Rääkätään kerrankin kunnolla

Alkusyksy täällä isolla kirkolla on mennyt liikunnan osalta melko kevyesti. Olen keskittynyt melko rauhallisiin lajeihin. Liikunta on tuntunut jossain määrin pakkopullalta. Liikun kyllä, koska olen siitä maksanut, mutta hallille raahautuminen on tuntunut todella raskaalta.

Tälle päivälle olin alunperin suunnitellut kahvakuulatreeniä, mutta huomisesta tuli vapaapäivä ja minulle tarjoutui mahdollisuus mennä pumppitunnille, päätin vaihtaa lajia. Kahvakuulailu on kuitenkin mukavaa ja liikuntakeskus tarjosi pumppitunnin jälkeen mahdollisuutta ohjattuun kahvakuulaan. Hetki piti miettiä idean järkevyyttä ja sitten päätin kokeilla. Pääsee niistä jumpista kesken pois.

Eipä tarvinnut lähteä kesken pois. Pumpissa jätin suosiolla lonkkaa rasittavat liikkeet vähemmälle teholle sekä painojen että kyykyn syvyyden suhteen. Tästä huolimatta lonkka hieman vihoitteli etenkin askelkyykyissä. Se lonkalle suotakoon, sen verran haastava oli treenikin pitkän kesätauon jälkeen. Muuten liikkeet menivät hyvin. Vähän säästelin, enkä ottanut liikkeisiin ihan maksimeita, koska ohjelmakin oli outo. En kuitenkaan päästänyt itseäni turhan helpolla.

Kahvakuulatunnilla sitten huomasi, miten ihmisestä vaan jossain kohti loppuu voimat. Oli pakko tehdä normaalia pienemmällä kuulalla ja pitää reilusti enemmän taukoja kuin ohjaaja neuvoi. Toisaalta tuli sellainen olo, että kerrankin sain tehtyä ainakin osan lihaksista ihan loppuun.

Ratikassa kotiin päin tullessa oli sellainen mukavan raukea olo. Näin sieluni silmin, miten syön iltapalarahkan ja sen jälkeen vaivun rentouttavaan uneen ilman mitään sängyssä pyörimistä. Suunnitelmaan tuli kupru, koska kerrostalossamme oli vaihteeksi palohälytys ja jouduin odottelemaan pihalla puolisen tuntia ennen sisälle pääsyä. Siinä välissä osa raukeudesta katosi. Ehkäpä uni kuitenkin tulee paremmin kuin aikoihin.

Kovaa ja rauhallisesti

Tänään olen liikkunut sekä rajusti että hyvin rauhallisesti. Aamupäivällä kävin pumpissa ja ohjaajan innostamana tein ison osan liikkeistä huomattavasti aikaisempaa suuremmilla painoilla ja se tuntuikin etenkin selän lihaksissa. Pumpin jälkeen oli todella hyvä olo.

Kotona tavaroita kuivumaan laittaessani totesin, ettei minulla ole kuivia vaatteita illaksi varattuun venyttelyyn. Olen jo pitkään miettinyt, että tarvitsisin lisää jumppavaatteita, koska käytänkin niitä melko paljon. Lisäksi vanhat vaatteeni alkavat olla turhan isoja ja kuluneita. Niinpä raahasin itseni urheiluvaatekauppaan ja mukaan lähtikin kasa housuja ja paitoja.

En tiedä oliko syy uusissa vaatteissa, aamupäivän jumpassa vai tähtien asennossa, mutta jalkojen lihakset olivat tänään erityisen venyväiset. Venyttelyn alussa tulikin reilusti onnistumisen kokemuksia. Valitettavasti onnistumiset vähenivät, kun siirryttiin selän ja lonkkien alueen lihasten venyttelyyn. Osa liikkeistä kävi nilkkojen päälle ja ne joutui jättämään tekemättä. Myös selän kiertoliikkeet tuntuivat olevan hyvin rajalliset ja lonkkien kipuilu vielä häiritsi venytyksiä.

