Vessa on ystävä

Viikonloppuna ennätin jo ihmetellä, miten vatsani ei suutu tästä antibioottikuurista lainkaan. Edellisen kerran, kun söin tätä lääkettä, suolistolla oli mielipide jo kolmantena päivänä.

Nyt kuuria oli takana jo viikon verran ennen kuin ripuli eilen aamulla alkoi. Vatsa tosin päätti sitten ottaa kerralla takaisin kaiken, mitä se oli joutunut kestämään ja valveilla oloajan pisin tauko vessakäyntien välillä taisi olla kolme varttia. Iltaa kohden suolisto alkoi myös kehittää kaasuja ja kramppailla. Välillä oli todella vaikea löytää hyvää asentoa ja ajatus sikiöasennossa nyyhkyttämisestä kävi mielessä useampaankin otteeseen.

Tietysti olin sopinut illaksi koiran trimmauksesta, joten jouduin vielä ajelemaan autolla useamman tunnin. Välillä oli pakko käydä puskassa, ettei tarvinnut tehdä housuun. Kotiin lähtiessä kasvattaja vielä huolehti, miten minä pystyn ajamaan takaisin mökille. Pystyinhän minä, kun ajelin rauhassa ja pidin tarvittaessa taukoja.

Kotimatkalla mietin muutamaan otteeseen, mitä yöstä mahtaa tulla, kun vatsassa korvensi ja alkoi olla jo etova olo. Ajatuskin iltalääkkeiden ottamisesta tuntui vastenmieliseltä, joten jätin ne suosiolla ottamatta ja kaivoin yöksi ämpärin sängyn viereen. Koska olo oli myös kuumeinen, päätin tyrkätä mittarin kainaloon, mutta mittarin mukaan en kuumeillut.

Yllättäen vatsaoireet tuntuivat helpottavan välittömästi, kun pääsin sänkyyn pötkölleni. Vaikka olin varautunut vaikeaan yöhön, sain nukuttua todella hyvin. En edes kipulääkkeitä arvannut ottaa illalla, joten hyvä yöuni yllätti.

Aamulla tiesin kyllä, että kipulääkkeet olivat ottamatta, mutta vessaan juostessa ei paljon tuntenut sääliä muita kipeitä paikkoja kohtaan. Vasta hampaiden harjauksen jälkeen ennätin miettimään, mihin kaikkialle sattuukaan. Loppupeleissä sekä selkä että pienet nivelet olivat yllättävän hyvässä kunnossa.

Aamupäivällä soitin terveyskeskukseen ja pyysin lupaa antibioottikuurin keskeyttämiseen vatsaoireiden vuoksi. Sain luvan ja tänään vatsa on ollut huomattavasti ystävällisempi. Ei se kunnossa vieläkään ole ja on se oireillut vähintäänkin kotitarpeiksi, mutta vessassa ravaamista on saanut huomattavasti vähentää.

Iltaa kohden puolestaan alkoivat selkä ja muut nivelet kipeytyä. Ilmiselvästi se tulehduskipulääke on tarpeeseen ja otan sen tänään varmuuden vuoksi, vaikka mahassa alkaakin tuntua ärsytystä. Toivottavasti ärsytys kuitenkin pysyisi poissa siihen saakka, kun biologinen lääkitys jälleen aloitetaan.

Sairaanhoitoa

Kun jo aamusta aloittaa terveydenhoitoasioiden selvittelyn, saattaa saada jopa jotain aikaiseksi. Tällä menetelmällä ainakin minä onnistuin tänään saamaan uuden vatsasuojalääkkeen. Toivottavasti se sopii paremmin kuin edeltäjänsä. Tulehduskipulääkkeitä alkaa kuitenkin vähitellen kaivata, etenkin kun biologisen lääkkeen tauko pitenee.

Iltapäivällä jatkoin terveysteemalla ja kävin näyttämässä polvea ihan naamakkain lääkärille. Lääkäri tutki polven ja totesi, että nyt hän epäilee ennemmin kierukkavammaa kuin sivusiteen ongelmaa. No oli niin tai näin vielä pari viikkoa voidaan seurata paranemista. Eli edelleen otetaan jalan kanssa rauhallisesti ja varotaan telomasta lisää.

