Kyllä ne niveletkin tulehtuu

Pitkästä aikaa ranteeni ovat kipuilleet. Ne ovat melko pitkään olleet rauhalliset, mutta ilmeisesti tuo biologisen lääkkeen tauko ja samalla liikunnan vähyys ovat suututtaneet kädet. Etenkin oikea käsi tuntuu olevan melko hankala. Ei siellä varsinaista tulehdusta vielä ole, mutta on oireita kuitenkin. Turvotusta sinne tuskin ilmaantuu, joten moni lääkäri sanoo helposti, ettei siellä ole mitään tulehdustakaan.

Reumalääkäri laittoi viime syksynä useammankin kipuiluoireen yliliikkuvuuden piikkiin, mutta kummasti oireet hävisivät, kun biologinen lääke aloitettiin. Nyt nämä epämääräiset säryt ovat palanneet. Väitän, että nekin ovat reumaan liittyviä.

Riittäisi jo

Flunssa ei nyt tunnu helpottavan lainkaan. Poskiontelo-oireet vähenevät kyllä ja uskallan epäillä, että se on jo voiton puolella. Mutta silti olo ei ainakaan ole helpottanut. Nyt on kuvioon tullut yskäkin ja korvissakin tuntuu oireita. Eli rauhallisesti on otettu taas pari päivää, että tauti paranisi.

Tänään olen ensimmäisen kerran huomannut lääketauon vaikutukset. Nyt alkaa pienissä nivelissä tuntua jäykkyyttä ja arkuutta. Samoin selkä on osoittanut taas kipeytymisen merkkejä. Todella jännä, että selkä kipeytyy lääketauosta näin ärhäkästi, vaikka ennen biologisen aloitusta se oli hyvinkin rauhallinen.

Tällä hetkellä on olo, etten jaksa tätä jatkuvaa taistelua. Mieluummin olen tasaisesti kipeä kuin käyn tämän henkisen taistelun jokaisen lääketauotuksen yhteydessä. Kun ei ole kokemusta näistä lääkkeistä, en osaa sanoa, mikä on normaalia ja koska pitäisi pohtia lääkkeen vaihtoa. Sairastaisiko jollain toisella lääkkeellä vähemmän? Olisivatko tauot toisilla lääkkeillä helpompia? Koska viitsin esittää näitä kysymyksiä reumapolille? Vai valitanko vain turhasta?

Lääkäriterveiset

Ensimmäinen lomapäivä kotipaikkakunnalla ja päädyin lääkärin pakeille heti aamupäivästä. Omalääkärilleni olisin saanut puhelinajan, mutta halusin kortisonipistosta pitkään kiusailleeseen keskisormen keskimmäiseen niveleen. Niinpä päädyin toisen lääkärin vastaanotolle pistoksen takia ja samalla tämä lupasi selvittää taudin jatkohoitoa, eli käytännössä pyytää omalääkäriä laittamaan reumapolilähetettä. Toivottavasti kuvio lähtee nyt rullaamaan.

Sinällään tuo sormi on ottanut pistoksen yllättävän hyvin. Ainakaan vielä se ei ole järjettömän kipeä ja jäykkä. Tosin yleensähän se pahin vaihe on seuraavana päivänä. Kovasti odotan, että tuosta nivelestä tulee jälleen toimintakykyinen ja pääsen pudottamaan kortisonia vähitellen pois.

Venyttelyä lämpimässä

Eilinen pumppi tuntui tänään jonkin verran lihaksissa ja muutenkin flunssa tuntuu tekevän jälkeen tuloaan, joten päätin ottaa rauhallisemman päivän ja kävin kokeilemassa HOT venyttelyä. Venyttely tapahtui uimahallin kuuman kosteassa tilassa.

Sinällään lämpimässä tuntui venyvän paremmin kuin tavallisessa liikuntahallissa, eikä vaatetta tarvinnut samalla tavalla. Huomasin kuitenkin jälleen, miten valikoiva venyttelijä olen. En saanut osaa liikkeistä tuntumaan lähes lainkaan ja loputkin tein pääsääntöisesti ohjaajan ohjeista poiketen. On useita sellaisia perinteisiä venyttelyasentoja, jotka tuntuvat jossain nivelessä epämiellyttävänä. Niitä venytyksiä joutui soveltamaan jonkin verran.

En voi erityisesti väittää pitäväni ohjatuista venyttelyistä, mutta on niissä se hyvä puoli, että tulee venyteltyä huolella edes kerran viikossa ja joku toinen katsoo kellosta aikaa. Itsekseen venytellessä tulee herkemmin jätettyä pitkäkestoiset venytykset kesken. Toisaalta fysioterapeutilta saamissani venyttelyohjeissa on huomattavasti enemmän dynaamisia venytyksiä, jotka tuntuvat sopivan kropalleni paremmin kuin perinteiset staattiset.

Kipeitä niveliä bussissa

Tänään on kokopäivän tuntunut pientä kipua nivelissä ja selkäkin on jäykistellyt. Koska on perjantai, sen sijaan, että olisin lähtenyt liikkumaan hyppäsin bussiin ja matkustin pois pääkaupungin hulinoista. Lopputuloksena oli todella hankala ilta. Ratakiskokin tuntu tällä erää notkealta.

Sieniretki ja salikäynti

Aamupäivällä nenä suuntautui kohti sienimetsää ja kävimme hakemassa syksyn viimeiset suppilovahverot. Sienestäminen ei jää sen takia, että sienet loppuisivat vaan sen takia, että kotoa löytyy todellakin vähintään vuoden tarpeiksi. Reilu puolitoista tuntia käveleskeltiin metsikössä. Vauhti ei ollut hirmuinen, matkaa taittui noin 7 kilometriä. Kotimatka tultiin ihan teitä pitkin ja selvästi huomasi, miten paljon reippaammin sitä kävelee selkeällä tiellä kuin umpimetsässä. Se nyt lienee muutenkin ihan järkeen käyvää.

