Kiristystä kivun hoidosta

Reumalääketauko alkaa purra tosissaan. Samalla on pudotettu tuota masennuslääkettä, joka on toiminut myös kipukynnyslääkkeenä. Tämän kyllä huomaa olossa. Ensimmäisiä kertoja olen niin kipeä, että ulkopuolisetkin näkevät sen, tutuista puhumattakaan.

Sovittuja asioitahan ei peruta, joten kunnosta huolimatta menin mielenterveyshoitajan pakeille sovitulle käynnille. Hoitaja näki koko kurjuuden ja kuunneltuaan minua vastaanoton ajan, hän laittoi minut kovan paikan eteen ja ilmoitti, että kipua on nyt pakko hoitaa ja hän ei suostu katselemaan sitä, ettei asialle tehdä mitään. Minun vastusteluni ei mennyt läpi ja hyvä niin.

Hän antoi minulle kolme vaihtoehtoa kipulääkityksen tehostamisen suhteen. Joko hoidan asian itse vapaaehtoisesti, hän lähettää minut sairaalaan ja kipulääkitys hoidetaan kuntoon sitä kautta tai minut lähetetään hoitoon vastoin tahtoani. Yllättäen valitsin näistä ensimmäisen vaihtoehdon ja sovimme, että hän soittaa loppuviikosta tarkistaakseen, että olen tehnyt asialle jotain.

Eipä siinä ollut sitten vaihtoehtoa kuin ottaa asia puheeksi reumapolin kanssa. Ajatuskin pakkohoitoon joutumisesta näin pienestä asiasta tuntui aivan järjettömältä. Onneksi siis on kallonkutistaja joka osaa vedellä oikeista naruista.

"Syöttäkää sille kortisonia, jos se suostuu sitä syömään"

Viime yönä meni vati tyystin nurin tämän selkäkivun kanssa. Nukuin todella huonosti, eikä hyvää asentoa löytynyt millään. Sen lisäksi tuntui, ettei se vähäkään uni virkistänyt juuri lainkaan. Sängyssä olin kaikkiaan kahdeksisen tuntia, mutta unta kertyi siitä korkeintaan puolet.

Soitin sitten terveyskeskuksen päivystykseen ja ilmoitin, että en jaksa tämän selän kanssa. Kaikki kotikonstit on kokeiltu, mutta silti jaksaminen on aivan loppu. Hoitaja kyseli liudan kysymyksiä ja ymmärsi kyllä jaksamattomuuteni. Toki varmisti ne vakavan selkäkivun merkit ja sen jälkeen kysyi, pystynkö istumaan. Vastasin siihen totuuden mukaisesti - eli en kovin hyvin enkä kivutta. Hän sitten ilmoitti laittavansa minut tarkkailulääkärille ja tarkkailuun, että pääsen pitkälleni. Moinen vaihtoehto ei tullut edes mieleeni.

Lähdin sitten samantien päivystykseen ja sekä vastaanottovirkailija että tarkkailuhoitaja varmistivat että istuminen on kivuliasta. Pääsin siis pitkälleni silloin vielä tyhjään vuoteeseen. Käytävällä näin vielä tarkkailulääkäriä, joka oli omasta terveyskeskuksestani ja jonka vastaanotolla olen käynyt kerran ja menisin koska vaan toiste. 

Alkutietojen ottamisen jälkeen lääkäri kävi jututtamassa minua ja tarjosin hänelle syyksi reumaa ja hoitovaihtoehdoksi joko jotain tehokkaampaa kipulääkettä tai kortisonia. Lääkäri katsoi SI-nivelet ja määräsi minulle kuulemma heidän normaalin kipupiikityksen - tulehduskipulääkettä ja lihasrelaksanttia. Lisäksi hän konsultoi reumalääkäriä hoitoni suhteen.

Reumalääkäri oli sanonut otsikon lausahduksen tälle lääkärille, kun hän oli asiansa esittänyt. Tarjosi myös yliliikkuvuutta selkäkipuilun syyksi. Hankalana potilaana en tietenkään hyväksynyt ensimmäistä lääkettä vaan halusin toista. En vain halunnut sen ensimmäiseksi tarjotun kortisonivalmisteen haittavaikutuksia.

Kaiken kaikkiaan oli todella hyvä käynti tuolla päivystyksessä. Minut otettiin paljon vakavammin kuin minä itse kivut otin. Sen lisäksi koin saaneeni hyvää hoitoa. 

