Kuinka kauan pitää jaksaa kipua?

Olen jälleen kerran nukkunut todella huonosti. Pääsyy huonoihin yöuniin on selkä, joka on valvottanut useampaan otteeseen. Olenkin monena iltana joutunut tekemään päätöksiä valvomisen syystä - valittavana on ollut kipu tai kipulääke. Vaihtelevasti olen päätynyt molempiin ratkaisuihin.

Olen yrittänyt opetella, ettei kipuja tarvitse sietää määrättömästi, vaan niihin voi hakea apua jo siinä kohti, kun alkaa miettiä, että pitäisikö hakea apua. Valitettavasti tämän muistaminen ei ole liian helppoa.

Nyt sain itseni jopa irti terveyskeskuksen soittoaikana ja sain soitettua sinne. Valitettavasti heillä ei ollut antaa aikoja, joten sain ohjeen soittaa päivystykseen, koska öiden valvominen on kuulemma huono merkki ja se pitää saada katkeamaan.

Eipä muuta kuin puhelin kouraan ja muutaman hetken jonottamisen jälkeen komento tulla paikalle. Tuntuu jotenkin todella väärältä mennä näin pienten oireiden kanssa päivystykseen hakemaan kortisonikuuria. Eikö päivystyksessä pitäisi olla kipeitä ihmisiä.

"Syöttäkää sille kortisonia, jos se suostuu sitä syömään"

Viime yönä meni vati tyystin nurin tämän selkäkivun kanssa. Nukuin todella huonosti, eikä hyvää asentoa löytynyt millään. Sen lisäksi tuntui, ettei se vähäkään uni virkistänyt juuri lainkaan. Sängyssä olin kaikkiaan kahdeksisen tuntia, mutta unta kertyi siitä korkeintaan puolet.

Soitin sitten terveyskeskuksen päivystykseen ja ilmoitin, että en jaksa tämän selän kanssa. Kaikki kotikonstit on kokeiltu, mutta silti jaksaminen on aivan loppu. Hoitaja kyseli liudan kysymyksiä ja ymmärsi kyllä jaksamattomuuteni. Toki varmisti ne vakavan selkäkivun merkit ja sen jälkeen kysyi, pystynkö istumaan. Vastasin siihen totuuden mukaisesti - eli en kovin hyvin enkä kivutta. Hän sitten ilmoitti laittavansa minut tarkkailulääkärille ja tarkkailuun, että pääsen pitkälleni. Moinen vaihtoehto ei tullut edes mieleeni.

Lähdin sitten samantien päivystykseen ja sekä vastaanottovirkailija että tarkkailuhoitaja varmistivat että istuminen on kivuliasta. Pääsin siis pitkälleni silloin vielä tyhjään vuoteeseen. Käytävällä näin vielä tarkkailulääkäriä, joka oli omasta terveyskeskuksestani ja jonka vastaanotolla olen käynyt kerran ja menisin koska vaan toiste. 

Alkutietojen ottamisen jälkeen lääkäri kävi jututtamassa minua ja tarjosin hänelle syyksi reumaa ja hoitovaihtoehdoksi joko jotain tehokkaampaa kipulääkettä tai kortisonia. Lääkäri katsoi SI-nivelet ja määräsi minulle kuulemma heidän normaalin kipupiikityksen - tulehduskipulääkettä ja lihasrelaksanttia. Lisäksi hän konsultoi reumalääkäriä hoitoni suhteen.

Reumalääkäri oli sanonut otsikon lausahduksen tälle lääkärille, kun hän oli asiansa esittänyt. Tarjosi myös yliliikkuvuutta selkäkipuilun syyksi. Hankalana potilaana en tietenkään hyväksynyt ensimmäistä lääkettä vaan halusin toista. En vain halunnut sen ensimmäiseksi tarjotun kortisonivalmisteen haittavaikutuksia.

Kaiken kaikkiaan oli todella hyvä käynti tuolla päivystyksessä. Minut otettiin paljon vakavammin kuin minä itse kivut otin. Sen lisäksi koin saaneeni hyvää hoitoa. 

