Kahvakuulaa paiskomassa

Keskiviikkoaamuna heräsin sen verran varhain, että päätin lähteä kokeilemaan polven kestävyyttä kahvakuulatunnille. Kahvakuulailu on liikuntalajina todella tehokas ja kaiken lisäksi mukava. Pitkän tauon jälkeen päätin ottaa rauhallisesti ja otin tarjolle melko pieniä kuulia.

Hyvän treenin sain kuitenkin tehtyä, eikä polvi siitä suuttunut lainkaan. Ihan muutaman kerran etenkin tunnin loppupuolella tuntui polvessa pientä kipua, mutta ei mitään, mikä olisi saanut keskeyttämään tekemisen. Onpa mukava, että polvi alkaa vähitellen kestää myös kyykkäilyä. Kovasti loi uskoa siihen, että polvesta tulee vielä oireeton.

Iltapäivä jatkui lääkärin vastaanotolla. Teemana oli työkyvyn arviointi ja sairausloman jatkaminen. Sen lisäksi siirsin osan kuntoutuksen kotitehtävistä terveyskeskukselle. Lääkäri lähetti liutaan verikokeita ja lupaisi kirjoittaa mielenterveyspuolelle lähetteen. Lisäksi hän esitti aiheellisen huolensa, että ammattitaitoni ruostuu ja työn saantini vaikeutuu. En vain tällä hetkellä kykene koulutustani vastaavaan työhön, koska en pääni ei toimi normaalisti.

Meninkin labraan tänään allasjumpan jälkeen. Pitkästä aikaa näytteenotto oli todella vaikeaa ja useampikin hoitaja kävi pistelemässä ennen kuin verinäytteet saatiin otettua. Seuraavaksi saankin keskittyä odottamaan tuloksia. Samalla erää otettiin reumalääkityksen turvakokeet, joten ihan lähitulevaisuudessa ei tarvitse mennä uudelleen verikokeisiin.

Eilinen kahvakuulatunti tuntui lihaksissa jo aamulla ja jäykkyys vain paheni päivän mittaan. On todella mukava, että pitkästä aikaa sain tehtyä hyvän lihastreenin ja etenkin jalat ja selkä tuli tehtyä kunnolla. Jossain kohti päivällä tuntui, etten yksinkertaisesti jaksa seisoa, koska lihakset ovat niin voimattomat. Kunhan lihakset tästä rauhoittuvat, lähden ehdottomasti uudestaan tunnille.

Sen verran raskas treeni eilinen kuitenkin oli, että tänään en jaksanut allasjumpan lisäksi edes ajatella liikkumista. Onneksi osasin olla itselleni armollinen ja olen tänään pääasiassa levännyt, että jaksan lähteä huomenna taas liikkeelle.

Opiskelijan juhannus

Väittävät, että keskikesän juhlaa pitäisi jollain tapaa juhlia. Minä päätin tällä erää olla juhlimatta ja sen sijaan hyötykäyttää rauhalliset hetket työmaalla ja viettää juhannukset kirjoittamalla lopputyötäni. Minä vain tarvitsen kirjoittamiseen rauhan.

Sen verran kuitenkin nautin keskikesästä, että en pitänyt aamulla erityistä kiirettä töihin hankkiutumisen kanssa, vaan hyvällä omalla tunnolla kävin eilen aamulenkillä. Pitkästä aikaa hölkkäsin muutaman askeleen ja lenkki tuntui todella hyvältä, vaikka en ottanut polvitukeakaan mukaan. Alkaisikohan tuo polvikin viimein parantua?

Lenkin jälkeen heiluttelin hieman kahvakuulaakin. Päätin tehdä 10 etuheilautusta ja ne teinkin. Olisin varmasti jaksanut enemmänkin, mutta päätin tällä erää ottaa asiat rauhallisesti ja mieluummin tehdä liian vähän kuin liikaa.

Päivä menikin työpaikalla kirjallisissa touhuissa. Yllättävän paljon sain aikaan, vaikka työteho oli melko alhainen. Siitä huolimatta tekstiä syntyi huomattavasti enemmän kuin aikoihin. Kuviosta jäi ehdottomasti positiivinen fiilis, vaikka vapaata en pitänytkään.

Työpäivää lyhensi lupaus käyttää työkaverin koiraa lenkillä. Alunperin ajattelin käydä vain lyhyen ja nopean lenkin, mutta jalat veivätkin pidemmälle ja kävin tarkastamassa yhden suositellun lammen pohjukan. Tuli siis käveltyä lähes tunti ja vielä kohtalaisen reippaasti.

