Liian hyvää ollakseen totta

Uusi tehostettu masennuslääkitys auttoi vajaassa viikossa ja tunsin ensimmäistä kertaa masennukseni historiassa, että tunnelin päässä voi ollakin valo. Muutos tarttui myös masennuskoulun viimeisellä käynnillä tehtyyn loppuarvioon. Ensimmäistä kertaa masennukseni historiassa sain BDI-seulasta normaalit pisteet. Oli aivan uskomatonta havaita, että masennuksestani voi toipua.

Kävin tänään terveyskeskuksessa hoitajalla varmistamassa, ettei mahdollinen flunssa ole aiheuttanut bakteeritulehduksia ja samalla hän kertoi minulle labratuloksia. Sovittiin psykiatrin kanssa, että maksa-arvoja seurataan hieman tehostetusti, joten kävin edellisenä päivänä maksa-labroissa.

Ehkä flunssa saa edelleen jatkaa riehumistaan. Tulehdusarvoissa ei ollut mitään häikkää, mutta maksa-arvoissa olikin sen edestä. Ne olivat samalla tasolla kuin helmikuussa. Tällä erää syyllinen oli helpommin arvattavissa kuin talvella. Valitettavasti jäi masennuslääkekokeilu tällä erää todella lyhyeksi.

Hoitajalta lähtiessäni soitin saman tien psykiatrian polille tilanteesta ja pääsin lääkärin seuraavan päivän soittolistalle.

Lääkityksen jatko

Minun lääkitykseni oli vaihteeksi reumalääkärin pöydällä, kuten edellisessä viestissä totesin. Tänään sitten puhelin soi ja soittaja reumalääkärini. Hän oli konsultoinut infektiolääkäriä ja olivat yhdessä päätyneet siihen, että biologista lääkitystä kannattaa jatkaa.

Yhteisymmärryksessä he antoivat sitten ohjeen vältellä sairauksia insinöörin tarkkuudella. Aiempiin ruokavaliorajoituksiin ja sairaiden välttelykehotuksiin lisättiin myös joukkojen välttely ja ylihuoliteltu käsihygienia.

Käytännössä siis yritän jatkossa pestä kädet noin kymmenen kertaa päivässä ja toki aina vessassa käynnin jälkeen, aina ennen ruokaan koskemista ja aina ulkoa tullessa sekä tarvittaessa myös väliaikoina esimerkiksi ihmisten kättelyn jälkeen. Varmistin myös että joka laukussa on ainakin yksi käsidesipullo. Laskin että 10 kertaa on päivälle melko hyvä tavoite. Pelottaa vaan, mitä käsien iho moisesta pesukampanjasta tykkää.

Joukkojen välttely onkin sitten haastavampaa, koska joukkoon voi joutua yllättäen. Toki voi vältellä joukkotilanteita kuten esimerkiksi lasten laskiaisriehoja. Samalla kuitenkin tuli kielto myös mm. (elokuva)teattereille ja julkisille kulkuneuvoille. Myös kauppojen ruuhka-aikoja on syytä välttää. Rajoituksia rajoitusten perään.

Toisaalta, jos pystyn näillä keinoin käyttämään tuota biologista ja saan siitä avun, kai se merkittävä oireiden väheneminen tai jopa oireettomuus, on tämän arvoista. Ainakin se on kokeiltava, koska sitten tiedetään auttaako se.

Influenssa? jälkitauteineen

Uudenvuoden aattona selviteltiin maksa-arvoja ja niiden käyttäytymistä. Kun tämä kuvio oli saatu selvitettyä ja siirretty tiputusta viikolla, oli hyvä aika lentsulle tulla. Kerrankin olin fiksu ja ilmoitin, että en lähde uudenvuoden rientoihin vaan jään kotiin potemaan. Uudenvuoden päivänä yritin jo etsiä positiivisia asioita sänkyyn kaataneesta taudista ja totesin, että ainakin toisen päivän tippa on peruutettu, joten ei tarvitse aamulla enää perua sitä taudin takia.

Uudenvuoden päivän iltana tuli ensimmäisen kerran mieleen, että voisiko tämä olla influenssa, koska olin todella paljon kipeämpi kuin tavallisessa flunssassa. Illan googlettelun jälkeen totesin, että voi olla ja soitin heti perjantaiaamuna terveyskeskukseen, että haluaisin näytille ja keskustella influenssalääkityksestä. Minut otti vastaan hyvin ynseän oloinen hoitaja, joka suurin piirtein heti ovelta ilmoitti, että ei voi olla influenssaa. Perusteina käytti, että ei ole kuumetta eikä lihas- tai nivelkipuja ja kyllä potilas tietää, koska on influenssa, kun se on paljon voimakkaampi tauti kuin normaali flunssa.

