Positiivisia asioita

Eiliset pienet päätökset toivat kovasti lisää henkistä energiaa. Olen jo useamman hetken miettinyt, että asunto pitäisi siivota, mutta en ole jaksanut edes uhrata ajatusta asian toteuttamiselle. Tänään aamulla uhrasin asialle useamman ajatuksen ja tartuin tuumasta toimeen. Parin tunnin ahertamisen jälkeen kämppä on taas ainakin jonkin aikaa siistin oloinen. Fyysisesti jotos ei ollut mitenkään raskas, mutta henkisesti sen aloittaminen on ollut viimeajat ylivoimaista.

Posti toi tullessaan parikin kirjettä vakuutusyhtiöstä. Vakuutusyhtiö oli lopultakin päässyt ratkaisuun myös nilkkavamman osalta. Nilkkavamma todettiin työtapaturmaksi ja siitä aiheutuneet kulut ja ansionmenetykset korvattiin. Onhan tätä asiaa pyöriteltykin jo kolme ja puoli kuukautta. Positiivinen päätös sopikin päivän teemaan erinomaisesti.

Samalla innolla sain luuni liikkeelle ajoissa ja lähdin uimahallille hyvissä ajoin ja kävin pyöräilemässä puolisen tuntia ennen ohjattua vesijuoksua. Kunnon hiki ennen allasta teki todella hyvää. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisin varmaan myös soutanut hetken matkaa. Siinä polkiessa mietin, miten alan vähitellen löytää liikunnasta taas sitä iloa, joka on ollut hukassa ainakin tämän vuoden.

Vesijuoksun alussa sitten kerroin ohjaajalle, miten viimeksi polvi kipeytyi. Hän ottikin juoksutekniikkani erityissyyniin ja paljon korjattavaa löytyikin. En tiedä, miten paljon yhdellä kerralla saa muutosta aikaan, mutta tiedän ainakin, mitä pitää tarkkailla ja miltä oikea tekniikka tuntuu.

Virastoasioita ja vastoinkäymisiä

Kuten blogin lukijat tietävät olen ollut sairauslomalla juhannuksesta asti. Sama aika on vakuutusyhtiöllä mennyt selvitellessä kuviota. Tai siis eiväthän he ole varsinaisesti aktiivisesti asioita selvitelleet, mutta asia kuitenkin ollut heillä käsittelyssä. Tämä siitä huolimatta, että olen useampaan otteeseen tehnyt tiettäväksi, ettei minulla ole sairausloman ajalta muita tuloja kuin heidän maksamansa ansionmenetyskorvaus, siis korvaus, josta he eivät ole saaneet aikaan mitään päätöstä.

Eilen marssin sitten todistusten kanssa Kelaan kysymään, onko minun mahdollista saada siltä suunnalta jotain rahaa elämiseen. Kuulemma sairauspäivärahaa voidaan ehkä maksaa, jos saan vakuutusyhtiöltä todistuksen, että heidän käsittelynsä viivästyy. Tästä asiasta en saanut mitään tietoa vakuutusyhtiöstä, vaikka asia taatusti oli heidän tiedossaan tai ainakin asia oli aivan selvä ihmiselle, joka eilen illalla vakuutusyhtiöstä vastasi puhelimeen.

No joku asia ainakin eteni. Kävin myös tapaamassa työvoimaviranomaisia ja he uusivat työnhakuni. Sain myös muuten hyvää palvelua, vaikken varsinaisesti heidän ongelmansa olekaan, koska olen sairauslomalla. No on kuitenkin työnhakua taas jatkettu, kyllä tästä vielä terveiden kirjoihin päästää.

Tänään aamulla asian tiimoilta soitti myös asian käsittelijä. Oli pyytänyt joitakin uusia selvityksiä ja kyseli minulta tietoa tapaturman sattumisesta. Oli kuulemma laittamassa asiaa heidän lääkärilleen lähitulevaisuudessa. Kysyin, miksi asia menee vasta nyt lääkärille, en saanut vastausta. Kuulemma tapaturmaan liittyviä dokumentteja on tullut vielä tälläkin viikolla. No totta kai on, kun jalan hoitoa on jatkettu vakuutusyhtiön näkemystä odottamatta. Ainakaan minä en ymmärrä, miten kaksi kuukautta vamman jälkeen tehtävät hoidot vaikuttavat siihen, onko lähtötapahtuma korvattava.