Lenkin jälkeen unta ei kauheasti tarvinnut houkutella. Tein ruuan ja nukahdin lähes välittömästi. Yön nukuinkin melko hyvin. Heräsin tosin pikkutunneilla savun hajuun. Tiesin, että vieressä poltettiin juhannuskokkoa, joten en havainnosta kamalasti yllättynyt.

Aamulla heräsin pirteänä ensimmäistä kertaa tällä viikolla. Tänään en edes yrittänyt lähteä lenkille, joten olin työpaikalla jo kohtalaisen aikaisin ja tänään olen myös ollut melko aktiivinen kirjoittaja ja työ onkin edennyt melkoisesti. Tämän kirjoituksen jälkeen kirjoitan vielä yhden rupeaman ennen kuin lähden kotiin tekemään jälleen ruokaa.

Aamulla havahduin tosiasiaan, että en ole ottanut kipulääkettä moneen päivään ja silti aamulla olen herännyt virkeänä ja olo on ollut muutenkin hyvä. Hermo-oireet jalkapöydistä ovat hävinneet täysin ja ainoa oireileva paikka on oikea keskisormi. Päätinkin aamulla hankkia siihen kortisonipistoksen lähitulevaisuudessa, jos sen avulla pääsisi nauttimaan täysin oireettomasta kaudesta.

Rasittuneet selkälihakset

Eilinen kahvakuulailu alkoi tuntua lihaksissa iltapäivällä. Jännästi selän lihaskipua ja väsymystä kuvaisi herkästi samoilla sanoilla kuin reumaoireita, vaikka syy on aivan eri ja kipukin tuntuu aivan erilaiselta. Kuitenkin kipu jäykistää selkää ja sen lisäksi selkä oireilee etenkin liikkeelle lähtiessä. Siis täysin tyypillisiä reumaoireita kuvaavia sanoja. Olen enemmän kuin tyytyväinen, etteivät SI-nivelet hermostuneet rääkistä, joten oletan saavani kuulat käsiini melko pian uudelleen.

Sain jo aiemmin viikolla lääkäriltä reseptin miedompaan kipulääkkeeseen ja nyt otin illalla totuttua pienemmän annoksen. Toivotaan, että kipulääkityksen vähentäminen onnistuu ja biologinen lääke todella toimii. Jostain syystä tulehduskipulääkkeen vähentäminen tuntuu aina henkisesti todella raskaalta, vaikkeivät kivut lisääntyisikään.

Asennemuutos

Eilen illalla pääsin taas nukkumaan melko järkevään aikaan ja saikin nukuttua pitkät yöunet. Aamulla heräsin melko mielelläni ja pirteänä työpäivään. Kaiken kaikkiaan olo on parantunut viimeisen viikon aikana hurjasti. Ei meinaa ihan uskoa, miten nopeasti olo lähtee paranemaan, kun oravanpyörä lähtee pyörimään positiiviseen suuntaan.

Tänään kävin työpäivän jälkeen oikein hikilenkillä. Kokeilin hölkkäämistäkin ja tuntui todella hyvältä. Toki kunto on huono ja polvikin rasittuu nopeasti, mutta silti hölkkäsin muutaman todella lyhyen pätkän. Henkisesti moinen oli todella tärkeää. Lenkin jälkeen heiluttelin vielä hieman kahvakuulia. Ennen suihkua vielä pulahdin jokeen ja onnittelin itseäni hyvästä liikuntasuorituksesta.

Kaikesta tästä asennemuutoksesta syytän paitsi biologista lääkettä myös hyvää keskustelua ravitsemusterapeutin kanssa. Ravitsemusterapeutti lähinnä kuunteli ja antoi hyviä vinkkejä. Kaiken kaikkiaan pyrki kiinnittämään huomiota siihen, mikä on hyvin nyt, ei siihen, mikä voisi olla paremmin. Tätä olen soveltanut ja se tuntuu mielialassa paljonkin.

Yllättävän paljon oli merkitystä luvalla syödä eineksiä ja toisaalta hyvät vinkit ruokaohjeista. Kummasti sitä on intoa tehdä helppoja ruokia, kun tietää, että saa hyvää ja nopeasti. Myös kaapissa odottavat einekset helpottavat elämää. Niitä syödessä ei tarvitse potea huonoa omaa tuntoa, kuten ei pääsääntöisesti mistään muustakaan syömisestä. Asenne syömiseen on muuttunut melko paljon, mikä tuntuu helpottavan paljon.