Kuitenkin kokonaisuutena päivä oli sangen mukava. Yhdistelmä aamulla lihaskuntoa illalla venyttelyä ei ainakaan näin illalla tunnu huonolta. Katsotaan, miten pahasti lihakset kipeytyvät pumpista. Sen verran rankasti se kuitenkin tuli tehtyä, että ihme on, jos ei huomenna tunnu.

Pumppia

Tänään kävin pitkästä aikaa pumpissa. Tällä kertaa ohjelma oli melko kevyt ja biisit lyhyitä. Vaikka laitoin useampaan liikkeeseen reilusti painoja, olisin jaksanut enemmänkin. Toki jumppa näilläkin painoilla tuntui, mutta se ihan loppuun saakka ei tarvinnut puristaa ja jumpan jälkeen ei ollut kaikkensa antanut olo. Ehkä ihan tervettä olla vetämättä itseään ihan piippuun, mutta jotain tuntui fiiliksestä puuttuvan.

Jalkalihasliikkeitä jäi tekemättä, koska päkiät olivat sen verran arat, että liikkeet sattuivat. Askelkyykyt jätin suosiolla väliin ja tavallisissakin kyykyissä joutui hieman himmailemaan. Muuten pääsi kyllä kaikki liikkeet tekemään, joten ei jumppa ihan hukkaan mennyt.

Loistoaamu

Tänään aamulla pomppasin sängystä todella hyvin nukutun työn jälkeen. Vasta hampaita harjatessani totesin, että pääsin liikkeelle ilman yhtään kipua ja oikeasti pirteänä. Pidempi tarkastelu osoitti, että en katsonut yöllä kelloa kertaakaan. Ilmeisesti eilen saadut tulehduskipulääkkeet tehoavat ainakin henkisesti. Päivän mittaan nivelten suhteen normaaliolotila kuitenkin palasi. Ei varsinaisesti voi sanoa olevansa kipeä tai jäykkä, mutta silti ei ole täysin tervekään.

Illalla menin pumppiin. Jo päivällä olin miettinyt, että vähän turhan väsähtänyt olo eikä muutenkaan hurjasti huvittaisi, mutta silti ei pienessä mielessäkään käynyt jumpan peruminen. Jo alkuverryttelyssä tunsin, että jumpasta ei tule hyvä ja tuntemus oli aivan oikea. Jostain syystä sekä olkapäät että lonkat päättivät olla hyvin hankalat ja iso osa liikkeistä oli epämiellyttäviä, jopa siinä määrin, että jätin tekemättä. Alusta saakka tein huomattavasti maanantaita pienemmillä painoilla. Kokonaisuutena jumpasta jäi huono fiilis. Olisi vaan parempi ollut perua

Lonkka testissä

Päätin lähteä pumppiin kokeilemaan, mitä tuo lonkka kestää. Yllättävän hyvin lonkka kesti. Kaikki ne liikkeet, joiden oletin lonkassa tuntuvan, olivat täysin kivuttomia. Hieman askelkyykyt tuntuivat ja osan niistä jätin sujuvasti tekemättä. Yllätys tulikin sitten vatsalihasliikkeissä. Vinot vatsalihakset sattuivat lonkkaan tosi hurjasti ja jonkin ajan jälkeen myös suorat tuntuivat niin ikäviltä, että oli pakko jättää treeni kesken.

Pumpin jälkeen kävin uimassa. Ajattelin uida puolisen tuntia, mutta pumppi oli sen verran rankka, että sykkeet nousivat vaparissa hurjan korkealle. Rintauintia uin vartin verran ja sitten alkoi tuntumaan sen verran, että päätin lähteä kotiin. Jännästi nivelystävälliseksi väitetty uinti on ensimmäinen laji, jonka tuo lonkka estää.

Kohtuus

Tänään olen sitten liikkunut ja reilusti. Kohtuudessa pysyminen on näköjään erittäin vaikeaa. Onnistun sujuvasti suunnittelemaan viikon liikunnat niin, että osa päivistä on kohtuuttoman rankkoja ja loput menevät lähinnä palautumiseen näistä rankemmista päivistä. Samat harjoitukset voisi toki jakaa rauhallisemmin pitkin viikkoa.