Se toinen lääkäri

Menin pistosajalle reumapolin toiselle lääkärille, koska en saanut aikaa omalleni. Vastaanotto alkoi tavanomaisesti. Lääkäri kyseli mitä pistellään ja minä totesin, että SI-nivelet ja sitten haluan jonkun näkemyksen akillesjänteestä, joka on oireillut jo pidempään. No tähän lääkäri vastasi "me reumalääkärit emme hoida yleensä akillesjänteitä, ne ovat ortopedien juttuja".

Tämän jälkeen alkoi kyselemään lääkityksestä ja kommentoi erittäin selkeästi, että minulla on tällä hetkellä väärä lääkitys ja ainakin antotapa on väärä. Infektiokierteet ovat vain kuvitelmaa ja minun pitäisi kokeilla ainakin Humira vielä. Ei ymmärtänyt ollenkaan, että en jaksa sitä jatkuvaa taistelua flunssien, lääkkeen tauottamisen ja reuman oireilun välillä. Sen lisäksi kuulemma minulta pitäisi nostaa perinteisten lääkkeiden annosta - muuten hyvä, mutta toinen on jo maksimissaan ja toista en siedä enempää.

No tutki kuitenkin sen akillesjänteen, mutta kyseenalaisti vahvasti tarpeen SI-nivelten piikeille. Pitäisi vaan jumpata selkää enemmän ja ylläpitää liikkuvuutta. Fysioterapeutin jumppaohjeetkit ovat huonot, koska eivät tarpeeksi pakota selkää liikkeelle. Selitä siinä sitten, että tässä on ne jumppaohjeet, jotka 4 fysioterapeuttia ovat todenneet hyviksi ja aika liuta on muitakin kokeiltu. Pisti kuitenkin ne piikit korostaen samalla, että pistää vain, että potilas olisi tyytyväinen. Saa nähdä mitä kirjoittaa tekstiin.

Lopulta pitkin hampain kirjoitti minulle kortisonikuurin. Tosin varmuuden vuoksi määräsi liian pienen pakkauksen, joten pääsen tällä viikolla vielä vinkumaan lisää tk:sta. Lääkelistaa lukiessaan totesi, että minulla on aivan liian voimakas kipulääkitys ja ainakin kipukynnyslääke on turha. Selitin siinä, että se kipukynnyslääke on masennuslääkkeeksi määrätty ja sen annokseen eivät koske kuin psykiatrian polin lääkärit. Ja koska minulla on ko lääke käytössä enkä suostu siitä luopumaan, minun pitäisi sitten pärjätä vain panadolilla sen lisäksi. Eli sekä tulehduskipulääke että miedot opiaatit ovat turhia, koska reumakivut eivät voi olla niin kovia, että niitä tarvitsisi. Hyvä kun ei syyttänyt lääkkeiden väärinkäyttäjäksi.

Tiedänpä taas, että en hänen vastaanotolleen mene. Jos omalle ei saa aikaa julkiselle puolelle, niin menen sitten yksityiselle. Noita epäilyitä oireista on saanut kuulla ihan tarpeeksi, joten en niitä enää halua.

Ylivirkeydestä uuvahdukseen

Kortisoni aiheuttaa tunnetusti ylivireyttä ja tällä erää sen vaikutus oli kohtuuttoman suuri. Oli aivan ylivireessä ennen masennuslääkityksen aloittamista. Masennuslääke hieman helpotti tilannetta, mutta virtaa oli silti melkoisesti.

Kahden viikon kortisonikuurin jälkeen ilmoitin lääkärille, etten halua ko lääkettä enää syödä ja sovimmekin, että saan lopettaa sen kuin seinään. Tein työtä käskettyä ja tuntui kuin kaikki energia olisi hiipunut lopetuksen myötä. Toisaalta väsymys ei kuitenkaan ole ahdistavaa, vaan olen vain todella uupunut. Toivottavasti nukkuminen helpottaa.

Voi kortisoni

Olen sanonut muutamaankin kertaan ääneen viime päivinä että vihaan kortisonia. Tk-lääkäri oli kysynyt reumapolilta ohjeita tulehdusarvoihini ja saanut ohjeeksi aloittaa kortisonikuurin. Niinpä olen torstaista saakka syönyt kortisonia ja olotila on sen mukainen.