Tämä sama asenne tuntuu vaikuttavan melko paljon omaan mielialaan ja jaksamiseen. Jaksamisen kanssa käsikädessä käy myös aikaan saaminen. Kun tuntee, että jaksaa tehdä asioita, tulevat asiat myös tehdyksi eikä mene energiaa siihen murehtimiseen, mitä kaikkea pitää tehdä. Tätä asennetta ei vaan muista pitää yllä, kun menee oikein huonosti. Kun asiat tekee pala kerrallaan, kokonaisuus ei ole tuskastuttavan suuri kuin kokonaisuutta ajatellen.

Pitkästä aikaa lenkillä

Tänään aamulla olin todella tyytyväinen, että on sunnuntai. Aamulla tuntuivat kaikki mahdolliset nivelet ja jänteiden kiinnityskohdat kipuilevan ja kävinkin pitkän henkisen taistelun, että pääsin ylös. Toisaalta nousemisen jälkeen oli voittaja olo, koska en jäänyt sängyn pohjalle vaan pakotin itseni ylös. Vähitellen olokin helpottui ja päädyin ulkoilemaan.

Kävin vähän juoksentelemassa ja perään kahvakuulailin. Saisi vaan tulla lunta ja pakkasta, niin tiet olisivat paljon mukavammat juosta. Nyt nuo vähän ajetut ja auraamattomat tiet ovat paikoitellen aivan tappoliukkaat ja metsäautotiet taas niin liejuisia, ettei niitäkään tee mieli juosta. Isommalle tielle on 1,5 kilometriä matkaa. Se olisi kyllä sula, muttei paljon huvita juoksennella, kun vierestä paahtavat autot kahdeksaakymppiä. Pakkanen kuivaisi nuo metsätiet ja lumi helpottaisi liukkauteen. Eipä vaan ole näkyvissä.

Juokseminen tuntui todella mukavalta, vaikka vähän joutuikin kiertelemään jäätiköitä. Kovaa en mennyt, mutta puolen tunnin lenkin silti hölkkäilin. Mökille palattuani treenailin vielä kahvakuulalla puolisen tuntia. Suihkussa liikkumisen jälkeen oli todella hyvä olo.

Rääkätään kerrankin kunnolla

Alkusyksy täällä isolla kirkolla on mennyt liikunnan osalta melko kevyesti. Olen keskittynyt melko rauhallisiin lajeihin. Liikunta on tuntunut jossain määrin pakkopullalta. Liikun kyllä, koska olen siitä maksanut, mutta hallille raahautuminen on tuntunut todella raskaalta.

Tälle päivälle olin alunperin suunnitellut kahvakuulatreeniä, mutta huomisesta tuli vapaapäivä ja minulle tarjoutui mahdollisuus mennä pumppitunnille, päätin vaihtaa lajia. Kahvakuulailu on kuitenkin mukavaa ja liikuntakeskus tarjosi pumppitunnin jälkeen mahdollisuutta ohjattuun kahvakuulaan. Hetki piti miettiä idean järkevyyttä ja sitten päätin kokeilla. Pääsee niistä jumpista kesken pois.

Eipä tarvinnut lähteä kesken pois. Pumpissa jätin suosiolla lonkkaa rasittavat liikkeet vähemmälle teholle sekä painojen että kyykyn syvyyden suhteen. Tästä huolimatta lonkka hieman vihoitteli etenkin askelkyykyissä. Se lonkalle suotakoon, sen verran haastava oli treenikin pitkän kesätauon jälkeen. Muuten liikkeet menivät hyvin. Vähän säästelin, enkä ottanut liikkeisiin ihan maksimeita, koska ohjelmakin oli outo. En kuitenkaan päästänyt itseäni turhan helpolla.

Kahvakuulatunnilla sitten huomasi, miten ihmisestä vaan jossain kohti loppuu voimat. Oli pakko tehdä normaalia pienemmällä kuulalla ja pitää reilusti enemmän taukoja kuin ohjaaja neuvoi. Toisaalta tuli sellainen olo, että kerrankin sain tehtyä ainakin osan lihaksista ihan loppuun.

