Elämä on valintoja

Eilen olin kovin väsähtänyt, mutta menin kuitenkin uimahallille ja poljin vartin verran. Sen jälkeen päätin äärimmäisen rauhallisesti ja keveillä painoilla vähän kiusailla jalkojen lihaksia. Treeni meni pitkälti staattisiin pitoihin, koska voiman kanssa liikuttaminen tuntui ikävältä. En tiedä oliko treenistä loppupeleissä mitään iloa, ainakin siitä jäi huono fiilis.

Tämän päivän ohjelma olikin sitten täysin järjetön. Ensin kävin reumalääkärillä hakemassa kortisonipiikkejä. Kaikkia paikkoja hän ei voinut pistää, mutta pahimmat paikat pisti kuitenkin ja kehotti tulemaan toistekin. Nyt on kuitenkin odotettavissa helpotusta toiseen käteen ja alaselkään. Tuli lääkäriltä myös komento lopettaa sairastaminen ja aloittaa reumalääkitys, tässä järjestyksessä.

Reumapolilta ajoin suoraan bussipysäkille ja lähdin köröttelemään kohti pääkaupunkia. Tiesin jo lähtiessäni, ettei selkä tästä kuviosta tule pitämään. Eikä se pitänytkään. Paluumatka oli melkoista tuskaa. Ainoa hyvä puoli asiassa oli, ettei tarvinnut itse ajaa.

Yöunia etsimässä

Tänään on ollut aamusta saakka sellainen olo, että haluan juoksemaan. Menohaluja hillitsi kovasti vesisade ja lääkärin kielto. En sitten lähtenyt juoksemaan, vaikka kovasti mieli teki. Pystyin hillitsemään mielihaluni melkein.

Illalla Helsinkiin päästyäni lähdin saman tien salille ja alkuverryttelyn jouduin tekemään juoksumatolla. Kovasti alkuun yritin väittää vain käveleväni reippaasti, mutta melko pian alkoi juokseminen houkuttaa liikaa. Niinpä pääasiassa hölkkäsin alkuverryttelyn. Hölkkääminen tuntui todella mukavalta. Tuskin maltan odottaa juoksulupaa.

Salilla rääkkäsin jalat ja sainkin hyvän tsempin päälle. Ihan viimeiseen terään olisin tarvinnut kaverin viereen kannustamaan, mutta pääsinpä salilta omin jaloin kotiin. Täytyy todeta, että hyvän ja perusteellisen salitreenin tekeminen ei vaadi kamalasti aikaa ja sen jälkeen on todella loistava olo. Pitää vaan muistaa pitää treenit riittävän lyhyinä ja vaativina, niin mielialakin paranee. Liian pitkä treeni vain latistaa niitä onnistumisen tunteita.

Treeni meni ajallisesti vähän turhan myöhäiseksi, mutta tätä kirjoittaessani on sellainen olo, että illalla tuskin tarvitsee kamalasti unta houkutella ja uni lienee virkistävää. Pitäisi vaan saada itsensä useammin liikkeelle. Se varmasti osaltaan parantaisi yöunia.

Hyötyliikuntaa

Tänään kävin taas hoitamassa asioita ja tällä kertaa kulkupeliksi valikoituivat omat jalat. Kävelyä tuli viitisen kilometriä ja samalla selvisi taas liuta asioita. Nyt kun on aikaa, niin jalan on hyvä hoitaa asioita. Sääkin suosi tänään - mikä sitä on kävellä aurinkoisessa pikkupakkasessa. Kaikki vastaantulijatkin tuntuivat hymyilevän.

Asioiden hoitelun jälkeen kävelin salille ja treenasin jalat. Jostain syystä en saanut treeniin hyvää tsemppiä, vaikka painot olivatkin korkeammat kuin edellisessä treenissä. Tsempin puute näkyi myös sykkeissä. No joka tapauksessa viikon ensimmäinen salitreeni on tehty.

