Viimeiset tikit

Vihdoin koitti päivä, jolloin sain poistattaa jalasta tikit. Päätinkin olla hurja ja kävelin terveyskeskukseen. Olin kuitenkin pyytänyt kyydin kotiin, joten järjettömän urheilulliseksi en kuitenkaan ruvennut.

Haavat tuomittiin siisteiksi ja hyvin parantuneiksi. Niiden puolesta sain siis aloitusluvan reumalääkkeille. Valitettavasti jo hoitajalle pääsyä odotellessa kurkkuun alkoi kasvaa kaktus kuten flunssan edellä. Onneksi oli kyyti kotiin.

Samalla käynnillä sain hoidettua myös muita asioita. Nilkkamurtuman jatkoselvittelyt sain potkaistua alulle tai ainakin siirrettyä ongelmani jonkun muun murheeksi. Samalla sovittiin myös vuositarkastuksesta ensiviikolle. Ihana kun edes joku pitää huolta.

Rakkulaa näyttämässä

Aina välillä sitä miettii, olenko luulosairas ja otanko asiat liian vakavasti. Nyt kuitenkin leikattuun polveen on ilmaantunut vesirakkula, jota kävin näyttämässä terveyskeskuksessa. Oli sen verran kummallinen rakkula, että kaksi sairaanhoitajaa ihmetteli yhtä pientä rakkulaa. Lopputuloksena oli, että seuraillaan. Pitää tulla uudelleen näytille, jos tuosta äityy tai tulee lisää.

Terveyskeskuksesta lähtiessäni mietin, että oliko käynti turha. Rakkulan vaarallisuus tai vaarattomuus ei selvinnyt yhtään. Käytin parin hoitajan aikaa ihmettelyyn. Toisaalta sain ammattilaisen arvion, että ainakaan vielä ei ole huolta. Onko tämä mielenrauhan hakeminen sitten turha käynti?