Ratikassa kotiin päin tullessa oli sellainen mukavan raukea olo. Näin sieluni silmin, miten syön iltapalarahkan ja sen jälkeen vaivun rentouttavaan uneen ilman mitään sängyssä pyörimistä. Suunnitelmaan tuli kupru, koska kerrostalossamme oli vaihteeksi palohälytys ja jouduin odottelemaan pihalla puolisen tuntia ennen sisälle pääsyä. Siinä välissä osa raukeudesta katosi. Ehkäpä uni kuitenkin tulee paremmin kuin aikoihin.

Kahvakuularääkki

Tänään oli taas kahvakuulapäivä ja puolitoista tuntia heiluteltiinkin kuulaa oikein antaumuksella. Yllätyksekseni huomasin tekeväni lähinnä tuolla 12 kg kuulalla ja uudempi kahdeksan kiloinen oli lähinnä silmän lumeena mukana. Osassa tasapainoliikkeistä pikkukuulakin on liikaa, joten oikeastaan kuulavalikoimaa pitäisi laajentaa molemmista päistä. Isompaa etuheilautuksiin ja pienempää tasapainoliikkeisiin ja pikkulihaksille.

Tänään päätin jo lähtökohtaisesti tehdä treenit ihan loppuun saakka ja lopettaa vasta, kun en enää todellakaan jaksa. Ihan tähän en päässyt, mutta melko pitkälle tein kyllä hampaat irvessä. Päätin jatkaa noita etuheilautustreenejä ainakin toisinaan niin, että teen esimerkiksi kolme sarjaa niin pitkään kuin jaksaa. Ei tarvitse vahdata kelloa ja kuvittelisin kehityksen näkyvän.

Tänään aamulla tein ensimmäisen kortisonin pudotuksen. Kahvakuulassa huomasi, miten ranteet ovat voimattomat ja sormissakin olisi välillä kaivannut enemmän puristusvoimaa. En tiedä johtuuko se kortisonin pudotuksesta vai oliko se puhdasta sattumaa. No aika näyttää, miltä pudotus tuntuu. Voihan annoksen aina nostaa takaisin, vaikka se ikävästi turvottaa ja väsyttää,

Hölkäten ja kuulaillen

Tänään sain itsestäni pitkästä aikaa irti sen verran, että kävin hölkkäilemässä. Ajatus oli hölkkäillä rauhallinen lenkki ja sellaisen teinkin. Vaikka vauhtia ei juuri ollut, niin etenkin lenkin alussa tuntui, ettei niin hitaasti pysty juoksemaan, että se tuntuisi hyvältä. Vähitellen lenkin edetessä juokseminen helpottui ja loppumatkasta vauhti pyrkikin kiihtymään.

Kun pääsin lenkin jälkeen takaisin mökille päätin rääkätä itseäni kahvakuulalla. Valitettavasti hyttyset löysivät luokseni, joten jouduin jättämään kahvakuulailun kesken. Ajattelin tekeväni etuheilautuksia, tempauksia ja rinnallevetoja kolme kertaa niin paljon kuin jaksan. Tyydyin kuitenkin yhteen sarjaan, koska hyttyset meinasivat syödä elävältä.

Liikunnan jälkeen oli mukavan väsynyt olo. Koko päivän olen ollut todella väsynyt, mutta lenkin jälkeen olo oli aivan erilainen. Nyt väsymys on sellaista kokonaisvaltaista ja ainakin henkisesti hyväksyttävämpää kuin aiemmin päivällä vallinnut horros. Nyt vaan pitää päästä nukkumaan ajoissa, jotta saa hyvät yöunet.

Lihasväsymys

Eilinen kahvakuulailu oli sangen tehokasta ja tänään on tuntunut väsymystä lähes kaikissa isoissa lihaksissa. Etenkin pitkät selkälihakset ovat olleet todella väsyneen tuntuiset. Illalla kävelylenkillä kävely olisi kyllä maistunut, mutta selän tukilihakset tuntuivat olevan aivan puhki, eivätkä meinanneet jaksaa pitää kroppaa pystyssä.

Tänään kävin kiertämässä taas tuota läheistä perinnepolkua. Tälläkään erää en päässyt koko polkua läpi, mutta kuljin ainakin jonkin verran uusia reittejä. Puolessa välissä lenkkiä alkoi sataa vettä oikein raikkaasti eikä kiipeäminen korkealle mäelle tuntunut erityisen houkuttelevalta. Niinpä koko lenkki jäi jälleen haaveeksi, mutta löysin samalla mukavan oloisen kuivan kelin hölkkälenkin. Märällä ei ruohopohjalla ole kiva juosta, mutta muutaman kuivan päivän jälkeen tuo reitti olisi ainakin mukavaa vaihtelua.

