Reseptin haku osa 2

Tänään kävin sitten tekemässä uuden yrityksen lääkkeiden hakuun. Tällä erää sain lääkkeen ongelmitta, tosin jouduin jonottamaan melko pitkään, koska kaikki muutkin olivat päättäneet tulla juhannusaattona apteekkiin. No lopputulemana elämäni toinen kortisonikuuri on aloitettu ja lopusta ei ole tietoa. Toivon kovasti, että kortisoni auttaa akuuttiin vaiheeseen ja sen jälkeen siitä pääsee eroon ongelmitta.

Tänään illalla käden sai nyrkkiin lähes ilman kipua ja jäykkyyden tunnetta. En tiedä, onko kyse sattumasta vai vaikuttaako kortisoni jo ensimmäisen annoksen jälkeen, koska en ole ennen moista koetta tehnyt. Huomisaamu näyttää osan totuutta, koska aamut ovat olleet pahimpia, kuten reumassa yleensä onkin.

Päivän liikunnat ovat koostuneet erinäisistä kävelylenkeistä ja koiran kanssa touhuamisesta. Hengitys on ollut melko ahtaalla, mutta kun liikkuu riittävän hitaasti, ei se haittaa. Juoksulenkeistä en ole edes haaveillut, mutta toivon, että pian pääsen hölkkäilemäänkin, hirmu vähiin on muutenkin liikunta jäänyt.

Vastoinkäymisiä

Tänään olen yrittänyt vetää rajaa sille, mistä kaikesta voin reumaa syyttää. Tänään se oli välillisesti osallinen moneen mielipahaan. Lääkärin soittoaika aloitti epäonnistumisten kierteen. Ammattikunnalleen tyypillisesti lääkäri soitti minulle ilmoitetun ajan jälkeen. Eli siirsin turhaan muutaman tunnin ajan yhtä työtehtävää, joka lopulta aiheutti työpäivän venymisen loppupäästä.

Jos olisin saanut työni tehtyä ajoissa, en olisi joutunut soittamaan esimiehelleni loman alkamisen kunniaksi kotiin ja kyselemään neuvoa. Samalla jouduin ikävään välikäteen, jossa koin painostusta etenkin alaisten puolelta. Kun tämä ongelma oli jollain tapaa selvitetty pääsin lähtemään kohti keskustaa ja apteekkia, josta en saanut lääkärin määräämiä lääkkeitä, koska määräys oli eksynyt jonnekin matkalle.

Niinpä ajelen huomenna uudelleen tuonne kirkolle ja pahimmillaan jatkan siitä vielä päivystykseen hakemaan uutta reseptiä lääkkeelle, jonka annostusta en tiedä eikä lääkärillä ole mitään tietoja minun sairaushistoriastani. Jotenkin ei suuresti innosta.

Olin vielä tuon omalääkärini kanssa hieman eri mieltä taudin hoidosta. Minä olisin ollut tyytyväinen lähinnä reumapolilähetteeseen ja ehkä kortisonikuuriin. Lääkäri päätyi tällä erää vain kortisonikuuriin, jonka kesto on toistaiseksi. Toivottavasti tämä toistaiseksi ei ole kovin pitkään, koska en halua syödä kortisonia yhtään pidempään kuin on pakko. Voisin asettaa tässä itselleni aikarajan, että jos vielä elokuunlopussa syön kortisonia, soittelen ja pyydän lähetettä (jos nyt jostain joskus saan ne lääkkeet).

Apteekissa

Muutin tosiaan keväällä ja uudessa kotikunnassa lääkäri kirjoitti reumalääkkeet sähköisellä reseptillä. Tänään kävin ensimmäistä kertaa Savossa hakemassa lääkkeitä ja apteekissa meni aikaa kolmisen varttia, että osasivat käyttää reseptitietokantaa ja saivat minulle annettua tarvittavat lääkkeet. Vähän samaan ongelmaan törmäsin Helsingissä ensimmäisen e-reseptini kanssa.

Sanovat sähköistä reseptiä kätevämmäksi kuin perinteinen paperiresepti, mutta oman rajallisen kokemukseni mukaan, asia tuntuu olevan toisin päin. Toisaalta osa ongelmista on varmasti alkukankeutta, koska olen asioinut lähinnä paikkakunnilla, joissa sähköistä reseptiä ei ole käytössä. 

Hupaisan apteekkireissun jälkeen päädyin lähtemään intervallilenkille. Tänään juokseminen ei oikein kulkenut, joten lenkki jäi melkoiseksi torsoksi, mutta tuli kuitenkin käytyä. Pitäisi vähitellen löytää syitä, miksi lenkkeily on viime aikoina tuntunut jaloissa kovin raskaana. Yksi vaihtoehto olisi parin viikon lepotauko, jonka aikana jalat saisivat palautua kunnolla. Tosin en nytkään ole tehnyt mitään erityisen rankkoja lenkkejä.