Huumori - tuo elämän kantava voima

Ihmisillä on erilaisia selviytymiskeinoja. Minulle yksi suuri on mahdollisuus nauraa vastoinkäymisille. Etenkin musta huumori tuntuu kukkivan. Mielenterveyshoitajani sanoi, että hän on vakavasti huolissaan masennukseni pahenemisesta, jos en pysty nauramaan ongelmille, jotka ovat tulleet vastaan.

Näitä huumoriheittoja onneksi löytyy itseni lisäksi myös lähiympäristöstä. Eli jos itse ei pysty nauramaan, niin joku yleensä löytää oikeat sanat ja auttaa näkemään asian humoristisen puolen. On jo jonkun aikaa siitä, kun olimme kaverin kanssa lenkillä ja kompastuin omiin jalkoihini. Kun olin rähmälläni maassa, niin kaverin ensimmäinen kysymys oli, "mikä paikka nyt murtu".

Samaisen ihmisen kanssa oli joskus sovittu, että menen heille reumalääketiputuksen jälkeen ja soitan varoitussoiton, kun olen lähdössä sairaalalta. Tiputuksessa menikin tavallista pidempään, koska oli melkoisesti ongelmia. Soittelin sitten kaverille ja kaveri vastasi puhelimeen "Ai sä et kuollutkaan".

Hyvän muistutuksen asiasta sain, kun turvakoelabroissa maksa-arvot olivat koholla ja reumalääkäri ilmoitti, ettei tiputeta. Valitin aiheesta useammallekin kaverille, miten on väärin, ettei edes maksaa tuhota. Yksi kaveri laukaisi ärsytyksen toteamalla "Hölmö mies, saahan maksaa kaupastakin"

Taas uusi lääkäri

Sairaana sitä arvostaisi kovasti hoitokontakteja aina samaan hoitohenkilökuntaan. Valitettavasti tämä on asia, jota voidaan valitettavan usein julkisella puolella vain toivoa. Tämän päivän teemana oli elämäni kolmas psykiatrinen lääkäri. Kaksi edellistä, kun olivat talossa vain lyhyet pätkät, joten kolmatta sairauslomaa kirjoitti kolmas lääkäri. Ensimmäistä ennätin sentään näkemään kahdesti ja puhuin kerran puhelimessakin. Toisen vastaanotolla kävin kerran ja puhelimessa puhuin myös kerran. Toivottavasti hoitosuhde tähän kolmanteen on pidempi.

Käynnillä oli kolme tavoitetta: masennuslääkityksen vaihdon arviointi, psykoterapialähete ja kuntoutustuen jatko. Näistä vain viimeisessä päädyttiin tällä hetkellä toimenpiteisiin. Kuntoutustukea jatkettiin kevät, joten siltä osalta saan olla rauhassa. Minä en ole vieläkään kunnossa.

Masennuslääkityksen vaihdon kanssa tultiin lopputulokseen, että kokeillaan kyllä toinen lääke, mutta se hetki ei ole nyt. Reilu viikko sitten aloitettu biologinen lääke katsotaan nyt ensin, koska uusi masennuslääke on kuitenkin taas lääkitysmuutos, joka voi vaikuttaa esimerkiksi labrakokeisiin. Niinpä ajetaan ensin sisään biologinen lääke ja sen jälkeen kokeillaan uusi masennuslääke. Toivottavasti asiat sujuvat kuten on suunniteltua.

Kaiken kaikkiaan lääkärikäynti oli ihana. Olin vastaanotolla lähes puolitoista tuntia ja missään kohti ei tuntunut, että olisi ollut kiire. Sen lisäksi ennätettiin käydä läpi aika kasa asioita ja koin, että mielialan arviointiin käytettiin riittävästi aikaa. Siis sen lisäksi, että kuviossa huomioitiin myös perussairauteni, jonka aktiivisuus vaikuttaa suoraan mielialaan.

Kutinaa ja raapimista

Taisin havaita viikon puolessa välissä ensimmäisen punertavan laikun käsivarressa. Hyvin samantyyppisen kuin saan alkukesän ensimmäistä hyttysistä, mutta näissä ei ole pistä purureikää. Ne myös kutisevat melko samalla tavalla. Ihmettelin asiaa hieman, mutta lopulta unohdin sen.

Kunnes lauantaiaamuna hieroskelin toista olkavarttani ja huomasin, että kas näitä paukamiahan on lisää. Kyselin asiasta parilta kaverilta, jotka kuvan nähtyään ja kuvauksen kuultuaan konsultoivat puolestani tohtori Googlea. Tohtori Googlehan antaa aina kamalimman mahdollisen vaihtoehdon, joten tälläkin erää sellainen löytyi. 

Syylliseksi epäilin heti itsekin jompaakumpaa viime viikolla aloitettua lääkettä, koska muuten en ole allergisuuteen taipuvainen ja nämä selkeästi vaikuttavat allergisilta oireilta. Sillä sarallahan pahimpana on tarjolla Stevens-Johnson oireyhtymä (SJS), joka on henkeä uhkaava. Siitä tosin useammassa lähteessä mainitaan, että sen sairastamista harvoin tarvitsee epäillä, sen kyllä tietää, että hoitoon on hakeuduttava.

Huolella peloteltuna sitten soitin päivystykseen ja kysyin, miten toimitaan. Kuunneltuaan tilanteeni hoitaja antoi minun jäädä kotiin kahdella ehdolla. Ensiksikin näytille pitää tulla heti, jos eteen tulee mitään hengitysvaikeuksia tai kutina menee sietämättömäksi, eivätkä kotona olevat allergialääkkeet tehoa. Muuten saa odotella maanantaille.

Tätä kirjoittaessani valvon, koska mielikuvitus laukkaa ja sen takia nukkumisesta ei meinaa tulla mitään. Unet ovat taas vaihteeksi sen verran villejä, että on helpompi valvoa kuin herätä nähdäkseen, että ei ole raapinut kättään irti tai tukehdu nukkuessaan.