Se toinen lääkäri

Menin pistosajalle reumapolin toiselle lääkärille, koska en saanut aikaa omalleni. Vastaanotto alkoi tavanomaisesti. Lääkäri kyseli mitä pistellään ja minä totesin, että SI-nivelet ja sitten haluan jonkun näkemyksen akillesjänteestä, joka on oireillut jo pidempään. No tähän lääkäri vastasi "me reumalääkärit emme hoida yleensä akillesjänteitä, ne ovat ortopedien juttuja".

Tämän jälkeen alkoi kyselemään lääkityksestä ja kommentoi erittäin selkeästi, että minulla on tällä hetkellä väärä lääkitys ja ainakin antotapa on väärä. Infektiokierteet ovat vain kuvitelmaa ja minun pitäisi kokeilla ainakin Humira vielä. Ei ymmärtänyt ollenkaan, että en jaksa sitä jatkuvaa taistelua flunssien, lääkkeen tauottamisen ja reuman oireilun välillä. Sen lisäksi kuulemma minulta pitäisi nostaa perinteisten lääkkeiden annosta - muuten hyvä, mutta toinen on jo maksimissaan ja toista en siedä enempää.

No tutki kuitenkin sen akillesjänteen, mutta kyseenalaisti vahvasti tarpeen SI-nivelten piikeille. Pitäisi vaan jumpata selkää enemmän ja ylläpitää liikkuvuutta. Fysioterapeutin jumppaohjeetkit ovat huonot, koska eivät tarpeeksi pakota selkää liikkeelle. Selitä siinä sitten, että tässä on ne jumppaohjeet, jotka 4 fysioterapeuttia ovat todenneet hyviksi ja aika liuta on muitakin kokeiltu. Pisti kuitenkin ne piikit korostaen samalla, että pistää vain, että potilas olisi tyytyväinen. Saa nähdä mitä kirjoittaa tekstiin.

Lopulta pitkin hampain kirjoitti minulle kortisonikuurin. Tosin varmuuden vuoksi määräsi liian pienen pakkauksen, joten pääsen tällä viikolla vielä vinkumaan lisää tk:sta. Lääkelistaa lukiessaan totesi, että minulla on aivan liian voimakas kipulääkitys ja ainakin kipukynnyslääke on turha. Selitin siinä, että se kipukynnyslääke on masennuslääkkeeksi määrätty ja sen annokseen eivät koske kuin psykiatrian polin lääkärit. Ja koska minulla on ko lääke käytössä enkä suostu siitä luopumaan, minun pitäisi sitten pärjätä vain panadolilla sen lisäksi. Eli sekä tulehduskipulääke että miedot opiaatit ovat turhia, koska reumakivut eivät voi olla niin kovia, että niitä tarvitsisi. Hyvä kun ei syyttänyt lääkkeiden väärinkäyttäjäksi.

Tiedänpä taas, että en hänen vastaanotolleen mene. Jos omalle ei saa aikaa julkiselle puolelle, niin menen sitten yksityiselle. Noita epäilyitä oireista on saanut kuulla ihan tarpeeksi, joten en niitä enää halua.

Mielenterveystiellä

Vielä joulukuussa minulla oli erittäin vahva käsitys masennuslääkkeistä ja niiden sopimisesta minun tilanteeseeni. En nähnyt mitään järkevää syytä ottaa lääkitystä käyttöön ja suhtauduin moisen ehdottamiseenkin melko kielteisesti. Minun mielenterveysongelmani johtuvat huonossa tasapainossa olevasta reumasta ja ne hoidetaan tasapainottamalla reuman hoito.

Totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää ja päästyäni mielenterveystoimiston asiakkaaksi omahoitajani otti masennuslääkityksen puheeksi. Hänen osasi markkinoida lääkkeen minulle oikein ja painottaa sitä, että masennuslääkitys auttaa yleensä myös kipuun, koska kyseessä on samat välittäjäaineet. Muutaman viikon sulattelun jälkeen suostuin kokeilemaan.

Masennuslääkkeen aloitus oli tyrmistyttävä. Jo ensimmäisen annoksen jälkeen nukuin yön todella levollisesti ja heräsin aamulla virkeänä. Lääkkeen teho tuntui vain lisääntyvän käytön jatkuessa. Se todellakin on auttanut kipuun. Nyt olen voinut jättää lähes kaikki iltaiset kipulääkkeet ottamatta ja silti nukun paremmin kuin aikoihin.