Biologisten lääkkeiden tauon ja polven yhteisvaikutus alkaa näyttää huonot puolensa. Selkä on tänään muutamaan otteeseen ilmoitellut olemassa olostaan ja olenkin yrittänyt liikkua mahdollisimman paljon. Kävin työpäivän jälkeen uimahallissa vesijuoksemassa. Tai oikeastaan yrittämässä juoksua. Polvi ei tykännyt vesihölkästä juuri lainkaan, joten juokseminen jäi melko lyhyeksi. Tuli kuitenkin vähän harjoitettua polven liikkuvuutta veden tukemana.

Vatsan väänteitä

Jotta elämä ei menisi liian helpoksi, tänään vatsa suuttui kipulääkkeiden syömisestä. Koska biologiset lääkkeet ovat olleet tauolla, on tulehduskipulääkkeitä mennyt melko paljon, että olen pysynyt toimintakykyisenä. Näköjään vatsa ei kestä noitakaan tulehduskipulääkkeitä edes vatsasuojan kanssa. Tänään kuitenkin pistin biologisen lääkkeen ja kovasti toivon, että edes reumaoireet helpottavat.

Palloilua

Yö meni muuten kohtalaisesti, mutta vietin vatsakipujen kanssa pöntöllä toista tuntia keskellä yötä. Selkeää syytä vatsakrampille en keksinyt, mutta tovin vessassa istuminen helpotti ja vaikeutti aamua melkoisesti.

Pääsin kuitenkin aamulla ylös sängystä ja kiireisen aamiaisen jälkeen lähdin kohti pallojumppaa. Vajaa tunti rääkättiin itseämme jumppapallon kanssa ja kyllä noinkin yksinkertaisilla välineillä saa hyvinkin hien pintaan. Odotan pelonsekaisin tuntein syvien vatsalihasten mielipidettä. Silti hauskaa oli.

Aamulla herätessä olo oli vähän tukkoinen, mutta päätin kuitenkin lähteä harrastamaan liikuntaa, koska tukkoisuus hävisi, kun pääsi liikkeelle. Jumpan jälkeen saunassa oli kuitenkin melko tukkoinen olo ja iltapäivällä alkoi poskionteloissa tuntua tulehdusoireita. Vielä ei ole kunnon tulehdusta päällä, mutta päätin varoiksi siirtää Trexanin ottamisen ainakin huomiselle.

Pakkasesta huolimatta

Aiempina vuosina talventulo ja pakkanen ovat olleet riittäviä syitä reuman suuttumiseen. Tällä kertaa reuma on ottanut ne yllättävän hyvin vastaan ja olo ei ole erityisesti muuttunut. Perjantaina pistetty nivelkin tuntuu vain parantuneen.

Toinen positiivinen havainto on vatsaoireiden vähentyminen. Ilmeisesti veikkaus lääkityksestä ainakin osasyyllisenä vatsaoireissa on ollut oikea. Pitkän puoliintumisajan takia lääkkeen lopettaminen ei ainakaan vielä tunnu olossa. Aika näyttää tuntuuko se koskaan, koska kyseinen lääke on kuitenkin käytössäni olevista se miedoin.

Hoitoa

Kauan odotettu reumapoliaika koitti tänään. Ensimmäistä kertaa sain kortisonipiikin reumalääkäriltä ja oikeastaan pyytämättä. Totesin vain, että sormeen sattuu ja se on jäykkä. Lääkäri ei kauaa uhrannut aikaa tutkimiseen ja päätti piikittää. Samaa rytinää kirjoitti reseptin biologisiin reumalääkkeisiin ja päätti tauottaa yhden pitkään käytössä olleen lääkkeen, jos se olisi vatsaoireiden taustalla.

Seuraava haaste oli löytää kyseinen lääke maanantaiksi. Kulutus on sen verran vähäistä, että harva apteekki pitää tuon hintaluokan lääkettä varastossa. Tilaamalla sen olisi saanut tiistaiksi kaikkiin apteekkeihin. Onneksi piikkejä kuitenkin löytyi kolmannesta apteekista ja pääsen aloittamaan lääkityksen maanantaina.