Tänään kävin koiran kanssa kunnon aamulenkillä. Tehtiin reilun tunnin kävely lumisateessa. Kummasti piristi mieltä, vaikka sinällään lenkkinä oli aika kevyt, koska hengitys oli jälleen melko ahtaalla. Menin lähinnä hengityksen mukaan ja kotona havaitsin tehneeni todella matalasykkeisen lenkin.

Illalla menin sitten pumppiin ja jatkoin siitä, mihin kuukausi sitten jäin. Eli lisäilin painoja viimeisen pumpin fiiliksen mukaan. Jumpan jälkeen tuli mieleen, että pidemmän tauon jälkeen olisi ehkä kannattanut ottaa hieman rauhallisemmin. No huomenna tai viimeistään ylihuomenna tietää kyllä tehneensä.

Tämäkään ei riittänyt, vaan painuin vielä uima-altaaseen. Totesin jättäneeni uimalasit kotiin, joten tyydyin vesijuoksuun. Samalla katselin vesijumppaa, jota mietin vaihtoehtona pumpille. Joskus olen ryhmässä käynyt enkä pitänyt sitä erityisen hyvänä jumppana. Ei se vaikuttanut siltä nytkään. No sainpa taustamusiikkia vesijuoksuun ja kerrankin tuli juostua reippaammin.

Nyt on sellainen onnellisen liikkunut. Lihakset ovat mukavan voimattomat ja pääkin on saanut hoitonsa. Jos yöllä ei nukuta, niin on aika ihme.

Syksyn viimeinen pumppi

Näin se aika vaan kuluu ja joulu lähestyy. Tänään oli vuoden viimeinen maanantaipumppi. Yritin tehdä todella rankan treenin, mutta käytännössä se onnistui vain rintalihasten osalta. Kaikkiin muihin liikkeisiin olisi voinut laittaa vielä reilummin painoja. Aika jännästi myös tuollainen pitkäkestoisempi kunto kasvaa todella nopeasti - lisäsin painoja melkein kaikkiin liikkeisiin ja siitä huolimatta olisi voinut lisätä vielä reilummin.

Jumpan jälkeen pulahdin muutamaksi altaan mitaksi altaaseen. Tällä erää jopa maltoin uida rauhakseen ja nousta pois noin vartin uinnin jälkeen. Harmittavasti altaassa oli taas melkoinen ruuhka, joten ihan täysin ei pystynyt uimisesta nauttimaan, mutta vähän sai kuitenkin liikuteltua kroppaa. Jossain kohti pitäisi ottaa ihan asiakseen suunnitella uintitreeni ja toteuttaa se. Viimeaikoina olen selvinnyt altaaseen lähinnä jonkun toisen suorituksen jälkeen tai muuten ilman motivaatiota.

Istumista ja pumppia

Olen kaksi viikkoa työnhakukurssilla ja jo ensimmäinen päivä tuntui selässä oikein mojovalta. Siis siitä huolimatta, että tietoisesti seisoin tai kävelin kaikki tauot. Lisäksi ihan tarkoituksella kävelin aamulla koiran kanssa reilusti normaalia aamulenkkiä pidemmän lenkin ja vielä koulutuspaikkaan. Huomisaamuna ajattelin kokeilla aamuhölkkää, jos jalat vaan sallivat.

Illalla kävin sitten pumpissa. Tänään oli sellainen olo, että useimpiin liikkeisiin olisi voinut laittaa reilusti enemmän painoja. Nämä siitä huolimatta, että aika moneen laitoin jo enemmän kuin edellisellä kerralla tämän vetäjän jumpissa. Tässä tulee vaan vastaan se, että kun käy vain muutaman kerran kuussa ei edes muista paljon painoja on ollut.

