Lumen kaksi puolta

Tänään olen tehnyt lumensyvyysmittauksia empiirisin menetelmin. Käytännössä kävimme työkaverin kanssa tekemässä kuukausittaisia mittauksia, mikä vaati pääsemistä mittauspaikoille, joissa ei muuten käydä. Täytyy todeta, että jyrkän mäen kiipeäminen nivusiin ulottuvassa hangessa ei ole erityisen nautittava kokemus. No ainakin tuli hiki ja pääsi hengästymäänkin.

Illalla jatkoin vielä urheilua kävelemällä reippaan lenkin. Täytyy todeta, että lumisen metsän hiljaisuus on hyvin lumoavaa ja rentouttavaa. Tuntui kuin olisi ollut aivan yksin ja sai olla rauhassa omissa ajatuksissaan. Talvinen metsä on todella lumoava. Lumi tuo maisemaan sen verran valoisuutta, ettei lenkillä juuri tarvitse lisävaloa, vaikka pimeään aikaan liikkuisikin.

Luminen päivä

Talvi yllätti jälleen. Tosin tällä erää syy oli lumen tulo ja lumihullu koira. Ihmettelin, kun ensimmäiset lumet eivät aiheuttaneet minkään asteista hepulointia. Selkeästi lunta tuli liian vähän. Tänään aamulla lunta oli tullut vähintäänkin reippaasti ja se oli riittävästi partakoiralle. Puolituntia hullua pukkilaukkaa ja lumessa möyrimistä sotki kätevästi koko aamun aikataulun.

Illalla työpäivän jälkeen pakkasin koiran autoon ja lähdimme ajelemaan lumisia teitä kohti kasvattajaa. Mukava ilta reissussa vietettiinkin. Kotiin tuomisina siisti koira ja rutkasti kuulumisia.