Faktojen äärellä

Aloitin aamun tekemällä noin tunnin aamulenkin kävellen. Lääkäri antoi komennon liikkua, vaikka polvi turpoaisikin, joten päätin nauttia kevätaamusta kiertää tutun lenkin. Aiemmin tuohon lenkkiin on mennyt noin kolme varttia normaalia lenkkivauhtia. Nyt kävelin mielestäni reippaasti ja sain kuitenkin aikaa kulumaan tunnin. Sykemittaria ei ollut matkassa, mutta väitän sykkeen kuitenkin olleen melko korkealla.

Lenkin jälkeen päätin tehdä jotain toimimattomalle sykemittarilleni ja ajelin tuonne isompaan kaupunkiin mittarin korjaukseen ja vaatekaupoille. Päädyin kuitenkin ostamaan tyystin uuden sykevyön, jonka saa yhdistettyä puhelimeen. Sykemittari menee nyt alkuun kokeiluun yöksi, mutta eiköhän sitä huomenna ulkoiluteta ihan kävelylenkilläkin.

Kaupungilla pyöriessäni näin vielä työkaverin. Emme vaihtaneet yhtään sanaa, mutta minulle jäi kuitenkin olo, että olisin jäänyt kiinni jostain väärästä. Oikeasti en tehnyt mitään kiellettyä, mutta silti työkaveriin törmääminen kaupungilla tuntuu väärältä.

Yksikätinen

Tänään olen keskittynyt tekemään asioita vain oikealla kädellä. Vasen käsi on oireilut jo parisen päivää ja tänään suuttui oikein huolella. Lopputuloksena se on lähes käyttökelvoton. Jälleen tuli huomattua, miten monessa käyttää vasenta kättä. Vaikka olen oikeakätinen, niin kyllä sitä vasentakin tarvitsee esimerkiksi tavaroiden paikallaan pitämiseen.

Kädestä huolimatta innostuin siivoamaan. Motivaattorina tällä erää oli sykemittari. Päätin kokeilla, miten raskasta siivoaminen on ja kyllä se jossain määrin kaloreitakin polttaa. Kulutus näytti olevan rauhallisen kävelylenkin luokkaa.

Kävellen

Tänään olen liikkunut paikasta toiseen kävellen. Aamulla kävin hakemassa influenssarokotteen. Varauduin henkisesti jonottamaan pitkään. Tänään oli kuitenkin ensimmäinen päivä, kun he rokotuksia jakoivat. Olin paikalla noin tunnin rokotuskampanjan aloittamisen jälkeen ja sain numeron yksi. Eli ilmeisesti muutkin olivat vältelleet potentiaalista ruuhka-aikaa.

Piikkireissun jälkeen lähdin salille rääkkäämään jalat. Hyvä treeni tuli tehtyä ja sain tehtyä jalat todella perusteellisesti. Nykyään tuntuu salilla menevän aikaa reilusti enemmän kuin alkukesästä. Vaikka tuntuu, että voimat eivät enää samaa tahtia kehitykään, niin kehon hallinta kehittyy kuitenkin jatkuvasti. Kesäkuussa olisi ollut aivan turha edes yrittää jalkakyykkyjä ja nyt niissä pystyy oikeasti nauttimaan siitä, miten lihakset tekevät työtä.

Pimeän tullen käytiin koiran kanssa käveleskelemässä kaupungilla. Sinällään lenkki oli melko normaali, mutta eteen sattui harvinaisen monta törppöä koiran ulkoiluttajaa. Yksi selvästi humalainen jopa usutti rotikkaansa meidän päälle. Koira ei moisia elkeitä osoittanut, mutta kyllä silti vaihdoin puolta varmuuden vuoksi. Toiset sankarit ulkoiluttivat koiriaan irti, eivätkä edes ottaneet niitä kiinni, vaikka erikseen pyysin. Mietin vaan, että onneksi minulla on narun päässä perussosiaalinen koira. No näistä tilanteista onneksi selvittiin säikähdyksellä, mutta muistin taas miksi aamulenkit ovat loistava keksintö.

