Poskiontelo-operaatio

Maaliskuun alussa operoitiin poskiontelot. Vaikka minua viime vuonna operoitiin kahdesti, silti poskionteloleikkaus pelotti huomattavasti enemmän kuin kumpikaan jalkaleikkaus. Kaikki kertoivat ennen leikkausta, että siinä ei nukuteta, vaan se tehdään puudutuksessa. Minäkin vähitellen aloin uskomaan siihen, että joudun tyytymään puudutteisiin ja pelkoon niiden tehottomuudesta. Anestesialääkäri kuitenkin ehdotti, että tehdään nukutuksessa, mikä kelpasi minulle erittäin hyvin.

 Leikkaus kaikkineen meni hyvin. Toipumiseen meni reilu viikko. Ensimmäiset päivät olin todella tukkoinen ja muutenkin olo oli vetämätön. Onneksi hoitohenkilökunta oli varoittanut tästä ja osasin odottaa. Parin viikon kuluttua leikkauksesta olo oli jo normaali paitsi että kystan aiheuttamat oireet loistivat poissaolollaan.

Nyt kun leikkauksesta on kulunut useampi kuukausi, niin täytyy todeta, että prosessiin lähteminen oli ehdottomasti yksi parhaita päätöksiäni. Sen jälkeen poskiontelot eivät ole oireilleet kertaakaan ja nuhankin yhteydessä lima on lähtenyt hyvin tehokkaasti kannuttelemalla. Ennen operaatiota arvoin, että onko tämä turha leikkaus, mutta näin jälkikäteen katsoen ehdottomasti kannatti.

Poskiontelot

Viime viikolla tuli yllättävä kirje ja aika poskiontelo-operaatioon. Odotin, että operaatio on joskus maalis-huhtikuun vaihteessa, mutta se tehdäänkin jo maaliskuun alussa. Tämä on hyvä tieto, koska se tarkoittaa, että reumalääkitystäkin päästään tehostamaan uskottua aiemmin.

Operaatiota edeltävä lääketauon pituuden selvittäminen oli puolestaan melko haastava projekti. Minulla on kokemusta jo polvioperaatiosta ja silloin tuo Trexan piti tauottaa kahta viikkoa ennen. Näin arvelin nytkin toimittavan, mutta halusin varmistaa asian, koska viimeksi leikkaavan yksikön ja reumalääkärin välillä oli erimielisyyttä asiasta.

Tällä erää sain kolmannen reumahoitajalta kolmannen ohjeen. Ei kuulemma tarvitse tauottaa. Esitin ääneen kysymyksen, että miksi polvioperaation aikaan reumalääkäri halusi viikon tauon ja leikkaava yksikkö kaksi viikkoa ja hän sanoo, ettei tauoteta lainkaan. Meni hoitaja vähän hiljaiseksi ja päätti varmistaa asian lääkäriltä. Lääkäri oli kuulemma miettinyt asiaa pari hetkeä ja sen jälkeen ohjeistanut, ettei operaatiota edeltävällä viikolla saa ottaa. Odotan mielenkiinnolla, millaiset ohjeet saan päiväkirurgian polilta.

Pettymyksestä eteenpäin

Syyskuun lopussa poskiontelosta löytyi kysta ja aloitinkin viikon korvalääkärin vastaanotolla. Erikoistuva lääkäri tutki päätäni monelta eri kantilta ja lopulta tähysti nenääni. Kaikkien tutkimusten jälkeen hän kävi kysymässä neuvoa kokeneemmalta kolleegalta, joka tulikin sitten tapaamaan minua.

Tämä ylilääkäri sitten kertoi suoraan mielipiteensä, jonka mukaan en ole koskaan sairastanut yhtään poskiontelotulehdusta eikä minun poskionteloissani ole mitään vikaa. Sen lisäksi antibiootit eivät edes auta poskiontelovaivoihin, joten niiden määrääminen on ollut aivan turhaa. Varmasti totta ainakin osittain, eikä minusta ole asiasta väittelemään erikoislääkärin kanssa.

Hän kuitenkin mielestäni hyppäsi kuitenkin melko kauas omalta alueeltaan ja otti erittäin vahvasti kantaa reumalääkitykseeni. Hänen mukaansa reumalääkäri ei tiedä korvataudeista juuri mitään, eikä hänkään reumataudeista, mutta silti hänellä tuntui olevan oikeus opastaa reumalääkäriä uusimpien reumalääkkeiden käytössä.

