Kai se flunssa sitten tuli

Jälleen kerran aamulla olo oli hyvä, mutta päivän mittaan olo taas paheni. Koska aamulla olo oli hyvä, lähdin käymään lähikaupungissa ostamassa koiralle ruokaa ja itselleni vähän vaatteita. Takaisin tullessa alkoi olo taas heikkenemään ja jälleen kuumemittari hieman värähti.

Koira oli kuitenkin pakko lenkittää ja ajattelin lähteä käymään kokeilemassa lumikenkiä. Koskematon hanki ei kuitenkaan vielä kantanut, joten vaihdoin koiran lenkityksen tavalliseen kävelyyn. Kovin kauas ei menty ja hitaasti käveltiin, mutta silti lenkillä iski totaalinen voipumus. Lisäksi ylämäessä hengityskin tuntui paljon tavallista hankalammalta. Toivottavasti edessä ei ole flunssan lisäksi hengenahdistusepisodia.

Voitto lentsusta?

Viime yö meni hengityksen kanssa painiessa, mutta periksi antamisen eli ylös nousemisen jälkeen kaikki flunssan oireet tuntuivat hävinneen. Yritin aamulla soitella terveyskeskukseen, mutten saanut ketään kiinni. Kun olo vain parani päivän mittaan, päätin olla soittamatta. Nyt olo on jo niin hyvä, että luulen aloittavani lääkityksen taas huomenna. Katson kuitenkin, miten yö menee ennen lopullisia päätöksiä.

Illalla jaksoin ajella isompaan kaupunkiin jouluostoksille. Ostoksia en millään olisi jaksanut tehdä, mutta väkipakolla ostin viimeiset joululahjat ja nyt saa joulu tulla. Huomisillan voi käyttää pakkaamiseen ja auton takakontin sulattamiseen. Lauantaina pitäisi kuitenkin lähteä ajelemaan etelään.

Väsynyttä meininkiä

Eilinen meni sujuvasti nukkuessa. Töistä tultuani käytin pikaisesti koiran ja painuin hetkeksi pötköttelemään. Heräsin sitten joskus yöllä hengenahdistukseen ja riisuin vaatteeni. Lyhyen pystyssä olon jälkeen nukuin taas jokusen hetken. Yö menikin välillä nukkuessa ja välillä hengenahdistuksen takia pystyssä. Ei ollut aamulla mikään pirteä olo.

Päätin kuitenkin hankkiutua töihin ja töissä jouduin heti näytteenottotöihin, joten terveyskeskukseen soittaminen jäi aamupäivällä ja päivän mittaan olo ei tuntunut pahenevan, joten en soittanut iltapäivälläkään. Kotiin lähtiessä olo tuntui jopa hieman paremmalta, mutta illan tultua olo taas hankaloitui. Seurailen ensi yön ja katselen soitanko huomenna.

Hassu olo

Enpä kokenut uudestisyntymää viime yönä. Reuma on melko oireeton, mutta olen silti ollut todella väsynyt. Hengityskin on ollut ahtaalla ja päätin, että jos huomennakin olo on tämänkaltainen, soitan reumapolille varmuuden vuoksi.

Erilainen sunnuntai

Yöllä heräilin muutamaan otteeseen siihen, että hengittäminen tuntui hankalalta ja ikävältä. Kaivelin kaapista astmapiipunkin, mikä ehkä hieman helpotti oloa. Aamulla herätessäni vessaan käveleminen sai hengästymään ja matkalla aamiaiselle totesin kävelymatkan olevan mahdottoman pitkä. Ei siinä muuta kuin respasta selvittelemään, missä on päivystävä lääkäri ja nenä kohti päivystysjonoa.

Kuvio noudatteli aiemmin tutuksi tulleita linjoja. Ensin hoitajan haastattelu ja liuta verikokeita. Sitten lääkärin näkemys ja myöhemmin keuhkoröntgen. Tuloksetkin olivat lähes edellisten kaltaiset eikä selittävää syytä löytynyt. Hoito-ohjeetkin noudattelivat vanhaa linjaa: lepoa, astmalääkettä ja seurantaa. Reumalääkitykseen ei tällä erää koskettu. Herkästi kuulemma uudelleen näytille, jos ei helpota.

