Reumapäivä

Tänään aamulla olo oli poikkeuksellisen hankala. Kovasti tekisi mieli syyttää eilistä lenkkiä, mutta sen suhteen pitää jatkaa tutkimuksia. Yönkin nukuin todella huonosti. Jostain syystä en tuntunut pääsevän syvään uneen lainkaan, mikä osaltaan hankaloitti aamua. Onneksi näin vaikeat aamut ovat harvassa.

Päivän mittaan olo on hieman parantunut. Selkä on oireillut poikkeuksellisen paljon ja lonkkakipu on hypännyt vaihteeksi toiseen lonkkaan. Kuitenkaan oireilu ei suuresti vaikuttanut työkykyyn, koska työni on melko joustavaa oman olon suhteen. Työpäivän jälkeen ei kuitenkaan mikään lenkkeily juuri houkuttanut.

Taas matkapäivä

Tänään aloitin aamun lenkittämällä koiran. Teimme vajaan kahden tunnin kävelylenkin mukavan syksyisessä säässä. Lenkille lähteissä mietin, miten päkiät kestävät, mutta lenkin kuluessa lonkka osoittautui suuremmaksi haasteeksi. Se selvästi rasittui kävelemisestä.

Iltapäivän käytin sitten työhaastattelureissulla. Auton ajaminen tuntui olevan tuolle lonkalle lähes myrkkyä. Autosta nouseminen oli melkoisen haastavaa, mutta onneksi nivel vertyi pian. Muuta mainittavaa reissusta ei jälkipolville jääne.

Kaksijakoinen päivä

Tänään olen saanut sekä hyviä että huonoja uutisia. Hyvät uutiset tulivat lonkkakuvista - lonkka on terve. Siis reuma ei ole ehtinyt tekemään tuhoja siellä, vaan oireet johtuvat pääasiassa yliliikkuvuudesta ja ylipainosta. Kokonaisuudessa nämä ovat erittäin helpottavia uutisia, ensimmäisestä selviää lihaskuntoharjoittelulla ja jälkimmäisestä vai laihduttamalla. Eli lonkan kunto on nyt omissa käsissä.

Samaan rytinään sain sitten juoksuluvan, juuri viime hetkellä osallistuakseni koulukavereiden kanssa Cooperin testiin. Testistä ei jää jälkipolville juuri kerrottavaa. Kykenin juoksemaan 400 metriä melko hitaasti. Sitten alkoi tuntumaan liikaa lonkassa ja hengästyinkin melko rankasti. Toki taustalla oli parin kuukauden juoksutauko, mutta ei se kaikkea pysty selittämään. Hölkkäsin 1800 metrin vauhtia, mutta en taatusti olisi pystynyt ylläpitämään sitä kahtatoista minuuttia.

Tosin ihan kaikki kropassa ei taida muutenkaan olla kunnossa. Joogatunnin lopulla olin niin poikki, että pystyssä seisominen tuntui turhan haastavalta. Samoin venyttelytunnin alkuverryttely tuntui liian rankalta. Sekään ei ollut mitenkään erityisen rankka. Onneksi oli kaveri mukana, niin selvisin kotiin, muuten kävely olisi voinut käydä ylivoimaiseksi.

Väärin käyttäytyvä lonkka

Maanantaina lääkäri kehotti toisaalta huolehtimaan jalkojen lihaskunnosta ja toisaalta välttämään nivelille raskaita lajeja. Näitä ovat esimerkiksi kaikki lajit, joissa on hyppyjä tai vääntövoimia nivelille. Parempi olisi harrastaa rauhallisempia lajeja kuten uintia ja vesijumppaa. Kävely on kuulemma hyvästä, mutta juokseminen ei.

Tämän tyyppistä liikuntaa olenkin pääasiassa kesän harrastanut. Iso osa liikunnasta on ollut vedessä. Sinällään kovin aktiivista lihaskuntotreeniä en ole tehnyt, koska lähellä ei ollut hyvää salia. Tästä huolimatta lonkka on vihoitellut koko loppukesän.

