaksumaan kaikkea sitä, mikä pitäisi omaksua. Muutama ensimmäinen biisi meni hyvin, mutta sitten aivot tulivat yli ja lopputunnista valtaosa kuvioista meni täysin ohi. Harjoittelemalla varmaan oppisi, mutta en tiedä kiinnostaako.

Zumban jälkeen oli mukavasti hetki aikaa ennen venyttelyä, joten ennätin nauttimaan saunan lämmöstä. Venyttely puolestaan palautti maanpinnalle todella nopeasti. Olin melkoisen jäykkä ja ennen helpoilta tuntuvat liikkeetkin tuntuivat todella haastavilta. Ilmeisesti ajatus jäykkyydestä ei ollut täysin tuulesta temmattu. 

Tohelo ratakisko

Tänään on ollut sellainen päivä, joka tuntuu lyöneen itsetunnon todella alas. Kaikki alkoi aamulla bussissa hyvästä keskustelusta, jossa tarvittiin wikipedian apua. Minä tietysti puhelinta kaivamaan, sillä seurauksella, että pudotin kännykän suojapussin linja-autoon enkä huomannut mitään ennen kuin koululla. Eikä siinä vielä kaikki. Pussin sivutaskussa oli mm. pankkikortti. Eipä siinä muuta kuin kortteja kuolettamaan.

Illalla hankkiuduin sitten perinteiseen tiistaisettiin eli joogaa ja venyttelyä. Tiesin kyllä olleeni laiska sekä venyttelyiden että liikkuvuusharjoitteiden kanssa, mutten tiennyt olevani aivan noin kankea ja voimaton. Tuli todella paha mieli kaikesta siitä, mihin ei pystynyt. Sinällään etenkin jooga oli kivaa ja tämän hetkinen ohjelmakin on edeltäjäänsä mukavampi, mutta kun ei taivu, niin ei taivu ja vatsakin on tiellä.

Lihashuoltoa

Tänään päästin itseni helpolla ja keskityin seisomaan aitauksessa, kun koirani juoksutti itsensä väsyksiin. Toki tässä oli apuna kaverin koirat, mutta ei moinen harrastuneisuus suoranaisesti lisää minun kuntoani. No nautitaan näistä tilaisuuksista, joissa koira voi seurustella kaltaistensa kanssa.

Tänään sain itsestäni viimein irti ja tein pitkät venyttelyt. Olen tässä venytellyt selkää ja jalkoja vähän silloin tällöin kortisonipiikin jälkeen, mutta tänään venyttelin pitkään ja hartaasti ilman kiirettä. Pitäisi muista venytellä useammin.

Sunnuntaihölkkä

Näköjään tavaksi muodostuu, että selviän hölkkälenkille vain sunnuntaisin. Maanantaina edellisen sunnuntain lenkki oli liian lähellä, tiistaina lähdin messureissulle ja loppuviikosta en vain saanut aikaiseksi. Eilinen meni kauppa-asioilla. No tänään hölkkäsin kuitenkin.

Täytyy todeta, että olin todella yllättynyt, miten helppoa hölkkääminen oli, vaikka koko syksyn olen hölkkäillyt todella satunnaisesti. Tokihan juoksemattomuus näkyy vauhdissa, mutta olen silti erittäin positiivisesti yllättynyt, että jaksoin juosta koko lenkin ja lenkin jälkeen olisin voinut jatkaa vielä pidemmälle. Tulin kuitenkin kotiin.

Ennen suihkua päätin pulahtaa joessa. Voin kertoa, että marraskuinen jokivesi ei ole kovin lämmintä, mutta hyvältä se silti tuntui. Lämmin suihku ja sen jälkeen mönkiminen sohvan nurkkaan teekupin kanssa viimeisteli hyvä olon.

Illalla maltoin vielä tehdä pitkät venyttelyt ja nyt onkin hyvä painua untenmaille. Toivottavasti tuo juoksulenkki mahdollistaisi häiriöttömän unen ja heräisin aamulla pirteänä.

Paluu töihin

Terveydenhoitoon liittyvät vapaat on nyt pidetty ja tänään palasin sorvin ääreen, tai ainakin työpaikalle. Aamun aloitin melkoisen sähäkästi tekemällä useamman rästissä olleen jutun. Tehokkuus hieman kärsi päivän mittaan, mutten huono työntekijä kuitenkaan ollut.

