Nukahdus ja autoilua

Eilinen ilta menikin totaalisen uuvahduksen parissa. Ajattelin käydä hetkeksi pitkälleni työpäivän jälkeen ja heräsin puolilta öin. Eipä siinä sitten paljon lenkkeilty tai tehty muuta hyödyllistä. Käytin koiran ja riisuin päivävaatteet. Pitkistä päiväunista huolimatta unta riitti koko yöksi ja heräsin umpiunesta herätyskelloon seitsemän aikaan.

Pakkasin sitten tavarat ja lähdin ajamaan etelään. Reissu oli todella tuskainen ja sain 350 kilometrin matkaan kulumaan yli kuusi tuntia, koska taukoja piti pitää lähes jatkuvasti ja otin parit minitorkutkin, kun silmät tuntuivat painuvan väkisin umpeen. Lisäksi selkä ja kädet olivat kipeät ja vaativat omat taukonsa. Kolmen vartin ajamisen jälkeen tuntui, ettei saa selkää enää suoraksi millään.

Olen ennenkin huomannut, että selkä seuraa perifeerisiä niveliä jälkijunassa. Pahimmat oireet nivelissä ovat jo takanapäin ja nyt selkä alkaa muistutella olemassa olostaan. Joko tuo selkä on hidas reagoimaan tai perifeeristen nivelten kivut häiritsevät enemmän elämää. Joka tapauksessa ei ole ensimmäinen kerta, kun selkä pahenee nivelten jo toipuessa. Nyt vaan pidetään peukkuja, että selän kipuilun jälkeen tulee taas rauhallinen vaihe.

Reumainen päivä

Aamulla heräsin melkein yhtä aikaa auringon kanssa eli neljän aikaan. Selkä oli todella jäykkä ja hankalan oloinen. Yritin vessareissun jälkeen painua takaisin nukkumaan, mutta paikallaan olo tuntui pahalta ja kyljen kääntäminen vielä pahemmalta, joten päätin nousta ylös ja nauttia yön viileistä tunneista koiran kanssa. Kävelimme rauhallisesti puolisen toista tuntia ja sen jälkeen selkä alkoi olla jo hyvän tuntuinen. Valitettavasti kellokin kertoi, että tarjolla olisi ollut korkeintaan puolen tunnin unet.

Muutenkin tämä päivä on menty vahvasti reuman ehdoilla. Selkä ei oikeastaan antanut istua, joten olen pääsääntöisesti pysynyt liikkeessä. Tulipa toisaalta ihmeteltyä asioita ihan uusin silmin. Kun koko päivän käveleskeli ympäriinsä, niin illalla selkä oli melko hyvä. Tosin perifeeriset nivelet ovat sitten puolestaan olleet melko haastavat.

Tänään on ollut sellainen päivä, että olen erittäin iloinen tulevasta lomasta. Ei se tautia paranna, mutta pääsenpä käymään näyttäytymässä lääkärille ja toivottavasti saan ainakin jotain helpotusta oloon. Tai edes lähetteen eteen päin

Aamut

Reumaanhan kuuluu tyypillisesti, että aamulla olo on huono ja paranee päivän mittaan. Tämä selkeä sykli on ollut nähtävissä minunkin taudissani. Tosin sen jälkeen, kun lääkitykset on saatu suurin piirtein kohdalleen, aamuoireet ovat olleet melkoisen lieviä.

Tänä aamuna tauti päätti poiketa viime aikoina totutusta ja sängystä ylös nouseminen oli todella haastavaa. Selkä oli herätellyt jo muutamaan otteeseen yöllä ja oli aamullakin melkoisen kipeä. Sinällään pelkästään kipeällä selällä sängystä nouseminen vielä onnistuu (kontalleen lattialle ja siitä sitten käsillä tukien seisomaan), mutta selän lisäksi päättivät oireilla myös nilkat ja toinen lonkka, joten normaali reitti ei oikein luonnistunut.

Sänkyynkään ei auttanut jäädä makoilemaan, koska olin lupautunut lähtemään näyttelyyn tänäänkin. Tällä erää oli siis vain irvistettävä ja saatava luut liikkeelle. Koko aamu meni kovin köntyksenä ja monien vaiheiden jälkeen pääsin kuitenkin matkaan. Eipä tuo reilun tunnin ajomatka ainakaan parantanut tilannetta ja tuttavien seuraan päästyäni, ensimmäinen tervehdys oli "näytätpä kamalalta". No parin tunnin pyörimisen jälkeen aamujumituksesta ei ollut jälkeäkään. Huomisaamua odotellessa.