Ei auttanut, että selitin sairastaneeni näillä lääkkeillä aika monta flunssaa eikä kuumetta ja muuta immuunivastetta alentavien lääkkeiden käyttö. Kun sanoin, että en varsinaisesti tunnista lihas- tai nivelkipuja, mutta yleisesti olen paljon herkempi kivulle. Esimerkiksi palmikko rinnan päällä herätti yöllä. Kuulemma influenssakivut ovat selviä nivelkipuja ja ihminen kyllä tunnistaa sen. Tunnistaako reumaatikko?

Sairastin sitten viikonlopun ja päätin mennä maanantaina turvakoelabroihin, kuten oli reumapolin kanssa sovittu. Iltapäivällä yritin soittaa tuloksia terveyskeskuksesta ja kun en päässyt läpi, soitin päivystykseen, jotta sain tulokset ennen loppiaista. Päivystyksen sairaanhoitaja katsoi tulokset ja komensi tulehdusarvon takia lääkärille. Eipä siinä ollut vaihtoehtoja kuin mennä päivystykseen istumaan ja odottamaan lääkärille pääsyä.

Kolmisen tuntia istuin sitten päivystyksen aulassa ja odottelin, että lääkäri pääsee kuuntelemaan keuhkot ja päättää hoitolinjoista. Lääkäri otti minut sisälle, kuunteli oireet ja kysyi ensimmäiseksi, miksi en ollut hakenut influenssalääkitystä. Pakkohan siihen oli todeta, että yritin, mutten päässyt lääkärille asti. No lopputuloksena hän kuunteli keuhkot, määräsi antibioottikuurin ja komensi takaisin parin päivän päästä, ellei kuume putoa.

Kuume onneksi putosi, mutta perjantaina yritin päästä tulehdusarvokontrolliin, mutta terveyskeskuksen takaisin soittopalvelu ei toiminut, joten en päässyt labroihin, enkä jaksanut ottaa aiheesta enempää paineita. Niinpä aloitin maanantaina taas uuden viikon soittelemalla terveyskeskukseen ja pyytämällä aikaa hoitajalle. Sain ajan ja crp oli hieman pudonnut edellisestä, muttei kuitenkaan tarpeeksi, joten komento tuli uudelleen lääkärille. Tällä erää oli edessä antibiootin vaihto ja tarkemmat labrat.

Onneksi tällä erää seurantalabrat järjestyivät ja ilokseni kuulin loppuviikosta, että tulehdusarvo oli vihdoin tullut alas. Eli tällä erää tauti ei kovasta yrityksestään huolimatta päässyt kunnon keuhkokuumeeksi asti, joten toivottavasti toipuminenkin on nopeampaa.

Käytännössähän tämä tarkoittaa jälleen taukoa biologisista lääkkeistä. Vielä ei ole selvää, kuinka pitkä tauosta tulee, mutta eiköhän se ole yli kolme viikkoa. Minua hieman arveluttaa ottaa uutta tiputusta samaa lääkettä ja haluankin asiasta lääkärin mielipiteen. Oma lääkärini tulee lomalta vasta ensi viikolla, joten eiköhän tässä sinne saakka odotella.

Tulehdusarvoseurantaa

Flunssa ja keuhkotauti nostivat tulehdusarvoja ja niitä sitten seurattiin viikoittain terveyskeskuksessa useampi viikko ennen kuin ne palasivat normaalille tasolle. Tai no eiväthän ne minulla normaaleiksi koskaan palaudu, mutta siedettävällä tasolla.

Aloimme jo suunnitella reumalääkityksen aloittamista flunssatauolta, kun posti toi kirjeen päiväkirurgian polilta. Se kertoi, että rannekanavan ahtauma leikataan parin viikon päästä. Onneksi biologisen lääkkeen tiputtaminen oli vasta suunnitteluasteella ja sen taukoa saatiin jatkettua.

Pääsin siis innosta hihkuen jatkamaan lääketaukoa suunnitellusta huomattavasti pidemmälle. Toisaalta lääketauon jatkuminen tarkoitti, että samaa rytinää saan syksyn influenssarokotteen, joka vaatii omaa lääketaukoaan. Seuraavaksi vaan kohtalona oli odottaa, että influenssarokotteet saadaan terveyskeskukseen, että voivat sen minulle antaa.

