Matkauintia

Tänään oli kurssin ohjelmassa siirtyminen kartanomaisemista pääkaupunkiseudun sykkeeseen. Matkalla kävin pulahtamassa uima-altaassa ajatuksena uida matkaa. Uinkin melkein tunnin ja matkaa kertyi himppasen alle kaksi kilometriä. Hyvin huomasi, miten tylsää altaan sahaaminen on, ja ymmärrän täysin, että uimatreenini ovat yleensä enemmän vauhtitreenejä kuin matkatreenejä, vaikka näitä rauhallisia matkaakin pitäisi uida säännöllisesti.

Havaitsin myös uidessani, että vapaauinnista on salakavalasti tullut se helpoin ja miellyttävin tapa liikkua vedessä. Aikaisemmin se oli selvästi rinta. Nyt piti oikeasti keskittyä siihen, että pysyi rintauinnissa, eikä vaihtanut vapaalle ongelman tullessa. Selvästi se tapa, mitä käyttää paljon, on se mihin kroppa haluaa vääntäytyä. Nyt pitää ottaa kyllä rintatreenejäkin ohjelmistoon, koska muuten menee tuntuma siihen tyystin.

Rentoa uintia

Kävin tänään kaverilla ja samalla reissulla uimassa. Ajattelin uida tänään rauhallisen ja rennon puolituntisen rintaa. Totesin kuitenkin jo ensimmäisellä altaanmitallisella, että rintauinti ei ole tänään hyvä laji. Lonkassa tuntui ikävä kipu jokaisella potkulla, joten uituani 50 metriä päätin siirtyä vapaauinnin pariin.

Tällä kertaa vaparipotku onnistui hyvin ja uinkin puolituntia rennon letkeää vapaauintia. Yllättävän hyvin sai pidettyä sykkeet kurissa kun oikein aktiivisesti keskittyi rauhallisen uintiin. Vaikka tein volttikäännökset altaan päissä, sain hyvän ja rauhallisen treenin. Taas totesin, että vaparin tekniikka paranee vähitellen harjoittelemalla ja uimalla. Kesällä jaksoin hädin tuskin uida vaparia viisikymmentä metriä, nyt meni helposti ilman taukoja vajaa puolikilometriä. Toki lopussa huomasi, miten kroppa rupesi väsymään. Jaksoin kuitenkin uida puolituntia vapauintia ihan helposti.