Ensimmäisenä haittana kortisoni vei yöunet ja äskettäin vaihdettu kipulääke puolestaan väsyttää. Olen siis ollut unettomana melko tokkurassa jo lähes viikon. Sen lisäksi tuo kortisoni antaa melko paljon ylimääräistä virtaa. Kaikesta väsymyksestä huolimatta olen esimerkiksi siivonnut kämpän lattiasta kattoon. Pahimmillaan tilanne on ollut sellainen, että "sisäinen pakko" käskee tekemään kaikkea, vaikka fyysisesti ei jaksaisikaan.

En tiedä, miltä mania tuntuu, mutta voisin kuvitella, että olo on aika lähellä tätä. Kortisonin sivuvaikutuksenahan on näitä piristäviä puolia. En muista, että ennen olisin kuurin alussakaan kokenut mitään tämän kaltaista olotilaa. Toisaalta tähän saakka minulla on ollut aina paikka, johon energia purkaa. Ensimmäisellä kuurilla opettelin juoksemista ja toisella pystyin tekemään töissä pitkää päivää. Nyt sairauslomalaisena ja vähän flunssaisena ei vastaavia kohteita tule heti mieleen. No onpa asunto ainakin siivottu.

Eilen mittasin verenpaineet, kun oli aiemmin keskustelua kaverin kanssa verenpaineeni tasosta. Oli melko yllätys, että paineet olivat melkoisen korkealla. Päätin siis aktiivisesti seurata ainakin viikon paineita. Onneksi tänään paineet olivatkin lähes optimaaliset, joten ehkä tässä on toivoa. Kortisonihan voi nostaa verenpainetta eivätkä elämäntapani muutenkaan ole erityisen verenpaineystävälliset.

Muutenkin kortisonista on tullut taas selvästi haittoja. Vatsa ei taaskaan kestä tulehduskipulääkettä ja finnejä tuntuu olevan naama täynnä. Vaa'alle en ole uskaltanut nousta, mutta ainakin ennen kuuri on tuonut useamman lisäkilon.

Onkohan tässä jo listattu riittävästi kortisonin aiheuttamia haittoja? Ensi viikolla lääkäri soittaa ja pääsen neuvottelemaan hänen kanssaan. Minä olen sitä mieltä, että tämä lääke ajetaan melko nopeasti alas, jos vaan yhtään pääsen asiaan vaikuttamaan.

Hoitoa ja kuntoutusta

Viikko tuli taas aloitettua tuttuun tapaan reumalääkärin luota piikkikäynniltä. Tällä erää tuli neljä piikkiä eri puolille kroppaa ja komento levätä pari päivää. Arvatahan saattaa kuinka pitkään maltoin levätä. Juuri sen piikkipäivän ja vähän seuraavaa aamua. Sitä on nyt sitten erityisesti tuon ranteen kanssa joutunut pohtimaan, miten elämä tästä eteenpäin, kun olen kipeyttänyt sen liialla rasituksella.

Maanantaihin liittyi myös erittäin positiivinen puhelu. Sain soiton kelan myöntämän kuntoutuksen järjestäjältä ja he kyselivät, miten pian pääsen aloittamaan. Sovimme aloituksen parin viikon päähän, joten silläkin saralla tapahtuu edistystä. Nyt voi vähitellen alkaa miettiä, mitä tavaroita otan mukaan.

Muuten olen pääasiassa liikkunut tämän viikon. Selkä alkaa olla vähän parempi piikkien ansiosta. Selkä ei ole kamalasti hidastanut menoa kuitenkaan. Yllättävät lajit ovat olleet selälle sopivia ja sitten toisaalta tutuista lajeista on tullut isoja yllätyksiä. Esimerkiksi kävely, hölkkä ja salitreeni ovat pääasiassa suututtaneet selkää lisää ja toisaalta soutu soutulaitteella on sopinut selälle erinomaisesti.