Voi lentsu

Sen jälkeen, kun tammikuussa päätin lopettaa silloisen biologisen lääkkeen, flunssa on kiusaillut huomattavasti vähemmän. En ole sairastanut poskionteloiden operoinnin jälkeen yhtään flunssaa ja koko kesä pystyttiin lääkitsemään Orencialla.

No nyt päätti flunssa sitten tulla kiusaamaan senkin edestä. Jokainen tietää flunssan normaalin kulun. Se alkaa kurkkukivulla ja jatkuu siitä sitten kertakaikkisen sairaalla ololla. Lopulta flunssa päätyy sellaiseen tervehtymisen tilaan, jossa olo on muuten normaali, mutta suorituskyky on laskenut.

Biologisesti lääkitylle minälleni tuttuun tapaan kaikki tämä tapahtui kuin hidastetussa filmissä. Ensin kurkkukipu kesti viitisen päivää ja sen jälkeen olo jatkui jossain määrin kipeänä ja voimattomana. Viikon kohdalla menin ohjeistetusti sairaanhoitajan vastaanotolle ja yllätys oli melkoinen, kun tulehdusarvot olivatkin reilusti koholla. Ei siinä muuta kuin keuhko- ja poskiontelokuvien kautta apteekkiin hakemaan antibioottikuuria.

Opinpa ainakin, että ohjeistus tarkastuskäynneistä ei ole turha. Ärsytti suunnattomasti hankkiutua terveyskeskukseen näyttämään hoitajalle, että kurkku näyttää tältä ja korvat tältä. Kuumetta ei ole. Kuitenkaan tällä erää olo ei kertonut kokototuutta.

Flunssasta toipumista

Flunssahan äityi sitten melko hankalaksi kaveriksi ja maanantaina päädyin käymään terveyskeskuksessa varmistamassa keuhkojen kunnon ja tulehdusarvot. Pitkään lääkäri mietti, mitä tehtäisiin, vaikka tulehdusarvo olikin huomattavasti parempi. Lopputuloksena oli keuhkokuva ja komento kotiin lepäämään. Onneksi keuhkokuvakin oli puhdas ja tauti tuntuu vähitellen helpottavan.

Voi räkä

Vuoden vaihteen tienoo meni flunssaa sairastaessa ja sen jälkeen päätin pelata varman päälle ja odotin reilun viikon taudin paranemisesta biologisen lääkkeen aloitukseen. Taisi se viikkokin olla liian vähän, koska ei mennyt kuin vähän toista viikkoa ja alkoi taas olla flunssainen olo. En meinannut alkuun uskoa tilannetta todeksi, mutta viikon epäröinnin jälkeen flunssa oli selvä.

Tässä kohti päätin, että minä en tuohon biologiseen lääkkeeseen enää koske. Viime syksy meni kuitenkin paljon paremmalla mielialalla, vaikka biologista lääkettä ei ollutkaan käytössä. Reuma oli tasaisen aktiivinen, muttei estänyt esimerkiksi liikkumista. Tänä vuonna jatkuvat flunssat ovat estäneet liikunnan harrastamisen lähes täysin, mikä ei ainakaan helpota selän kanssa pärjäämistä.

Soitin sitten reumapolille ja kerroin reumahoitajalle päätöksestäni. Hän oli erittäin ymmärtäväinen, mutta totesi, että viimekädessähän lääkäri päättää lääkityksestä, joten laittoi asian lääkärin listalle lähinnä ilmoitusluontoisena asiana. Lääkäri soitti vielä perään samana päivänä ja onnitteli oikeasta ratkaisusta.

Minä kuvittelin tilanteen jatkuvan niin, että käyn poskiontelo-operaatiossa joskus hamassa tulevaisuudessa ja sen jälkeen aletaan miettiä, miten reumaa jatkossa hoidettaisiin. Reumalääkäri oli asiasta hieman erimieltä ja aloitti lääkepohdinnan saman tien. Itselleen tyypillisesti hän antoi minulle useita vaihtoehtoja, joista valita, mitä lähdetään seuraavaksi kokeilemaan. Samassa kirjeessä lääke-ehdotusten kanssa tuli myös liuta tutkimuskutsuja, joten ihan pelkällä lääkevaihdolla en selvinnyt tästäkään episodista.

Jotta tässä ei olisi tarpeeksi yhdelle viikolle, tulehdusarvot olivat loppuviikon turvakokeissa koholla, joten jokin muukin tauti kropassa jyllää. Reumahoitaja laittoi nämä tulokset tiedoksi lääkärille, joka ei kuitenkaan nähnyt tarkempia tutkimuksia tai antibioottikuuria tarpeelliseksi, vaikka tiedossa onkin, että myös flunssan kiusailee jälleen.