Kävellen

Tänään olen liikkunut paikasta toiseen kävellen. Aamulla kävin hakemassa influenssarokotteen. Varauduin henkisesti jonottamaan pitkään. Tänään oli kuitenkin ensimmäinen päivä, kun he rokotuksia jakoivat. Olin paikalla noin tunnin rokotuskampanjan aloittamisen jälkeen ja sain numeron yksi. Eli ilmeisesti muutkin olivat vältelleet potentiaalista ruuhka-aikaa.

Piikkireissun jälkeen lähdin salille rääkkäämään jalat. Hyvä treeni tuli tehtyä ja sain tehtyä jalat todella perusteellisesti. Nykyään tuntuu salilla menevän aikaa reilusti enemmän kuin alkukesästä. Vaikka tuntuu, että voimat eivät enää samaa tahtia kehitykään, niin kehon hallinta kehittyy kuitenkin jatkuvasti. Kesäkuussa olisi ollut aivan turha edes yrittää jalkakyykkyjä ja nyt niissä pystyy oikeasti nauttimaan siitä, miten lihakset tekevät työtä.

Pimeän tullen käytiin koiran kanssa käveleskelemässä kaupungilla. Sinällään lenkki oli melko normaali, mutta eteen sattui harvinaisen monta törppöä koiran ulkoiluttajaa. Yksi selvästi humalainen jopa usutti rotikkaansa meidän päälle. Koira ei moisia elkeitä osoittanut, mutta kyllä silti vaihdoin puolta varmuuden vuoksi. Toiset sankarit ulkoiluttivat koiriaan irti, eivätkä edes ottaneet niitä kiinni, vaikka erikseen pyysin. Mietin vaan, että onneksi minulla on narun päässä perussosiaalinen koira. No näistä tilanteista onneksi selvittiin säikähdyksellä, mutta muistin taas miksi aamulenkit ovat loistava keksintö.

Tänään oli taas sellainen päivä, että sykemittarini päätti päivittää ohjelman. Jälleen kerran ohjelmaan tuli reilusti lisää minuutteja. Tavoite aika nousi vajaaseen kuuteen tuntiin viikossa ja korkeilla sykkeillä saan harjoitella 45 minuuttia. Käytännössä tämä muutos tarkoittaa sitä, että pääsen sykemittarinkin mukaan jälleen hölkkälenkeille. Mitään hirmuisen kovia hölkkiä ei pääse tekemään, mutta pääsee kuitenkin liikkeelle. Täytyy sanoa, että tätä on odotettu. Nyt vaan pitää malttaa kuitenkin juosta ne lenkit rauhallisesti.

Jalkarääkkiä

Tänään sain pitkästä aikaa tehtyä salilla jalat oikein huolella. Aikaa meni puolisentoista tuntia, mutta kyllä kannatti. Pitkästä aikaa jaksoin keskittyä hommaan huolella ja sain tehtyä hyvän treenin koko jaloille. Lisäksi eräs salikaveri opetti uuden liikkeen takareisille. Vielä en näillä painoilla saanut sitä oikein kunnolla tuntumaan, mutta eiköhän senkin vähitellen opi. Mukavaa vaihtelua tavanomaiselle laitteessa ähräämiselle.

Treeniä salilla

Tänään ennätin toista kertaa tällä viikolla salille. Päivän teemana olivat jalkojen lihakset ja tavallisesta treenistä poiketen päätin aloittaa pohjelihaksilla, koska usein ne jäävät vähemmälle huomiolle treenin viimeisinä lihaksina. Alkuun tein kyllä kyykyt, mutta yksittäisistä lihaksista aloitin pohkeilla. Kumman paljon sai pohkeisiin laittaa painoja ennen kuin tuntui missään. Jalkojen rääkin jälkeen tein vielä vatsa- ja selkälihakset.