Sellaisen mielenkiintoisen havainnon tein, kun vertailin omia painojani kanssajumppaajien painoihin. Jalkaliikkeissä minulla oli järjestää reilusti vähemmän painoa, mutta sitten ylävartalon ja kädet tein vähintään samoilla painoilla, tietyissä liikkeissä jopa reilusti painavammilla kuin vertailuni kohteet. Kotimatkalla pohdin moista ja tulin siihen lopputulokseen, että elopainoni aiheuttaa melkoisesti lisärasitusta jalkojen lihaksille. Eli saattaa hyvinkin olla, että jalkani tekevät jopa enemmän töitä kuin sen viereisen normaalipainoisen jalat.

Liika on liikaa

Näköjään minulle kohtuudessa pysyminen on viime aikoina muodostunut yllättävän vaikeaksi. Tänään oli taas sellainen päivä, että liikunnan annostelu meni aikalailla yli. Aamupäivällä käytiin koiran kanssa tekemässä noin tunnin lenkki, josta taisin hölkkäillä rauhakseen enemmän puolet. Jostain syystä tänään sykkeet olivat taas alhaalla ja kroppa tuntui toimivan todella hienosti. Niinpä siis innostuin juoksemaan. Lähinnä yhtään jyrkemmät ylämäet kävelin, muuten pysyivät sykkeet järkilukemissa. Ehkä se juoksukuntokin sieltä jossain kohti löytyy.

Iltapäivällä innostuin sitten tekemään pitkät ja rauhalliset venyttelyt. Yllättävän vähän paikat olivat jumissa, vaikka olen luvattoman huonosti jumppaillut tuota selkää viime aikoina. Toisaalta onhan se tuntunut jäykältä, mutta koska kipu on lähes tyystin loistanut poissaolollaan, niin venyttelykin on unohtunut. On paljon helpompi löytää aikaa sille venyttelylle, kun sen vaikutuksen huomaa konkreettisesti.

Illalla sitten painuin vielä viikon "pakolliselle" jumpalle. Tällä erää aiheena oli pumppi ja vakio-ohjaaja oli poissa ja tilalla oli sijainen. Tällä erää sijaisen ohjelma oli huomattavasti kevyempi kuin vakkarin. Toisaalta uskalsin ensimmäistä kertaa lisätä useimpiin liikkeisiin melko reilusti painoja, joten tuskin jumppa jäi liian kevyeksi.

Jumpan jälkeen ajattelin vielä käydä pulahtamassa uima-altaassa uimassa muutaman altaanvälin loppuverryttelyksi. No uin sitten vajaan puolitoista kilometriä ja aikaa meni puolisen tuntia. Eli todellakaan en uinut rauhallista ja rentoa loppuverryttelyä vaan painoin menemään oikeasti kovaa. Kun kömmin ylös altaasta, niin totesin, että kroppa on aika loppu. No toivottavasti ensi yönä nukuttaa.

Pumppipäivä

Koska tämä viikko menee enemmän autonratissa kuin kotosalla, päätin aloittaa viikon rankalla lihaskuntotreenillä. Eli kävin pumpissa rääkkäämässä koko kropan läpi. Tänään uskalsin laittaa jonkin verran painojakin jo tankoon. Ensimmäisellä kerralla tein kaikki liikkeet pienimmillä painoilla. Nyt laitoin ylävartalon ja käsien liikkeisiin enemmän painoja ja hyvin onnistui. Olkapäät olivat taas vähän äkäiset olkapääliikkeissä ja ne teinkin lähinnä tyhjällä tangolla. Vaikkei vertailuita toisiin pitäisi tehdäkään, totesin, että käytän jalkaliikkeissä muihin verrattuna hyvin pieniä painoja ja toisaalta yläkropassa ja etenkin rintalihaksissa samoja painoja kuin muut. Minä olen pitänyt jalkalihaksiani hyväkuntoisina.