No tältä osin asia etenee siis kahdella sektorilla. Täytyy todeta, että Kelan osalta uskon asian etenevän, mutta vakuutusyhtiöön en kamalasti luota. No Kelan tavoite aika asian käsittelylle on kolme viikkoa, joten toivottavasti ainakin sieltä tulee hieman rahaa joskus.

Jotta elämän kurjuus olisi lähes täydellistä, joku oli hajottanut autostani ikkunan viime yönä. Päivä menikin sitten tätä kuviota selvitellessä. Valitettavasti autoon ei löytynyt uutta lasia tästä maasta, joten auto on ikkunapuoli ainakin pari viikkoa. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei autolla voi kamalasti mennä ihmisten ilmoille, kun on niin helppo tunkeutua sisälle. Nyt olen siis paitsi rahaton myös autoton, eikä se auton korjauskaan ole ihan ilmaista.

Kun kipu näkyy

Yön uniseuranta kertoi, että olen nukkunut yöni todella levottomasti. Pisin pätkä, jonka olen ollut paikallani, taisi olla puolisen tuntia. Ilmeisesti selkä on vaatinut jatkuvaa liikettä, vaikken olekaan käynyt valveilla liikkumisen yhteydessä. Sekin hetki todennäköisesti koittaa piakkoin, koska selkä tuntuu vain kipeytyvän kipeytymistään. Kipu paikantuu selkeästi tuonne vasemman SI-nivelen seutuville.

Aamulla töissä kävellessäni parikin työkaveria kysyi, miksi näytän niin tuskaiselta. En ajatellut olevani niin kipeä, mutta ilmeisesti selän oireilu näkyi myös ulospäin. Polvikin on ollut tänään poikkeuksellisen ärhäkällä päällä, joten alan taas uskoa olevani kipeä. Jostain syystä olen viime viikkoina epäillyt kuvitelleeni kaikki oireet, koska olo on ollut melko hyvä, vaikka biologinen lääke on ollut pitkään tauolla.

Posti toi tänään myös positiivisia uutisia. Vakuutusyhtiö oli päättänyt, että polven vamma oli työtapaturma ja korvaa ainakin Savossa polvesta aiheutuneet kulut. Yli kaksi kuukautta asian päättämiseen meni, mutta nyt ainakin osa kustannuksista menee vakuutusyhtiölle. En vielä tiedä, mikä kaikki vakuutusyhtiön piikkiin menee.

Nenä kohti etelää

Kun selkä on kipeä, kannattaa ehdottomasti lähteä ajamaan useampaa sataa kilometriä. No tällä erää ei ollut vaihtoehtoja, joten rauhakseen ja riittävillä tauoilla ajelin. Pisin yhtäjaksoinen ajomatka taisi olla 100 kilometriä, joten tiheään sitä taukoja tuli pidettyä. Silti perillä sekä selkä että polvi olivat äkäisiä.

Perillä pääsin kokeilemaan porraskävelyä vähän reilummin, koska kaksikerroksisessa talossa vaan joutuu kiipeämään. Yllättäen normaaliin savolaiselämääni ei juuri portaita kuulu, joten tarkkaa käsitystä polven kunnosta ei tältä osin saa ihan arjessa. No nyt tuli tehtyä kokeita ja totesin, että ylöspäin kertaalleen portaat menevät melko hyvin vuoroaskelein, mutta alaspäin on syytä tulla porras kerrallaan. Toisella yrittämällä joutui rauhoittamaan kiipeämistäkin.

Pääsin samalla postin ääreen ja kirjoitinkin polven tapaturmasta selvityksiä vakuutusyhtiölle. Melkoisen epämääräisiä kysymyksiä minulta kysyttiin, mutta sain niihin kuitenkin vastattua. Minusta tuntuu, että olen täyttänyt nuo samat asiat ainakin viidessä paikassa. No toivotaan, että vähitellen vakuutusyhtiökin saa aikaan päätöksiä.