Illalla äitini puhui minut lenkille. Yleensä perjantaisin käydään tämä keskustelu toisinpäin, mutta nyt minut sai puhua ympäri. Vajaan tunnin lenkki käveltiin ja samalla puhuttiin monen monta asiaa halki. Kyllä äiti on viisas nainen.

Liikkeellä

Pari päivää on mennyt aika vähällä liikunnalla ja sen kyllä huomaa ainakin mielialassa. Kovin on ollut masentunut fiilis koko päivän ja hieman haikeakin olo. Kävin eilen todennäköisesti viimeistä kertaa terveysasemalla, jonka henkilökunta on elänyt tämän reuman ilot ja surut kanssani. Nyt sitä sitten ollaan "omillaan". Kovasti tuli positiivisia sanoja siltä suunnalta ja onnentoivotuksia.

Aamupäivällä kävin uimahallin kuntosalilla ja tein alkuverryttelyt kuntopyörällä. Poljin matalilla sykkeillä puolisen tuntia ja totesin, että triathlon kuntoon on vielä matkaa ja paljon. Pitää vaan yrittää talvi aktiivisesti pyöräillä kuntopyörällä, jotta saa sen pyöräilykunnonkin kohoamaan. Ei se mahdottomuus voi olla, opinhan juoksemaankin. Työtä vaan on tehtävä ja oikeasti muistettava, miten pohjalta lähdetään.

Salilla treenasin jalat. Koska en taaskaan ollut omalla salilla, jalkatreeni ei ollut kovin tehokas. En pysty ymmärtämään, miksi jalkojen treenaaminen tehokkaasti uudemmissa ja hienommissa laitteissa tuntuu olevan kovin vaikeaa. En vain saa samalla tavalla puristettua viimeisiä voimia lihaksista kuin kotisalilla. Toki taas tilanteeseen vaikutti, että väkeä oli melko paljon enkä oikein kehdannut puuskuttaa ihan täysillä. Omalla salilla senkin jo kehtaa tehdä.

Illalla kotona jumitin jonkin aikaa koneen ääressä pohtimassa kävisinkö päiväunille. Päätin kuitenkin lähteä vesisateeseen lenkille. Juoksukoulu olisi varmasti sanonut juoksulenkistä jotain, mutta en viitsinyt alkaa miettimään, mitä olen juossut viimeksi ja mitä pitäisi tänään juosta. Niinpä päätin lähteä täysin sykemittarin ohjaamalle lenkille. Lenkistä tulikin sitten noin neljän kilometrin lenkki, josta matkallisesti hölköttelin ehkä puolet. Menin intervalliperiaatteella, eli juoksin sykkeet kunnonkohotussykealueen alarajalta ylärajalle ja sitten kävelin, kunnes sykkeet taas putosivat. Todella lyhyitä pätkiä tänään oli tarjolla, mutta sykerajat olivat melko alhaiset ja muutenkaan oma olo ei ollut niin kamalan energinen. Tuli kuitenkin vajaa tunti sateessa liikuttua ja mielialakin parani kummasti.

Jalkojen kiusaamista

Tänään oli taas jalkarääkkipäivä. Aamulla aamupalan jälkeen lähdin suorittamaan päivän hölkkälenkkiä, eli kahta neljän minuutin hölkkäpätkää. Tällä kertaa sykkeet eivät heti pompanneet taivaaseen vaan sain hölkätä pätkät ihan reilulla askeleella. Kaikkiaan lenkille kertyi taas pituutta kolmisen varttia ja kauniista säästä olisi voinut nauttia pidempäänkin.

Kotiin päästyäni päätin painua saman tien salille tekemään jalkatreenin, ettei tarvitse jatkuvasti suihkussa ravata. Päätin tänään treenata jalat, koska käsissä tuntui vielä hieman yläkropan treeni. Tavallisuudesta poiketen muokkasin jalkatreenin järjestystä siten, että kokojalkojen liikkeiden jälkeen tein ensin pohkeet ja vasta sitten reisien lihakset. Pohkeet tahtovat jäädä vähemmälle huomiolle treenissä, kun ensin on tehnyt muut jalkojen lihakset huolella. Tänään oli siis pääpaino pohkeilla ja rankan treenin niille sainkin tehtyä.