Tänään oli taas sellainen päivä, että sykemittarini päätti päivittää ohjelman. Jälleen kerran ohjelmaan tuli reilusti lisää minuutteja. Tavoite aika nousi vajaaseen kuuteen tuntiin viikossa ja korkeilla sykkeillä saan harjoitella 45 minuuttia. Käytännössä tämä muutos tarkoittaa sitä, että pääsen sykemittarinkin mukaan jälleen hölkkälenkeille. Mitään hirmuisen kovia hölkkiä ei pääse tekemään, mutta pääsee kuitenkin liikkeelle. Täytyy sanoa, että tätä on odotettu. Nyt vaan pitää malttaa kuitenkin juosta ne lenkit rauhallisesti.

Liikuntaa ilman sykemittaria

Viisaasti reissuun lähtiessä pakkasin liikuntatavarat yhteen reppuun. Matkaan lähti myös sykemittarin muut osat, mutta lähetin jäi kotiin. Tänään sitten ensimmäisen kerran tällä reissulla kävin liikkumassa tosimielellä. Kyllä harmitti, kun totesin, etten muistanut ottaa lähetintä mukaan. Hassusti tuli sellainen olo, että liikunta menee hukkaan, koska en mittaa rasitusta sykemittarilla. Eli siis liikunnasta on tullut kovin teknistä.

Joka tapauksessa tein salilla yläkropan lihakset ja pitkät rauhalliset venyttelyt treenin päätteeksi. Löysin tuolta uimahallin salilta nk. seniorisalin, jossa on huomattavasti enemmän tilaa venyttelyyn ja yleensä myös vähemmän muita ihmisiä. Ainakin muut tekevät paljon rauhallisempaa treeniä kuin salin "rautapuolella". Lisäksi sieltä löytyy myös hyödyllisiä apuvälineitä kuten jumppapalloja lihashuollon avuksi.

Alkuverryttelyn tein pyöräilemällä. 20 minuuttia poljin ja hiki virtasi, eikä takamuskaan suuresti noista pyöränsatuloista pidä. Yllättävän hankalaa pyöräily on pitkän tauon jälkeen, mutta eiköhän siihen totu ajan kanssa. Koko talven, jos polkee vähintään kerran viikossa, niin luulisi keväällä ainakin takapuolen kestävän paremmin.

Koska olin uimahallin salilla, kävin tekemässä loppuverryttelyn altaassa. Tällä kertaa kuitenkin uin muutaman altaanmitan vapaauintia. Taas huomasi, miten paljon sitä oppii todella lyhyessä ajassa. Uinti oli paljon helpomman tuntuista. Välttämättä vauhtia ei vielä ole tullut lisää, mutta kokonaisuutena homma tuntuu paljon vaivattomammalta. Nyt vain tämänkin lajin osalta reilusti lisää harjoitusta, niin eiköhän se ala luistaa.

Kaunis syyspäivä

Tänään olen saanut viikon teemasta poiketen tehtyä kohtuullisen liikuntapäivän. Aamupäivällä käytiin metsässä tekemässä puolentoista tunnin kävelylenkki. Pitkä ja todella rauhallinen liikuntaharjoitus oli tarjolla. Sieniä kerättiin yksi pienehkö korillinen, joten paikallaankin tuli oltua. Kaikkiaan virkistävä tulipa tehtyä lenkki kivassa syyssäässä. Hiukan olisi juoksujalkaa kutkutellut, mutta kunnon kenkien puutteessa kävely sai riittää.

Iltapäivällä innostuin käymään salilla ennen kauppaan menoa. Tällä kertaa yritin värkätä yläkropan treeniä, mutta treeni jäi osaltaan melko torsoksi. Kipeä ranne vaikeutti kovasti etenkin rintalihasten treenaamista. Olkapäitä en edes yrittänyt tehdä. No sain joka tapauksessa tehtyä edes jotain lihaskuntotreeniä tällekin viikolle.