Kävin sitten vesijuoksemassa jumpan jälkeen. Alun perin ajattelin käydä uimassa rauhallisen vaparitreenin, kun pahimmat mehut ovat poissa. Altaassa oli niin paljon väkeä, etten viitsinyt yrittääkään änkeä uimaradoille vaan tyydyin juoksemaan. Oli niitä vesijuoksijoitakin altaassa ihan riittämiin, mutta samalle radalle mahtuu ainakin tuplaten juoksijoita. Kun vauhtikin on hitaampi, on helpompi olla törmäilemättä.

Reipasta liikuntaa

Tänään oli taas päivä, jolloin liikunnan määrä lähti käsistä. Alun perin olin suunnitellut tälle päivälle vain juoksukoulun mukaisen lyhyen juoksulenkin, jota pidennän jonkin verran kävelyllä. Tämän lenkin tein päivällä koiran kanssa. Sää oli todella ihana, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Oikein harmitti, etten ottanut mukaan kameraa, olisi niin houkutellut ottaa luontokuvia. Tyydyin sitten räpsimään kuvia puhelimella. Juoksupätkistä ei sinällään ole sanottavaa. Hitaasti mennään ja töitä saa tehdä, että sykkeet pysyvät kurissa.

Sitten tuli se liikunnan lähteminen lapasesta. Katselin naapurikunnan jumppatarjontaa ja totesin, että tämän päivän pumppiin oli vapaita paikkoja toisin kuin torstaiseen, johon olin suunnitellut meneväni. Ilmoittauduin siis jumpalle, vaikka pohjalla oli kaksi salitreenipäivää. Tässä kohden jalat eivät vielä kertoneet eilisestä treenistä - iltapäivän mittaan lihakset kipeytyivät.

Koska jumpalle oli ilmoittauduttu, pitihän sinne mennä. Sinällään jumppa ei ollut mikään järkyttävän raskas, vaikka olin useammaltakin ihmiseltä kuullut varoituksia. Selvästi huomasi, että en ole kamalasti tehnyt painoilla pitkäkestoisia harjoitteita. Monessa liikkeessä tuntuivat voimat loppuvan, vaikka tein oikeasti pienillä painoilla. Kaiken kaikkiaan ihan kivalta tuo pumppi tuntui, mutta ei se samalla tavalla sytyttänyt kuin esimerkiksi keskiviikon venyttelyjumppa. Tuskin ihan heti toista kertaa tarvitsee osallistua - ainakaan ihan heti.

Kun kerran ajelin toisaalle, päätin samalla pyörähtää uima-altaassa. Aluksi ajattelin, että vesijuoksen loppuverryttelyn, mutta vesijuoksijoita oli altaassa niin paljon, ettei sekaan meinannut mahtua. Ei se tilanne uimaradoilla paljon parempi ollut, mutta päätin kuitenkin uida muutaman altaanmitan. Ensimmäistä kertaa vuosiin uin koko treenin vapaauintia. Ilmeisesti pohjalla olleet liikunnat hieman rauhoittivat menoa ja oikeasti maltoin uida rauhallisesti. Tuntui todella hyvältä pystyä uimaan vaparia rauhallisesti ja rennosti. Sykkeetkin pysyivät kurissa, joten lisää tällaisia uintiharjoituksia.

Sykemittari päivitti tänään ohjelmansa. Sen pitikin seurailla ensin kuusi viikkoa liikuntatottumuksiani ja sen jälkeen muuttaa ohjelmaa liikuntatottumuksiini sopivammaksi. Tänään se siis teki ensimmäisen ohjelman muokkauksen ja minulle hyvin mieluisaan suuntaan. Viikoittaisen liikuntatavoitteen se nosti reilusta kolmesta tunnista neljään tuntiin ja tuplasi samalla korkeasykkeisen treenin osuuden. Nyt saan treenata niillä sykkeillä 20 minuuttia viikossa. Tähän rajaan saattaa jopa olla jotain mahdollisuuksia. Tosin ehkä tuo vajaan neljänneksen tavoitteen nosto ei tarkoita, että olisi suotavaa tehdä usein tällaisia 2,5 tunnin ja 1200 kcal päiviä.