Ajokeli

Vaihteeksi ajelin Savosta kotipaikkakunnalle. Säänhaltija ei minua suosinut ja melkein kaksi kolmannesta matkasta sain ajaa lumipyryssä. Loppumatkallekin riitti lumisohjoa vähintäänkin riittävästi. Jäin miettimään, onko lumisateessa ajaminen raskasta koko talven vai vaan tottumattomana alkutalvesta.

Selkä ei vaihteeksi pitänyt pitkästä ajelusta ja osin sen takia pidinkin reilusti taukoja. Toinen syy taukoihin oli raskas ajokeli. Mieluummin pidin taukoja vähän turhan usein.

Jäykistelypäivä

Eilinen kiipeily tuntui yöllä selässä ja tänään jaloissa. Tänään olenkin sitten käyttänyt päivän pitkälti toimistotöissä. Alkuviikko on mennyt paikasta toiseen liikkumiseen, enkä ole koneella ehtinyt juuri istumaan. Tälle päivälle istumatyö oli varsin hyvä veto, tosin selkä ei tuntunut arvostavan sitäkään. Mistäköhän selkä pitäisi?

Illalla tämä metsän keskellä asuminen näytti liikunnan kannalta negatiivisen puolensa. Vettä tuli lähes kaatamalla ja siitä huolimatta koiran kanssa piti lähteä lenkille. Kovin nautittavalta ei tunnu kävellä pilkkopimeässä peilijäisellä tiellä, kun taskulampullakin näkee useita metrejä eteensä. Tehtiin koiran kanssa melkoisen lyhyt lenkki, mikä ei haitannut koiraakaan.

Hellettä

Tämä kesä ei ole liikaa kiusannut helteillä, enkä suostu muutamasta lämpimästä päivästä valittamaan. Tänään olen ollut Suomen lämpimimmässä kolkassa ja vähänkin fyysisemmässä työssä on kyllä helteen huomannut, etenkin kun ilmassa on ukkosta. Edellisistä kesistä poiketen ainakaan nämä lyhyet helteet eivät ole vaikuttaneet selkään juuri mitenkään. Se onkin jo pitkään ollut hyvässä kunnossa ja on sitä edelleenkin.

Hengitys on ollut tänään taas hieman raskaan oloista. En tiedä johtuuko se lämpimästä ja painostavasta ilmasta vai eikö kroppa enää siedä korkeampaa solusalpaaja-annosta. Torstaina otin määrätyn annoksen kuukauden tauon jälkeen. Pitänee seurailla oloa taasen ja herkästi pudottaa se pienempään annokseen.
 

Reuma Excelissä

Koska olen insinööri ja minulla on reilusti ylimääräistä aikaa, yritän saada myös reumani numeeriseen muotoon. Käytännössä tämä tarkoittaa isohkoa Excel-taulukkoa, jota täytän päivittäin. Olen yrittänyt kerätä seurattaviksi asioiksi sellaisia muuttujia, joiden oletan vaikuttavan omaan oloon. Tällä hetkellä seuraan kipua, säätä, kuukautiskiertoa, yöunta, liikunnan määrää ja käytettyjä lääkkeitä. Toki tässä kipupäiväkirjassa on myös kohta avoimille vastauksille, mihin voi avata tuntemuksiaan.

Kipua arvoin monessa sairaalassakin käytössä olevalla asteikolla 0-10. Tässä skaalassa 0 tarkoittaa täyttä kivuttomuutta ja 10 pahinta mahdollista kuviteltavissa olevaa kipua. Täysin objektiivinen tämä menetelmä ei ole, mutta antaa vähän viitteitä siitä, miten kipeä on ja ainakin kertoo kivun muutoksen suunnan. Lisäksi pitkäaikaisen keskiarvon perusteella voi tarkastella esimerkiksi lääkkeiden tehoa.