Jotenkin aikaisempaan kokemukseeni vedoten epäilin tuota soutua todella vahvasti, koska siinä ollaan hyvinkin linkussa asennossa ja selällä tehdään laajaa liikettä. Kuitenkin selkä tykkäsi siitä todella paljon ja lähdin soutusalista lähes hyppelehtien pois. Sitä lajia haluan siis harrastaa vielä paljon lisää.

Palaute ja varmistelua

Eilen sain melko välittömän palautteen edellispäivän valinnoista. Iltaa kohti kortisonin vaikutukset pääsivät oikein vauhtiin ja kohtuullinen olo löytyi vain sikiöasennosta. Siinä tulikin sitten kärvisteltyä kipulääkkeiden kanssa lähes koko ilta.

Aamulla olo olikin sitten ihan eri maata SI-nivelet olivat paljon paremmat kuin koko kesänä. Liikkumisen vapaus on aina yhtä häkellyttävää, vaikka sitä tietyllä tapaa osaakin odottaa.

Uutta selkää ihmeteltiin fysioterapeutin kanssa ja samalla kokeiltiin saliliikkeitä tuolle jalalle. Yllättävän monta liikettä polvella onnistuikin ja kotiläksyksi tulikin niiden treenaamista kuten myös nilkan liikuttelua ja tasapainoharjoituksia. On ihana havaita, miten vähitellen pääsee tekemään enemmän tuolla jalalla ja yhä useammat asiat onnistuvat.

Otsikon varmistelua liittyy noihin poskionteloihin. En ole ollut täysin tyytyväinen tulehduksen paranemiseen ja pyysinkin varmuuden vuoksi aikaa kontrollille. Hoitajan suhtautuminen puhelimessa oli melkoisen nuiva, mutta ymmärsi kuitenkin tilanteeni lopulta ja sain ajan. Vaikka olo oli parantunut huomattavasti edellisestä kerrasta, poskiontelosta löytyi kuitenkin ultralla selkeä tulehdukseen sopiva kaiku.

Aika pitkän tovin lääkäri ja hoitaja asiasta puhuivat ja lopputuloksena lääkäri päätti ottaa poskionteloistani röntgenkuvat, joiden perusteella tehdään sitten hoitopäätökset. Kello oli kuitenkin niin paljon, etten päässyt kuviin tänään vaan lisätietoa asiaan saadaan vasta huomenna.

Tilannetta ei helpota mitenkään mahdollisuus googletella asioita. Olen löytänyt jo puolen kymmentä eri diagnoosia, jotka voisivat moisen aiheuttaa. Valitettavasti vain pieni osa niistä on harmittomia tai muuten helposti hoidettavia.

Piikillä

Tämä päivä onkin mennyt reissusta selviämiseen. Olisin luultavasti nukkunut lähes koko päivän, jos en olisi varannut viime viikolla lääkäriaikaa. Selkä oirehti jo silloin siihen malliin, että kortisonia olisi syytä pistää lähitulevaisuudessa. Normaalista poiketen en venyttänyt piikkiaikaa mahdollisimman pitkään vaan otin puhelimen ajoissa kauniiseen käteen ja pyysin aikaa.

Lääkäri oli melko kiireinen ja hänelle olisi saanut ajanvasta loppukuulle. Hoitaja kävi kuitenkin kysymässä lääkäriltä, mitä minun kanssani tehdään ja lääkäri lupasi pistää minut jollakin puhelinajalla. Näinpä sain ajan melko pian ja sain vielä kokeneen lääkärin pistämään SI-niveliin.

Niinpä jouduin heräämään aamulla melko aikaisin ja ihan kesken unia, että pääsin lääkäriin. Lääkäri oli tapansa mukaan myöhässä, mutta pisti kuitenkin kaksi piikkiä ja kirjoitti sairauslomatodistuksen, etten pääse lähtemään huomenna seminaarireissulle. Selaili lyhyesti sairaushistoriaa ja löysi aika monta syytä kirjoittaa sairauslomalappu.