Olin ajatellut uintireissua reumapolin jälkeen, mutta koska sain piikin sivujuonteena kiellon kastella kättä muutamaan tuntiin, jäi uintireissu suunnitteluasteelle. Ehkä tänä viikonloppuna kuitenkin selviydyn uimahallillekin.

Hyviä uutisia

Eilen kela sitten teki päätöksensä biologisista lääkkeitä ja päätös oli myönteinen. Päätös ei vaan näkynyt vielä eilen, vaikka väittivät sen näkyvän välittömästi. No pääasia on, että päätös tuli ja sen sai ennen reumalääkärikäyntiä.

Myös tähystyksen yhteydessä otettujen koepalojen tulokset kuulin terveyskeskuslääkäriltä ja ihan normaalilta näytti. Vatsaoireet johtuvat siis ärtyvästä suolesta ja sen kanssa on vain opittava elämään. Vähän sekavin tuntein otin tiedon vastaan. Parempi näin kuitenkin.

Työtä ja väsymystä

Eilinen päivä meni melko pitkälti työpaikalla. Tuli tehtyä huomattavasti pidempi päivä kuin alun perin oli tarkoitus. Illalla painuin pehkuihin lähes välittömästi kotiin tulemisen jälkeen. Edellinen yö meni pitkästi vessassa vatsan kanssa, mikä ei ainakaan helpottanut jaksamista.

Viime yö menikin paremmin ja nukuinkin pitkälle aamupäivään. Kahdeksan jälkeen uni oli enemmänkin torkkumista, mutta nopeasti siinäkin meni aika. Koko päivän olo on ollut melkoisen väsynyt. Päätin kuitenkin lähteä etsimään puurokulhoa, koska aamupuuroni levisi taas mikroon. Kulhoa ei löytynyt kovin läheltä, joten etsintäreissu vei koko iltapäivän. Nyt olisinkin taas valmis nukkumaan.

Sängyn pohjalla

Tämä päivä on mennyt melko pitkälti sängyn pohjalla. Olo on ollut todella vetelä ja väsynyt. En olisi yhtään yllättynyt pienestä kuumeesta, mutta mittari näytti ihan normaaleita lukemia. Oloa ei missään nimessä helpottaneet kuukautiskivut, jotka ovat tehneet elämän melko haastavaksi. Paikalla olo on ollut ikävää, mutta liikkuminen vielä ikävämpää. Vatsakaan ei ole päästänyt liian helpolla.

Hankaluudet jatkuvat

Viime yön nukuin hieman paremmin kuin edellisen. Aamulla olo olikin sitten aivan eri kaliiberia. Selkä oli melko hyvässä kunnossa, mutta kaikki pienet nivelet oireilivat senkin edestä. Onneksi matka vessaan ei ollut yhtään pidempi. Suihkussakin jouduin keksimään uusia innovaatioita, että sain pesuaineet ulos pullosta. Pullon puristaminen sai näkemään tähtiä.

Yllättäen nivelet vertyivät kuitenkin melko nopeasti ja päivä on ollut melko siedettävä nivelten osalta. Vatsa on sitten korvannut olon hankaluuden ja olen juossut vessassa vähintäänkin riittävästi. Huomenna on tilaisuus, jossa on pakko pystyä olemaan vessan ulottumattomissa, joten kokeilen, mihin nuo lääkärin määräämät ripulilääkkeet pystyvät.

Mieltä lämmitti kuitenkin hurjasti kaverin tekemät villasukat. Sukkaprojekti otti aikansa ja minun erittäin liikkuvat elämäntapani eivät ole helpottaneet sukkien päätymistä minulle, mutta tänään sain ne jalkaani. Ihanan pehmeät ja lämpimät sukat, jotka lämmittävät sekä jalkoja että mieltä. Lähetän näin puolijulkiset kiitokset tekijälle.

Aika on suhteellinen käsite

Viikko sitten lääkäri veikkasi, että tähystysjono on muutaman viikon mittainen. No totuus on toisenlainen, pääsen tähystykseen kuuden viikon kuluttua lähetteestä. Aikaisemmin ei ollut vapaita aikoja, joten ajelen moiseen tutkimukseen Savosta.