En tiedä vaikuttaako parantunut yöuni näin paljon virkeyteen vai vaikuttaako masennuslääke muutenkin, mutta olen päivisin huomattavasti aikaansaavempi kuin aikoihin. Nukkumiseen menee vähemmän aikaa, mutta selvästi nukun paremmin ja aamulla herääminen on helpompaa, koska reumakivut ovat huomattavasti siedettävämpiä.

Mielenterveyteni hoito ei missään tilanteessa jää pelkästään lääkityksen varaan, vaan minulla on lisäksi tukena omahoitaja, jonka luona käyn säännöllisesti - alkuun viikottain. Ehdottomasti hän on isona tukena tässä tilanteessa.

Arkkitehtuurikävelyllä

Asuntoni sijaitsee eräässä arkkitehtoonisesti merkittävässä lähiössä ja kauniin lauantain kunniaksi kaupunginosayhdistys järjesti tilaisuuden, jossa ihailtiin taloja ja kuultiin niiden arkkitehtuurista. Kävelymatka ei ollut erityisen paha, mutta reilun kahden tunnin jalkojen päällä olemisen kyllä tunsi. Flunssa ei helpottanut asiaa millään tavalla, vaan hiki lensi.

Jalan kanssa huomasi selvästi, miten eri laiset ärsykkeet käyvät eri paikkoihin. Nilkka kipeytyi etenkin epätasaisesta tai kaltevasta alustasta. Polvi ei taas arvostanut äkkinäisiä liikkeitä kuten koiran nykimistä. Lopussa nilkka myös oireili reippaassa kävelyssä.

Reissun jälkeen illalla jalkaa särki ihan huolella. Tuntui kuin kaikki jalan lihakset olisivat kipuilleet yhtäaikaa. Kipuilu oli hyvin fibrotyyppistä, mutta rauhottui kuitenkin kipulääkkeellä. Selkeästi jalan lihakset ovat päässeet aivan liian helpolla.

Öitä laidasta toiseen

Lääkityksen tehostaminen auttoi tasan yhdeksi yöksi. Sen yön nukuinkin hyvin ja heräsin aamulla melko virkeänä vaikkakin kankeana. Päivä menikin sitten liikkuvuutta lisäävien harrasteiden parissa ja selkää lepuuttamalla. Illalla selkä olikin melko vetreä. Tosin vertymisen myötä tulivat myös kivut ja illalla jouduin ottamaan ylimääräistäkin kipulääkettä.

Kipulääkkeen jälkeen väsymys iski vauhdilla ja otinkin iltalääkkeet lähes samaa rytinää. En kuitenkaan mennyt saman tien nukkumaan vaan ajattelin lukea hetken, mikä osoittautui virheeksi. En sitten löytänyt hyvää asentoa ja yö menikin sitten pyöriessä. Joskus kolmen jälkeen otin lisää kipulääkettä ja viimeisen lihasrelaksantin. Niiden avulla sain nukuttua muutaman tunnin.

Päivä onkin mennyt hieman väsyneenä. En kuitenkaan ole kärsinyt samanlaisesta totaalisesta uupumuksesta kuin aiempien huonojen yöunien jälkeen tällä nykyisellä lääkityksellä. Tänään olen kuitenkin pystynyt jossain määrin säilyttämään toimintakyvyn.

Selkä vai rautakanki?

Sujuvasti sitä unohtaa, miten kelju tämä reuma voi olla halutessaan. Jo muutama yö on mennyt selän kanssa pyöriessä. Tänään aamulla totesin sitten selän olevan todella jäykkä ja löysin selästä kolme selkeästi jäykkää kohtaa, jotka yhdessä jäykistivät lähes koko rangan. Aamulla noustessa tuntui, etten saa selkää suoraksi.

Pitihän selän liikkuvuutta sitten kokeilla ihan virallisilla mittareilla. Seinää vasten seistessäni en saanut takaraivoa seinään eli selkä ei todellakaan suoristunut. Sen jälkeen päätin kokeilla eteentaivutuksen, jossa en yltänyt koskettamaan edes polviini. Taivutuksen kokeileminen oli ehkä virhe, koska ylös pääseminen oli kankeaa.

Hetken pohdin asiaa ja sitten soitin terveyskeskukseen, että mitä tehdään. Lopputulos oli, että kokeillaan alkuun tuon kipulääkkeen annoksen nostoa. Jos se ei auta, niin ensi viikolla pitää pohtia jotain muuta hoitoa. Polven ja nilkan tikkien poisto on edessä ensi viikolla ja toivottavasti sen jälkeen päästään taas aloittamaan noita tauotettuja lääkkeitä.