Jatkoin päivääni käymällä pyytämässä soittoaikaa reumahoitajalle. Keskussairaalan uuden puhelinjärjestelmän myötä on helpompaa käydä naamakkain pyytämässä asiaa sihteeriltä kuin yrittää tavoittaa ihmistä puhelimella. Melko pian hoitaja soittikin ja kuultuaan korvapolin terveiset epäili, ettei reumalääkäri tule antamaan lääkkeille aloituslupaa.

Olimme yhtä mieltä siitä, että minä olen hankalassa välissä. Lääkäri, joka voisi tehdä ongelmalle jotain, ei ole halukas tekemään mitään ja ilman hänen tekemisiään en pääse käsiksi reumalääkkeisiin. Sitten minä yritän luovia tässä välissä ja toimin rikkinäisenä puhelimena kahden asiantuntijan välissä. Eikö olisi kaikille parempi, jos nämä asiantuntijat keskustelisivat keskenään ja pääsisivät yhteisymmärrykseen, jonka kertoisivat potilaalle.

Onneksi totuus on tarua ihmeellisempään ja reumalääkärin soittaessa minulle hän kuunteli asiani ja totesi, että aloitetaan kuitenkin toinen tauotetuista lääkkeistä pienellä annoksella ja katsotaan toisen lääkkeen tilannetta katsotaan sitten tarkempien poskiontelotutkimusten jälkeen. Vihdoinkin pääsee kuitenkin tekemään jotain konkreettista tämän reuman eteen.

Hyvän päivän kruunasi illalla kelan sähköisestä asiointipalvelusta löytynyt tieto, että minun kuntoutushakemukseni on hyväksytty. Tosin lääkäri suositti sopeutumisvalmennusta ja minä toivoin reumakurssia ja kela päätti lähettää minut yksilölliseen kuntoutukseen. En kuitenkaan valita. Odotan mielenkiinnolla, millaisen kirjeen posti tässä lähipäivinä tuo. Selvinnee monet nyt päässä pyörivät kysymykset.

Lääkäreiden pakeilla

Viikonloppu meni sitten itsesäälissä rypiessä. Tänään aamulla jaksoin henkisesti paljon paremmin kuin muutamana edellisenä aamuna. Ei se olo silti liian hyvä ollut, mutta olin kuitenkin jollain tapaa tolpillani. En oikein osaa päättää, oliko tilanne kaikilta osin hyvä, koska tänään kävin kahdella lääkärillä.

Aamulla oli sairausloman jatkokäynti, jonka lopputuloksena lääkäri lupasi kirjoittaa jatkolausunnon ja toimittaa sen suoraan kelaan. Epäselväksi jäi, kuinka pitkän sairausloman hän minulle kirjoittaa, mutta eiköhän se selviä viimeistään kelan päätöksestä. Olin kuitenkin erittäin yllättynyt, ettei lääkäri kyseenalaistanut sairausloman tarvettani, vaikka olin varautunut selvittämään asioita pitkän kaavan mukaan. Tutki nivelet ja totesi asian tilan.

Iltapäivällä oli vuorossa selän piikitys ja reumalääkärin näkemyksen kuuntelu. Hänellä oli sinäänsä hyvät perustelut lääketauon jatkamiselle, eikä hänellä toisaalta ollut selkeitä keinoja lääkityksen nopeaan tehostamiseen. Päädyttiin yhteisymmärryksessä lopputulokseen, että toistaiseksi tehokkain hoitokeino on oireilevien nivelten kortisonipistokset. Niinpä varailin jo suosiolla useamman pistosajan ennen kuin poistuin polilta.

Ei vaan nyt onnistu

Eilisen aloitin käymällä röntgenkuvissa ja sen jälkeen olin ajatellut käyväni kuntosalilla, mutta unohdin ottaa sopivat vaatteet mukaan, joten tyydyin vesijuoksuun. Vesijuoksukaan ei onnistunut kovin hyvin, koska samassa altaassa oli bussilastillinen vesijumppaajia ja uimakouluryhmä. En siis viihtynyt altaassa kovin pitkään.

Päivän ohjelma jatkui paikallisella proteesipajalla, jossa kävin antamassa mitat uusiin tukipohjallisiin. Edelliset ovat palvelleet kaksi vuotta ja hyvät ovat olleetkin. Nämä vaan eivät ole ikuisia, joten uusiminen on välillä tarpeen. Toisaalta halusin tarkistaa nilkkamurtuman mahdolliset vaikutukset tukipohjallisen tarpeeseen.