Säästä kirjaan ylös päivän lämpötilan ja sanallisen arvion. Jossain kohti yritin kirjata ylös myös tuulen voimakkuutta, mutta se osoittautui turhan hankalaksi. Lämpötilasta osaa heittää arvion ihan viiden asteen tarkkuudella melko helposti, vaikkei lämpömittaria katsoisikaan, mutta tuulennopeutta en osaa samalla tavalla arvioida.

Yöunesta kirjaan ylös vain unen pituuden. Unen laatuun olisi syytä puuttua jollain tapaa, mutta en ole löytänyt itselleni sopivaa tapaa merkitä. Myös pirteyttä heräämisen jälkeen voisi arvioida. Yöunen pituuden ja kipujen riippuvuus on ollut taulukoinnin yllättävin tulos. Aikaisemmin ajattelin, että reuman aktivoituessa yöuni lyhenee, mutta totuus paljastui täysin päinvastaiseksi. Reuman ollessa aktiivisimmillaan nukun myös eniten, tosin unen laatuun tilasto ei ota kantaa.

Liikunnan määrää seuraan pelkästään liikuntaminuutteina. eli tämäkään ei huomioi esimerkiksi liikunnan rasittavuutta. Olen kuitenkin todennut, että myös liikunta korreloi jossain määrin kipujen kanssa. On toki selvää, että kipeimmässä vaiheessa liikunta jää väkisinkin vähemmälle. Myös liikunnan vähentyminen jostain muusta syystä selvästi aktivoi tautia.

Taulukon datasta olen sitten piirrellyt erilaisia kuvaajia, joissa lähinnä vertaan muiden muuttujien vaikutusta kipuun. Käytännössä käytän piirtämisessä yleensä viikon liukuvaa keskiarvoa, koska se vähentää selkeästi satunnaisuudesta aiheutuvaa vaihtelua, mutta reagoi melko herkästi isoihin muutoksiin. Kivusta lasken lisäksi pidemmänkin aikavälin keskiarvoja, jotta näen, mihin suuntaan kipu on menossa. En tiedä, onko näistä taulukkoleikeistä mitään todellista hyötyä, mutta Excelin käyttämisharjoitusta siitä ainakin on saanut.

Hellettä salilla

Aamupäivällä kävelin salille vähän mutkien kautta ja tein salilla yläkropan treenin. Oli jälleen hyvän tuntuinen treeni. Kumman paljon sitä taas jaksoi ja treenistä tuli tosi hyvä fiilis. Pois kävellessä tuntui kuin olisi jättänyt viimeisetkin murheet painojen nosteluun. Olo oli jotensakin tyynen seesteinen.

Tuo yläkropan treeni on sen verran kevyt ja lyhyt, että en saa sillä vedettyä itseäni samalla tavalla piippuun kuin jalkatreenillä. Tänään mietin, että pitäisi ottaa ohjelmaan varmaan muutama muukin liike, koska voimia on näiden liikkeiden jälkeen vielä piisaa. Toisinaan olen tehnyt jatkoksi myös pitkät selkälihakset ja vatsalihakset, mutta niiden siirtäminen kroppapäivään taas lyhentää jalkapäivää reilusti. Muutenkin olisi ehkä syytä käydä vähitellen koko treeniohjelma läpi ja muuttaa hieman.

Illalla kävin koiran kanssa lenkillä. Ajatus oli tehdä reilun tunnin kävelylenkki, mutta kuuma sää rajoitti sen verran, että tyydyin kävelemään reilun puolituntia. Kotiin palatessa paidasta olisi voinut kiertää vettä ja koiran kieli roikkui polvissa. Oli siis varmasti molempien kannalta ihan viisas ratkaisu tyytyä lyhyempään lenkkiin. Tämän päivän muutenkin suunnittelin aerobisen liikunnan osalta lepopäiväksi.