Väsymystä ilmassa

Nukuin viime yönä 12 tuntia niin, että heräsin kerran käymään vessassa. Herättyäni sain komentaa itseni hereille, muuten olisin voinut jatkaa nukkumista varmaan rajatta. Sain kuitenkin itseni liikkeelle. Koko päivä on kuitenkin mennyt kuin sumussa.

Selkeästi tämä nykyinen lääkitys väsyttää eikä kestä kovin montaa vähäunista yötä, että koko kroppa sekoaa ja palautumiseen menee paljon normaalia pidempään. Onneksi tämä lääke on vain väliaikainen ystävä. Ei käy kateeksi heitä, jotka joutuvat syömään vuosia, vaikka tottumistakin tapahtuu. Kivun lääke on kuitenkin vienyt, joten näin sairauslomalla se on virkansa täyttänyt hyvin.

Sain kuitenkin itseni uima-altaaseen ja juoksin noin vartin. Kokeilin uimistakin, mutta se ei oikein onnistunut, koska uintipotkut olivat tosi hankalat. Muutenkin nilkka tuntui ärtyvän melko helposti, joten tulin pois altaasta melko nopeasti. Tuli kuitenkin lähdettyä ja vesijuoksu tuntui aivan erilaiselta kuin viimeksi.

Positiivisen päivän päätös

Eilen vietin mukavan, mutta raskaan päivän työpaikalla. Oli mukava nähdä työkavereita ja todeta olevansa toivottu vieras, vaikka juhannuksena vauhdilla lähdinkin. Täytyy todeta, että on todella mukava työyhteisö. Matka jatkui esimiehen kodin kautta palauttamaan seutukunnalta lainattuja kyynärsauvoja. Nyt kaikki lainassa olevat apuvälineet ovat kotikunnastani.

Illalla pääsin nukkumaan melko hyvissä ajoin. Kuitenkin yöllä jouduin valvomaan yli kolme tuntia ja kuuntelemaan humalaisen mekastusta. Ihan koko aikaa henkilö ei mekastanut, mutta kuitenkin sen verran, että nukkumisesta ei tullut mitään. Sitten valvoin ja luin ihan suosiolla. Valvomisen jälkeen sain nukuttua vielä muutaman tunnin, mutta ne aamuyön parhaat tunnit jäivät tyystin nukkumatta.

Kun huonoihin yöuniin lisätään tuo väsyttävä lääkitys, olen ollut koko päivän todella väsynyt. Koko viikon olen yrittänyt löytää aikaa selvitellä tuota lääkitystä terveyskeskuksen kanssa ja tänään vihdoin sain soitettua. Soittaessani en arvannut, ettei asia ollutkaan ihan läpihuutojuttu vaan jo puhelimeen vastannut hoitaja totesi keskustelevansa asiasta reumahoitajan kanssa ja soittavansa kohta takaisin.

Eipä soittanut tämä hoitaja vaan reumahoitaja, joka kyseli tarkentavia tietoja ja omia kokemuksia ja kirjoitteli samalla lääkärille viestiä. Lupasi laittaa asian lääkärin listalle ja soittaa, kun on saanut ohjeet. Totesi soittavansa viimeistään maanantaina.

En kuitenkaan arvannut käydä päiväunille, koska minun tuurillani hoitaja tai lääkäri olisi soittanut juuri silloin. No eipä sieltä kukaan soittanutkaan. Neljän jälkeen on kuitenkin hieman myöhäistä käydä päiväunille, jos meinaa nukkua seuraavana yönä, joten päätin ottaa puolen tunnin päiväunet, mikä osoittautui virheeksi. Nukahdin juuri sen verran, että herätessä olo oli paitsi pökkyräinen myös päänsärkyinen. Piti ottaa suosiolla kipulääkettä, että selvisin seuraan syömään.

Tätä kirjoittaessani mietin, että kuinka pitkään pitää valvoa, ennen kuin uskallan käydä ihan yöunille. En kuitenkaan välittäisi herätä aamun pikkutunneilla pirteänä. Niinpä yritän pysyä hereillä edes muutaman hetken.

Lomamatka

Koska sairauslomalla on aikaa, päätin lähteä sukulaisten kanssa mökille. Valinta oli jossain määrin pakon sanelema, koska huoltojoukkoni lähtivät samaiselle mökille. Olisi voinut olla melkoisen ankea viikko yksin pienessä yksiössä.