Äitini lähti viettämään lomaansa luokseni Savoon ja tänään ei ole ollut pakko lähteä lenkille. Kovasti suunnittelin hölkkälenkkiä työpäivän jälkeen, mutta ei tullut kuitenkaan lähdettyä, mutta tein kuitenkin pitkät ja huolelliset venyttelyt.

Juoksulenkin jälkihuminoita

Eilinen juoksulenkki tuntui selkä jaloissa että yöunessa. Jalat olivat aamulla mukavan liikkuneen oloiset. Eilinen venyttely olisi voinut olla huolellisempi. Aamulla jatkoin venyttelylinjalla. Tämän olon haluan uudelleenkin.

Juoksemisen vaikutus yöuneen oli puolestaan erittäin positiivinen. Nukuin kuin tukki koko yön ja aamulla heräsin virkeänä riittävien yöunien jälkeen. Helposti huomaa yöunessa, miten reipas liikunta parantaa unen laatua.

Tänään käytiin koiran kanssa vain ulkoiluttamassa kameraa ja vähän treenailemassa. Yhteensä pyörittiin tunti pihalla, mutta kovin reipasta liikuntaa se ei ollut. Näitä rauhallisempiakin päiviä kuitenkin tarvitsee reippailuiden lisäksi.

Notkea päivä

Viime yön nukuin jotenkin huonossa asennossa ja koko päivän olenkin kärsinyt päänsärystä. Kokemuksesta tiedän, että olo helpottuu vasta pitkien unien jälkeen, eli käytännössä seuraavana aamuna. Tämä päivä on siis pyöritty ja kärsitty päänsärystä.

Sain itseni kuitenkin illalla raahattua venyttelyyn ja totesin olevani poikkeuksellisen notkea. Monet venytykset vain menivät hurjan paljon pidemmälle kuin normaalisti. Lisäksi löytyi liuta venytyksiä, jotka eivät tuntuneet missään, vaikka tein ne teknisesti oikein. Harvoin ihan näin notkea tunnen olevani.

Zumban toinen mahdollisuus

Päätin viime keväänä edellisen zumbakokemuksen jälkeen, että jätän sen niille, jotka nauttivat tanssimisesta. Tiedän luvanneeni joskus aikanaan kaverille, että kokeilen uutta lajia kolmesti ennen kuin tuomitsen, mutta zumba tuntui niin järjettömältä, että tuomitsin sen ensitapaamisella.

Aamulla katselin tarjolla olevia jumppia, eikä mikään oikein innostanut. Tarjolla oli kuitenkin mukavan vetäjän zumba, jonka jälkeen oli hyvää aikaa käydä pesulla ja vaihtaa vaatteet venyttelyä varten. Niin ajattelin antaa toisen mahdollisuuden.

Tällä erää zumbatunti oli isossa palloiluhallissa, johon olisi mahtunut 80 tanssijaa. Ryhmä ei ollut täynnä ja takaosassa oli hyvin tilaa säheltää väärään suuntaan ja ihan pihalla. Kun tilanne oli mokaamisvapaampi, pääsin paremmin kiinni ajatukseen. Yllättäen homma tuntuikin melko mukavalta ja ymmärrän, miksi ihmiset jäävät siihen koukkuun.

Vajaan tunnin rehkimisen jälkeen oli jäljellä vielä venyttely. Yllättäen olin vaihteeksi melko jäykkä ja venyttely tuli todellakin tarpeeseen. Tunnin jälkeen huomasi, miten paljon vetreämpi olo tuli. Nyt pitää vaan keksiä keinot, millä muistan venytellä myös Savossa.

Kaksijakoinen päivä

Tänään olen saanut sekä hyviä että huonoja uutisia. Hyvät uutiset tulivat lonkkakuvista - lonkka on terve. Siis reuma ei ole ehtinyt tekemään tuhoja siellä, vaan oireet johtuvat pääasiassa yliliikkuvuudesta ja ylipainosta. Kokonaisuudessa nämä ovat erittäin helpottavia uutisia, ensimmäisestä selviää lihaskuntoharjoittelulla ja jälkimmäisestä vai laihduttamalla. Eli lonkan kunto on nyt omissa käsissä.