Tällä viikolla totesin, että pää tarvitsee reippaampaa liikuntaa ja uimalla se ei onnistu, koska jalkapotkut sattuvat lonkkaan. Niinpä päädyin jumppasaliin ensin pumppiin ja sitten combattiin. Pumppihan on kyllä lihasvoimaa kasvattavaa, mutta useat kyykyt eivät todellakaan ole nivelystävällisin tapa treenata jalkalihaksia ja combatti on oikeastaan pelkkää hyppimistä.

Näistä täysin vääristä lajivalinnoista huolimatta lonkka on ollut tänään lähes huomaamaton. Tai olisi ehkä ollut huomaamaton, jos ei toistuvasti huomaisi, ettei se häiritse. En sitten tiedä, mitä raskaampi liikunta pidemmällä aikavälillä tekee, mutta nyt se ainakin tuntuu helpottavan lonkan oloa. Niinpä liikun reippaasti, kunnes saan täydellisen kiellon.

Rääkätään kerrankin kunnolla

Alkusyksy täällä isolla kirkolla on mennyt liikunnan osalta melko kevyesti. Olen keskittynyt melko rauhallisiin lajeihin. Liikunta on tuntunut jossain määrin pakkopullalta. Liikun kyllä, koska olen siitä maksanut, mutta hallille raahautuminen on tuntunut todella raskaalta.

Tälle päivälle olin alunperin suunnitellut kahvakuulatreeniä, mutta huomisesta tuli vapaapäivä ja minulle tarjoutui mahdollisuus mennä pumppitunnille, päätin vaihtaa lajia. Kahvakuulailu on kuitenkin mukavaa ja liikuntakeskus tarjosi pumppitunnin jälkeen mahdollisuutta ohjattuun kahvakuulaan. Hetki piti miettiä idean järkevyyttä ja sitten päätin kokeilla. Pääsee niistä jumpista kesken pois.

Eipä tarvinnut lähteä kesken pois. Pumpissa jätin suosiolla lonkkaa rasittavat liikkeet vähemmälle teholle sekä painojen että kyykyn syvyyden suhteen. Tästä huolimatta lonkka hieman vihoitteli etenkin askelkyykyissä. Se lonkalle suotakoon, sen verran haastava oli treenikin pitkän kesätauon jälkeen. Muuten liikkeet menivät hyvin. Vähän säästelin, enkä ottanut liikkeisiin ihan maksimeita, koska ohjelmakin oli outo. En kuitenkaan päästänyt itseäni turhan helpolla.

Kahvakuulatunnilla sitten huomasi, miten ihmisestä vaan jossain kohti loppuu voimat. Oli pakko tehdä normaalia pienemmällä kuulalla ja pitää reilusti enemmän taukoja kuin ohjaaja neuvoi. Toisaalta tuli sellainen olo, että kerrankin sain tehtyä ainakin osan lihaksista ihan loppuun.

Ratikassa kotiin päin tullessa oli sellainen mukavan raukea olo. Näin sieluni silmin, miten syön iltapalarahkan ja sen jälkeen vaivun rentouttavaan uneen ilman mitään sängyssä pyörimistä. Suunnitelmaan tuli kupru, koska kerrostalossamme oli vaihteeksi palohälytys ja jouduin odottelemaan pihalla puolisen tuntia ennen sisälle pääsyä. Siinä välissä osa raukeudesta katosi. Ehkäpä uni kuitenkin tulee paremmin kuin aikoihin.

Vauhdikasta vesijumppaa

Olin ajatellut meneväni tänään combattiin, mutta koska lonkka jatkoi eilisen tyyppistä oireiluaan, päätin vaihtaa kuntonyrkkeilyn nivelystävällisempään vesijumppaan. Kokemus on opettanut, että vesijumpat ovat yleensä kevyitä, joten otin niitä samoin tein kaksi peräkkäin. Ensin hydrobiciä matalassa ja sitten syvässä vedessä.

Tällä kertaa molemmat jumpat olivatkin melkoisia tehopakkauksia. Musiikki oli mukaansa tempaavaa ja vetäjä positiivinen piiskuri. Jo ensimmäisen viiden minuutin aikana nousi väkisin hymy huulille ja hymy pysyi koko puolen tunnin jumpan. Helpolla ei päässyt missään kohti, hiki virtasi ja lihakset huusivat armoa. Tunnin jälkeen jäi todella hyvä fiilis. Kerrankin räväkkää vesijumppaa.