Hellettä pitelee

Tänään olisi juoksuohjelmassa 30 minuutin kävelylenkki. Yhtään enempää tällä helteellä ei viitsikään liikkua. Tähtään lenkin vielä siten, että pääsen suoraan saunaan, niin ei tarvitse hikisenä kauhean kauaa odotella. Mutta taatusti en mene kovaa, vaan mieluummin ylirauhallisesti. Koirallekin saa luvan riittää päivän liikunnaksi moinen pikku lenkki. Eipä se kauhean paljon pidemmälle varmasti viitsi lähteäkään tällä ilmalla. Huomiseksi on ohjelmassa 20 minuutin intervallilenkki. Taidan taasen laittaa kellon viideltä soimaan ja katson, miltä keli näyttää. Jos silloinkin on yli 20 astetta, niin saa lenkki jäädä kyllä juoksematta.

Kaiken kaikkiaan minulle alkaisi taas riittää nämä helteet. Tein ensimmäisen helleaallon alussa päätöksen, että en valita lämpimistä keleistä, koska Suomen ilmastoon kuuluu neljä vuoden aikaa. Lisäksi ehkäreuman vaivaavat nivelet ovat huomattavasti paremmat lämpimillä ilmoilla. Kuitenkin viime talvena kuvioon tulleet selkäoireet tuntuvat pahenevan helteellä. En tiedä johtuuko oireilu siitä, että helteillä tulee liikuttua huomattavasti vähemmän vai tekeekö lämpö itsessään jotain. Tuohon selkäänhän ei ole koskaan lämmin auttanut vaan paremman helpotuksen olen saanut kylmähoidosta.

Lisäksi nämä lämpimät kelit vaikuttavat selkeästi venyttelyihin. Vaikka selkä oireilee, niin ilmeisesti lämmin keli pitää lihakset sen verran lämpiminä, että venytyksistä ja liikkuvuusharjoitteista ei juuri tunnu olevan hyötyä. Kroppa mene lähes umpisolmuun ja venytyksiä on tosi vaikea saada tuntumaan.

Puhtaita mattoja ja muuta käsirääkiä

Tänään olisi periaatteessa pitänyt olla lepopäivä, joskin olin budjetoinut tälle päivälle salitreenin ja treenin kohteena kädet, joilla normaalisti aloitan viikon, mutta juoksutreenien sijoittelusta johtuen päätin vaihtaa päittäin jalkatreenin kanssa  - ja tällä kertaa jopa muistin päätöksen.

Aamulla ikään kuin verryttelynä kävin pesemässä lähes kaikki mattoni. Eihän se mattojen hinkkaaminen tai nostelu nyt tietenkään vedä vertoja kunnon salitreenille, mutta kyllä se ainakin sormia rasitti, siispä hyvä treeni puristusvoimille. Ja samalla tuli nautittua vähitellen lämpenevästä päivästä. Aggressioita mattoihin purettavaksi ei tällä erää riittänyt, joten henkisen puolen hoito jäi lähinnä muiden matonpesijöiden kanssa keskusteluun. Kiinnostavia keskusteluita voi joenvarressa käydä ventovieraiden kanssa.

Iltapäivällä sitten suuntasin maauimalan salille ja oli ajatuksissa käydä uimassakin. Salilla sain tehtyä käsitreenin kohtalaisesti. Tai siis huolella tuli paikat treenattua, mutta eipä treenistä mitään ihmeellistä voinut sanoa, sellainen kiva perusharjoite. Mikään ei mennyt erityisen hyvin tai huonosti. Tosin siinä kun vertailin omia painojani kanssakuntoilijoiden painoihin, totesin, että ei minun tarvitse omia painojani juuri hävetä - vähemmän minulla toki käytössä oli, kuin 25-vuotiailla urheilijanuorukaisilla, mutta ero oli oikeasti yllättävän pieni.