Juuri, kun jalkamallit oli saatu otettua, soi puhelimeni ja terveyskeskuksen reumahoitaja soitti kertoakseen poskionteloröntgenkuvien näkymät. Sieltä löytyi kuulemma kysta, joka aiheuttaa nämä oireet. Hoito-ohjeeksi avaavia lääkkeitä ja lääkäri kirjoitti lähetteen korvalääkärille. Google kertoi sen jälkeen, että kyseessä on melko tavanomainen ja harmiton vaiva, jollainen löytyy todella monelta sattumalöydöksenä.

Sinällään ei mitään vakavaa, mutta reumalääkkeiden osalta asiaa piti jälleen kysyä reumalääkäriltä. En jaksanut eilen soittaa, koska jo kystalöydöksessä ja mahdollisessa uudessa operaatiossa oli sulattelemista. Soittelin siis tänään sairaalan sisätautipolille ja kysyin asiaa. Kolmas tavoittamani henkilö osasi tehdä asialle jotain, eli kysyä reumalääkäriltä ohjeita.

Reumalääkärin kanta oli juuri se pelätty: niin pitkään kun poskiontelossa on kysta, en saa aloittaa lääkityksiä. Käytännössä reumalääkitys on taas määrittelemättömän pitkällä tauolla eivätkä sairaalan tilastot lupaa asialle kovin nopeaa hoitumista. Ohjeeksi sain, että asioita pitää mahdollisuuksien mukaan kiirehtiä ja yrittää pitää hoitoviive mahdollisimman lyhyenä, mutta aika näyttää, miten asia lopulta hoituu.

Tänään olen sitten lähinnä vollottanut ja rypenyt itsesäälissä. Onneksi kaveri puoliksi pakotti lähtemään istumaan iltaa heille, joten en ihan tyystin voi jäädä neljän seinän sisälle asiaa murehtimaan. Osasin jo eilen aavistaa, ettei tämän tiedon saaminen tule olemaan helppoa, mutta en arvannut, että se olisi näin vaikeaa.

Palaute ja varmistelua

Eilen sain melko välittömän palautteen edellispäivän valinnoista. Iltaa kohti kortisonin vaikutukset pääsivät oikein vauhtiin ja kohtuullinen olo löytyi vain sikiöasennosta. Siinä tulikin sitten kärvisteltyä kipulääkkeiden kanssa lähes koko ilta.

Aamulla olo olikin sitten ihan eri maata SI-nivelet olivat paljon paremmat kuin koko kesänä. Liikkumisen vapaus on aina yhtä häkellyttävää, vaikka sitä tietyllä tapaa osaakin odottaa.

Uutta selkää ihmeteltiin fysioterapeutin kanssa ja samalla kokeiltiin saliliikkeitä tuolle jalalle. Yllättävän monta liikettä polvella onnistuikin ja kotiläksyksi tulikin niiden treenaamista kuten myös nilkan liikuttelua ja tasapainoharjoituksia. On ihana havaita, miten vähitellen pääsee tekemään enemmän tuolla jalalla ja yhä useammat asiat onnistuvat.

Otsikon varmistelua liittyy noihin poskionteloihin. En ole ollut täysin tyytyväinen tulehduksen paranemiseen ja pyysinkin varmuuden vuoksi aikaa kontrollille. Hoitajan suhtautuminen puhelimessa oli melkoisen nuiva, mutta ymmärsi kuitenkin tilanteeni lopulta ja sain ajan. Vaikka olo oli parantunut huomattavasti edellisestä kerrasta, poskiontelosta löytyi kuitenkin ultralla selkeä tulehdukseen sopiva kaiku.

Aika pitkän tovin lääkäri ja hoitaja asiasta puhuivat ja lopputuloksena lääkäri päätti ottaa poskionteloistani röntgenkuvat, joiden perusteella tehdään sitten hoitopäätökset. Kello oli kuitenkin niin paljon, etten päässyt kuviin tänään vaan lisätietoa asiaan saadaan vasta huomenna.

Tilannetta ei helpota mitenkään mahdollisuus googletella asioita. Olen löytänyt jo puolen kymmentä eri diagnoosia, jotka voisivat moisen aiheuttaa. Valitettavasti vain pieni osa niistä on harmittomia tai muuten helposti hoidettavia.

Ohjeilla liikkumassa

Kun fysioterapeutti käskee, pitäähän sitä totella. Niinpä aamiaisen jälkeen suuntasin uimahallille polkemaan ja vesijuoksemaan. Poljin vartin ja sain mukavasti hien pintaan. Suurin ongelma oli, että salille pitää kävellä monet kapeat portaat alas. Polkeminen tuntui melko hyvältä, vaikka kevyelläkin vastuksella jalan lihakset väsyivät.

