Aamukahvakuula

Tulevan pääsiäisen kunniaksi saimme kiirastorstaista etäpäivän. Käytännössähän etäpäivä tarkoittaa sitä, että päivän ohjelman voi suunnitella aivan erilaisilla ehdoilla kuin tavallisen arkipäivän ohjelman. Niinpä aloitin aamuni aamupalan jälkeen kahvakuulajumpalla. Sinällään jumppa oli hyvä, mutta siitä ei jäänyt ihan samalaista fiilistä kuin edellisestä kahvakuulailusta. Tässä jumpassa ei minusta käytetty kahvakuulan ominaisuuksia hurjasti hyödyksi ja saman treenin olisi voinut tehdä hyvin millä tahansa painolla.

Jumpan jälkeen pakkasin tavarat ja siirryin vanhemmilleni pääsiäisen viettoon. Pakatessani mietin sitä, miten olen joskus kokenut aamuliikunnan piristävän. Nyt oli sellainen olo, että jos ei olisi ollut pakko lähteä, olisin luultavasti kuluttanut päivän löhöilemällä sängyllä ja surffaamalla netissä.

Illalla kävin vielä tekemässä rauhallisen ja palauttavan kävelylenkin. Hiukan olisi houkuttanut juosta, mutta pidin kuitenkin järjen päässä ja tyydyin kävelemään. Oli mukava pitkästä aikaa kävellä koiran kanssa lapsuuden maisemissa ilman kiirettä ja suorituspaineita. Toivottavasti kevyt liikunta helpottaa jalkojen palautumista kahvakuulatunnista.

Laiskotus

Tänään on taas ollut sellainen päivä, että takamuksen nostaminen tietokoneen äärestä on ollut lähes ylitsepääsemättömän vaikeaa. Juoksuohjelmassa olisi ollut juoksupäivä ja salillekin olisi ollut syytä hankkiutua. Mutta kerta kaikkiaan ei huvittanut. Ei huvittanut edes sitä vähää, että kokisin syyllisyyttä liikkumatta jättämisestä. Teki mieli jättää blogikin päivittämättä, mutta sille laiskotukselle en antanut periksi.

Eli lepopäivä tästä tuli - ja jos yhtään vanhat merkit pitävät paikkansa, niin tulee huomisestakin. Nimittäin suunnitelmissa on viimeinen koulutehtävä, joka käytännössä tarkoittaa parin sadan kilometrin autossa istumista ja mukavia juttutuokioita tuttavien kanssa. Illalla, jos viitsi, käyn uimahallilla, katsotaan viitsinkö.