Ihmisen pää on kummallinen. Tämä flunssa joka on vain vähän häirinnyt elämää, päätti saman tien pahentua. Tänään en ole jaksanut tehdä juuri muuta kuin katsella elokuvia. Muutenkin takaraivossa huutelee pelko useammasta vakavammasta tulehdussairaudesta, kärjessä tietenkin keuhkokuume. Ilmeisesti pelko keuhkokuumeesta hakkasi takaraivossa, koska viime yön nukuin poikkeuksellisen huonosti. Niinpä päätin, että jos olo ei helpota, hakeudun maanantaina terveyskeskukseen varmistamaan tulehdusarvojen suunnan.

Yllätyksiä verikokeissa

Flunssa tuntuu jatkuvan aina vaan. Tällä erää tulehdusarvojen varmistaminen tapahtui lääkityksen turvakokeiden yhteydessä. Tuloksia kysyessäni sain todella yllättävän vastauksen. Veriarvoni olivat täyttä priimaa. Ainoastaan yksi tulehdusta kuvaava labra-arvo oli minulle koholla, mutta sekin oli viitearvoissa. Toisaalta tämän seurannan aikana se on pääsääntöisesti ollut viitearvoissa. Muut tulehdusarvot ovat kohonneet herkemmin ja tällainen tilanne onkin todella epätyypillinen.

Kaivoin esille kaikki helposti löydettävät labravastaukset ja sieltä löytyi tasan yhden kerran turvakokeet, jossa kaikki tulehdusarvot ovat olleet viitteessä. Nämä verikokeet oli otettu reilu vuosi sitten. Silloinkin tilanne terveydentilan suhteen oli melko vastaava. Biologinen lääkitys oli aloitettu hetkeä aikaisemmin ja juuri ennen verikokeita oli ollut ensimmäinen flunssan aiheuttama lääketauko. Erotuksena tämän kertaiseen biologinen lääke oli aloitettu tauolta muutamaa päivää aiemmin.

Täytyy todeta, että labratulos todella yllätti, vaikka flunssan aikana CRP:tä seurattiinkin melko tarkkaan. Jotenkin ajattelin, että crp jostain syystä huijaa ja noissa laajemmissa verikokeissa paljastuu totuus. Ehkä sieltä paljastui totuus, mutta se oli aika erilainen kuin uskalsin odottaa.

Ajattelin flunssan olevan voitettu kanta ja aloitin viikonloppuna Trexanin. Kuitenkin jo seuraavana aamuna olo tuntui hieman tukkoiselta. Pitänee seurata oloa vielä pari päivää ennen kuin uskallan pistää tehokkaamman lääkkeen.

Flunssa jatkuu aina vaan

Aloitin jälleen viikon käymällä reumahoitajan vastaanotolla mittauttamassa tulehdusarvoja, koska flunssa ei ole ohi vieläkään. Tälläkin erää tulehdusarvot olivat priimaa ja historiaa tarkastellessa todettiin, että normaaleita tulehdusarvoja minulta ei ole mitattu kertaakaan reumaan sairastumisen jälkeen. Nyt niitä on mitattu tämän flunssan aikana kolmesti. Tällä erää selvisin pelkällä hoitajan vastaanotolla enkä joutunut tapaamaan lääkäriä.

Olisin halunnut apua myös tapaninpäivästä kiusanneeseen niskaan, mutta sitä ei ollut terveyskeskuksesta saatavissa. Reumahoitaja komensi soittamaan reumapolille, koska sanoi suoraan, ettei heillä ole ketään lääkäriä, joka varmasti osaisi pistää kortisonia niskaan. Sen lisäksi minä olin todella vahvasti sitä mieltä, että en suostu kaularangan kanssa harjoituskappaleeksi.

Kun soitin reumapolille, sieltä reumahoitaja valitteli kovasti tilannetta ja antoi pistosajan tammikuun puoleen väliin. Kehotti kyllä tarvittaessa tulemaan päivystykseen, jos en niskani kanssa pärjää. Muutamaa tuntia myöhemmin hän soitti ja kertoi toisen lääkärin ehdottaneen, että tulisin vastaanotolle jo perjantaina. Otin tämän tarjouksen vastaan erittäin kiitollisena. Nyt siis pääsen tutustumaan jälleen uuteen lääkäriin.