Kahvakuulaa kaatosateessa

Täällä maalla on joko hurjan vähän harrasteita tai sitten en vain ole onnistunut löytämään niitä. Viime viikolla kuitenkin bongasin kaupan seinältä ilmoituksen keskikesätreeneistä. Ohjelmassa oli kahvakuulailua puistossa ja zumbaa. Jälkimmäiset jätän kokeilematta, mutta kahvakuulailemaan yritän päästä. Tänään oli ensimmäinen kerta ja puolitoista tuntia paiskottiin rautaa puistossa.

Treeni tuntui todella hyvältä ja kun ohjaaja on vieressä sanomassa, mitä tehdään, tulee tehtyä paljon tehokkaammin. Koko puolitoista tuntia tuli painettua täysillä eikä todellakaan tullut kylmä, vaikka välillä taivaasta tuli vettä kuin saavista kaataen.

Treenin jälkeen ennen suihkua päätin pulahtaa jokeen ja sen jälkeen kuumassa suihkussa olo oli todella mahtava ja liikkunut. En olekaan hetkeen moista oloa liikunnasta löytänyt. Ensi viikolla yritän kyllä ehdottomasti päätyä samalle jumpalle.

Viimeinen kahvakuula

Tänään jatkoin kahvakuulien metsästysprojektia ja tällä erää löysin pienemmän kuulan. Eli nyt on kotosalla kahvakuulasetti, jolla pystyy itsensä rääkkäämään tehokkaasti, eikä moista voi käyttää enää tekosyynä lihaskuntoliikkeiden tekemättä jättämiselle.

Lisäksi kävin nauttimassa eteläsuomalaisista metsistä, joissa hyttyset loistivat poissaolollaan. Päkiät ovat kipuilleet jonkin verran, eikä kävelylenkki ollut erityisen nautittava, mutta tuli kuitenkin tehtyä.

Jäykistellen

Jo aamulla herätessä selkä tuntui jäykältä, mutta vääntäydyin kuitenkin ylös sängystä. Koska selästä piti saada työkykyinen aloitin aamun poikkeuksellisesti lihaskunnolla. Kahvakuulailin puolen tunnin aamujumpan ja selkä tuntuikin vertyvän moisesta. Valitettavasti vertyminen jäi väliaikaiseksi ja viimeistään iltapäivällä selkä hidasti menoa melkoisesti.

Muutenkin reuma on yrittänyt nostella päätään. Useammassa pikkunivelessä on tuntunut jäykkyyttä ja vähän kipuakin. Lisäksi toinen polvi on oikutellut jonkin verran, joten reuma todellakin kertoo olevansa olemassa. Yllättäen viime aikoina kiukutellut lonkka on jättänyt mielipiteensä tällä kierroksella kertomatta.

Aamureippailu

Tänään aamulla sain ajatuksen, että käyn aamu-uinnilla. Hetken aikaa oloa kokeiltuani päätin lähteä ensin aamulenkille ja käydä lenkin jälkeen uimassa. Muuten hyvä suunnitelma, mutta unohdin uimisen. Lenkin ajattelin ottaa rauhallisena hölkkänä, mutta päädyin reitille, joka koostui kapeasta polusta, jota en uskaltanut juosta. Niinpä taisin kävellä ainakin puolet lenkistä. Lenkin jälkeen päätin hieman kiusailla kahvakuulaa ja tein sillä noin vartin treenin.

Aamupalaa söin mökin kuistilla ja nautiskelin auringonpaisteesta, kosken kohinasta ja käen kukunnasta. Mietin, että tällaisiin maisemiin voisi hyvinkin jäädä pysyvästi. Tosin taitaa olla aika eri asia asua talvella ja vastata itse esimerkiksi lumitöistä. Näin mökkiasujana moiset ovat yleensä isännän vastuulla.

Päivän vietin sitten koiranäyttelyssä ja tuli käveltyä ja seisoskeltua riittävästi. Jo kotiin lähtiessä nivelissä tuntui jäykkyyttä ja mökillä en meinannut päästä ulos autosta, kun kaikki isot nivelet ja selkä tuntuivat kipeiltä ja voimattomilta. Tilannetta ei taatusti auttanut, että kastelin aamulla tukipohjalliset ja jouduin kulkemaan päivän ilman niitä.