Iltapäivälle olin vielä suunnitellut kauppareissun, mutta saimmekin kaverin kanssa idean lähteä aamulla treenaamaan koiria. Aikaista aamuherätystä välttääkseni ajelin vanhemmille jo tänään illalla. Koska vietän viikonlopun äidin ruuissa ja ensiviikonkin hyvin liikkuvasti ympäri Etelä-Suomea, muodostui tämän päivän kauppareissu turhaksi ja vältin jälleen höytyliikunnan. En edes muista, koska olisin viimeksi käynyt kävellen kaupassa. Tilanne pitää ehdottomasti korjata pian.

Jalkapäivä

Tänään tein sitten jalkatreenin. Salille kävellessäni mietin, että mitähän siellä saan edes tehtyä, kun ei olisi yhtään huvittanut. Salille päästyäni kuitenkin into löytyi jostain ja sain tehtyä tehokkaan tuntuisen jalkatreenin. Muutaman uuden liikkeen otin ohjelmaan. Sinällään tuntuu, että jalkatreeniin on paljon vaikeampi löytää hyviä liikkeitä kuin muille lihasryhmille. Toisaalta jostain syystä jalkapäivinä ei ole ollut samanlaisia motivaatio-ongelmia kuin muina päivinä.

Päivän aerobisena liikuntana kävin koiran kanssa kävelylenkillä ja vähän treenailemassa tottelevaisuutta. Koiran kanssa harrastaminen on jäänyt viime aikoina aika vähiin, koska palkkaan koiraani lähinnä taisteluleikillä ja siinä tarvitsee sekä liikkuvaa selkää, että toimivia käsiä. Viimeisen kuukauden aikana olen muutamaan otteeseen pystynyt leikkimään taisteluleikkejä ilman, että siitä aiheutuu kohtuuttomia kipuja. Koira kuitenkin aistii minun kipuni ja se laskee virettä. Joten mieluummin olen sitten jättänyt treenaamatta, kuin tehnyt treenejä huonolla palkalla. Ehkä tämä kertoo omalta osaltaan siitä, että kivuista huolimatta minulla on parempi ote taudista kuin aikoihin.

Jalkatreeniä rauhallisesti

Tänään sitten päivän liikunnaksi valikoitui salitreeni. Hissukseen kävelin salille ja puolisen tuntia rääkkäsin jalkoja. Kunnon tsemppiä en treeniin saanut, mutta kyllä se varmasti ihan kelpotreeni oli siitä huolimatta. Takaisin tullessa askel oli paljon kepeämpi, eli ehkä ajatus liikunnan hengitystä parantavasta vaikutuksesta ei ollut ihan väärä, kun sitä eilen lääkärille esittelin.

Kovaa taistelua itsensä kanssa saa käydä, että malttaa ottaa rauhallisesti. Tämä olisi oikein oivallinen olotila tehdä kiihtyviä lenkkejä, koska alkumatkasta etenkin aamulla jo rauhallinen kävely tuntuu liian kovalta vauhdilta keuhkoille ja olo helpottaa vähitellen. Mielenkiinnosta voisi moista kokeilla - ja mittailla vielä PEF-tuloksia ennen ja jälkeen.

Liikunan sekametelisoppa

Tänään oli sellainen päivä, että tuli harrastettua hyvin monenlaista liikuntaa. Aamun aloitin juoksulenkillä, koska selkä oli sen verran jäykkä ja toisaalta viikon viimeinen juoksulenkki oli vielä tekemättä. Tälläkin kertaa viikon viimeiseksi lenkiksi jäi nopean lenkin juokseminen. Tällä kertaa se tarkoitti vajaan vartin juoksupätkää, jonka aikana matkaa taittui reilut puolitoista kilometriä. Keskivauhdiksi sain näillä eväin 7,7 min/km ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Pidemmälle en olisi jaksanut, mutta sain kerrankin juostua loppua kohti kiihtyvän lenkin. Yleensä kun lenkit tuppaavat hidastumaan.