Alkuverryttelyn tein taas polkupyörällä. Jostain syystä sykemittari asetti sykerajat todella matalalle. Edelleen kovasti epäilen jotain oireetonta flunssaa elimistössä. Tiedän, että kipeänä ei saisi treenata, mutta toisaalta kun varsinaisia oireita ei ole. Sykemittari ja laiskotus ovat oikeastaan ainoat asiat, jotka ovat epänormaaleita. Laiskotus ja väsymys on selitettävissä niin miljoonalla asialla, että en oikeasti osaa pitää niitä flunssan oireena. Lisäksi sykemittari on aina pyöräharjoituksiin antanut minulle matalammat rajat kuin esim. kävelylenkille ja nyt pohjalla kuitenkin oli tuo metsälenkki.

Reipasta liikuntaa

Tänään oli taas päivä, jolloin liikunnan määrä lähti käsistä. Alun perin olin suunnitellut tälle päivälle vain juoksukoulun mukaisen lyhyen juoksulenkin, jota pidennän jonkin verran kävelyllä. Tämän lenkin tein päivällä koiran kanssa. Sää oli todella ihana, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Oikein harmitti, etten ottanut mukaan kameraa, olisi niin houkutellut ottaa luontokuvia. Tyydyin sitten räpsimään kuvia puhelimella. Juoksupätkistä ei sinällään ole sanottavaa. Hitaasti mennään ja töitä saa tehdä, että sykkeet pysyvät kurissa.

Sitten tuli se liikunnan lähteminen lapasesta. Katselin naapurikunnan jumppatarjontaa ja totesin, että tämän päivän pumppiin oli vapaita paikkoja toisin kuin torstaiseen, johon olin suunnitellut meneväni. Ilmoittauduin siis jumpalle, vaikka pohjalla oli kaksi salitreenipäivää. Tässä kohden jalat eivät vielä kertoneet eilisestä treenistä - iltapäivän mittaan lihakset kipeytyivät.

Koska jumpalle oli ilmoittauduttu, pitihän sinne mennä. Sinällään jumppa ei ollut mikään järkyttävän raskas, vaikka olin useammaltakin ihmiseltä kuullut varoituksia. Selvästi huomasi, että en ole kamalasti tehnyt painoilla pitkäkestoisia harjoitteita. Monessa liikkeessä tuntuivat voimat loppuvan, vaikka tein oikeasti pienillä painoilla. Kaiken kaikkiaan ihan kivalta tuo pumppi tuntui, mutta ei se samalla tavalla sytyttänyt kuin esimerkiksi keskiviikon venyttelyjumppa. Tuskin ihan heti toista kertaa tarvitsee osallistua - ainakaan ihan heti.

Kun kerran ajelin toisaalle, päätin samalla pyörähtää uima-altaassa. Aluksi ajattelin, että vesijuoksen loppuverryttelyn, mutta vesijuoksijoita oli altaassa niin paljon, ettei sekaan meinannut mahtua. Ei se tilanne uimaradoilla paljon parempi ollut, mutta päätin kuitenkin uida muutaman altaanmitan. Ensimmäistä kertaa vuosiin uin koko treenin vapaauintia. Ilmeisesti pohjalla olleet liikunnat hieman rauhoittivat menoa ja oikeasti maltoin uida rauhallisesti. Tuntui todella hyvältä pystyä uimaan vaparia rauhallisesti ja rennosti. Sykkeetkin pysyivät kurissa, joten lisää tällaisia uintiharjoituksia.

Sykemittari päivitti tänään ohjelmansa. Sen pitikin seurailla ensin kuusi viikkoa liikuntatottumuksiani ja sen jälkeen muuttaa ohjelmaa liikuntatottumuksiini sopivammaksi. Tänään se siis teki ensimmäisen ohjelman muokkauksen ja minulle hyvin mieluisaan suuntaan. Viikoittaisen liikuntatavoitteen se nosti reilusta kolmesta tunnista neljään tuntiin ja tuplasi samalla korkeasykkeisen treenin osuuden. Nyt saan treenata niillä sykkeillä 20 minuuttia viikossa. Tähän rajaan saattaa jopa olla jotain mahdollisuuksia. Tosin ehkä tuo vajaan neljänneksen tavoitteen nosto ei tarkoita, että olisi suotavaa tehdä usein tällaisia 2,5 tunnin ja 1200 kcal päiviä.