Flunssa jatkuu

Kolme viikkoa flunssaa tuli täyteen eilen ja tauti vaan jatkuu. Vähän tuntuu, että taudin niska voisi olla taittunut, mutta en nyt vielä kamalasti suostu tuulettamaan. Olo on vieläkin sangen voimaton ja viikonloppu on mennyt neljän seinän sisällä. Niin hyvin tauti on vienyt voimat, että kolmio nojatuolin, vessan ja sängyn välillä on tullut melkoisen tutuksi.

Tänään kävin näin pyhäviikon kunniaksi kääntymässä terveyskeskuksessa tarkastuttamassa tulehdusarvoni. Ne olivat onneksi kunnossa ja sain taas luvan sairastaa viikon lisää. Lääkäri sanoi toivovansa, että vähitellen hiipuva biologisen lääkkeen vaikutus, auttaa kehoa taistelussa tautia vastaan ja flunssa ymmärtää nujertua. Siihen saakka hoitona on lepoa, kipulääkkeitä ja pitkää pinnaa.

En enää edes osaa laskea, monesko flunssa tämä tänä vuonna on. Niitä on kuitenkin ollut enemmän kuin riittävästi ja kovasti toivon, että ensi vuosi on tällä saralla parempaa aikaa. Kovasti tekisi mieli syyttää tuota biologista lääkitystä, mutta voihan tämä tietysti olla sattumaakin. Rehellisesti täytyy todeta, että hirvittää pistää seuraavaa annosta, jos lopputulos on jälleen tämä.

Voi lentsu

Vajaat kolme viikkoa sitten flunssa alkoi kiusailla. Alkuun se tosiaan oireili lähinnä sykkeiden nousuina ja siitä se on hitaasti, mutta varmasti kehittynyt. Tuntuu, että tauti on käynyt koko flunssan oirekirjon läpi todella verkkaiseen tahtiin. Tällä tahdilla saan potea tätä tautia jonnekin helmikuulle saakka, jos se aikoo samaan tahtiin kehittyä.

Taudin kehittymistä on nyt seurattu verikokein ja olen kerran viikossa käynyt ammattilaisen arviossa. Viime viikon arvion teki reumalääkäri, tällä viikolla kävin hakemassa avun terveyskeskuksesta. Vielä ei ole mitään bakteeritulehdukseen viittaavaa, mikä on erittäin positiivista, mutta lääketaukojahan tämä taudin pitkittyminen kuitenkin tietää.

Viime yönä tauti hyökkäsi keuhkoihin, mutta sieltä ei onneksi löytynyt mitään huolestuttavaa, joten taas sain luvan sairastaa viikon, kunhan kuume ei nouse. Nyt vaan ankaraa lepoa ja isosti peukaloita pystyyn, että tauti vähitellen alkaa helpottaa, eikä reuma pääse aktivoitumaan lääketauoilla.

Flunssa?

Jostain syystä blogiin kirjoittaminen on taas ollut kohtuuttoman vaikeaa. Ensin ei muka ollut mitään sanottavaa ja sen jälkeen on ollut tietoteknisiä ongelmia. Toivottavasti ainakin tietotekniset murheet ovat jääneet taakse.

Viime viikon sunnuntaina soudussa sykkeet olivat todella korkealla ja muutenkaan liikunta ei tuntunut hyvältä. Maanantaina oli muutenkin kipeä olo ja viikon alku onkin mennyt arpoessa, olenko flunssassa vai enkö ole. Kaiken kaikkiaan olo on ollut kuin flunssassa, mutta ilman flunssan selkeitä oireita. Siis samalla tavalla olen ollut väsynyt ja voimaton, mutta esimerkiksi räkää ei ole mailla eikä halmeilla.

Se hyvä puoli tästä pidempi vaikutteisesta biologisesta lääkkeestä on, että ei tarvitse viikoittain miettiä, uskallanko pistää vai en. Tämä pohdinta on edessä vain kuukausittain. Toisaalta tämäkin tuntuu vievän flunssan oireet melko huolella pois, joten näistä kummallisista voipumuskausista ei osaa sanoa, onko se flunssaa vai ei.

Lääkitys on flunssien suhteen myös veitsen terällä, joten olen ehkä myös yliherkkä. Toisaalta edellinen kokeilu oli melkoisen vaikea juuri tästä syytä, joten siltä kannalta herkkyys asialle on ymmärrettävää. En kuitenkaan jaksaisi huolehtia jatkuvasti olemattomista flunssista ja muista lähes oireettomista tulehduksista.