Illalla uskaltauduin lähtemään suosikkivenyttelyyni, vaikka hengitys olikin aika haastava. Haastava se oli venyttelyssäkin. Vaikkei venyttely varsinaisesti olekaan fyysistä, sai sekin hengästymään ja olon epämukavaksi. Voin todeta, että tällä hetkellä en tiedä olenko ärtyneempi tuosta vatsan oikuttelusta vai tästä hengityshässäkästä. Kumpaakaan en kaipaisi.

Jäykkä mutta kivuton

Kunnon yöunien jälkeen maailma näyttää aivan erilaiselta. Niin tänäkin aamuna yhdentoista tunnin unien jälkeen. Kun käy ajoissa nukkumaan, herää ihan luonnostaan ennen aurinkoa. Niinpä aloittelin päivän valokuvaamalla auringon nousua. Ennen kouluun lähtöä. Koko aamupäivän oli todella virrakas olo, eikä eilisestä päänsärystä näkynyt jälkeäkään.

Selkä oli kyllä aamusta jäykkä ja jatkoi jäykistelyä koko päivän. Tänään oli taas jooga- ja venyttelypäivä, joten jäykän selän joutui kohtaamaan monessa otteessa. Joogatessa myös päkiät ja ranteet sanoivat mielipiteensä, mutta kokonaisuudessaan tunnista jäi kuitenkin positiivinen fiilis ja kunnon hiki. Viimeistään venytellessä kävi selväksi, että etenkin rintarangan kiertoliikkeet olivat tänään pahasti hakusessa.

Joogan pitäisi olla rauhallisia hengityksen tahtiin tehtäviä liikesarjoja. Kuitenkin tänään selkäjumi aiheutti sen, että jos joogaliikkeet olisi tehnyt hengityksen tahtiin, rauhallisuus olisi ollut kaukana. Keuhkojen täyteen vetäminen ei vaihteeksi onnistunut, joten hengitys nopeutui herkästi. Hengityksen suhteen on vaan pidettävä peukkuja, ettei tilanne pahene.

Hellettä

Tämä kesä ei ole liikaa kiusannut helteillä, enkä suostu muutamasta lämpimästä päivästä valittamaan. Tänään olen ollut Suomen lämpimimmässä kolkassa ja vähänkin fyysisemmässä työssä on kyllä helteen huomannut, etenkin kun ilmassa on ukkosta. Edellisistä kesistä poiketen ainakaan nämä lyhyet helteet eivät ole vaikuttaneet selkään juuri mitenkään. Se onkin jo pitkään ollut hyvässä kunnossa ja on sitä edelleenkin.

Hengitys on ollut tänään taas hieman raskaan oloista. En tiedä johtuuko se lämpimästä ja painostavasta ilmasta vai eikö kroppa enää siedä korkeampaa solusalpaaja-annosta. Torstaina otin määrätyn annoksen kuukauden tauon jälkeen. Pitänee seurailla oloa taasen ja herkästi pudottaa se pienempään annokseen.
 

Loman aloitus

Eilinen päivä meni pitkälti auton ratissa. Koira kävi kaunistautumassa kasvattajalla ja sen jälkeen ajelin yötä myöten rannikolle loman viettoon. Selkä ei kamalasti arvostanut pitkää istumista, mutta kesti kuitenkin kohtalaisesti. Perillä olin kahden maissa illalla ja nukkumaan pääsin kolmen pintaan.

Aamulla kello soi seitsemältä kortisonipillereiden takia enkä sen jälkeen juuri nukkunut. Eli yöunet jäivät muutamaan hassuun tuntiin. Lyhyistä yöunista huolimatta liikkeelle pääseminen oli jälleen todella haasteellista. Sekä kädet että jalat olivat todella jäykät ja kipeät, hengityskin oli ahtaalla.