Loppupäivän olenkin sitten yrittänyt nukkua päiväunia, että saisin kuitattua hieman univelkaa, mutta puhelimeni on estänyt moisen toiminnan melko huolella. Se on soinut tasaisin väliajoin ja onnistunut aina karistamaan unen silmistäni. Toivottavasti se pysyy kuitenkin yön hiljaa.

Piikillä

Reumalääkärin eilisen ohjeen mukaan selvittelin mahdollisuutta saada piikki selkään täkäläisestä terveyskeskuksesta. Vastaanottohoitaja ei ollut kamalan luottavainen siihen, että lääkäriltä saisi piikin, mutta antoi kuitenkin ajan, että saan jotain ensiapua tuolle selälle.

Lääkäri olisi halunnut kirjoittaa minulle kortisonikuurin, mutta ymmärsi täysin, miksi en sitä halua. Hetken neuvottelun jälkeen pisti kuitenkin kortisonipiikin, koska se on ennenkin auttanut. Tällä erää ei tosin käyttänyt puudutteellista kortisonia, joten pistospaikka on ollut kipeä piikistä lähtien. Toivottavasti kuitenkin auttaa, koska muuten kärsimys meni täysin hukkaan.

Hoitosuunnitelmia

Vihdoin koitti se päivä, kun pääsin reumalääkärin vastaanotolle. Kyseistä aikaa on siirretty ainakin kahdesti ja matkustamisen vähentämiseksi olen sopinut samalle päivälle fysioterapeuttiajan, jota olen sitten joutunut siirtämään useita kertoja. No viimein aika kuitenkin koitti ja pääsin potkaisemaan hoitoani ainakin vähän eteenpäin.

Reumalääkäri tutkikin minut normaaleiden rutiinien mukaan ja ymmärsi, kun kieltäydyin kyykkäämisestä tuon polven kanssa. Sain häneltä myös pistoksen SI-niveleen ja arvion polven vammasta. Kierukkavammaa hänkin epäili, joten tuskin veikkaukset ovat aivan pielessä.

Biologista lääkettä ei aloiteta vielä, koska lääkäri haluaa tutkia ensin tuon edellisen aiheuttaman jalkapöytäoireen. Lääkitysmuutoksia tehtiin siis melko vähän, ainoastaan yhden lääkkeen annosta nostettiin hieman. Muissa ei nostovaraa ollut, joten toivotaan, että nämä muutokset riittävät, kunnes biologinen lääke saadaan taas käyttöön.

Fysioterapeutin kanssa keskityimme lähinnä tuon polven mukanaan tuomiin tarpeisiin. Sain muutaman liikkeen, joilla vahvistaa jalan lihaksia ja vinkin muutamaan selkälihasliikkeeseen, jotka eivät ärsytä polvea. Sain myös ensimmäisen kerran hoito-ohjeet tuolle polvelle. Turvotus pitää saada laskemaan ja klenkkaaminen pitää lopettaa. Eli käytännössä pitää käyttää tuota kyynärsauvaa reilusti enemmän ja sen lisäksi antaa polvelle kylmähoitoa. Liikkuvuus pitäisi sieltä löytää.

Loppupäivä on sitten mennyt uutisia sulatellessa ja selkää säästäessä. Ainakaan vielä selkä ei ole ollut erityisen arka ja toivonkin, ettei se suutukaan piikistä. Huomenna olen selän suhteen hieman viisaampi.

Piikki pistää

Yöllä päätin, että olen sen verran kipeä, että sijoitan itseeni sievoisen summan rahaa. Niinpä tänään päädyin ortopedille piikitettäväksi. Hyvin hän pistikin, mutta selkä on jälleen jopa kipeämpi kuin aamulla. Sitä se kortisoni teettää. Toivottavasti huomenna olo on huomattavasti parempi.

Kun kerran aloitin tuhlaamisen, jatkoin sitä apteekissa ja hain vuoden toisen annoksen biologisia lääkkeitä. Sielläkin sai maksaa riittävän suuren summan. No tällä ostolla meni kelan lääkekatto rikki ja loppuvuoden lääkkeet ovatkin sitten edullisempia ja tästäkin ostosreissusta kela maksaa osan takaisin.