Kun kerran olin ilmoittautunut toiseenkin jumppaan, niin sinnehän se oli mentävä. Sama vetäjä rääkkäsi meitä tällä erää uimasyvyisessä vedessä. Helpolla ei päässyt tälläkään tunnilla, vaikka itselleni välillä armoa annoinkin. Tunnin jälkeen altaasta noustessa jalat tuntuivat keitetyltä makaronilta ja saunan lauteilla palautusjuoma hupeni huomaamatta. Ohjaajan nimi on mielessä, tähän rääkkiin haluan uudelleenkin.

Lusmu olo

Aamulla herätessäni ihmettelin, miten hyvä aamu olikaan. Pitkään aikaan yksikään aamu ei ole ollut näin helppo. No aamun ilo oli melko turhan aikaista. Jo aamiaispöydässä lonkkaa alkoi pakottaa melkoisesti ja bussipysäkille kävely oli todella tuskaista. Sellaisia töpöttäviä askeleita pystyi ottamaan.

Koko päivä meni vähän vastaavissa merkeissä. Istuminen oli välillä melko ikävää ja liikkeelle lähteminen vielä ikävämpää. Päivän mittaan lonkka hieman vertyi, mutta ei se kunnossa ollut koulupäivän jälkeenkään. Kipulääkkeillä kivun sai kyllä piiloon, mutta jäykkyys jäi.

Otsikon lusmu olo puolestaan johtui siitä, että peruutin viimetipassa kahvakuulajumpan tältä illalta. En tiedä, mitä kahvakuulailu olisi tehnyt lonkalle. Se olisi joko pitänyt siitä tai suuttunut lisää. Ei kuitenkaan ollut yhtään sellainen olo, että haluaisin harrastaa mitään hikiliikuntaa. Nyt illalla sitten miettii, että olisiko sittenkin pitänyt. Jos ei olisi käynyt kahvakuulailemassa, olisi voinut käydä salilla tekemässä käsitreenin tai uida matkaa. No päätös on kuitenkin tehnyt ja tänään lepäsin.

Autoilun loppu

Viikon saldo on noin 1500 kilometriä autossa. On kyllä pitkälti sellainen olo, että moisen suorituksen huomaa. Tänään ajelin vain 160 kilometriä ja olin ihan ihmisten aikoihin perillä. Ennätin jopa hoitaa asioita iltapäivästä. Ei muuttaminen toki tähän lopu, mutta viimeinen 140 kilometriä on niin tuttua reittiä, ettei sitä lasketa.

Tänään selvisin metsälenkillekin. Käveleskeltiin tunnin verran tattien perässä. Saaliiksi saatiin 3 tattia, mutta tulipa käveltyä. Selkäkin piti moisesta. Valitettavasti lonkka ei erityisesti pitänyt ja se onkin keljuillut lähes koko illan.

Elämyksiä

Kun valmistuin viime syksynä, sain lahjaksi kuumailmapallolennon. Tänään pääsin vihdoin käyttämään tuon lahjan ja oli todella upea kokemus. Kaikkiaan koko hommaan meni aikaa kolmisen tuntia. Iso osa ajasta meni pallon purkamiseen ja kasaamiseen, mutta lento oli todellakin kaiken sen vaivan väärtti. Oli todella mahtavaa päästä ihailemaan maisemia lintuperspektiivistä ja nauttia ilta-auringosta. Kyselemättä voin suositella lentoa, jos vaan moiseen syntyy mahdollisuus. Minäkin lähtisin uudestaan vaikka heti.

Tänään on reuma elellyt samaa tuttua tahtiaan. Eli oireita on ollut vähintäänkin riittävästi ja ennen lentoa piti kyllä ottaa varoiksi kipulääkkeitä, koska halusin nauttia siitä lennosta täysillä. Lonkan seudun lihakset ovat tänään melko ikävästi kramppailleet, enkä tiedä, onko kipu ollut enemmän tulehduksen vai lihaskivun aiheuttamaa.