Päivän mittaan olo hieman helpottui, mutta kyllä koko päivän tiesi olevansa kipeä. Kävin uittamassa koiran ja merenpohjan kivet tuntuivat todella kipeältä jaloissa. Toisaalta nilkat tykkäsivät viileästä vedestä ja niiden turvotus laski vähitellen. Illalla nilkat tosin turposivat uudelleen eli kylmän meren apu oli vain hetkellinen.
 
Kortisoniannoksen nostin puolessa välissä viikkoa taas isoon annokseen, koska reuma tuntui jatkavan oireiluaan. Nivelten turvotuksia kortisoni on auttanut, muttei se oireita täysin ole poistanut. Nivelissä on edelleen kipuja ja jäykkyyttä.

Aiheettomuus

Tänään on ollut niin tavanomainen päivä, että blogitekstin kirjoittaminen tuntuu kovin vaikealta. Liikunnasta voisin kirjoittaa, kuinka kävin koiran kanssa tekemässä kävelylenkin ja vähän treenailtiinkin siinä sivussa. Kaiken kaikkiaan siis sangen tavanomainen lenkki.

Toinen blogin aiheeseen sopiva aihe olisi reuma. Voisin kirjoittaa tekstin, jossa valitan oireista, joita on viime aikoina riittänyt. Voisin esimerkiksi luetella kipeät nivelet tai kertoa, miten paljon ne häiritsevät päivittäistä elämää. Voisin kertoa, miten hengenahdistus alkaa ärsyttää tai miten haastavaa tämä on henkisesti.

Kaiken kaikkiaan tuntuu, ettei minulla ole blogille mitään uutta annettavaa. Toivon hartaasti, että tämä on vain väliaikaista ja runosuoni pulppuaa jälleen huomenna.

Pakkohölkkä

Minulla oli jalo ajatus käydä aamulenkillä, mutta aamulla liikkeelle pääseminen oli sen verran haastavaa, että päätin unohtaa lenkin. Selkä oli jälleen todella jäykkä ja kumartuminen sattui melkoisesti. Onneksi selkä kuitenkin vertyi melko nopeasti.

Hölkkäilin lenkin työpäivän jälkeen. Olin katsellut kartasta jo etukäteen, että ympäristön teistä saisi muutamankin mukavan lenkin. Vaikka juokseminen ei tänään tuntunut kovin hyvältä päädyin kuitenkin kokeilemaan yhtä lenkkiä. Löysinkin tiet melko vaivattomasti ja onnittelin itseäni onnistuneesta lenkistä puolisen kilometriä ennen mökkiä. Nuolaisin ennen kuin tipahti, metsäautotie päättyi kosteikkoon, joka läpi kyllä kulki viitoitus, mutta ainakin tähän aikaan vuodesta viittojen seuraaminen tarkoitti pahemmanlaatuista kenkien kastelua.

Kaiken kaikkiaan reilun viiden kilometrin lenkki ei ollut millään tavalla nautittava. Vettä tuli taivaasta koko lenkin ja hengitys tuntui raskaalta. Kropassa lenkki tuntui kevyehköltä, mutta hengityksestä päätellen olen tehnyt raskaan lenkin.

Seuraneiti

Tänään ajelin takaisin Savoon ja otin samalla reissulla koiran mukaani. Pitkään olenkin elellyt ilman sitä, mutta nyt se sai tulla toimittamaan seura- ja vahtikoiran virkaa mökille. Saan siitä kuitenkin lenkkiseuraa, joten ihan turhan panttina se ei täällä tule olemaan.


Lenkillä hengitys tuntui taas melkoisen ahtaalta. Kovasti toivon, ettei hengitys päätä alkaa hankalaksi vaan tämä olisi jotain ohimenevää. Reuma on ollut viime aikoina ihan riittävän hankala muutenkin, joten en kaipaisi lääkityksen vähentämistä.

Kokeilua

Tänään on ollut taas selän kanssa hyvin haastava päivä. Koko päivän lähes kaikki taivutukset ovat olleet lähes minimissään ja iltapäivällä alkoi henkeäkin ahdistaa siihen malliin, että olo oli sangen epämiellyttävä.