Lääkäriä etsimässä

Tämä päivä on kulunut selvitellessä, mistä mahdollisesti saisin kortisonipiikin selkääni. Aika hankalaksi kuvio tuntuu  menevän ja ainoa vaihtoehto näyttäisi olevan yksityinen ortopedi. Muuten ei ole pistotaitoisia lääkäreitä saatavilla täällä eikä kotikunnassani. Nyt pitäisi tehdä päätös, että olenko valmis maksamaan yksityiselle piikistä, eli käytännössä kuinka kipeä oikeasti olenkaan.

Asunnoton

Yksi vaihe elämässä on takana ja tänään palautin edellisen asuntoni avaimet. Nyt olen siis lähes virallisesti asunnoton. Kirjoilla olen vanhemmillani, mutta omaa asuntoa minulla ei tällä hetkellä ole. Asun satunnaisissa paikoissa Savossa ja pääkaupungissa. No toisaalta eipä ole paljoa asumiskustannuksiakaan.

Selän osalta voin todeta, että piikin aiheuttama kipu alkaa olla mennyttä, mutta selkä alkaa palata siihen jouluiseen olotilaan eli välttämättä piikistä ei ollut mitään hyötyä. Seurailen tuota selkää nyt loppuvuoden. Olisihan se kuitenkin syytä saada kuntoon, kun viikon päästä alkaa koulukin ja silloin pitäisi olla istumiskunnossa.

Huomenna on biologisen lääkkeen pistopäivä ja sen luulisi auttavan, jos tämä on tulehduksellista. Minusta tämä ei vaan missään vaiheessa ole tuntunut reumaselältä, mutta lääkärille reumaattisuus tuntui olevan itsestään selvä enkä jaksanut ruveta asiasta vääntämään.

Piikki ja lepoa

Aloitin aamun lähes toivottomalta tuntuvalla projektilla. Soitin pitkien pyhien jälkeen terveyskeskukseen tuosta selästä. Yllättävän nopeasti pääsin läpi ja hoitaja ei kyseenalaistanut yhtään hoidon tarvetta. Alkuun pohdittiin fysioterapeutilla käymistä, mutta päädyin kuitenkin lääkärin vastaanotolle.

Lääkäri ei paljoa tutkinut, hyvä kun pääsin ovesta sisään ennen kuin lääkäri tökkäsi sormellaan SI-nivelen seutuun ja kysyi sattuuko tämä. No sattui ja ihan vietävästi. Hoidoksi sain sitten kortisonipiikin nivelen seudulle ja ohjeen levätä tämän päivän. Ehdoton istumiskielto tuli ja seisomisestakaan selkä ei juuri välittänyt, joten olen sitten viettänyt päivän melko tehokkaasti sohvalla elokuvia katsellen.

Selkä käyttäytyi kortisonipiikin jälkeen kuten valtaosa aiemmin pistetyistä nivelistä. Alkuun selkä tuntui todella hyvältä, koska piikin joukossa oli puudutetta. Kun puudutus haihtui, selkä oli huomattavasti kipeämpi kuin aamulla lääkärille mennessä. Voisin tehdä taas katteettomia lupauksia, ettei enää ikinä kortisonia, mutta toisaalta se helpottaa alun jälkeen todella nopeasti.

Kävin samalla reissulla myös verikokeissa. Nyt biologisten lääkkeiden aloittamisen yhteydessä otetaan verikokeita tihennetysti muutamaan kertaan. Verikokeet toivat tullessaan melko yllättävän tuloksen. Tulehdusarvoni olivat ensimmäistä kertaa neljään vuoteen normaalit ja siitä voisikin päätellä, että pieniä ihmeitä biologiset lääkkeet tekevät.

Hoitoa

Kauan odotettu reumapoliaika koitti tänään. Ensimmäistä kertaa sain kortisonipiikin reumalääkäriltä ja oikeastaan pyytämättä. Totesin vain, että sormeen sattuu ja se on jäykkä. Lääkäri ei kauaa uhrannut aikaa tutkimiseen ja päätti piikittää. Samaa rytinää kirjoitti reseptin biologisiin reumalääkkeisiin ja päätti tauottaa yhden pitkään käytössä olleen lääkkeen, jos se olisi vatsaoireiden taustalla.