Samaan rytinään sain sitten juoksuluvan, juuri viime hetkellä osallistuakseni koulukavereiden kanssa Cooperin testiin. Testistä ei jää jälkipolville juuri kerrottavaa. Kykenin juoksemaan 400 metriä melko hitaasti. Sitten alkoi tuntumaan liikaa lonkassa ja hengästyinkin melko rankasti. Toki taustalla oli parin kuukauden juoksutauko, mutta ei se kaikkea pysty selittämään. Hölkkäsin 1800 metrin vauhtia, mutta en taatusti olisi pystynyt ylläpitämään sitä kahtatoista minuuttia.

Tosin ihan kaikki kropassa ei taida muutenkaan olla kunnossa. Joogatunnin lopulla olin niin poikki, että pystyssä seisominen tuntui turhan haastavalta. Samoin venyttelytunnin alkuverryttely tuntui liian rankalta. Sekään ei ollut mitenkään erityisen rankka. Onneksi oli kaveri mukana, niin selvisin kotiin, muuten kävely olisi voinut käydä ylivoimaiseksi.

Erilainen sunnuntai

Yöllä heräilin muutamaan otteeseen siihen, että hengittäminen tuntui hankalalta ja ikävältä. Kaivelin kaapista astmapiipunkin, mikä ehkä hieman helpotti oloa. Aamulla herätessäni vessaan käveleminen sai hengästymään ja matkalla aamiaiselle totesin kävelymatkan olevan mahdottoman pitkä. Ei siinä muuta kuin respasta selvittelemään, missä on päivystävä lääkäri ja nenä kohti päivystysjonoa.

Kuvio noudatteli aiemmin tutuksi tulleita linjoja. Ensin hoitajan haastattelu ja liuta verikokeita. Sitten lääkärin näkemys ja myöhemmin keuhkoröntgen. Tuloksetkin olivat lähes edellisten kaltaiset eikä selittävää syytä löytynyt. Hoito-ohjeetkin noudattelivat vanhaa linjaa: lepoa, astmalääkettä ja seurantaa. Reumalääkitykseen ei tällä erää koskettu. Herkästi kuulemma uudelleen näytille, jos ei helpota.

Illalla uskaltauduin lähtemään suosikkivenyttelyyni, vaikka hengitys olikin aika haastava. Haastava se oli venyttelyssäkin. Vaikkei venyttely varsinaisesti olekaan fyysistä, sai sekin hengästymään ja olon epämukavaksi. Voin todeta, että tällä hetkellä en tiedä olenko ärtyneempi tuosta vatsan oikuttelusta vai tästä hengityshässäkästä. Kumpaakaan en kaipaisi.

Pitkästä aikaa salilla

Jo jonkin aikaa jumpat ovat tökkineet ja itsenäisempi treenaus houkutellut. Tänään päätin ottaa härkää sarvista ja lähdin tekemään salitreenin. Viimeksi olen käynyt salilla joskus keväällä. Ensimmäiset treenin aiheeksi valitsin keskivartalon lihakset ja huolella niitä rääkkäsinkin. Ihan se viimeinen tsemppi puuttui, mutta siitä huolimatta oli mukavaa pitkästä aikaa. Kovasti ihmettelen, jos huomenna ei tiedä treenanneensa.

Illalla oli vielä vuorossa mukava venyttely, jossa tälläkin kertaa keskityttiin selän liikkuvuusliikkeisiin enemmän kuin pitkiin venytyksiin. Pitkästä aikaa venytellessä selkä tuntui hyvältä ja vetreältä. Tunsin oloni paikoitellen jopa notkeaksi, joten venyttelyn jälkeen oli hyvä ja rauhallinen mieli.

Jäykkä mutta kivuton

Kunnon yöunien jälkeen maailma näyttää aivan erilaiselta. Niin tänäkin aamuna yhdentoista tunnin unien jälkeen. Kun käy ajoissa nukkumaan, herää ihan luonnostaan ennen aurinkoa. Niinpä aloittelin päivän valokuvaamalla auringon nousua. Ennen kouluun lähtöä. Koko aamupäivän oli todella virrakas olo, eikä eilisestä päänsärystä näkynyt jälkeäkään.