Mikään ilo ei tietenkään ole täysin ilmaista ja joudun tästä riemusta maksamaan mm. kuuntelemalla tätini tarinoita omasta nilkkavammastaan. Sinällään on ihan mukavaa, että löytyy joku saman kokenut, mutta välttämättä en jaksaisi ihan jatkuvasti sitä sääliä, mitä tuntuu olevan tarjolla vähintään riittävästi. Onneksi mökissä on kaksi puolta ja pääsen tarvittaessa omaan rauhaani ihan omaan huoneeseen.

Uusi kipulääkitys on taannut ainakin hyvät yöunet. Tänään uskalsin ottaa ensimmäisen kerran iltapäivänapin, enkä ainakaan vielä ole sammunut. Lääke väsyttää selvästi, mutta toivottavasti elimistö tottuu edes hieman. Tosin pienen pöhnän siedän, kun tiedän saavani nukkua hyvin. Hyvillä yöunilla on niin merkittävä osuus jaksamisessa ylipäätään.

Aamupöhnä

Taistelin eilen itseni kanssa pitkään tuosta uudesta lääkkeestä ja päätin kuitenkin kokeilla. Kokeilu toi todella hyvät kahdeksan tunnin yöunet, mutta aamulla olo oli melko pitkään tokkurainen. Aamun tokkuran takia en uskaltanut ainakaan vielä suurentaa annosta. Huomenna pitää kuitenkin melko aikaisin lähteä liikkeelle, joten olisi suotavaa olla ainakin melko skarppina.

Vaikka lääkäri huimauksesta varoitteli, ei sitä ainakaan tänään esiintynyt. Sitä en tiedä, miten tilanne muuttuu, kun annosta kasvatetaan. Hillitöntä hinkua minulla ei vielä ole isoja annoksia kokeilla. Odotan mieluusti, että tuo jalka on paremmassa kunnossa. Aamun kokemuksen perusteella päätin, että otan nyt ainakin alkuun vain tuon yhden annoksen illalla ja soittelen tarvittaessa ensi viikolla terveyskeskukseen kysyäkseni uusia neuvoja.

Kipulääkitysmuutoksia

Tiedetään, että tulehduskipulääkkeet hidastavat luutumista. Kuitenkin tulehduskipulääkkeet ovat huomattavasti tehokkaampia reumaa kuin esimerkiksi Panadol. Tämän dilemman edessä soitin reumapolille ja siirsin ongelman ammattilaisten ratkaistavaksi.

Ammattilaiset ratkoivatkin ongelmaa. Hoitaja ei sanonut asiaan juuta eikä jaata, mutta laittoi soittopyynnön lääkärille. Lääkäri soitti ja ratkaisi ongelman aivan yllättävällä tavalla. Nimittäin sen sijaan, että olisi antanut luvan syödä tulehduskipulääkkeitä, kielsi niiden syömisen ja halusi aloittaa erään kroonisen kivun hoidossa käytetyn lääkkeen. Varoitteli vielä erikseen, että saattaa aiheuttaa heitehuimausta.

Hiukan hirvittää moisen lääkityksen aloitus. Heitehuimaus ei välttämättä ole mukava kaveri, etenkin kun toinen jalka on jo käyttökelvoton. Pohdinnan jälkeen päätin kuitenkin kokeilla, miten lääke vaikuttaa minuun. Oletettavasti reumaoireet kuitenkin pahenevat, kun biologinen lääke haihtuu elimistöstä.

Reumakin herää

Aamulla reuma teki taas pientä kiusaa. Kiusa ei ollut mitenkään erityisen haastavaa, mutta sängystä nouseminen tapahtui sangen kankeasti. Ajattelin myös hieman neuloa ennen ylösnousemista, mutta kädet olivat sen verran jäykät, ettei neulomisesta meinannut tulla mitään. Pitkään aikaan kädet eivät ole haitanneet neulomista. Toisaalta harvemmin olen neulonut ihan aamusta.

Illalla iltalääkkeitä ottaessani havaitsin, että en ole koko päivänä ottanut yhtään kipulääkettä. Ilmiselvästi tuon jalan kivut ovat häviämään päin. Yöksi kuitenkin varmuuden vuoksi otin kipulääkettä, jos se helpottaa nukkumista.