Ohjeilla liikkumassa

Kun fysioterapeutti käskee, pitäähän sitä totella. Niinpä aamiaisen jälkeen suuntasin uimahallille polkemaan ja vesijuoksemaan. Poljin vartin ja sain mukavasti hien pintaan. Suurin ongelma oli, että salille pitää kävellä monet kapeat portaat alas. Polkeminen tuntui melko hyvältä, vaikka kevyelläkin vastuksella jalan lihakset väsyivät.

Pyöräilyn jälkeen pulahdin saunan kautta uima-altaaseen. Ihan sitä määrättyä tuntia en altaassa viihtynyt, mutta reilun kolme varttia silti juoksin. Olen edelleen sitä mieltä, että laji on tylsä, mutta ehkä tässä vielä oppii nauttimaan ko lajista. 

Sitten oli pakko tulla pois altaasta, että ennätin syömään ennen terveyskeskuskäyntiä. Syömisen osalta olen erittäin ylpeä itsestäni. Aikataulullisesti olisin voinut hyvin juosta tunnin ja käydä sen jälkeen syömässä jossakin ihmisten ilmoilla ennen kuin menen terveydenhoitajalle. Olin kuitenkin fiksu ja tulin kotiin syömään. Kerrankin söin hyvin ja terveellisesti, hampurilaisaterian sijaan.

Terveyskeskuksessa terveydenhoitaja ultrasi poskiontelot ja löysi toisesta tulehduksen. Lääkärin kanssa sitten pohdittiin, mitä sille tulehdukselle tehdään seuraavaksi. Lopputuloksena oli melkoisen tymäkkä antibioottikuuri ja sitä myöten myös reumalääkityksen aloittamisen siirtyminen taas jonnekin tulevaisuuteen. 

Salilla pitkästä aikaa

Olen luullut, että reuma on kaikki metkunsa näyttänyt, mutta tänään se kaivoi varastosta ihan uusia. Ennenkin rintaranka on kipuillut, mutta nyt kipu oli sellaisessa paikassa, että käsien nostaminen oli melko mahdotonta. Erikseen käden sai ylös, mutta yhtä aikaa ei. Kun kuvioon vielä lisättiin käsien normaali aamujäykkyys lopputuloksena imuroin kilon kaurahiutaleita keittiön lattialta.

Tästä suivaantuneena päätin lähteä kokeilemaan, miltä polkeminen tuntuu. Se sujui yllättävän hyvin, mitä nyt vamma jalka yritti lintsata tehtävistään. Kun kerran salilla olin, päätin treenata samaa rytinää yläselän. Yllätyin, miten vähän voima lihaksista on kadonnut, vaikka edellisestä salitreenistä onkin aikaa. Toinen yllätyksen aihe oli, että vahvempi puoleni on tämän jalkavamman vuoksi ilmiselvästi ollut vähemmällä käytöllä, koska lihaskunto oli huomattavasti heikompi kuin toisella puolella.

Välttämättä salitreeni ei ollut hyvä idea. Ainakin sekä ylä- että alaselkä kertoivat asiasta vahvan mielipiteensä melko pian kotiin pääsemisen jälkeen. Toivottavasti eivät nyt kohtuuttomasti äidy, koska salitreeni oli oikeasti mukavaa ja pääsin kiinni siitä hyvästä fiiliksestä, joka sinne salille todellakin vetää.

Salitreeni kertoi myös sen karun tosiasian, että flunssa ei vielä ole täysin parantunut. Vaikka normaalioloissa sitä ei juuri huomaa, sai kevyt polkeminen liman liikkeelle ja yskimisestä ei meinannut tulla loppua. Annetaan siis lentsulle vielä muutama hetki aikaa parantua.

Vuosikatsastus

Vuositarkastus suoritettu. En tiedä, onko tämä vain oman terveyskeskukseni tapa käyttää reumaatikot kerran vuodessa perussyynissä. Otetaan normaalia laajemmat verikokeet - lähinnä kolesteroli, sokerit ja kilpirauhanen - ja sitten terveydenhoitajan vastaanotolla painot ja paineet. Samalla tulee sitten käytyä mm. apuvälineiden tila ja uusimistarve jne. Varmaan jatkuisi sitten lääkärikäynnillä ja reseptien uusimisella, jos tarve olisi. Minulla ei ole moiseen tarvetta, kun olen reumapolin hoidossa.