Selkä oli kyllä aamusta jäykkä ja jatkoi jäykistelyä koko päivän. Tänään oli taas jooga- ja venyttelypäivä, joten jäykän selän joutui kohtaamaan monessa otteessa. Joogatessa myös päkiät ja ranteet sanoivat mielipiteensä, mutta kokonaisuudessaan tunnista jäi kuitenkin positiivinen fiilis ja kunnon hiki. Viimeistään venytellessä kävi selväksi, että etenkin rintarangan kiertoliikkeet olivat tänään pahasti hakusessa.

Joogan pitäisi olla rauhallisia hengityksen tahtiin tehtäviä liikesarjoja. Kuitenkin tänään selkäjumi aiheutti sen, että jos joogaliikkeet olisi tehnyt hengityksen tahtiin, rauhallisuus olisi ollut kaukana. Keuhkojen täyteen vetäminen ei vaihteeksi onnistunut, joten hengitys nopeutui herkästi. Hengityksen suhteen on vaan pidettävä peukkuja, ettei tilanne pahene.

Jäykät venyttelee

Yksi opiskelukaverini hokee tuota yllä olevaa lausetta aina, kun venyttely tulee puheeksi. Tämän päiväsessä ohjatussa venyttelyssä totesin olevani aivan oikeassa paikassa, vaikka tuo määritelmä pitäisikin paikkansa. Tällä erää venyteltiin seinän avulla. Aika erilainen venyttelytunti, mutta sangen tehokas. Pääsin kerrankin käsiksi niihin jäykkiin lihaksiin.

Aamupäivällä kävin kesätauon jälkeen hydrospinningissä ja kyllä se on mukava laji. Valitettavasti kunto loppui kesken toisen tunnin puolessa välissä, joten tehot jäivät melko alhaisiksi. Jumpan jälkeen olin todella väsynyt ja vetämätön. Kävin uimahallin kahviossa syömässä salaatin. Kerrankin voin olla ylpeä itsestäni, kun en ottanut mitään lihapiirakkaa.

Toinen combat

Perjantain kunniaksi aloitin viikonlopun yllättäen liikkumalla. Tällä erää päivän teemana oli combat, jota ennätin viime keväänä kokeilemaan kerran ja josta jäi todella positiivinen mielikuva. Ennen combattia oli mahdollisuus ohjattuun venyttelyyn, joten taas meni hallilla pelkästään jumpissa parisen tuntia.

Venyttely ei ollut kovin hyvä. Tuli kyllä venyteltyä, mutta ohjaajan repertuaariin kuului aika liuta hirmuisen monimutkaisia venytyksiä, joista ei oikein löytynyt sopivaa variaatiota minulle. Laitan muistiin, että tämän ohjaajan venyttelyihin en enää lähde. Venyttelytunti on todella riippuvainen vetäjästä ja huonosta venyttelystä jää ikävä mieliala.

Combat sen sijaan oli hyvä veto ainakin mielialalle. Huomasi kyllä, että kuntoni on melko heikko ja tekniikassakin on toivomisen varaa, mutta hauskaa tuo huitominen silti on. Nyt osasin ottaa rauhallisemmin, joten en ollut ensimmäisen vartin jälkeen aivan kuollut. Toisaalta nyt en saanut samanlaista draivia päälle. Olin mukana ehkä 80 % teholla. Tunnin jälkeen oli kyllä voipunut olo ja yläselän lihakset huusivat armoa. Ihan yhtä vakuuttunut en ole kuin edellisellä kerralla, mutta laji ansaitsee kolmannen mahdollisuuden.

Venyttelypäivä

Yhden ylimääräisen vapaapäivän jälkeen tänään koitti paluu koulun penkille. Pitkä päivä tulikin tehtyä ja ehkä opinkin jotain. Istuminen meni yllättävän hyvin, vaikka lonkka välillä keljuilikin, en tarvinnut kipulääkettä.

Illalla päädyin jättämään joogan välistä ja keskityin pelkästään venyttelyyn. Pitkästä aikaa tein näin ja melko lyhyeltä ja helpolta se venyttely tuntuikin. Joogalla on selvästi paikkansa rauhallisen liikunnan päivässä. Pitää jatkossakin yrittää hankkiutua joogatunnille ennen tiistai-illan venyttelyä.