Olosta huolimatta päätin käydä kokeilemassa juoksuohjelman mukaista intervallilenkkiä. Poiketen aikaisemmista intervallilenkeistä ohjelmassa tehtiin reippaita pätkiä huomattavasti pidempään, kuin aikaisemmin olen tehnyt. Tokihan se laskee nopeutta, mutta kuitenkaan koko lenkkiä ei tarvitse mennä kovaa.

Hengitys tuntui tosi ahtaalta, mutta juoksin silti pari reipasta pätkää ja sinne väliin rauhallisen hölkän. Jälkeen päin tarkasteltuna kyseinen 2,5 kilometrin lenkki oli juoksuhistorian keskinopeudeltaan nopein lenkki, joten jotain kehitystä kunnossa on tapahtunut, vaikken hurjasti olekaan juossut talvikaudella.

Lenkin jälkeen olo ei ollut erityisen hyvä ja lähinnä ärsytti, kun ei saanut juoksemiseen sitä hyvää fiilistä, jonka olen lenkeiltä löytänyt. Reipas liikunta ei helpottanut selän oireita tai hengenahdistusta. Toipa kuvioon lisäksi kipuilevat päkiät.

Kohtuus ja keveys

Tänään on ollut kohtalaisen normaali olo, joten uskaltauduin illalla lenkille. Ajatuksena oli kävellä rauhallinen puolen tunnin lenkki jaksamisen ja olon mukaan. Rauhallisella kävelyllä eivät sykkeet juuri nouseet ja päädyin kävelemään aina vain reippaammin. Melko pian oltiin maksimikävelynopeudessa, jota on erittäin hankala pitää yllä pidempään. Niinpä päätin kokeilla pientä pätkää rauhallista hölkkää, jotta saan selville, miten toipuminen lentsusta etenee.

Havahduin vajaan tunnin kuluttua kotoa lähdöstä, että lyhyeksi ajateltu juoksupätkä jatkuu edelleen ja tuntuu hyvältä. Kotiin päästyäni tarkastelu kertoi, että hölkkäilin viitisen kilometriä. Lenkki ei ollut mitenkään erityisen hidas hölkkälenkiksi, vaan sellaista luonnollista hölkkävauhtiani.

Lenkin jälkeen henki pihisi jonkin aikaa. Ei varsinaisesti ahdistanut samalla tavalla kuin hengenahdistuskohtauksissa aikaisemmin. Kunhan vain vinkui ja jokin tuntui hieman värähtelevän hengitysteissä. Harkitsin astmapiippuun tarttumista, mutta vinkuminen helpotti iltapalan aikana, joten jäi avaavan lääkkeen vaikutus kokeilematta.

Lumihanki

Tänään piti hoidella asioita kaupungilla ja koska lunta tuli taivaan täydeltä päätin kävellä. Auton kaivaminen hangesta ei houkutellut ja tulipa samalla harrastettua liikuntaa. Tunnin lenkin myräkässä ja lumihangessa kävelin, eikä kertaakaan tuntunut hengityksen suhteen pahalta. Olisikohan sittenkin niin, että olo rupeaa helpottamaan. Kyllä parempi olo kelpaa, vaikka jälleen jäi ahdistuksen syy selvittämättä.

Tänään hemmottelin itseäni hakemalla kebabin kotiin. Syömisen jälkeen olo oli vähän pettynyt - kyllä sillä nälkä lähti ja se maistui ihan hyvältä, mutta se herkuttelun fiilis jäi puuttumaan. Mietinkin, että alkaako minun suhteeni ruokaan normalisoitumaan. Ainakaan en saa sitä hyvänolon tunnetta mitä pitkään olen ruuasta hakenut. On aika yllättävä tunne syödä vain ravinnon saamisen takia, eikä hakea ruuasta myös hyvää oloa ja mielen piristystä.