Salilta painuin sitten suihkun kautta uimaan. No jos ulkolämpötila lähentelee 30 astetta ja koululaiset ovat kesälomilla, niin arvata saattaa, ettei altaassa ollut kauheasti ylimääräistä tilaa. Päätin vaihtaa uintitreenin puolen tunnin vesijuoksuun. Ajattelin vielä, että ulkoaltaassa sen olevan vähemmän tylsää, koska allas on pitkä ja ympärillä tapahtuu. No ehkä se ei ollut niin tylsää kuin sisäaltaassa pahimmillaan, mutta kyllä se tylsää oli silti. Lisäksi uima-allas on matala melkein puoleen väliin saakka, joten tehokasta juoksemista saattoi harrastaa ehkä 20 - 25 metrin matkalla. Joten tehollinen matkakaan ei juuri eronnut sisäaltaasta (jossa se lienee n. 15 - 20 m). Puolen tunnin juoksupätkän loppupuolella uimavalvoja sentään avasi hyppytornin ja saatoin ihailla nuoria huimapäitä ja ennen kaikkea uimavalvojan loistavaa systeemiä antaa lupa hypätä. Hänellä oli numeroidut laput (5, 7 ja 10), joita näyttämällä antoi luvan hypätä. Loisto-oivallus, toivottavasti keksijää on kiitetty.

Huomenna olisi taasen vuorossa 5 km hölkkä. Hulluna ajatuksena tässä mietin, että jos laittaisi kellon soimaan viideltä ja yrittäisi lähteä viimeistään kuudelta lenkille, niin sen saattaisi kyetä juoksemaan. Hullulta kuulostaa, mutta kova into sinne lenkille on, joten enköhän minä kellon soimaan laita, voihan sen sitten sulkea, jos tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta.

Tuskien taival

Aamulla minulla oli kolme kelloa soimassa, että saan itseni ajoissa ylös ja lenkille ennen, kun ilma ennättää lämmetä. Ensimmäisestä kuudelta soineesta ei ole mitään havaintoa, seitsemän kellon muistan sentään laittaneeni kiinni ja kasin kelloon lopulta heräsin. Nousin ylös ja marssin lukemaan lämpömittaria: 18 astetta varjossa tuossa parvekkeella. Ei ihan järkky tappokeli, joten juoksukamat niskaan ja lenkille.

Olisi voinut ehkä vähän paremmin ajatella, että miten se lenkki nyt kulkeekaan suhteessa varjoihin. Ei se paljon auta, jos ulkoilman lämpötila on 18 astetta varjossa, jos lenkille ei satu yhtään varjopätkää. No päätin kuitenkin hölkätä, kun kerran oli ulos päästy ja treeniohjelma sanoi niin. Heti ensimmäiset askeleet tuntuivat ihan todella tahmeilta ja olo vain paheni lenkin edetessä. Fiilis oli kutakuinkin sellainen, että jalkojen tilalle olisi vaihdettu nippu puolikypsiä spagetteja. Taistelin itseni kanssa 8 minuuttia ja sitten totesin, että ei tämä homma näin ole kivaa ja jos tämä ei ole kivaa, niin minun ei tarvitse moista tehdä. Siis tein 48 minuutin lenkin, josta hölkkäsin 8 minuuttia.

Jatko suunnitelmaa sitten pohdiskelin kotiin päin madellessani. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen lenkki, jossa en saanut juostua ohjelmassa olevaa määrää. Tähän saakka olen sen kuitenkin saanut juostua, vaikka väliin olisi kävelypätkiäkin tarvittu. Toisaalta tämä oli kolmas 15 min lenkki ja edelliset ovat kyllä menneet ihan hyvin, joten totesin, että jatkan ohjelman mukaan. Jos perjantain 9+9 minuuttia ei onnistu, niin pohditaan sitten takaisinpäin palaamista. Tälläistä vuoristorataa tämä juokseminen on kuitenkin alusta saakka ollut.

Katselin muuten äsken juoksuohjelmaa tarkemmin - viikon päästä pitäisi olla kykeneväinen juoksemaan 5 km. Aika hurjalta tuntuu, mutta kyllä se on kokeiltava...