Hölkkää vedessä ja maalla

Eilen jouduin tutkimusten takia ajelemaan tuonne naapurikuntaan ja päätin samalla reissulla käydä uimahallissa. Unohdin sujuvasti uimalasit kotiin, joten tyydyin vesijuoksuun. Paria päivää aikaisemmin luin netistä, että vesijuoksu ilman juoksuvyötä olisi huomattavasti tehokkaampaa liikuntaa ja kehittäisi myös vartaloa tukevia lihaksia. Tietysti tätä piti kokeilla, etenkin kun altaassa oli tilaa vähän räpeltääkin. Täytyy myöntää, että yllätyin oikeasti tehokkuudesta ja siitä, miten hyvin selkä liikkui. Eikä treeni ollut ollenkaan niin tylsää kuin vyön kanssa. Tätä pitää saada ehdottomasti lisää.

Tälle päivälle olin sitten sijoittanut juoksuohjelmaan intervallilenkin. Aamulla oli kuitenkin taas todella jähmeä olo ja sykemittarikin asetti sykerajat todella alas. Lenkistä tuli sitten sellainen hidas hölköttely. Aikaa meni puolisen tuntia ja matkaa tuli taitettua arviolta alle kaksi kilometriä. Helpotti se vähän jähmeyttä, muttei mainittavasti. Kävi taas mielessä ylikunnon mahdollisuus, etenkin koko päivän olen tuntenut oloni tosi vetämättömäksi.

Pitää seurailla oloa ja tarvittaessa ottaa huomisesta lepopäivä. Suunnitelmissa on jalkatreeni salilla, mutta jos olo ei tästä piristy pidän huomenna vapaa päivän ja treenailen jalat myöhemmin. Kummasti tältäkin viikolta lepopäivät ovat jääneet hurjan vähiin - eilinen oli sellaiseksi suunniteltu, mutta uimahalli veti liikaa puoleensa. Loppuviikolle on suunnitteilla vielä yksi juoksulenkki ja jalkatreeni salilla - mutta oikeasti omaa oloa on kuunneltava ja tarvittaessa luovuttava jo suunnitelluista lenkeistä.

Käynnistymisvaikeuksia

Aamulla herääminen tuntui vievän aivan kohtuuttomasti aikaa. Kokonaisuudessaan olo oli tosi jäykkä ja kaikki tapahtui todella hitaasti. Vastaava olo oli kevättalvella lääkitysten rukkausten yhteydessä, tosin sillä erotuksella että tänään ei sattunut mihinkään. Ei vaan akka taipunut mihinkään suuntaan eivätkä aivotkaan oikein toimineet. Kaikki tapahtui kuin hidastetussa filmissä. Vähän vastaavaa oloa oli jo eilen ilmassa, mutta jähmeys karisi juoksulenkille.

Taatusti solusalpaaja-aamu ei ainakaan helpottanut käynnistymistä. Silloin nimittäin on maito pannassa, joten aamukahvikin jää juomatta. Totesinkin muutaman tunnin hereillä olon jälkeen, että lienee parempi ottaa pikku torkut ja kokeilla josko sen jälkeen käynnistyisi paremmin. Otin torkut ja toinen käynnistyminen oli huomattavasti parempi - tosin melko hidas sekin.

Päivän liikuntasuoritukseksi olin suunnitellut tunnin kävelylenkin, mutta päätin vaihtaa sen uintiin. Jaksoinkin sahata maauimalan allasta puolisen tuntia ja sitten riitti. Väkeä oli pirusti ja olo oli jotenkin tukkoinen, joten päätin lopettaa ennen lopullista hermojen menetystä.

Kävi mielessä, että voisiko tämä tämän aamuinen ja eilinen heräämisen vaikeus, olla kropan tapa sanoa, että se on väsynyt eikä jaksa. No huomenna on pieni pätkä hölkkää ja ajattelin käydä salilla, mutta lauantaina olen ajatellut pitää ihan totaalisen vapaapäivän liikunnasta, joten luulisi sen helpottavan. Lisäksi kävin tänään syömässä pitsan, vaikka kotonakin olisi ollut ruokaa. Ainakin mieltä se piristi, toivottavasti teki muutakin.

Muutenkin pitää ainakin loppuviikko pyrkiä pitämään huoli siitä, että syön riittävästi. Näillä liikuntamäärillä nimittäin kaloreita kuluukin aika reippaasti. Laskin sykemittarin antamat kulutukset sekä maanantaille että tiistaille ja sain molempina päivinä liikunnalla kulutettua reilun 1000 kcal ja samaan aikaan söin noin 2000 kcal, joten ihmekös, että kroppa rupeaa vähän laittamaan hanttiin. Pitää siis oikeasti kiinnittää huomiota siihen, että syö riittävästi (terveellistä) ruokaa, eikä sorru herkkuihin.