Ylipäätään kipulääkityksen suhteen pitäisi muistaa kysyä lääkärin näkemystä asiasta. Leikkauksen jälkeen varoittelivat, että kannattaa yrittää välttää tulehduskipulääkkeitä, koska se hidastaa luutumista. Toisaalta reumaan tulehduskipulääkkeet ovat huomattavasti tehokkaampia kuin vaihtoehdot. Pitäisi jonkun lääkärin kanssa päästä keskustelemaan, mikä on tässä tilanteessa paras vaihtoehto.

Rankka reissu

Eilinen sairaalassa seikkailu on tuntunut tänäänkin. Olkalihakset saivat hyvää harjoitusta keppikävelyssä ja ovat tänään kertoneet rasittuneensa. Sellaista tervettä lihaskipua, mutta melko ärsyttävää kuitenkin, kun tuntuu aina kun kepeillä liikkuu mihinkään suuntaan.

Muutenkin tänään olen ollut melko väsyksissä. Eilisen reippailun lisäksi selän takia huonosti nukuttu yö ei ainakaan virkistänyt tänään. Selkeästi alkaa selässä tuntumaan tämä jatkuva paikoillaan olo. Pitäisi keksiä selälle sopivaa liikuntaa, jota tuo jalkakaan ei estäisi.

Toistaiseksi kaikki keksimäni liikunta on torppautunut joko polven taivutusrajoituksiin tai vaateeseen pitää jalkaa alaspäin. Tänään tosin jumppailin hieman selkää muokatuilla jumppaliikkeillä, jos se helpottaisi ensi yötä. Ajattelin myös kokeilla vahvempaa kipulääkitystä ensi yöksi. Toivottavasti auttaa.

Apuvälineiden vastustaminen

Jossain kohti rikoin useamman kalliin ja painavan lautasen pudottamalla. Yksinkertaisesti eivät pysyneet kipeissä käsissä. Jo ensimmäisen lautasen rikkoonnuttua keksin ongelmaan ratkaisun - muovilautaset. Kuitenkin meni vielä kuukausia ja monia rikottuja lautasia ennen kuin annoin periksi ja ostin lautaset. Vetkuttelin sen takia, että koin lautasten hankkimisen olevan periksi antamista taudille. Olihan se sitä, piti muuttaa totuttuja tapoja, koska en vaan pystynyt totuttuun.

Toisen taistelun kävin fysioterapeutin suositellessa tukipohjallisia. Minulle on jo lapsesta saakka todettu, miten minulla on lattajalat. Olin siihen saakkakin pärjännyt ilman erikoispohjallisia, joten miksi jonkun reuman takia, tarvitsisin moisia. Päätin kuitenkin ottaa ne kokeiluun, koska sain ne yhteiskunnan laskuun. Nykyään en pysty ymmärtämään, miksi niiden hankkiminenkin oli näin vaikeaa.

Olen myös käynyt useampaan otteeseen taistelua samasta asiasta kipulääkkeiden kanssa. Toisinaan kyse on taistelusta ottaako lääke vai ei. Nykyään tätäkin taistelua tulee käytyä harvemmin. Toinen toistuva taisteluaihe on kipulääkityksen tehostaminen. Jostain syystä minun on todella vaikea pyytää lääkäriä vaihtamaan kipulääkettä. Monesti käytössä oleva kipulääke on auttanut edes jonkin verran, mutta uusi voisi auttaa enemmän. Koen kuitenkin valittavani turhasta.

Vielä on paljon apuvälineitä, joita en ole hankkinut, koska koen sen olevan taas periksi antamista. Tavaroiden nosteluun lattialta on saatavilla pihtejä. Pitkävartinen kenkälusikka auttaisi kankeina päivinä kenkien laitossa. Fysioterapeutti ehdotteli rannetukia ranneoireita helpottamaan. Lista tuntuu olevan loputon. Toisaalta kokemus biologisista lääkkeistä osoitti, että olen lähes oireeton, jos lääkitys on kohdallaan.

Polven paluu

Polvi oli eilen jossain mielenhäiriössä. Tänään se on ollut paljon tutumman oloinen. Aamulla se oli vahvasti turvoksissa ja jäykkä. Iltaa kohti turvotus hävisi ja polvi aloitti jälleen lukkoilun. Ei se ihan järjettömän kipeä ole ollut, mutta hankala kuitenkin. Tasaisin välein polvi tuntuu olevan epäjärjestyksessä. Kuitenkin päivä päivältä sen kanssa oppii elämään paremmin.

Olen nyt muutamana päivänä vähentänyt kipulääkkeitä ja yhden lääkkeen sivuvaikutuksena on ummetus. Minulle se ei varsinaisesti aiheuta ummetusta, mutta lopetuksen yhteydessä kärsin ripulista aina muutaman päivän. Ripuli tulee lähes aina yllätyksenä ja on aina yhtä rasittavaa.