Ärsytyspäivä

Taas kirjoitan oirepäiväkirjatyyppisesti luetteloa kipeistä paikoista. Alkaa olla melko yksitoikkoinen tämä blogi. Alkuperäiseen aiheeseen ei juuri ole kerrottavaa - liikun niin vähän, ettei Teräs-Kaislan rakentamisesta tällä hetkellä juuri voi puhua.

Tänään päätti sitten toinenkin lonkka sanoa mielipiteensä. Ensimmäistä kertaa siinä tuntuu jotain tulehduksen tapaista. Lihaskipuja siinä on ollut jopa enemmän kuin tuon toisen lonkan seudussa, muttei tulehduskipua. Tänään siinä on kuitenkin ollut jotain epämääräistä tulehduskivulta vaikuttavaa. Alkaa vähitellen paitsi ärsyttämään myös pelottamaan tilanne. Pienet nivelet tuntuvat lähinnä harmittavilta, mutta isojen nivelten soisi pysyvän kunnossa.

Syöty kortisonikin turvottaa ihan riittävästi. En tiedä mikä osa turvotuksesta on kortisonin aiheuttamaa ja mikä normaalia vaihtelua. Kuitenkin sukkien rannut pysyvät pitkään jaloissa, samoin työtakin hihoista on jatkuvasti jälki jossain kohti käsiä. Kädet eivät tunnu menevän kunnolla nyrkkiin, koska eivät mahdu. Netissä vielä väittävät, ettei näin pienillä annoksilla juuri tule sivuvaikutuksia ja turvotusta. En todellakaan halua tietää mitä isot annokset tarkoittaisivat.

Tänään on kaiken kaikkiaan ollut päivä, jolloin lähinnä vihaan tätä tautia. Yleensä sen kanssa vaan elää ja yrittää sopeutua sen aiheuttamiin ongelmiin. Vaihtoehtoisesti on niin kipeä, että keskittyy vaan siihen, mitä on tekemässä. Tällä hetkellä olen riittävän terve ärsyyntyäkseni kaikista niistä asioista, jotka tarvitsee huomioida. Lisäksi olen taas siinä ikävässä epästabiilissa vaiheessa, jossa kivun pelko kiusaa pahiten.

Vasen jalka

Tänään olen käynyt taistelua vasemman jalan kanssa. Lonkka oli entisellään, mutta nilkka päätti suuttua, eikä tilannetta ainakaan helpottanut kaatuminen epätasaisella alustalla. Eli nyt on sitten samasta jalasta oireilevina nilkka ja lonkka. Eiköhän tuo polvikin joukon jatkoksi vielä halua. Viimeistään ontumisen seurauksena lihakset jumittuvat.

Tänään työpäivän ravaamisen lisäksi kävin koiran kanssa pienellä kävelyllä. Töissä kävely vielä luonnistui kohtalaisesti, mutta koiran kanssa olo oli melkoisen hankala. En oikein osaa edes päättää, että toivonko, ettei olo tästä pahenisi vai toivonko parempaa huomista. Minun tuurillani kuitenkin reumapolilla olo on hyvä ja voin keskittyä muistelemaan menneitä oireita.

Liikkumaan olisi kova hinku, mutta yksinkertaisesti ei vaan jaksa. Toisaalta työ syö energiaa eikä niveliä vastaan jaksa jatkuvasti taistellakaan. Uinti olisi varmasti hyvä laji, mutta tällä seutukunnalla kaikki uimahallit ovat kiinni eikä matkauinti luonnonvesissä oikein houkuta.

Uuvuttava työpäivä

Tänään oli sitten töissä vilskettä ja vilinää siihen malliin, että kotiin päästyäni en edes harkinnut liikuntaa. Jännästi töissä hulinan keskellä kaikki reumaoireet unohtuivat ja lonkkakin muistutteli olemassa olostaan vasta kotiin lähdön aikoihin. Silloin se kyllä muistuttelikin. Autolla ajaminen tuntui sangen epämiellyttävältä, joten onneksi matkaa on vain pari kymmentä kilometriä.