Jotta keljutus olisi täydellinen, tiistaina sovimme reumalääkärin kanssa, että minä menen käymään hänen luonaan tähystyksen jälkeen ja silloin päätetään pohdinta biologisista reumalääkkeistä. Sen pohdinnan lopputuloksena pitäisi olla lopullinen päätös haetaanko kyseisille lääkkeille korvattavuutta. Nyt tämäkin käynti siirtyy todennäköisesti reilusti kauemmas.

Liikkumaan lähtöä suunnittelin, mutta näiden uutisten jälkeen ei enää mainittavasti huvita. Niinpä päätin antaa itselleni taas luvan olla liikkumatta ja haen ehkä jotain lohtusyömistäkin illaksi. Alkaa vaan väsyttää tämä jatkuva epävarmuus hoidon suhteen.

Positiivisia asioita

Jotta blogi ei menisi pelkäksi valittamiseksi, täytyy hehkuttaa, että tänään on ollut parempi päivä. Vatsa ei ole häirinnyt elämää hurjasti. On se vessassa käymistä vaatinut hieman tiheämpään, kuin optimaalista olisi, mutta ei se suoranaisesti ole juoksuttanut. Toisaalta ei se ole ollut kipeäkään. Kaikkien viimeaikaisten oireiden jälkeen sen on tuntunut jopa normaalilta.

Varsinaisesti liikkumaan en ole tänäänkään päässyt, mutta nautin kuitenkin kaverin ja kaverin koirien seurasta muutaman tunnin. Teki todella hyvää nauraa ja ajatella jotain ihan muuta. Todella paljon tuo koira piristää mieltä. Ei sen kanssa voi vaan vaipua synkkyyteen.

Toisenkin positiivisen asian olen tämän taudin kanssa huomannut. Nimittäin reuma on ollut melko rauhallinen jo jonkin tovin. Johtunee osin huonosta syömisestä ja ravintoaineiden imeytymättömyydestä. Syömiset ovat jääneet melko vähäisiksi pahimpina ripulipäivinä. Tutkitustihan paasto vähentää reuman aktiivisuutta.

Uusia hankaluuksia

Tänään olen sitten noudattanut lääkärin hoito-ohjeita ja syönyt ripulilääkettä. Lopputuloksena ripuli kyllä on helpottanut, mutta tilalle on tullut sekä vatsakivut että ilmavaivat. Pitänee seurailla pari päivää ja miettiä sitten. Ainakin nyt tuntuu, että mieluummin ripuloin kuin kärsin näistä kivuista.

Olen ollut koko viikon todella väsynyt ja olen sitä yhä. Koulupäivästä selviytyminen on jo riittävän haastavaa, joten energiaa ei ole kamalasti riittänyt liikkumiseen. Eikä olo ainakaan helpota huono omatunto liikkumattomuudesta ja selän mielipiteet moisesta. Selkä on ollut aamuisin hankalampi kuin aikoihin, minkä luulen johtuvan juuri vähäisestä liikkumisesta.

Vatsaa valittamassa

Tänään  oli kauan odotettu lääkäriaika. Pääsin pohtimaan lääkärin kanssa vatsan toimintaa ja jatkolinjoja sen hoitamisen kanssa. Sinällään lääkärireissusta jäi käteen vaan armoton keljutus: miksi minun piti matkustaa 150 km sivu lääkärille seitsemän minuutin ajan vuoksi. Puhelinaikaa en lääkärille saanut, koska lääkäri todennäköisesti haluaa tutkia. No ei koskenut pitkällä tikullakaan. Muutenkin asian olisi voinut hoitaa puhelimitse. No istuinpa 5 tuntia huvikseni linja-autossa.

Ainoa konkreettinen hyöty oli lupa ripulilääkkeiden käyttöön. Toivottavasti niiden avulla olo helpottuu edes hieman. Pidemmällä tähtäimellä edessä on suolen tähystys. Vein labraan ulostenäytteen ja otettiin verikokeita. Eli asiaa selvitellään, mutta kamalasti se ei tällä hetkellä mielialaa nosta.

Eilinen oli taas melkoisen rankka päivä: vessakäyntejä kertyi reilusti toistakymmentä. Tänään on päässyt vähemmällä ja ulostenäytteen antokin oli melko haastavaa. Kovasti toivon, että tämä on alku paremmasta.