Kävelylenkki

Tänään on ollut kohtalaisen hyvä päivä hengityksen suhteen, joten päätin illalla lähteä kokeilemaan, miltä liikunta tuntuu. Tein kolmen vartin kävelylenkin, joka oli viimepäivien teemaan sopien erittäin rauhallinen. Vaikka pyrin tekemään rauhallisen lenkin ja kuuntelemaan hengitystä, niin olo oli välillä aika vaikea. Aikaisemmista lenkeistä poiketen myös sykkeet nousivat melko korkealle. Kotona seurailin palautumista vielä sykemittarista ja melko pitkään sykkeet pysyivät korkealla.

Voi hengitys

Tänään on taas hengitys ollut sen verran ahtaalla, että olen keskittynyt lepäämään. Aamupäivällä kävin lääkärillä toistamiseen ihmettelemässä asiaa ja lopputuloksena selvittelyitä jatketaan huomenissa.

Hengityksen ehdoilla

Tänään olen oikein urakalla kokeillut, kuinka paljon hengitykseni kestää rasitusta. Lopputulos oli, että reilusti vähemmän kuin normaalisti. Ensin kävin vesijuoksemassa ja juoksu meni lähinnä kävelyksi. Jo normaalin rauhallinen juoksutahti oli liian raskas ja sai hengästymään melko reippaasti.

Illalla lenkitin vielä koiran. Tällä erää otin äitini mukaan, mutta nopeus jäi vielä eilistäkin alhaisemmaksi. Jostain syystä tuota pakkasilmaa on kuitenkin helpompi hengittää kuin lämmintä ilmaa, joten sykkeet nousivat korkeammalle kuin uimahallilla. Sisälle tullessa huomasi, miten paljon normaalia enemmän aikaa kului palautumiseen. Puolisen tuntia meni ihan vain istuessa ja palautuessa.

Rauhallinen lenkki

Tänään oli pakko lenkittää koira oikein kunnolla. Se on ollut muutaman päivän lähes minimilenkeillä, koska minua ei ole huvittanut kamalasti liikkua hengenahdistusta vastaan. Nyt kävimme kävelemässä vajaan viiden kilometrin lenkin. Aikaa moiseen tuhlaantui melkein puolitoista tuntia. Lenkin vauhdin määritti hengitys ja pyrinkin liikkumaan kiusallisen ja epämiellyttävän rajalla. Aikaisemmin liikunta on helpottanut oireita, mutta tällä kertaa en moista huomannut.

Hengitellen

Tänään on olo ollut melko lailla eilisen lainen. Ilmeisesti mitään välittömästi hengen vaarallista ei labroissa ilmennyt, koska tänään ei kukaan soitellut perään. Tästä huojentuneena päätin käydä illalla kokeilemassa miltä uiminen tuntuu. Vuosi sitten ensimmäisen hengenahdistusepisodin aikana huomasin, että uinti ei saa niin pahasti hengästymään kuin muut liikunnat. Olen järkeilyt asian johtuvan uinnin hyvin hallitusta hengityksestä.

Kyllä sen altaassa huomasi, että aivan kaikki ei ole kunnossa. Sykkeet olivat huomattavasti normaalia korkeammalla ja heti kun rasitusta lisäsi, tuntui jopa pientä kipua keuhkoissa. Niinpä uin puolisen tuntia korostetun rauhallisesti. Vielä saunassa tuntui, että treeni olisi ollut huomattavasti todellisuutta raskaampi. Sinällään hengenahdistusoireeseen liikunta ei tuntunut vaikuttavan.

Lepoa

Tänään olen sitten viettänyt suunniteltua lepopäivää, tosin en ihan suunnitelmieni mukaan. Hengenahdistus valvotti käytännössä koko yön ja aamulla soittelin ensitöikseni lääkäriaikaa, jonka sainkin aamupäivälle. Pohdiskeltiin sitten tilannetta lääkärin kanssa. Lopputuloksena lähdin labran kautta kotiin lepäämään. Katsotaan selviääkö mitään. Jos ei selviä, niin toivotaan, että menee itsestään ohi, tai pitää peukaloida reumalääkityksiä.