Sairaus on mieliala

Keskustelin tuossa päivänä muutamana puolitutun kanssa, joka oli sitä mieltä, että sairauden oireet häiritsevät juuri niin paljon kuin niiden antaa häiritä. Osin voin allekirjoittaa tuon näkemyksen. Yleensä en sitä itseeni sovella, mutta tänään päätin, että selkäni saisi olla jo terve ja päätin elää kuten se olisikin sitä.

Käytännössähän tämä tarkoitti mukavia loskalumitöitä ja melkoista määrää lumen siirtoa paikasta toiseen. Aura-autokin oli käynyt piristämässä päivää, joten tekeminen ei ihan ensiksi loppunut kesken. Kun olin lappanut lumet lähdin vielä lenkittämään koiran liukkaille kävelyteille kuin uhmatakseni selkää. Illalla viimeistelin kuvion vielä saunanlauteilla. Jos pääsen huomenna ongelmitta ylös sängystä, selkä todellakin on toipumaan päin.

Vuoden viimeisessä viestissä pitäisi tehdä jonkin näköistä yhteenvetoa kuluneesta vuodesta ja suunnata katsetta tulevaan. Katsotaan innostunko huomenna, tänään keskityn iloitsemaan tuosta selästä.

Hyvä päivä

Aamulla herätessä oloni oli huomattavasti parempi kuin eilen. Työpäivän jälkeen minua odotti erittäin positiivinen yllätys, autopaikan lumityöt oli tehty, vaikka muille mökeille meneviä teitä ei ollut aurattu. Kauhulla ajattelin kotimatkalla, miten pienellä lumilapiollani lapan autoon paikkaa tyhjäksi, että pääsen huomenna töihin.

Koska olo oli edelleen työpäivän jälkeen hyvä ja lumityötkin oli tehty eikä pakkanen paukkunut, päätin lähteä hölkkälenkille. Ajattelin hölkätä rauhallisesti, mutta en arvannut, että hölkästä kuitenkaan tulisi ihan niin hidas kuin siitä lopulta tuli. Vaikka tie oli aurattu, oli se alustana kuitenkin pehmeä ja raskas. Lisäksi hengitys ei kulkenut kuitenkaan täysin vapaasti, joten sekin osin hidasti. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, että sain lähdettyä hölkälle.

Hölkän jälkeen loppuillan oli todella rentoutunut ja raukea olo. Oikein odotan innolla jälleen yhtä hyvää yötä. Yöunieni laatu on parantunut oleellisesti biologisen lääkkeen aloituksen jälkeen. Vaikka toisinaan heräilenkin öisin, eivät heräilyt vie samalla tavalla energiaa kuin aiemmin.

Liikkeellä

Tänään olen sitten vaihteeksi liikkunut jopa turhan paljon. Aamupäivällä käytiin koiran kanssa lumisateessa tekemässä reilun tunnin kävelylenkki. Sykkeet pysyivät kohtuullisella tasolla, tosin hengitys jälleen hieman rajoitti tahtia. Tekee vaan hyvää kävellä rauhallisiakin lenkkejä välillä.

Iltapäivällä harrastin sitten taivaan mahdollistamaa höytyliikuntaa ja tein lumitöitä sen verran, että isäni sai tehtyä isot alueet lingolla. Tuntui todella hyvältä tehdä lihastyötäkin. Melko paljon vähemmällä selvisin kuin edellisellä kerralla, mutta tuli kuitenkin nautittua ulkoilmasta.

Illalla heitin sitten serkun bussille ja kävin samalla reissulla vesijuoksemassa. Uimista en edes harkinnut, koska raskasta liikuntaa oli kuitenkin tullut harrastettua koko viikonloppu. Juoksin puolituntia matalilla sykkeillä ja samalla seurasin uimaseuran treenejä. Vesijuoksun ehdottomia hyviä puolia on, että samalla voi seurata ympäristön tapahtumia.

Hyötyliikuntaa

Aamupäivällä olo oli melkoisen jäykkä. Eipä ole aikoihin ollut herääminen näin vaikeaa. Onneksi jäykkyys helpotti vähitellen ja iltapäivällä sain raahattua luuni uima-altaaseen. Uin puolisen tuntia ja tällä erää otin teemaksi intervallitreenit. 25 metriä on pitkä matka, kun sen yrittää uida täysillä. Selvästi rentous häviää, kun uintiin yrittää saada lisää vauhtia. Rennon letkeää matkavauhtia pystyy kyllä uimaan, mutta vauhdin lisääntyessä tekniikka hajoaa. Ei ole helppolaji vapaauinti.

Illalla tarjoutui sitten mahdollisuus hyötyliikuntaan. Tunnin verran tein lumitöitä ja kyllä siinä lämmin tuli. Sykemittarikin väitti kulutusta vähintään kohtalaiseksi. Kyllä oli mukava nauttia pikku pakkasesta ja tehdä samalla jotain hyödyllistä.

Joulun hyötyliikuntaa

Perinteisesti olemme tehneet isäni kanssa lumitöitä aattoaamuna. Tämäkään joulu ei tehnyt poikkeusta, vaikka lumesta ei täällä etelässä ollut vielä aatonaattona tietoa. Kolmisen varttia iltapäivällä kuitenkin lykittiin sohjoa pois pihatieltä. Raskaammaksi lumityöt olisi saanut, jos lumi olisi tarvinnut nostaa lumipenkan päälle.

Kävelylenkkejä on tullut heitettyä sekä aattona että tänään. Eilinen lenkki oli lähinnä sohjossa kahlaamista ja tänään liukastelua auratuilla ja jäätyneillä kävelyteillä. Kaiken kaikkiaan oman pään kestämisen kannalta on ollut hyödyllistä päästä pois joulutohinasta rääkkäämään kroppaa. Juoksulenkkikin kovasti houkuttaisi, mutta jostain syystä sykkeet ovat jo kävellessä niin korkealla, että juoksemisesta voi vain haaveilla.