Iltapäivällä lähdin salille ajatuksena treenata kädet. Kuitenkin sormet ja ranteet olivat niin jäykät ja kipeät, että käsipainojen pitäminen käsissä tuntui todella inhottavalta. Vajaan vartin kokeilin ja toivoin, että nivelet vertyisivät, mutta moista ei tapahtunut, joten lopetin treenin. Siis en käytännössä saanut salilla tehtyä kuin alkuverryttelyt.

Näitä päiviä vaan mahtuu tämän taudin kanssa elämiseen ja säiden viilentyessä ne päivät tuskin vähenevät. Taas huomaa sen, miten vaikea on nauttia niistä päivistä, kun kroppa suunnilleen toimii ja on terve. Kyllä sitä kipupäivinä muistaa, miten viikko sitten ei sattunut yhtään, mutta harvoinpa sitä erikseen muistaa nauttia niistä hyvistä jaksoista. Kipupäiväkirja auttaa tässä jonkin verran, koska ainakin minä unohdan kivun todella nopeasti ja toisaalta laskevasta kipukäyrästä ainakin insinööri näkee kivun suunnan paremmin kuin muistikuvien avulla. Silti pitäisi muistaa nauttia niistä päivistä, kun aamulenkki onnistuu tai salitreenin saa tehtyä täysipainoisesti.

Maltti on valttia

Tänään sain vihdoin soitettua lääkäriajan tuolle nilkalle. Johan se on muistutellut olemassa olostaan parisen viikkoa. Lopputuloksena oli piikki kortisonia ja komento olla rasittamatta jalkaa loppuviikolla. Nilkka olikin piikin jälkeen ollut melko ärjy ja ainakaan vielä ei pienessä mielessäkään ole rasittaa sitä. Jo tavallinen käveleminen on aika haasteellista, joten saa nähdä, miten käy huomisen juoksulenkin. Tämä on niitä keljuimpia asioita, mitä tauti tuo tullessaan - kivun kanssa tulee toimeen ja sitä sietää, mutta nämä pakkolevot ärsyttävät välillä aivan suunnattomasti.

Purkaakseni levon tuomaa keljutusta menin terveyskeskuksesta suoraan salille ja treenasin ylävartalon. Puolentoista viikon salitauko teki osaltaan tehtävänsä ja lihakset tuntuivat hyviltä. Kuitenkin nilkka ilmoitteli olemassa olostaan melko ikävästi puudutteesta huolimatta, joten treeni jäi vajaatehoiseksi, kun yritin välttää jalan rasitusta. Joka tapauksessa hien sain pintaan ja vähän rääkkiä kropalle. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, ylihuomenna matkaan salille uudelleen ja herättelen loppua kroppaa - vähän nilkasta riippuen.

Kokeilin salilla myös fysioterapeutin ohjeistamia yläselän lihasten harjoituksia. Mikään niistä ei tuntunut erityisen omalta. Osa liikkeistä oli sellaisia, jotka kuuluvat yläkropan treeniin ja siellä ne aion pitää jatkossakin. Muita harjoituksia kokeilin sekä irtopainoilla että kuminauhalla. Salin irtopainot olivat muutamaan treeniin liian painavat ja toisaalta kuminauhalla en saanut liikkeitä tuntumaan oikeassa paikassa. Pitää jatkaa kokeiluita liikkeiden suhteen.

Vesijumppaa sählypalloilla

Tänään kävin ensimmäistä kertaa naapurikunnan tarjoamassa ihan perinteisessä vesijumpassa. Tähän saakka olen jumpaillut syvässä vedessä ja hydrobicissä. Tällä erää valitsin lajiksi allasjumpan. Yllätyin todella positiivisesti jumpasta. Ensimmäistä kertaa vesijumpassa jumppa oli niin rankka, etten meinannut jaksaa loppuun saakka - ja käytin loputkin korkean sykkeen budjetista.

Välineinä meillä oli vain kaksi sählypalloa - ja tunnin tavoitteena saada mahdollisimman paljon vettä virtaamaan pallon läpi. Eipä olisi uskonut, että tuollainen pieni lisä tekee jumpasta hirmuisesti raskaampaa. Pallot olivat ainakin minun nivelilleni kivemmat vastukset kuin erilaiset kellukkeet. Ne eivät vaatineet paljoakaan puristusvoimia eivätkä varsinaisesti pyrkineet nousemaan pintaan, samoin kuin kellukepainot tms, eli niveliin tuleva rasitus jäi pienemmäksi, vaikka vastus kasvoikin.

Tällä hetkellä nivelet ovat jostain syystä suuttuneet sen verran, että vesijumppa tuntuu fiksulta liikuntalajilta. Poikkeuksellisesti kipuilevat sekä sormet että jalat, joten salillakin on hankala tehdä treeniä, koska voittopuolisesti treeni rasittaa joko nilkkoja tai käsiä. Nilkka joutuu rasitukselle lähes kaikissa jalkaliikkeissä. Yläselkää ja käsiä treenatessa puolestaan tarvitsee puristusvoimia käsissä, joten niidenkin treenaaminen on hankalaa. Tästä viikosta taitaa siis tulla taukoviikko salitreenistä. Se ei varmasti haittaa, luultavasti lihaksille tekee jopa hyvää pitää lepoviikko - tai näin ainakin viisaammat väittävät.