Iltapäivällä jatkoin sitten nautiskelua ilmaisista uinneista ja kävin ensin salilla rääkkäämässä vähän jalkoja ja sen jälkeen vesijumpassa. Salitreeni jäi todella torsoksi. Uusilla laitteilla en vaan saanut tehtyä saman tehoista treeniä kuin normaalisti, eikä muutenkaan löytynyt jalkatsemppiä. Aikaa meni vartin verran, mikä on naurettavan lyhyt aika jalkatreeniin. No tulipa kuitenkin edes jotain tehtyä.

Lopuksi painuin uima-altaaseen vesijumpalle. Aerobinen ja liikkuvuutta edistävä jumppa oli tällä kertaa tarjolla. Lihaskuntoa tehtiin huomattavasti vähemmän ja enemmän hyppimisen rinnalla. Toisaalta todella paljon tehtiin erilaisia kiertoliikkeitä. Selkäni tuntui tykkäävän tämän tyyppisestä treenistä ihan hurjasti ja oli todella vetreä olo, kun nousin altaasta.

Salitreeniä

Tämä viikko on taas pitkästä aikaa alkanut järkevällä treenisijoittelulla. Eilen kävin juoksemassa, tänään oli salipäivä ja huomenna pidän lepopäivän rauhallisen kävelyn merkeissä.

Tänään treenasin salilla jalat. Sellainen puolivillainen treeni tuli tehtyä - painot edellisten treenien luokaa ja toistojakin saman verran. Enemmän olisi ehkä mennyt, jos olisi löytynyt se oikea tsemppi. Kuitenkin tsemppi löytyi vain pohjelihasten treeniin. Tosin hyvä niin, siihen ei oikein koko kesänä ole hyvää tsemppiä löytynytkään. Hyvin huomasi, että kun intoa ja motivaatiota löytyy, niin nousevat ne painotkin melko helposti. Nyt sai joka sarjaan laittaa lisää painoja ja silti viimeinenkin meni suuremmin pusertamatta täyteen. Ensikerralla pitää siis lisätä vielä vähän enemmän painoa.

Liikkeellä koko päivän

Tänään on ollut sellainen päivä, että kotona olen piipahtanut vain syömässä. Aamulla ensimmäiseksi lähdin tekemään intervallilenkin. Tällä erää jopa pysyin kohtuudessa ja juoksin viisi kovaa pätkää ja kävelin välit. Kyllä oli mukava tunne juosta kovaa, kun ei tarvinnut samalla miettiä, että miten selviää palautumispätkästä. Ja muutenkin päätin, että juoksen sen mikä tuntuu hyvältä ja viisi askelta päälle. Ei tullut sitten vedettyä ihan piippuun.

Aamupalan jälkeen lähdin salille rääkkäämään jalkoja. Alun perin minun piti tehdä tänään käsitreeni, mutta huomisesta tuli puoliväkisin lepopäivä, koska minulle tuli Lappeenrantapäivä ja niinä päivinä ei tule juurikaan liikuttua. Sen takia päädyin tänään tekemään jalat salilla, niin voivat vapaasti olla huomenna kipeätkin. Treeni meni todella hyvällä tsempillä. Taas tuli lisättyä painoja melkein jokaiseen liikkeeseen ja silti kotiin kävellessä askel oli vielä hyvin kevyt.

Lounaan jälkeen jatkoin liikkumista tällä erää hyötyliikunnan merkeissä. Kävin kaupungilla asioilla ja siinä samassa tuli sitten tehtyä vajaan tunnin rauhallinen kävelylenkki. Tosin tähän aikaan mahtuu ainakin vartti apteekissa istuskelua, mutta koska sykemittari jäi päälle, niin lasken sen mukaan hyötyliikuntasuoritukseen.