Rauhallisesti

Tänään olen pääasiassa keskittynyt liikkumaan rauhallisesti. Tehtiin puolentoista tunnin kävelylenkki äidin ja siskon koiran kanssa. Hauska oli kävellä jälleen metsässä ja ihastella kevään etenemistä. Lonkka oli jälleen sitä mieltä, että pitkä ja rento kävely ei ole hyvä harrastus, joten osa tasamaasta tuli hölkättyä.

Tänään löysin kaupasta myös kahvakuulan. Tosin vain 12 kiloisen, joten luultavasti keskityn tekemään lähinnä kokokehon liikkeitä, mutta en anna sen häiritä. Jätetään pikku näpertelyt siihen, että saan pienemmän kuulan tai lihaskunto ja tekniikka kasvavat riittävästi.

Kahvakuulan metsästys

Tänään olen ajellut ympäri kotikaupunkiani ja etsinyt kahvakuulia kesäksi Savoon. Eipä löytynyt. Valtaosa malleista oli sellaisia, etteivät minun lapiokourani mahtuneet kahvalle. Aika turha ostaa sellaista kuulaa, ainakaan sitä painavampaa, joten jäivät kauppaan. Yhdessä kaupassa oli sopiva malli, mutta valitettavasti siitä oli vain liian painavia kuulia ja malli oli loppu maahantuojalta.

Iltapäivällä kävin sitten koiran kanssa tekemässä rauhallisen metsälenkin ajatuksena saada rauhallista ja palauttavaa liikuntaakin johonkin väliin. Ihan mukava lenkki, mutta selvästi huomasin, miten selkä inhoilee kävellessä. Pitkien askelten ottaminen oli todella haastavaa ja polvetkin tuntuivat jäykiltä.

Illalla kävin sitten juoksemassa intervallilenkin, koska en viitsinyt jättää toista lenkkiä samalla viikolla juoksematta. Juoksu tuntui todella raskaalta ja etenkin jälkimmäisellä kovalla pätkällä jalat menivät maitohapoille. Jälkikäteen datan tarkastelu kertoi useammankin syyn raskaudelle. Olin juossut ensimmäisen intervallin huomattavasti kovempaa kuin oli tarkoitus. Toisaalta intervallien välisen hölkkäpätkänkin juoksin melkein intervallivauhtia, joten kovin vahvasti palauttava se ei ollut.

Combat

Useampikin ystävä on kehunut minulle combattia lajina ja kovasta yrityksestä huolimatta en ole päässyt kokeilemaan sitä aikaisemmin. Tänään viimein uskaltauduin tunnille ja totesin todellakin löytäneeni lajin, josta selkä todellakin pitää.

Tunnille mennessä selkä oli todella jäykkä ja alkuverryttelyssä henkikin meni ahtaalle. Päätin kuitenkin kokeilla lajia vartin ja poistua sen jälkeen tunnilta, jos en moisesta pidä. Viisas päätös, koska alkuverryttelyn jälkeen tunti muuttui paljon miellyttävämmäksi ja nyrkkeily mukavasti avasi jumituksia selästä. Vajaan tunnin nyrkkeilyn ja potkimisen jälkeen lähes kaikki viitteet selän jäykkyydestä tuntuivat vain muistoilta.

Tämä lajikokeilu oli sangen onnistunut. Saunassa tunnin jälkeen laskeskelin, että olen kokeillut vajaata kymmentä lajia ja niistä rakastunut kolmeen lähes välittömästi ja niiden lisäksi yhden liikuntaohjelmaan. Helpolla en halua itseäni päästää, joten ne huippulajit ovat hydrospinning, kahvakuula ja tuo combat. Lisäksi hyvältä on tuntunut jooga, vaikkei se samalla tavalla sytytäkään.

Kahvakuularääkki

Tänään kävin tutustumassa uuteen urheiluhalliin kahvakuulailun merkeissä. Oli taas melkoisen raskas tunti oli vuorossa ja tehtiin taas liuta uusia liikkeitä. Vähitellen alkaa avautua koko lajin hienous ja monipuolisuus. Saa tehtyä hyvinkin rankkaa treeniä ja toisaalta rauhallisia staattista voimaa kehittäviä liikkeitä. Tunnin jälkeen oli jälleen kaikkensa antanut olo ja sauna tuntui taivaalliselta.