Matkan tekoa

Tänään olen taas istunut pitkät loikoset autossa. Tällä erää ei onneksi tarvinnut ajaa, mutta silti istuminen oli riittävän tuskaista. Melkoisesta kipulääkeannoksesta huolimatta toinen lonkka tuntui todella ikävältä. Sille ei oikein löytynyt mukavaa asentoa mitenkään päin. Jos olisin itse ajanut olisi reissuun kuulunut aika liuta taukoja.

Muutenkin tänään on ollut huonompi päivä taudin suhteen. Kävi kuitenkin mielessä, että voisiko perjantainen rokotus aiheuttaa moisen, koska olkavarsikin on kipeän oloinen. Rokotuksen sivuvaikutuksissa sanotaan nivelkipu, joten siinä mielessä se voisi hyvinkin olla syyllinen. Toivotaan, että näin on, koska silloin oireiden pitäisi vähitellen helpottaa.

Googlettelua

Tänään aamulla herätessä olo oli kohtalainen. Vähäistä jäykkyyttä oli jaloissa, mutta kokonaisuutena olo oli hyvä. Valitettavasti tätä ei kestänyt kovin pitkään vaan tuo vasen lonkka päätti alkaa kipuilla. Päivän mittaan sen seuraksi liittyi ensin nilkka ja myöhemmin ranne. Olen siis vasemmalta puolelta melkoisen toimintarajoitteinen. Jotenkin jäykistely ja kipuilu ei kuitenkaan käyttäydy, kuten reumakipu on viimeaikoina käyttäytynyt. Kävikin mielessä, että onkohan kyse kuitenkin sekundäärisestä fibrosta.

Oli niin tai näin, tänään olen sitten ehtinyt makoilemaan ja surffaamaan netissä. Välttämättä google ei ole sairaan ystävä ja tänäänkin olen törmännyt asioihin, joita en oikeastaan haluaisi tietää. Tämän päivän teemana ovat olleet biologiset lääkkeet. Niistä löytyy suomeksikin yllättävän paljon asiallisen oloista tietoa. Toisaalta ainakin osittain biologisten lääkkeiden suhteen tieto lisää tuskaa. Mitä enemmän niistä lukee sitä enemmän herää kysymyksiä ja epäilyksiä.

Biologiset lääkkeet kiinnostavat sen takia, että terveyskeskuslääkärini on niistä puhunut useampaan otteeseen seuraavana lääkitysvaihtoehtona. Rivien välistä olen ollut lukevinani, että ainakin biologisten lääkkeiden mahdollisuus selvitetään. Välttämättähän se ei tarkoita, että reumalääkäri niihin päätyisi. Kuitenkin elämme jännittäviä aikoja. Luultavasti ja toivottavasti puolentoista kuukauden kuluttua olen hieman viisaampi.

Rokotuksilla

Kävin sitten tänään hakemassa pneumokokkirokotuksen ja samalla reumahoitaja tarkisti, että muutkin rokotukset ovat voimassa. Tällä erää pistettiin vain yksi piikki ja jätettiin jäykkäkouristus odottamaan. Täytyy todeta, että kyllä rokotepiikki on aika helppo ja kivuton, jos sitä vertaa edes verikokeeseen saati kortisonipistokseen kipeytyneeseen niveleen.

Rokotuksen jälkeen nautin lämpimästä kelistä ja kävelin terveyskeskuksesta kotiin parisen kilometriä kamera kaulassa. Vauhti oli todella hiljainen, taisin käyttää matkaan aikaa noin tunnin verran. Siitä huolimatta käveleskely piristi mieltä, vaikka lonkka hieman vihoittelikin.

Hyvä aamu

Aamulla herätessä olo oli yllättävän vetreä. Jotenkin odotin pahempaa, kun kävin vielä illalla saunassa. Toisaalta ilmeisesti paikat tykkäävät tuollaisesta rauhallisesta vaeltelusta enemmän kuin rankemmasta liikunnasta.