Intervalleja uiden

Tänään aamupäivällä hankkiuduin uimahalliin ja pitkästä aikaa oikeasti uin, enkä juoksennellut. Uimareita hallissa oli tosi vähän, joten tilaa uimiselle oli. Eilisen selänliikuttelun jäljiltä henkikin kulki ja edellisestä oikeasti raskaammasta liikuntasuorituksesta on aikaa. Näillä eväin päädyin sitten uimaan oman olon mukaan ja sykemittaria kuuntelematta. Sen verran kuitenkin kunnioitin sykemittaria, että palautumisessa käytin sitä apuna. Intervallit tein ajatuksella, että ensin 25 metriä täysillä, sitten paluu lähtöpisteeseen rauhallista uintia ja altaan päässä seisoskelua, kunnes syke oli alle 130. Toistoja taisi tulla vajaa kymmenen. Loppuverkan tein sitten vesijuosten - ilman vyötä tietysti.

Sykemittari rajoittaa kovasti näitä intervalliharjoitteita. Se rajoittaa viikon korkeasykkeiset harjoitukset 10 minuuttiin ja tuo määrä tulee täyteen todella helposti. Esimerkiksi perjantain tunnin rauhallisella metsälenkillä korkeita sykkeitä kertyi viitisen minuuttia. Eli tuo 10 minuuttia tulee täyteen todella helposti ihan ilman intervalliharjoitteita. Toisaalta monessa paikassa painotetaan intervalliharjoitteiden hyödyllisyyttä esim. nopeuden kehittämisessä, joten ihan tyystin niitä ei haluaisi tehdä. Myös endorfiineja tuntuu noista korkeampi sykkeisistä lenkeistä vapautuvan enemmän. No tällä viikolla näytti olevan korkeasykkeistä treeniä 38 minuuttia - enköhän huomenna saa sykemittarilta palautteen liiasta treenistä sykealueella 3.

Ensimmäinen viikko sykemittarin kanssa

Tänään sain sitten ensimmäisen viikon palautteen sykemittarilta. Kuten alkuun epäilinkin, niin liikun huomattavasti enemmän kuin sykemittari olettaa. Viime viikon liikunnat olivat 9 tuntia ja 9 minuuttia, kun ohjelman mukainen tavoite oli 3:10. Ohjelma oli tehnyt tästä asiasta havainnon, mutta muuttaa itseään vasta kuuden viikon kohdalla, joten siihen saakka likimain kolminkertaistaa ohjelman liikunnan.

Lisäksi ohjelma esittää suositukset siitä, miten paljon pitäisi milläkin tehoalueella liikkua. Korkeimmalla tehoalueella pitäisi ohjelman mukaan liikkua 10 minuuttia ja minä liikuin huimat 35 minuuttia - mikä huomattavasti vähemmän kuin normaalisti. Siitä huolimatta ohjelma varoittaa ylikunnon mahdollisuudesta ja kehottaa harjoittelemaan alueella vähemmän. Millä minä vähennän harjoittelua korkeilla sykkeillä, kun nuokin minuutit ovat isolta osin kertyneet salitreeneistä ja kotiin kiipeämisestä. Toki juoksulenkilläkin on joskus käyty ko alueella, mutta mielestäni en sillä alueella ole harjoitellut lainkaan. Tämän viikon osalta ko tehoalueen treeniminuutit on jo ylitetty.