Kahvakuulakoulu

Tänään kävin käyttämässä liikuntakorttiini kuuluvan kunto-ohjaajan palvelun. Käytin sen opettelemalla kahvakuula tekniikkaa ja samalla sain kahvakuulaohjelman kesäksi. Tarkoitus olisi tehdä Savossa myös lihaskuntoharjoituksia ja kahvakuula olisi siihen hyvä apu.

Kahvakuulailun jälkeen olisi vielä ollut mahdollisuus kokeilla pilatesta, mutta päätin ottaa järjen käteen ja jättää sen kokeilun johonkin tulevaisuuteen. Viikonlopuksi olen suunnitellut melko rankan liikuntaohjelman, joten senkin takia voisi olla hyvä pitää muutama vähän rennompi päivä väliin.

Kahvakuulakaupassa

Tänään aamulla olin pitkästä aikaa todella jäykkä. Yleensä selän ja pikkunivelten tulehdukset ovat vuorotelleet, tällä erää ne päättivät aktivoitua yhtä aikaa. Aamulla selkä herätti muutaman tunnin yöunien jälkeen ja pakotti nousemaan ylös. Ylösnoustessa totesin, että päkiät ovat todella tönköt ja vessaan köpötellessä huomasin myös polvien tuntuvan turvonneilla. Aamun edetessä totesin, että myös sormet ja ranteet ovat melkoisen jäykät. Osa jäykkyydestä oli ihan selkeästi aamujäykkyyttä, mutta varsinkin kädet kipuilivat pitkin päivää. Kummasti sitä hyvinä jaksoina unohtaa, miten hankalaa elämä on, jos ranteisiin tai sormiin sattuu.

Päivän liikunnat koostuivatkin sitten autolla liikkumisesta ja kaupassa käynnistä. Jottei liikunta ihan olisi jäänyt unholaan katselin läheisen Prisman kahvakuulavalikoimaa ja totesin, ettei sieltä ainakaan löydy minulle kuulaa. Olivat turhan hintavia ja kahvat olivat niin kapeita, ettei niitä olisi pystynyt kahdella kädellä liikkeitä tekemään. Oli helppo jättää kuulat kauppaan ja todeta, että kohtuuhintaisen kuulan etsimistä pitää vielä jatkaa.

Kahvakuulien vierestä löytyi myös salihanskoja. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että salitreeniin olisi hyvä hankkia hanskat, koska ne parantavat pitoa painoista ja sitä kautta vähentävät puristusvoiman tarvetta. Muutenkin aina silloin tällöin tuntuu kivalta ostella uusia harrastusvälineitä ja tuovat ne osaltaan lisää motivaatiota, koska uusia välineitä pitää tietenkin kokeilla.

Aamukahvakuula

Tulevan pääsiäisen kunniaksi saimme kiirastorstaista etäpäivän. Käytännössähän etäpäivä tarkoittaa sitä, että päivän ohjelman voi suunnitella aivan erilaisilla ehdoilla kuin tavallisen arkipäivän ohjelman. Niinpä aloitin aamuni aamupalan jälkeen kahvakuulajumpalla. Sinällään jumppa oli hyvä, mutta siitä ei jäänyt ihan samalaista fiilistä kuin edellisestä kahvakuulailusta. Tässä jumpassa ei minusta käytetty kahvakuulan ominaisuuksia hurjasti hyödyksi ja saman treenin olisi voinut tehdä hyvin millä tahansa painolla.

Jumpan jälkeen pakkasin tavarat ja siirryin vanhemmilleni pääsiäisen viettoon. Pakatessani mietin sitä, miten olen joskus kokenut aamuliikunnan piristävän. Nyt oli sellainen olo, että jos ei olisi ollut pakko lähteä, olisin luultavasti kuluttanut päivän löhöilemällä sängyllä ja surffaamalla netissä.

Illalla kävin vielä tekemässä rauhallisen ja palauttavan kävelylenkin. Hiukan olisi houkuttanut juosta, mutta pidin kuitenkin järjen päässä ja tyydyin kävelemään. Oli mukava pitkästä aikaa kävellä koiran kanssa lapsuuden maisemissa ilman kiirettä ja suorituspaineita. Toivottavasti kevyt liikunta helpottaa jalkojen palautumista kahvakuulatunnista.