Tänään kyselin lisäksi lupaa jatkaa flunssan potemista. No eipä lupaa suoraan hellinnytkään, kun poskionteloista löytyi taas tulehdus.´Tuli komento lääkärille, joka löysi myös keuhkoputkentulehduksen. Eipä jäänyt paljon vaihtoehtoja antibioottikuurille. Taas siirtyy reumalääkealoitus jonnekin antibioottikuurin jälkeiseen aikaan.

Varailin jo kuun loppuun lääkäriaikaa, että jatketaan sairauslomaa, tällä erää selän takia. Omalle lääkärilleni en tietenkään saanut aikaa, vaan joudun jollekin vieraalle. En edes muista, koska olisin hänelle saanut vastaanottoaikaa muuten kuin vahingossa tai pöydän alta. Välillä mietin, että olisikohan hyötyä vaihtaa lääkäri toiseen, kun tälle en kuitenkaan saa aikaa, vaikka miten terveyskeskus hehkuttaa keskittävänsä kroonisesti sairaiden hoidon yhdelle lääkärille.

Tauti kehittyy

Flunssa on äärettömän hankalan äkäinen. Sen verran sillä on voimia, että jo pienikin touhuilu saa hien virtaamaan ja kuumeen nousemaan. Toisaalta pelkkä löhöily ja sängyssä makoilu käy pian tylsäksi eikä selkäkään pidä siitä. Välillä sitä toivoo, että nostaisi nyt edes sen verran kuumetta, että saisi nukuttua. Nyt vaan pitää keskittyä aktiivisesti malttamaan ja jättää kaikki turhat touhuilut tekemättä.

Uutisia flunssan keskelle

Kyllä se kuumekin löytyi, kun vaihtoi kuumemittaria samoin flunssaan oleellisesti kuuluva räkä löysi tiensä päähäni. Poskiontelot ovat vielä pysyneet kohtalaisesti auki, mutta eiköhän tämäkin ole korjautuva asian tila. Hain jo valmiiksi nenää avaavan suihkeen, jos onnistuisin sen avulla välttämään poskionteloiden tulehtumisen.

Flunssassahan pitäisi levätä, mutta aina se ei ole mahdollista. Niinpä jouduin lähtemään aamulla viemään koiraa eläinlääkärille hampaan poiston jälkitarkastukseen. Reissu venyikin koiran iho-ongelmien vuoksi. Kun puolen päivän jälkeen pääsin palauttamaan koiraa hoitopaikkaansa olin paitsi aivan poikki myös yltä päältä hiessä. Kuumemittarikin kertoi karua tarinaansa levon tarpeellisuudesta.

No nyt on  tämän viikon osalta pakolliset menot hoidettu ja pääsen parantelemaan itseäni rauhassa loppuviikon. Tosiaan toivottavasti tauti helpottaa pian, koska estää reumalääkkeiden aloittamisen.

Mahtui päivään hyvääkin. Eilen selvittelin fysioterapiakuvioita ja julkiselta puolelta ne jäivät pahasti vaiheeseen. Vakuutusyhtiö ei tapansa mukaan osannut sanoa mitään, asia on lääkärin pöydällä. Tänään fysioterapian osastonhoitaja soitti ja kertoi selvittelyiden jälkeen päätyneensä siihen, että minut otetaan julkiselle puolelle jonoon. Kun saan vakuutusyhtiön päätöksen, siirryn tarvittaessa yksityiselle puolelle. Huojentavaa, että tämäkin asia otti askeleen eteenpäin.

Toinen positiivinen yllätys löytyi Kelan asiointipalvelusta. Kävin piruuttani katsomassa, onko sairauspäiväraha-anomukseeni tehty mitään lisämuutoksia. Yllätys oli melkoinen, kun asiasta olikin jo päätös. Sairauspäivärahaa maksetaan, kuten olen hakenutkin. Hieman toki iloa hälventää tieto, että sairauspäiväraha pitää maksaa takaisin, kunhan vakuutusyhtiö saa viimein päätöksiä tehtyä.

Flunssa tulee

Eilinen kaktus oli todellakin alkava flunssa. Kaktus kasvoi yön aikana niin reippaasti, että herätti kesken unien kurkkukipuun. Kipulääkettä naamariin ja lisää unta. Vahvimmat talosta löytyvät kipulääkkeet tarjosivat vielä 4 tuntia lisäunta. Aikaisesta aamuherätyksestä vastasi jälleen kurkku.