Pyöräilyn jälkeen pulahdin saunan kautta uima-altaaseen. Ihan sitä määrättyä tuntia en altaassa viihtynyt, mutta reilun kolme varttia silti juoksin. Olen edelleen sitä mieltä, että laji on tylsä, mutta ehkä tässä vielä oppii nauttimaan ko lajista. 

Sitten oli pakko tulla pois altaasta, että ennätin syömään ennen terveyskeskuskäyntiä. Syömisen osalta olen erittäin ylpeä itsestäni. Aikataulullisesti olisin voinut hyvin juosta tunnin ja käydä sen jälkeen syömässä jossakin ihmisten ilmoilla ennen kuin menen terveydenhoitajalle. Olin kuitenkin fiksu ja tulin kotiin syömään. Kerrankin söin hyvin ja terveellisesti, hampurilaisaterian sijaan.

Terveyskeskuksessa terveydenhoitaja ultrasi poskiontelot ja löysi toisesta tulehduksen. Lääkärin kanssa sitten pohdittiin, mitä sille tulehdukselle tehdään seuraavaksi. Lopputuloksena oli melkoisen tymäkkä antibioottikuuri ja sitä myöten myös reumalääkityksen aloittamisen siirtyminen taas jonnekin tulevaisuuteen. 

Vuosikatsastus

Vuositarkastus suoritettu. En tiedä, onko tämä vain oman terveyskeskukseni tapa käyttää reumaatikot kerran vuodessa perussyynissä. Otetaan normaalia laajemmat verikokeet - lähinnä kolesteroli, sokerit ja kilpirauhanen - ja sitten terveydenhoitajan vastaanotolla painot ja paineet. Samalla tulee sitten käytyä mm. apuvälineiden tila ja uusimistarve jne. Varmaan jatkuisi sitten lääkärikäynnillä ja reseptien uusimisella, jos tarve olisi. Minulla ei ole moiseen tarvetta, kun olen reumapolin hoidossa.

Tänään kyselin lisäksi lupaa jatkaa flunssan potemista. No eipä lupaa suoraan hellinnytkään, kun poskionteloista löytyi taas tulehdus.´Tuli komento lääkärille, joka löysi myös keuhkoputkentulehduksen. Eipä jäänyt paljon vaihtoehtoja antibioottikuurille. Taas siirtyy reumalääkealoitus jonnekin antibioottikuurin jälkeiseen aikaan.

Varailin jo kuun loppuun lääkäriaikaa, että jatketaan sairauslomaa, tällä erää selän takia. Omalle lääkärilleni en tietenkään saanut aikaa, vaan joudun jollekin vieraalle. En edes muista, koska olisin hänelle saanut vastaanottoaikaa muuten kuin vahingossa tai pöydän alta. Välillä mietin, että olisikohan hyötyä vaihtaa lääkäri toiseen, kun tälle en kuitenkaan saa aikaa, vaikka miten terveyskeskus hehkuttaa keskittävänsä kroonisesti sairaiden hoidon yhdelle lääkärille.

Ristiriitaisin tunnelmin

Tänään oli kauan odotettu päivä ja hermoratatutkimus. Sinällään tutkimus ei ollut ollenkaan niin paha kuin pelkäsin, mutta menen paljon mieluummin viidesti magneettikuvaukseen kuin uudelleen tuohon tutkimukseen. Tutkimuksessa ei löytynyt viitteitä hermovaurioista, joten jalkojen oireet johtuvat jostain muusta. Nyt sitten odotellaan reumalääkärin näkemystä hoidon jatkosta.

Tutkimustulos on taas sellainen, että saan käydä muutaman päivän kamppailua itseni kanssa. Eihän se mukavaa olisi, jos jotain vakavaa ja mahdollisesti parantumatonta olisi löytynyt. Toisaalta taas tuli liitettyä yksi oire listaan selittämättömistä oireiluista.

Syy viikonloppuna vaivanneelle huonolle ololle löytyi jälleen poskionteloista. Tällä kertaa molemmissa vahva tulehdus, joka ilmeisesti yleiskunnon lisäksi vaikutti lämmönsääntelyyn. Yllättäen jo ensimmäinen antibioottitabletti auttoi ja illalla olo oli melkein hyvä. Toivotaan, että tämä jää viimeiseksi poskiontelotulehdukseksi, koska seuraavaa lääkäri uhkasi tutkia tarkemmin.