Tänään aamulla kävin hölkkäilemässä rauhallisesti 4,5 km. Eilinen lenkki tosiaan jäi juoksematta ja viikon pitkän lenkin olin suunnitellut tiistaille, joten tämän päivän lenkin pituus määräytyi ihan oman fiiliksen mukaan. Käytännössä olisin varmasti jaksanut juosta pidemmälle, mutta kiva lenkki kun päättyi tuohon 4,5 kilometrin kohdalle, päätin kävellä siitä kotiin. Kiva joskus juosta nautittava lenkkikin, eikä suorittaa mitään.

Iltapäivällä raahauduin sitten salille ja rääkkäsin lähinnä yläselän lihaksia. Salille mennessä epäilin, että viitsinkö treenata kunnolla, mutta kyllä niissä hommissa hiki virtasi ja lihakset joutuivat töihin. Sinällään mitään hienoa voittajafiilistä en treenistä saanut, mutta ei siihen pettynytkään voi olla - sellainen perustreeni.

Sykemittarin paluu

Tänään sain uuden sykemittarini huollosta. Epäilin, että kyseessä olisi ollut 'user error', mutta oli siitä huollossa löytynyt ihan selkeä vika, joka korjattiin. Mittari osaa tehdä treeniohjelmia ja seurata niiden toteutumista. Pohdin pitkään, että otanko kunnonkohotusohjelman vai painonpudotusohjelman ja päädyin kunnonkohotukseen, koska liikkumiseni tavoitteena on ensisijaisesti parantaa fyysistä kuntoa ja pitää huolta selästä, eikä niinkään laihtua. Laihtuminen tulee sitten "sivutuotteena". Jälkeenpäin lueskelin liikuntalajien kuvauksia ja painonpudotusohjelmassa olisi ainakin tuntimääräisesti enemmän liikuntaa.

Joka tapauksessa ajattelin ainakin ensimmäiset viikot mennä aiempien liikuntatottumusteni mukaan ja sitten katsella, mitä sanottavaa mittarilla on treeniin. Jossain kohti varmaan kokeilen sitä painonpudotusohjelmaakin. Toisaalta se on luultavasti melko matalasykkeistä liikuntaa, mikä voittopuolisesti minusta on tosi tylsää. Nyt kun olen oppinut pitämään hengästymisestä ja hikoilusta, haluan myös liikkua kovilla sykkeillä. Pitkiä treenejähän niin ei jaksa kovilla sykkeillä tehdä, mutta kyllä niitäkin pitää mahtua liikunnan joukkoon. Eli jatkan juoksemista, sanoi sykemittari mitä tahansa.

Tämän päivän liikunnat koostuivat hyötyliikunnasta ja salitreenistä. Kävelin salille keskustan kautta. Salilla treenasin yläkropan ja pieni mielipaha tuli taas muutettua lihasenergiaksi tehokkaasti. Eilisestä vetämättömyydestä ja tsempin puutteesta ei ollut tietoakaan. Paukkuja riitti kaikkiin liikkeisiin ja hiki virtasi. Kotiin kävellessä olo oli mitä mainioin.

Tänään illalla sain tehtyä ensimmäistä kertaa fysioterapeutin neuvomat liikkuvuusharjoitukset ja venyttelyt osana normaalia iltavenyttelyäni. Hyviltä liikkeiltä tuntuivat ja paneutuivat juuri sinne ongelmakohtiini, kuten rintarangan liikkuvuuteen. Toivottavasti vaikutus pysyy jatkossakin ja pidemmällä aikavälillä liikkuvuus lisääntyy - tai ei ainakaan vähene.

Kävellen

Tänään olin suunnitellut meneväni salille treenaamaan käsilihakset. Kuitenkin keskisormi on kipuillut koko alkuviikon ja kävin eilen hakemassa siihen kortisonipistoksen. Piikin jälkeen nivel kipeytyi kuten tavallista ja tänään käden laittaminen nyrkkiin oli sen verran ikävän tuntuista, että päätin siirtää treeniä. Käsitreenissä kuitenkin joutuu sen verran niitä painoja käsittelemään, että nivel taatusti rasittuu.