Päivän mittaan lonkka on kuitenkin päättänyt sanoa sanottavansa. Sen mielestä missään asennossa ei ole hyvä olla, mutta liikkuminen se vasta kamalaa onkin. Eli lonkalle ei kelpaa mikään ja sen kunniaksi onkin tullut napsittua kipulääkkeitä ihan reippaasti. Olenkin tässä jo pari päivää miettinyt, että ylireagoinko reumapoliaikaa pyytäessäni. En ilmeisesti ylireagoinut.

En kuitenkaan jättänyt tyystin liikkumatta. Käytimme kaverin kanssa koirat koirapuistossa ja sen lisäksi tuli jonkin verran käveleskeltyä pihalla. Mitään rankempaa ei tehnyt mieli harrastaa, vaikka vähitellen pää yrittääkin kehottaa liikkumaan reilusti enemmän. No viimeistään pääkaupunkijaksolla käyn taas jumppaamassa aktiivisesti.

SM Ralli

Eilen ja tänään olen tehnyt perinteisen vuosittaisen rallirupeaman. Jotta kilpailijat pääsevät ajamaan Suomen mestaruudesta, jonkun täytyy järjestää kilpailut. Olen jo vuosia päätynyt tekemään yhtä lähikunnan rallia. Tapahtumina ne ovat antoisia, mutta todella raskaita. Nytkin olen nukkunut useita tunteja huonosti ja lentänyt kaksi päivää paikasta toiseen.

Reumakin on ollut melko ärhäkällä päällä. Luulen, että tällä erää suurimpina syyllisinä ovat olleet riittämätön lepo ja stressi. Yöllä jalat jopa herättelivät ja lonkka on kiukutellut koko päivän. Kipulääkettä kuluu ja siitä huolimatta huomaa, ettei toimintakyky ole täydellinen.

Tänään kun kotiuduin reissusta kotona odotti iloinen yllätys: reumapoliaika. Täytyy kyllä nostaa hattua hoitoketjun toiminnalle. Maanantaina pyysin lähetettä ja toissa päivänä oli päivätty tuo aikakirje. Lähete ei ole kovin pitkään maannut missään vaiheessa prosessia. Salaa uskalsin toivoa, että saan ajan tietooni kahden viikon lomani aikana, mutten uskonut toiveeni toteutumiseen.

Voi lonkka

Johan tuo lonkka olikin kiltisti pidemmän aikaa. Tänään se onkin sitten oikutellut senkin edestä. Se ei oikein tunnu pitävän mistään asennosta, ei paikalla olosta eikä liikkeestä. Paljon ei ole liikkuminen houkutellut, kun siihen liittyy kokoajan kipua. No mennään sitten taas lonkan ehdoilla ja toivotaan, että se antaa periksi jossain kohti.

Asunnon vaihto

Päivän teemana on ollut vaihteeksi muutto. Vaihdoin loppukesäksi laskettelurinteen mökkikylään. Kesällä on hyvä olla laskettelurinteessä ja talvella järven rannalla. En oikein ole osannut päättää voitinko vai hävisinkö tässä vaihtokaupassa. Sain kyllä paremmin varustellun mökin, mutta toisaalta tässä ympärillä on muitakin.

Liikunnat koostuivat lähinnä tavaroiden siirtämisestä paikasta toiseen ja pienestä kävelylenkistä ympäristössä. Lonkka oli melkoisen äreän tuntuinen ja pidempi lenkki jäi tekemättä.

Rauhallisesti

Tänään olen pääasiassa keskittynyt liikkumaan rauhallisesti. Tehtiin puolentoista tunnin kävelylenkki äidin ja siskon koiran kanssa. Hauska oli kävellä jälleen metsässä ja ihastella kevään etenemistä. Lonkka oli jälleen sitä mieltä, että pitkä ja rento kävely ei ole hyvä harrastus, joten osa tasamaasta tuli hölkättyä.

Tänään löysin kaupasta myös kahvakuulan. Tosin vain 12 kiloisen, joten luultavasti keskityn tekemään lähinnä kokokehon liikkeitä, mutta en anna sen häiritä. Jätetään pikku näpertelyt siihen, että saan pienemmän kuulan tai lihaskunto ja tekniikka kasvavat riittävästi.