Seuraava haaste oli löytää kyseinen lääke maanantaiksi. Kulutus on sen verran vähäistä, että harva apteekki pitää tuon hintaluokan lääkettä varastossa. Tilaamalla sen olisi saanut tiistaiksi kaikkiin apteekkeihin. Onneksi piikkejä kuitenkin löytyi kolmannesta apteekista ja pääsen aloittamaan lääkityksen maanantaina.

Olin ajatellut uintireissua reumapolin jälkeen, mutta koska sain piikin sivujuonteena kiellon kastella kättä muutamaan tuntiin, jäi uintireissu suunnitteluasteelle. Ehkä tänä viikonloppuna kuitenkin selviydyn uimahallillekin.

Ärsytyspäivä

Taas kirjoitan oirepäiväkirjatyyppisesti luetteloa kipeistä paikoista. Alkaa olla melko yksitoikkoinen tämä blogi. Alkuperäiseen aiheeseen ei juuri ole kerrottavaa - liikun niin vähän, ettei Teräs-Kaislan rakentamisesta tällä hetkellä juuri voi puhua.

Tänään päätti sitten toinenkin lonkka sanoa mielipiteensä. Ensimmäistä kertaa siinä tuntuu jotain tulehduksen tapaista. Lihaskipuja siinä on ollut jopa enemmän kuin tuon toisen lonkan seudussa, muttei tulehduskipua. Tänään siinä on kuitenkin ollut jotain epämääräistä tulehduskivulta vaikuttavaa. Alkaa vähitellen paitsi ärsyttämään myös pelottamaan tilanne. Pienet nivelet tuntuvat lähinnä harmittavilta, mutta isojen nivelten soisi pysyvän kunnossa.

Syöty kortisonikin turvottaa ihan riittävästi. En tiedä mikä osa turvotuksesta on kortisonin aiheuttamaa ja mikä normaalia vaihtelua. Kuitenkin sukkien rannut pysyvät pitkään jaloissa, samoin työtakin hihoista on jatkuvasti jälki jossain kohti käsiä. Kädet eivät tunnu menevän kunnolla nyrkkiin, koska eivät mahdu. Netissä vielä väittävät, ettei näin pienillä annoksilla juuri tule sivuvaikutuksia ja turvotusta. En todellakaan halua tietää mitä isot annokset tarkoittaisivat.

Tänään on kaiken kaikkiaan ollut päivä, jolloin lähinnä vihaan tätä tautia. Yleensä sen kanssa vaan elää ja yrittää sopeutua sen aiheuttamiin ongelmiin. Vaihtoehtoisesti on niin kipeä, että keskittyy vaan siihen, mitä on tekemässä. Tällä hetkellä olen riittävän terve ärsyyntyäkseni kaikista niistä asioista, jotka tarvitsee huomioida. Lisäksi olen taas siinä ikävässä epästabiilissa vaiheessa, jossa kivun pelko kiusaa pahiten.

Lääkäriterveiset

Ensimmäinen lomapäivä kotipaikkakunnalla ja päädyin lääkärin pakeille heti aamupäivästä. Omalääkärilleni olisin saanut puhelinajan, mutta halusin kortisonipistosta pitkään kiusailleeseen keskisormen keskimmäiseen niveleen. Niinpä päädyin toisen lääkärin vastaanotolle pistoksen takia ja samalla tämä lupasi selvittää taudin jatkohoitoa, eli käytännössä pyytää omalääkäriä laittamaan reumapolilähetettä. Toivottavasti kuvio lähtee nyt rullaamaan.

Sinällään tuo sormi on ottanut pistoksen yllättävän hyvin. Ainakaan vielä se ei ole järjettömän kipeä ja jäykkä. Tosin yleensähän se pahin vaihe on seuraavana päivänä. Kovasti odotan, että tuosta nivelestä tulee jälleen toimintakykyinen ja pääsen pudottamaan kortisonia vähitellen pois.