Tänään olen sitten keskittynyt kävelemään. Ensin kävelin postiin viemään uuden sykemittarin Kempeleen matkalle - sykelähetin ei kaikesta yrittämisestä huolimatta suostunut toimimaan, joten takuuhuoltoon joutui uusi lelu ennen kun sen kanssa pääsi edes kunnolla leikkimään. Illalla jatkoin kävelyn merkeissä ja käytiin koiran kanssa kolmen vartin kävelyllä.

Liikkeellä koko päivän

Tänään on ollut sellainen päivä, että kotona olen piipahtanut vain syömässä. Aamulla ensimmäiseksi lähdin tekemään intervallilenkin. Tällä erää jopa pysyin kohtuudessa ja juoksin viisi kovaa pätkää ja kävelin välit. Kyllä oli mukava tunne juosta kovaa, kun ei tarvinnut samalla miettiä, että miten selviää palautumispätkästä. Ja muutenkin päätin, että juoksen sen mikä tuntuu hyvältä ja viisi askelta päälle. Ei tullut sitten vedettyä ihan piippuun.

Aamupalan jälkeen lähdin salille rääkkäämään jalkoja. Alun perin minun piti tehdä tänään käsitreeni, mutta huomisesta tuli puoliväkisin lepopäivä, koska minulle tuli Lappeenrantapäivä ja niinä päivinä ei tule juurikaan liikuttua. Sen takia päädyin tänään tekemään jalat salilla, niin voivat vapaasti olla huomenna kipeätkin. Treeni meni todella hyvällä tsempillä. Taas tuli lisättyä painoja melkein jokaiseen liikkeeseen ja silti kotiin kävellessä askel oli vielä hyvin kevyt.

Lounaan jälkeen jatkoin liikkumista tällä erää hyötyliikunnan merkeissä. Kävin kaupungilla asioilla ja siinä samassa tuli sitten tehtyä vajaan tunnin rauhallinen kävelylenkki. Tosin tähän aikaan mahtuu ainakin vartti apteekissa istuskelua, mutta koska sykemittari jäi päälle, niin lasken sen mukaan hyötyliikuntasuoritukseen.

Hyötyliikuntareissulla hain postista myös uuden sykemittarin. Ainakin esitutustumalta vaikuttaa ihan kelpo peliltä, paitsi ettei sykevyön anturi toimi. Onneksi on samaa mallia kuin edeltäjänsä, niin pääsin pikaisesti kuitenkin leikkimään. Vaihtoonhan se lähetin menee. Harmittaa mokoma vaiva, mutta eiköhän siitäkin selvitä.

Kylläpä kotona on kivaa

Reilun viikon jälkeen on kiva kotiutua ja päästä elämään omaa normaalia ja tuttua elämää. Kaappien sisällöt tuntee melko tarkasti ja lenkkireitit ovat tuttuja eikä tarpeellisia paikkoja juurikaan tarvitse etsiskellä.

Aloitin aamun rauhallisella juoksulenkillä. Hölkkäilin rauhakseen vitosen. Lenkin jälkeen oli sellainen olo, että hyvin olisi voinut jatkaa pidemmälle voimien puolesta. Ei vaan huvittanut. Kokonaisuudessaan lenkki oli todella nautittava, mitä nyt sykemittari kenkkuili ja näytti puolet lenkistä ihan käsittämättömiä lukemia. Toisaalta se pakotti kuuntelemaan kroppaa ehkä vielä tarkemmin kuin mittarin kanssa juokseminen.

Iltapäivällä jatkoin liikunnallista kurinpalautusta punttitreenin merkeissä. Yläkropan treeni jäi vähän torsoksi, koska sormissa ei juuri ollut puristusvoimia ja painojen pitäminen tuntui välillä todella vaikealta. Paha siinä on yrittää keskittyä varsinaiseen suoritukseen, kun rystyset huutavat hoosiannaa. No tuli kuitenkin kiusattua se vähä, mitä kädet antoivat periksi. Toivottavasti seuraava treeni on parempi.