Aamulla suuntasin turvakoelabrojen kautta apteekkiin hakemaan kurkkutabletteja. Auton palautuksen jälkeen pääsin omaan sänkyyn potemaan. Päivän mittaan tauti alkoi päästä vauhtiin. Kuumeisesta olosta huolimatta kuumetta ei tauti ilmeisesti nosta. Kuitenkin flunssa alkaa vähitellen jyllätä täydellä voimalla ja pitää keskittyä lepäilemään ja välttelemään jälkitauteja.

Viimeiset tikit

Vihdoin koitti päivä, jolloin sain poistattaa jalasta tikit. Päätinkin olla hurja ja kävelin terveyskeskukseen. Olin kuitenkin pyytänyt kyydin kotiin, joten järjettömän urheilulliseksi en kuitenkaan ruvennut.

Haavat tuomittiin siisteiksi ja hyvin parantuneiksi. Niiden puolesta sain siis aloitusluvan reumalääkkeille. Valitettavasti jo hoitajalle pääsyä odotellessa kurkkuun alkoi kasvaa kaktus kuten flunssan edellä. Onneksi oli kyyti kotiin.

Samalla käynnillä sain hoidettua myös muita asioita. Nilkkamurtuman jatkoselvittelyt sain potkaistua alulle tai ainakin siirrettyä ongelmani jonkun muun murheeksi. Samalla sovittiin myös vuositarkastuksesta ensiviikolle. Ihana kun edes joku pitää huolta.

Vessa on ystävä

Viikonloppuna ennätin jo ihmetellä, miten vatsani ei suutu tästä antibioottikuurista lainkaan. Edellisen kerran, kun söin tätä lääkettä, suolistolla oli mielipide jo kolmantena päivänä.

Nyt kuuria oli takana jo viikon verran ennen kuin ripuli eilen aamulla alkoi. Vatsa tosin päätti sitten ottaa kerralla takaisin kaiken, mitä se oli joutunut kestämään ja valveilla oloajan pisin tauko vessakäyntien välillä taisi olla kolme varttia. Iltaa kohden suolisto alkoi myös kehittää kaasuja ja kramppailla. Välillä oli todella vaikea löytää hyvää asentoa ja ajatus sikiöasennossa nyyhkyttämisestä kävi mielessä useampaankin otteeseen.

Tietysti olin sopinut illaksi koiran trimmauksesta, joten jouduin vielä ajelemaan autolla useamman tunnin. Välillä oli pakko käydä puskassa, ettei tarvinnut tehdä housuun. Kotiin lähtiessä kasvattaja vielä huolehti, miten minä pystyn ajamaan takaisin mökille. Pystyinhän minä, kun ajelin rauhassa ja pidin tarvittaessa taukoja.

Kotimatkalla mietin muutamaan otteeseen, mitä yöstä mahtaa tulla, kun vatsassa korvensi ja alkoi olla jo etova olo. Ajatuskin iltalääkkeiden ottamisesta tuntui vastenmieliseltä, joten jätin ne suosiolla ottamatta ja kaivoin yöksi ämpärin sängyn viereen. Koska olo oli myös kuumeinen, päätin tyrkätä mittarin kainaloon, mutta mittarin mukaan en kuumeillut.

Yllättäen vatsaoireet tuntuivat helpottavan välittömästi, kun pääsin sänkyyn pötkölleni. Vaikka olin varautunut vaikeaan yöhön, sain nukuttua todella hyvin. En edes kipulääkkeitä arvannut ottaa illalla, joten hyvä yöuni yllätti.

Aamulla tiesin kyllä, että kipulääkkeet olivat ottamatta, mutta vessaan juostessa ei paljon tuntenut sääliä muita kipeitä paikkoja kohtaan. Vasta hampaiden harjauksen jälkeen ennätin miettimään, mihin kaikkialle sattuukaan. Loppupeleissä sekä selkä että pienet nivelet olivat yllättävän hyvässä kunnossa.

Aamupäivällä soitin terveyskeskukseen ja pyysin lupaa antibioottikuurin keskeyttämiseen vatsaoireiden vuoksi. Sain luvan ja tänään vatsa on ollut huomattavasti ystävällisempi. Ei se kunnossa vieläkään ole ja on se oireillut vähintäänkin kotitarpeiksi, mutta vessassa ravaamista on saanut huomattavasti vähentää.

Iltaa kohden puolestaan alkoivat selkä ja muut nivelet kipeytyä. Ilmiselvästi se tulehduskipulääke on tarpeeseen ja otan sen tänään varmuuden vuoksi, vaikka mahassa alkaakin tuntua ärsytystä. Toivottavasti ärsytys kuitenkin pysyisi poissa siihen saakka, kun biologinen lääkitys jälleen aloitetaan.