Kootut selitykset

Tänään olisi ollut perinteinen tiistaisetti: joogaa ja venyttelyä. Olin kovasti lähdössä neljään saakka, mutta istuttuani tunnin pöntöllä päädyin toisenlaiseen ratkaisuun. Suunnittelin vielä lähteväni salille, mutten lopulta uskaltanut lähetä sinnekään. Ajatuskin rehkimisestä jalkaprässissä, kun vessahätä iskee, riitti hävittämään viimeisetkin motivaation rippeet. Eli tästäkin päivästä tuli lepopäivä, kiitos vatsalle.

Parempi päivä

Tänään olen taas päässyt lähemmäs omaa itseäni. En toki vessaa ole kovin kauas arvannut jättää. Kuitenkin eilinen nukkuminen teki hyvää. En toki tänäänkään ole jaksanut liikkua, mutta en toisaalta ole päätynyt päiväunillekaan. Huomenna saatan jopa kokeilla urheilua, jos olo on kutakuinkin tällainen.

Suunnitelmien muutos

Ajattelin illalla, että tänään aamulla lätisin salille ani varhain. No vatsa päätti yöllä olla erimieltä ja nuokuttuani pari tuntia pöntöllä päätin priorisoida kolme varttia pidemmät yöunet, joten siirsin suosiolla kellon soimaan normaaliin aikaan.

Aamulla vatsa jatkoi samaan malliin ja tämä päivä onkin taas menty vatsan ehdoilla. Kauas vessasta ei arvaa lähteä ja muutenkin olo on sangen epämiellyttävä. Alan olla melko kypsä tähän vatsan ehdoilla menemiseen. Ei kamalasti houkuta lähteä liikkumaankaan, kun pelkää, että ponnistuksesta tulee housuun.

Yllättävä suhtautuminen

Eilen illalla blogitekstin jälkeen päätin, että soitan terveyskeskukseen kysyäkseni hoitajan mielipidettä noista toistuvista ripuleista, jos vatsa käyttäytyy eilisen tavoin. Näin teinkin ja olin henkisesti valmistautunut kommenttiin, jossa todetaan ihmisen suoliston oikuttelevan toisinaan ja kehotetaan etsimään ruuat, jotka sitä ärsyttävät. Lähestymistapa olikin täysin erilainen. Vartin puhelun aikana käytiin oireistoa aika tarkasti läpi ja sain melko jyrkän komennon lääkärille.

Sinällään vatsa on tänään ollut helpompi, osin varmasti siitä syystä, että suoli on tyhjentynyt huolella. Tänään on jo maistunut ruokakin jonkin verran, mutta vatsan väänteitä on siitä huolimatta ollut ja vessassa on saanut ravata vähintään riittävästi. Kovasti toivon, että tämäkin kerta noudattaa edellisten kaavaa ja pahin on jo takana päin.

Liikunta ei ole paljon mieleen mahtunut, kun jatkuvasti yrittää pitää mielessä, missä on lähin vessa. Jotenkin jo ajatus rankasta liikunnasta tuntuu lähes ylitsepääsemättömältä, joten olen jättänyt ne ajatukset täysin taka-alalle. Huomenna ohjelmassa on muuta ajateltavaa ja sitten voikin sunnuntaiksi suunnitella jotain sähäkkää liikuntaa.

Juoksuttava vatsa

Eilinen jo vähän enteili tämän päivän uuvahdusta. Koko päivän olen ollut kuin sumussa ja keskittynyt vain pysymään hereillä. Tai oikeastaan olen keskittynyt hereillä pysymiseen sen ajan, mikä on jäänyt vatsan väänteiltä ja vessassa istumiselta. Vatsani on ollut tänään erittäin vilkas ja se on vienyt meikäläistä vessan suuntaan aivan liian usein.

En tiedä liittyykö tämä vatsa jotenkin reumaan vai onko liittymättä, mutta näin hankala se ei ole ollut aikoihin. En tiedä löytyykö siitä syy väsymykselle, mutta kaiken kaikkiaan se on todella ikävää. Aina silloin tällöin vatsa oireilee, mutta näin hankalia päiviä on todella harvoin. Oirejaksot ovat kuitenkin niin lyhyitä, ettei ohjeiden parin viikon aikavaade täyty, eli lääkärille ei ole tullut lähdettyä.