Polviprojekti etenee

Aamulla polvi kertoi mielipiteensä eilisestä vesijumpasta. Aamulla tarvitsi ottaa keppi mukaan vessareissulle ja muutenkin polvi oli melkoisen hankala. Vertyi se siitä vähitellen, mutta eilinen jumppa ei kuitenkaan tehnyt polvelle hyvää. Toisaalta selkä kiitti.

Olipa jotain konkreettista näytettävää lääkärille. Lääkäri kuunteli asian ja tutki polven jälleen huolella. Tällä kertaa polvi oli ensimmäistä kertaa sen verran kivuton, että lääkäri pystyi tutkimaan sen hyvin. Polvesta löytyi useampikin nivelkierukkavammaan viittaava oire. Käynnin lopputuloksena oli lähete eteenpäin. Nyt sitten keskitytään odottelemaan seuraavaa lääkäriaikaa.

Lääkäri onnistui ilmeisesti hyvin polven kiusaamisessa, koska se oireili enemmän kuin muutamana viime päivänä. Jouduin ottamaan jopa kipulääkettä, mitä en ole joutunut tekemään tällä viikolla aiemmin vielä kertaakaan.

Työpäivän jälkeen ajelin apteekkiin hakemaan reumalääkärin määräämiä kipulääkkeitä. Kun kerran olin tuolla naapurikunnassa, kävin samalla reissulla myös uima-altaassa. Vesijuoksin jälkeen vartin verran ja sitten polvelle riitti. No vähän liikuntaa kuitenkin tähänkin päivää.

Ensimmäisen uuden tulehduskipulääkkeenkin ennätin ottamaan jo matkan päällä ja ainakaan vielä se ei ole aiheuttanut mitään ei toivottuja sivuoireita. Jään jännityksellä seuraamaan, mitä tuleman pitää. Lääke voi olla hyvä, vaikka suhtaudunkin siihen hyvin skeptisesti.

Periaatteessa en pidä ajatuksesta, että tulehduskipulääke ja vatsasuoja ovat samassa tabletissa. Aiemman kokemuksen mukaan vatsasuojaa on syytä syödä vähän pidempään kuin tulehduskipulääkettä. Lisäksi tuota lääkettä pitää syödä säännöllisesti kuurina, joten sen lopettaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin nopeampien tulehduskipulääkkeiden. Toisaalta tämähän on toivottavasti vain väliaikainen tilanne, koska tavoitteena on löytää toimiva biologinen lääke.

Seitsemäs matkapäivä

Eilen illalla ajattelin selän tykänneen kävelystä ja koska nukkumaan mennessä selkä tuntui hyvältä, päätin olla ottamatta yöksi kipulääkkeitä. Yön mittaan se osoittautui virheeksi. Heräsin yöllä useaan otteeseen ja muutaman kerran yllätin itseni istumasta sängyn laidalta. Niin paljoa en kuitenkaan herännyt, että olisin ymmärtänyt käydä hakemassa kipulääkettä. Aamulla heräsin paitsi väsyneenä myös todella kankeana.

Tämän päivän ohjelmana oli tutustuminen paikalliseen kaivostoiminnan harjoittajaan ja heidän laitokseensa. Istuminen aamutuimaan vierailukeskuksessa tuntui selän kannalta lähes mahdottomalta. Epätoivoissani otin tulehduskipulääkkeen, joka auttoikin oireiluun melko nopeasti. Toivottavasti vatsa kestää edes silloin tällöin otetut kipulääkkeet, koska tulehduskipulääkkeet selvästi auttavat paremmin. Pitäisi varmaan jaksaa taas etsiä uutta vatsaystävällisempää tulehduskipulääkettä.

Selän lisäksi tänään ovat kiusanneet säären etuosan lihakset. Se on kuitenin puhdasta lihaskipua ja johtunee eilisestä mäkikävelystä. Erittäin positiivista kipua, vaikka elämää jonkin verran haittaakin. Olen yrittänyt venytellä jalkoja, mutten tiedä, onko siitä ollut erityistä apua.

Iltaa piristi vielä soitto firmasta, joka ehkä tarjoaisi minulle työpaikan. Vaikka soittaja soitti, kertoakseen, ettei hänellä ole juuri mitään kerrottavaa, pidin soittoa erittäin positiivisena yhteydenottona.