Loman aloitus

Eilinen päivä meni pitkälti auton ratissa. Koira kävi kaunistautumassa kasvattajalla ja sen jälkeen ajelin yötä myöten rannikolle loman viettoon. Selkä ei kamalasti arvostanut pitkää istumista, mutta kesti kuitenkin kohtalaisesti. Perillä olin kahden maissa illalla ja nukkumaan pääsin kolmen pintaan.

Aamulla kello soi seitsemältä kortisonipillereiden takia enkä sen jälkeen juuri nukkunut. Eli yöunet jäivät muutamaan hassuun tuntiin. Lyhyistä yöunista huolimatta liikkeelle pääseminen oli jälleen todella haasteellista. Sekä kädet että jalat olivat todella jäykät ja kipeät, hengityskin oli ahtaalla.

Päivän mittaan olo hieman helpottui, mutta kyllä koko päivän tiesi olevansa kipeä. Kävin uittamassa koiran ja merenpohjan kivet tuntuivat todella kipeältä jaloissa. Toisaalta nilkat tykkäsivät viileästä vedestä ja niiden turvotus laski vähitellen. Illalla nilkat tosin turposivat uudelleen eli kylmän meren apu oli vain hetkellinen.
 
Kortisoniannoksen nostin puolessa välissä viikkoa taas isoon annokseen, koska reuma tuntui jatkavan oireiluaan. Nivelten turvotuksia kortisoni on auttanut, muttei se oireita täysin ole poistanut. Nivelissä on edelleen kipuja ja jäykkyyttä.

Kahvakuularääkki

Tänään oli taas kahvakuulapäivä ja puolitoista tuntia heiluteltiinkin kuulaa oikein antaumuksella. Yllätyksekseni huomasin tekeväni lähinnä tuolla 12 kg kuulalla ja uudempi kahdeksan kiloinen oli lähinnä silmän lumeena mukana. Osassa tasapainoliikkeistä pikkukuulakin on liikaa, joten oikeastaan kuulavalikoimaa pitäisi laajentaa molemmista päistä. Isompaa etuheilautuksiin ja pienempää tasapainoliikkeisiin ja pikkulihaksille.

Tänään päätin jo lähtökohtaisesti tehdä treenit ihan loppuun saakka ja lopettaa vasta, kun en enää todellakaan jaksa. Ihan tähän en päässyt, mutta melko pitkälle tein kyllä hampaat irvessä. Päätin jatkaa noita etuheilautustreenejä ainakin toisinaan niin, että teen esimerkiksi kolme sarjaa niin pitkään kuin jaksaa. Ei tarvitse vahdata kelloa ja kuvittelisin kehityksen näkyvän.

Tänään aamulla tein ensimmäisen kortisonin pudotuksen. Kahvakuulassa huomasi, miten ranteet ovat voimattomat ja sormissakin olisi välillä kaivannut enemmän puristusvoimaa. En tiedä johtuuko se kortisonin pudotuksesta vai oliko se puhdasta sattumaa. No aika näyttää, miltä pudotus tuntuu. Voihan annoksen aina nostaa takaisin, vaikka se ikävästi turvottaa ja väsyttää,

Aavistus piristymistä

Tänään on ollut reuman suhteen hyvin kahtalainen olo. Toisaalta kortisoni on auttanut ja aamulla liikkeelle pääsy on ollut päivä päivältä helpompaa. Toisaalta en haluaisi moista myrkkyä syödä yhtään enempää kuin on pakko, joten koen huonoa omaatuntoa sen syömisestä. Tänään on rintarankakin jonkun verran oireillut, mutta se saattaa johtua eilisestä kahvakuulatreenistäkin.

Tänään käytiin koiran kanssa tekemässä rauhallinen kävelylenkki. Sinällään lenkistä ei ole mitään erityistä kerrottavaa, mutta oli kiva huomata, etteivät polvet tykänneet kyttyrää eilisestä juoksulenkistä.

Tänään ei ole väsyttänyt ihan niin paljoa kuin parina aikaisempana päivänä, mutten voi silti väittää olleeni erityisen pirteä. Väsymys on kuitenkin ollut aivan erilaista kuin eilen. Jotenkin terveemmän oloista.