Sunnuntaihölkkä

Näköjään tavaksi muodostuu, että selviän hölkkälenkille vain sunnuntaisin. Maanantaina edellisen sunnuntain lenkki oli liian lähellä, tiistaina lähdin messureissulle ja loppuviikosta en vain saanut aikaiseksi. Eilinen meni kauppa-asioilla. No tänään hölkkäsin kuitenkin.

Täytyy todeta, että olin todella yllättynyt, miten helppoa hölkkääminen oli, vaikka koko syksyn olen hölkkäillyt todella satunnaisesti. Tokihan juoksemattomuus näkyy vauhdissa, mutta olen silti erittäin positiivisesti yllättynyt, että jaksoin juosta koko lenkin ja lenkin jälkeen olisin voinut jatkaa vielä pidemmälle. Tulin kuitenkin kotiin.

Ennen suihkua päätin pulahtaa joessa. Voin kertoa, että marraskuinen jokivesi ei ole kovin lämmintä, mutta hyvältä se silti tuntui. Lämmin suihku ja sen jälkeen mönkiminen sohvan nurkkaan teekupin kanssa viimeisteli hyvä olon.

Illalla maltoin vielä tehdä pitkät venyttelyt ja nyt onkin hyvä painua untenmaille. Toivottavasti tuo juoksulenkki mahdollistaisi häiriöttömän unen ja heräisin aamulla pirteänä.

Huh, hulinata

Nämä laitosviikot ovat aina melkoisen raskaita ja tapahtumien täyteisiä. Niinpä tahtoo blogin päivitykseenkin jäädä turhan vähän aikaa, niin eilenkin. Olimme erään paikallisen firman vieraina. Ensin kuulimme esittelyitä firman tuotteista ja kiersimme kokoonpanohallissa. Virallisen osuuden jälkeen lähdimme firman edustussaunalle istumaan iltaa.

Iltaa tulikin istuttua, osa porukasta kosteammin osa kuivemmin. Tutustuttiin toisiimme ja nautittiin aitokiukaan mukavista löylyistä. Tuli pulahdettua pariinkin kertaan lokakuiseen järviveteen. Jostain syystä vesi tuntui viikko sitten huomattavasti kylmemmältä.

Tänään on sitten jatkettu taas ahkeraa ahertamista ja pitkä päivä onkin saatu tehdä, että huomenna saadaan viimein valmista ja päästään lähtemään kotia kohti. Illalla kävin vielä syömässä ystävän kanssa, joten liikunnat ovat taas jääneet turhan vähiin.

Kahvakuulaa kaatosateessa

Täällä maalla on joko hurjan vähän harrasteita tai sitten en vain ole onnistunut löytämään niitä. Viime viikolla kuitenkin bongasin kaupan seinältä ilmoituksen keskikesätreeneistä. Ohjelmassa oli kahvakuulailua puistossa ja zumbaa. Jälkimmäiset jätän kokeilematta, mutta kahvakuulailemaan yritän päästä. Tänään oli ensimmäinen kerta ja puolitoista tuntia paiskottiin rautaa puistossa.

Treeni tuntui todella hyvältä ja kun ohjaaja on vieressä sanomassa, mitä tehdään, tulee tehtyä paljon tehokkaammin. Koko puolitoista tuntia tuli painettua täysillä eikä todellakaan tullut kylmä, vaikka välillä taivaasta tuli vettä kuin saavista kaataen.

Treenin jälkeen ennen suihkua päätin pulahtaa jokeen ja sen jälkeen kuumassa suihkussa olo oli todella mahtava ja liikkunut. En olekaan hetkeen moista oloa liikunnasta löytänyt. Ensi viikolla yritän kyllä ehdottomasti päätyä samalle jumpalle.

Talviturkki

Tästä päivästä ajattelin tehdä löhöilypäivän. Olen kaivannut tällaista päivää jo viikkoja, joten vapaapäivä tuli enemmän kuin tarpeeseen. Aloitinkin päivän nukkumalla kellon ympäri ja heräsin pitkästä aikaa melkein pirteänä. Aamujäykkyys ei ollut ainakaan vähäisempää pitkien yöunien jälkeen, mutta siitäkin selvittiin, kun nautin aamuteestä ulkona.

Päätin jatkaa samalla linjalla ja painuin torkkumaan sänkyyn. Tällä erää kuitenkin tuntui, ettei pötköttely tuntunut enää kivalta ja päätin lähteä hölkkäämään viikon pitkän lenkin. Alku lenkillä tuntui askel suorastaan lentävän ja muutenkin juokseminen oli todella vaivatonta.

En mielestäni mennyt kovaa, mutta jostain syystä voimat tuntuivat loppuvan ihan tyystin reilun viiden kilometrin jälkeen. Sinällään missään vaiheessa en hengästynyt tai vastaavaa, mutta juokseminen vaati hetki hetkeltä enemmän fyysistä ja henkistä työtä. Piti oikein keskittyä, etten ruvennut kävelemään ja silti yllätin itseni muutamaan otteeseen kävelemästä. Niinpä päätin kävellä loppumatkan.

Lenkin jälkeen päätin ennen suihkua kokeilla, miten kylmää tuo jokivesi on. Ei sitä liian lämpimäksi voinut haukkua, mutta tuli siinä kuitenkin muutama veto uitua. Sinällään sangen mukavalta pulikointi tuntui ja ajattelinkin, että voisi yrittää käydä ainakin muutamana aamuna viikossa pulahtamassa ennen töihin menoa, niin paljon se virkisti.