Positiivinen yllätys

Tänään pääsin taas nauttimaan tiistain vääntelyistä, eli peräkanaa 50 minuuttia joogaa ja venyttelyä. Sellainen kankean unelma, melkein kaksituntia kropan vääntelyä höystettynä tukilihasharjoitteilla. Hieman pelotti mennä kesän venyttelemättömyyden jälkeen tunneille, mutta yllätyin todella positiivisesti. Hiukan nivelet vaivasivat, mutta eivät haitanneet kokonaisuuden positiivisuutta.

Aamuliikuntaa

Tämän päivän aikataulu näytti siltä, että hetken kalenteria selailtuani päätin lähteä aamulla jumppaan. Tiistai aamuisin on tarjolla hyvän ohjaajan vetämä hydrospinning, joten tieni kävi sinne. Päivälle oli suunniteltu myös hölkkälenkki, joten päätin herätä aamulla aavistuksen aikaisemmin ja hölkätä uimahallille.

Hölkkä oli tälläkin erää intervallilenkki. Tänään onnistuin ensimmäistä kertaa juoksemaan selkeät intervallit ja rauhalliset hölkät sinne väliin. Tämä toki laskee lenkin keskinopeutta, mutta tekee lenkkeilystä huomattavasti miellyttävämpää ja nopeitakin pätkiä jaksaa juosta melko hyvin.

Hydrospinning oli puolestaan tavanomainen. Hauskaa se edelleen on. Aamuspinning on hieman lyhyempi kuin iltaspinning, mutta hyvin sillä saa kropan hereille kuitenkin. Valitettavasti puolen välin jälkeen alkoivat molemmat polvet hieman kipuilemaan ja jouduin polkemaan lopputunnin vajaalla teholla. Altaasta noustessakin polvet tuntuivat ikäviltä.

Päivä olikin huomattavasti normaalia lyhyempi ja sain tehtyä asiat hyvissä ajoin, joten pääsin illalla venyttelyyn. Jo venyttelyyn mennessä arvelin, ettei tänään liikkuvuus ole parhaimmistoa, mutten arvannut olevani aivan näin jäykkä. Toinen lonkka esti monet venytykset ihan tyystin ja vaati muissakin huomiota. Muutenkaan venyttely ei tuntunut erityisen nautittavalta, joten tuli tehtyä puolella teholla. Silti tuo lonkka ärtyi venyttelystä ja kotimatka oli melko haastava.

Päättämätön selkä

Eilen illalla tämä akka simahti hyvissä ajoin ja sainkin nukuttua peräti 11 tuntia. Aamulla olo ei silti ollut erityisen virkeä. Vain pienin terä väsymykseltä oli nujerrettu. Kuten aina sikeästi nukutun yön jälkeen selkä päätti ryhtyä hankalaksi. Aamulla olin tosi jäykkä. Eteentaivutukset onnistuivat kohtalaisen hyvin, mutta sivutaivutukset ja kierrot olivat lähes olemattomat. Lisäksi selkää ei saanut suoraksi, joten tänään minulta olisi saatu mitattua takaraivo-seinä-mitta.

Selästä huolimatta tai sen vuoksi lähdin hydrospinningmaratonille. Näin sunnuntaiaamuisin on tarjolla kaksi hydrospinningiä peräkkäin ja pitihän sitä omaa kestävyyttään kokeilla. Poljin siis vedessä vajaan puolitoistatuntisen ja jälkimmäisen tunnin loppupuolella huomasi, miten jalat olivat aivan puhki. Kaiken kaikkiaan tarjolla olivat hyvät tunnit.

Kun nousin toisen tunnin jälkeen altaasta tuntui, kuin joku olisi viiltänyt puukolla toisen SI-nivelen seutuun ja piti taas hetki töpötellä aivan pikkuaskelin ennen kuin selkä antoi peräksi normaaleille askeleille. Hieman taas pelästytti, että tuliko tehtyä selälle karhunpalvelus. Ainakin loppupäivän kokemusten perusteella, selkä pääsääntöisesti tykkäsi pyöräilystä.

Illalla oli vielä venyttelytunti ja selkä taas yllätti. Kierrot ja sivutaivutukset olivat edelleen hyvin rajalliset, mutta selkä taipui eteenpäin jopa paremmin kuin normaalisti. Sain ensimmäistä kertaa aikuisiällä heitettyä selällään jalat pään yli ja vielä maahan, eikä tuntunut missään kohti edes pahalta.