Lääkepöllyssä

Eipä ole useampaan päivään tullut blogiin kirjoiteltua. Selkä on ollut sen verran kipeä ja hankala, että valtaosa energiastani on mennyt pelkästään koulupäivistä selviämiseen. Iltaisin olen lisäksi ollut melko kiireinen ja se yhdistettynä väsymykseen ei ole ainakaan lisännyt kirjoittamisintoa. Niinpä en sitten ole blogia päivitellyt. Ei sitä aina voi jaksaa.

Opinnoissa oli keskiviikkona ulkopuolinen luennoitsija ja halusin mennä kuuntelemaan hänen sanomisiaan. Niinpä hankkiuduin koululle, vaikka ehkä fiksumpi ratkaisu olisi ollut jäädä potemaan. Päivä meni kuitenkin kohtalaisesti riittävän kipulääkityksen, lihasrelaksanttien ja seisomisen turvin. Koulupäivä oli erityisesti henkisesti todella tärkeä, koska kämpillä ajan tappaminen oli todella tylsää ja huone rupesi jopa ahdistamaan.

Keskiviikkoiltana kävin puolestani katsomassa erästä koirapoikaa ihan uteliaisuudesta. Oli todella miellyttävää nähdä oman kurssin ulkopuolisia ihmisiä. Koirakin vakuutti minut. Toivottavasti tältä saralta on enemmän kerrottavaa loppuvuodesta. Aika näyttäköön.

Torstaina koulussa jatkettiin alkuviikolla aloitettua projektia. Minulla piti olla opintoihin liittyvä kehityskeskustelu puolilta päivin. Sovin keskiviikkona, että hankkiudun paikalle ainakin kehityskeskusteluun. Aamulla selkä tuntui melko hyvältä ja lähdinkin koululle jo aamusta. Koululle lähteminen oli virhe. Olin auttamattoman pihalla koko tehtävästä. Lisäksi jouduin istumaan väkisin turhan pitkiä aikoja. Päivästä tuli todella raskas ja kivulias.

Kun teki tehtäviä, joissa joutui oikeasti ajattelemaan, huomasin selvästi, miten lihasrelaksantit ja vahvemmat kipulääkkeet vaikuttavat. Kokoajan tuntui, kuin olisin ollut noin vartin jäljessä tapahtumista. Keskustelun seuraaminen oli poikkeuksellisen vaikeaa ja melko paljon henkistä energiaa kului pelkästään olemiseen. Kaiken huipensi se, että kehityskeskustelut siirrettiin jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Täysin turhaa kärsimystä koko päivä.

Perjantaina oli taas vuorossa ulkopuolinen luennoitsija, jota lähdin kuuntelemaan mielenkiinnolla. Hyvän luennon hän pitikin, mutta minua ärsytti melkoisesti numero, jonka koulutuksemme koordinaattori teki selästäni. En tykkää olla tuolla tavalla huomion keskipisteenä ainakaan kipujeni kanssa.

Muutenkin olen kokenut tuon koordinaattorin asenteen selkääni melko ikäväksi ja vähätteleväksi. Voi toki olla, että tulkitsen asiaa liikaa ja luen rivien välit väärin. Kuitenkin jo vastaus ilmoitukseeni sairauslomasta oli minusta aivan vääränlainen. Sisältö oli kutakuinkin sellainen, että minun olisi syytä olla paikalla eikä kipeä selkä oikein ole syy olla poissa.

Minä koen muutenkin huonoa omaatuntoa kaikista sairauspoissaoloista, enkä todellakaan tarvitse yhtään tilanteeni kyseenalaistamista. Ihan vapaaehtoisesti olen ravannut lääkärissä, syön lääkkeitä, jotka sekoittavat pään ja maksan tästä lystistä vähintään riittävästi. Tokihan selkäkipu on yksi niistä syistä, joita käytetään syynä vilpillisiin sairauslomiin. Silti toivoisi jotain kunnioitusta toisen oireita kohtaan.

Vatsan väänteitä

Jotta elämä ei menisi liian helpoksi, tänään vatsa suuttui kipulääkkeiden syömisestä. Koska biologiset lääkkeet ovat olleet tauolla, on tulehduskipulääkkeitä mennyt melko paljon, että olen pysynyt toimintakykyisenä. Näköjään vatsa ei kestä noitakaan tulehduskipulääkkeitä edes vatsasuojan kanssa. Tänään kuitenkin pistin biologisen lääkkeen ja kovasti toivon, että edes reumaoireet helpottavat.