Mielenterveystiellä

Vielä joulukuussa minulla oli erittäin vahva käsitys masennuslääkkeistä ja niiden sopimisesta minun tilanteeseeni. En nähnyt mitään järkevää syytä ottaa lääkitystä käyttöön ja suhtauduin moisen ehdottamiseenkin melko kielteisesti. Minun mielenterveysongelmani johtuvat huonossa tasapainossa olevasta reumasta ja ne hoidetaan tasapainottamalla reuman hoito.

Totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää ja päästyäni mielenterveystoimiston asiakkaaksi omahoitajani otti masennuslääkityksen puheeksi. Hänen osasi markkinoida lääkkeen minulle oikein ja painottaa sitä, että masennuslääkitys auttaa yleensä myös kipuun, koska kyseessä on samat välittäjäaineet. Muutaman viikon sulattelun jälkeen suostuin kokeilemaan.

Masennuslääkkeen aloitus oli tyrmistyttävä. Jo ensimmäisen annoksen jälkeen nukuin yön todella levollisesti ja heräsin aamulla virkeänä. Lääkkeen teho tuntui vain lisääntyvän käytön jatkuessa. Se todellakin on auttanut kipuun. Nyt olen voinut jättää lähes kaikki iltaiset kipulääkkeet ottamatta ja silti nukun paremmin kuin aikoihin.

En tiedä vaikuttaako parantunut yöuni näin paljon virkeyteen vai vaikuttaako masennuslääke muutenkin, mutta olen päivisin huomattavasti aikaansaavempi kuin aikoihin. Nukkumiseen menee vähemmän aikaa, mutta selvästi nukun paremmin ja aamulla herääminen on helpompaa, koska reumakivut ovat huomattavasti siedettävämpiä.

Mielenterveyteni hoito ei missään tilanteessa jää pelkästään lääkityksen varaan, vaan minulla on lisäksi tukena omahoitaja, jonka luona käyn säännöllisesti - alkuun viikottain. Ehdottomasti hän on isona tukena tässä tilanteessa.

Positiivisia tapahtumia

Aamulla heräsin virkeänä loistavien yöunien jälkeen. En muista, milloin olen nukkunut yön näin hyvin. Ensimmäisen kerran katsoin kelloa viiden aikaan ja nukuin sen jälkeen vielä pari tuntia. Liekö reumalääkkeen annosmuutoksella tekemistä asian kanssa vai oliko hyvät yöunet täysin sattumaa. Joka tapauksessa toivottavasti tällaisia öitä tulee lisää.

Aamulla nousin vaa'alle parin päivän tauon jälkeen. Vaaka näyttikin mukavia pyöreitä lukemia. Kaiken kaikkiaan vuoden alusta on painoa lähtenyt 12,5 kg. Muutos kaikkiaan on niin hidasta, ettei sitä säännöllisillä punnituksilla juuri huomaa. Sitten kun yllättäen paino ylittää jonkun mukavan tasaluvun, yllättyy siitä, miten paljon on oikeasti tapahtunut lähes huomaamatta. Tällainen painonpudotustapa todella motivoi, koska ruokavalion koossapitäminen ei ole erityisen vaikeaa eikä vaadi jatkuvia taisteluita mielitekojen kanssa.

Näiden hienojen tapahtumien ja kandin papereiden saamisen kunniaksi päätin lähteä naapurikaupunkiin uimaan. Juhlistamistapa se sekin on. Uin puolen tunnin rauhallisen pätkän. Uintilajina oli vapaauinti ja tosissaan sai taas keskittyä riittävän rauhalliseen uimatahtiin. Keskittyminen kannatti ja sain kuin sainkin uitua järkisykkeisen treenin. Vähitellen huomaan myös tekniikan hioutuvan paremmaksi, kun malttaa uida rauhakseen ja jaksaa jatkaa pidempiäkin pätkiä.

Illalla kävin sitten juoksukoulun mukaisella lenkillä ja hölkkäilin kaksi neljän minuutin juoksupätkää. Hiljaa edetään edelleen tällä saralla, mutta usko siihen, että rauhassa ja alhaisilla sykkeillä saan toivomani tuloksen, on vahva. Tänään sai jo lenkillä selvästi hölkätä eivätkä sykkeet nousseet taivaisiin. Tähän saakka nuo pätkät ovat olleet lähinnä laahustelua. Ehkä kroppakin vähitellen oppii suhtautumaan juoksuun rauhallisemmin.