Hyötyliikuntareissulla hain postista myös uuden sykemittarin. Ainakin esitutustumalta vaikuttaa ihan kelpo peliltä, paitsi ettei sykevyön anturi toimi. Onneksi on samaa mallia kuin edeltäjänsä, niin pääsin pikaisesti kuitenkin leikkimään. Vaihtoonhan se lähetin menee. Harmittaa mokoma vaiva, mutta eiköhän siitäkin selvitä.

Jalat rääkissä

Menivät taas viikon liikuntasuunnitelmat ihan putkeen. Olen yrittänyt sijoittaa salitreenit ja juoksulenkit eri päiville. Jos kuitenkin olen joutunut salitreenin ottamaan juoksupäivälle, niin teen sitten yläkroppaa tai käsiä enkä juoksemalla rääkättyjä jalkoja. No tänään kävin aamulla juoksemassa intervallilenkin ja päivällä salilla tekemässä jalkatreenin.

Intervallilenkin otin tarkoituksella kevyesti, eli kävelin kovien juoksupätkien välit rauhallisesti. Muutenkin ajatuksena oli tehdä kevyehkö harjoitus, koska edellinen päätyi vatsan sisällön tyhjentämiseen ja tosi heikkoon oloon. No ei se lenkki tänään paljon vahvemmin päättynyt, tosin nyt vasta kuudennen kovan juoksupätkän jälkeen. Tiedän, että intervallilenkit ovat kovia ja niissä on tarkoituskin juosta kovaa, mutta opinkohan ikinä tekemään järkevämmän vauhtista intervallia. No kai sitä jossain kohti tulee fyysinen este vastaan - en voi vaan juosta kovempaa sotkeutumatta jalkoihini.

Salilla puolestaan tein todella sähäkän jalkatreenin. Jostain ihmeestä löytyi paukkuja repiä lihaksista viimeisetkin voimien rippeet. Jälleen kerran pääsin lisäämään painoja jokaisessa liikkeessä ja silti salilta kotiin kävellessä oli sellainen liikkuneen tyytyväinen olo. Kotimatkan lähes löntystelin, mutta lähinnä vain nauttiakseni siitä olosta, joka salilta lähtiessä oli. Voitin itseni taas.

Torso lenkki ja "kevyt" salitreeni

Tänään piti käydä rauhallisella 20 minuutin juoksulenkillä. Kello soi kuudelta, mutta siihen aikaan jaksoin kääntää vain kylkeä ja heräsin vasta puoli kahdeksan maissa. Koska moinen lenkki on kirjoitettu juoksuohjelmaan ja olin saamaton aamulla, niin lähdin kahdeksan aikaan lenkille. Tänään oli sitten taas sellainen päivä, ettei juoksu kulkenut. Taisin viitsiä hölkätä vajaan 10 minuuttia ja kävelin kotiin.

Selvästi nämä lyhyet lenkit kysyvät motivaatiota enemmän kuin 5 km:n lenkit. Toisaalta selvästi huomaa, että juoksu rupeaa olemaan vaivatonta vähän pidemmän pätkän jälkeen. Ensimmäinen kilometri tai pari menee väkisin ja sitten vasta juokseminen on kivaa. Alle puolen tunnin lenkillä en ilmeisesti viitsi hölkätä sen pahan olon ohi.

Torson lenkin lisäksi tälle päivälle olin suunnitellut tekeväni salilla jalkatreenin. Salille lähtiessäni mietin, että menen käymään salilla, koska olen päättänyt tehdä salitreenin kolmesti viikossa. Asenne oli sellainen, että käyn räpeltämässä jotain ja tulen pois. Kummasti salilla kuitenkin fiilis muuttui ja sain tehtyä oikeasti hyvän treenin. Kotiin kävellessäni mietin, että miten nopeasti lihaskunto on kasvanut.