Voi maksa!

Juuri, kun tuntuu, että asiat lähtevät vähitellen järjestymään, tulee joku, joka vetää maton jalkojen alta. Tällä kertaa maton vetäjä löytyi turvakokeista. Kävin keskiviikkona turvakokeissa ennen ensiviikon tiputusta.

Eilen sitten päivystyksen lääkäri katsoi labroja samalla kertaa, kun määräsi kortisonikuuria. Hän löysi labroista kaksi asiaa, jotka eivät olleet kohdallaan. Helpompi niistä oli lievä virtsatieinfektio, johon hän määräsi antibioottikuurin. Sanoi suoraan, että terveellä ihmisellä tuollainen bakteerien kasvu virtsassa ei ole lääkityksen peruste etenkään ilman oireita. Hän arvioi kuitenkin minun tilanteeni sellaiseksi, että tulehdus on syytä hoitaa antibiootein.

Hankalampi juttu olikin sitten maksa-arvot. Ne olivat ihan huolella koholla ja ensi töikseni kotiin päästyäni soitin reumapolille ohjeet tämän asian suhteen. Reumahoitaja aloitti puhelun, että mitä olet tällä kertaa keksinyt, ettei tiputeta.

Tällä erää maksa-arvot olivat sen verran koholla, että vaativat lääkäriltäkin radikaaleja toimia. Ohjeeksi sain lopettaa lähes kaikki reumalääkkeet - vain salazopyriniä jätettiin pieni annos - ja välttää kaikkia kipulääkkeitä. Reumalääkäri myös ilmaisi huolensa masennuslääkkeestäni, mutta se ei ollut hänen määräämänsä lääkitys, joten hän ei voinut päättää sen lopettamisestakaan.

Niinpä seuraavaksi asia kaatui psykiatrian polin puoleen, josta hoitaja onneksi löysi lääkärin käsiinsä heti ja sai häneltä pudotusohjeet. Samalla tuli komento lääkärin pakeille ensi keskiviikkona. En tarkkaan tiedä, miksi lääkärille olen menossa, mutta eiköhän sen käynnin teemana ole lopettaa se masennuslääkitys sitten tyystin. 

Tästä sitten alkaa elämä hyvin vähällä lääkityksellä. Täytyy todeta, että hirvittää ihan oikeasti, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toivottavasti ei ainakaan kamalan pahaa kipukierrettä.

Flunssa tulee

Eilinen kaktus oli todellakin alkava flunssa. Kaktus kasvoi yön aikana niin reippaasti, että herätti kesken unien kurkkukipuun. Kipulääkettä naamariin ja lisää unta. Vahvimmat talosta löytyvät kipulääkkeet tarjosivat vielä 4 tuntia lisäunta. Aikaisesta aamuherätyksestä vastasi jälleen kurkku.

Aamulla suuntasin turvakoelabrojen kautta apteekkiin hakemaan kurkkutabletteja. Auton palautuksen jälkeen pääsin omaan sänkyyn potemaan. Päivän mittaan tauti alkoi päästä vauhtiin. Kuumeisesta olosta huolimatta kuumetta ei tauti ilmeisesti nosta. Kuitenkin flunssa alkaa vähitellen jyllätä täydellä voimalla ja pitää keskittyä lepäilemään ja välttelemään jälkitauteja.

Jälkitarkastus

Aamulla jouduin heräämään kellon avulla, jotta pääsin seikkailemaan keskussairaalaan. Päivä alkoi röntgenkuvauksella. Kuvattiin nilkka. Keskussairaalan röntgenosasto esitti jälleen omaa parasta osaamistaan. Pääsin pois kuvaushuoneesta viisi minuuttia ennen minulle ilmoitettua aikaa. Hammaskuvaus on ollut toistaiseksi ainoa kuvaus, joka on toteutettu ajallaan, kaikki muut on kuvattu ilmoitettua aikaa aiemmin.

Jatkoin päivää jonottamalla labraan. Muistin taas miksi laboratorioon ei kannata mennä heti aamusta eikä varsinkaan maanantaiaamuna. Jonotinkin sitten kolme varttia. Mietin jo, että minun pitää kertoa vastaanottoon, että tulen jossain kohti myöhemmin. Ennätin kuitenkin hoitaa asian ennen lääkäriaikaa.

Lääkärille menin siis labrasta kiireellä. Ihan turhaan kiirehdin, koska lääkäri oli reilusti myöhässä. Ihmettelin puoli tuntia aikani jälkeen ääneen, missä lääkäri ylipäätään on.  En tiedä, mitä sihteeri teki, mutta hetken kuluttua lääkäreitä marssi liuta vastaanottohuoneisiin. Pääsin sitten lääkärille, jonka kanssa keskusteltiinkin useampi hetki. Lopputuloksena oli, että nilkka on luutunut hyvin ja kipsi voidaan poistaa.

Päivän farssista vastasi sitten nilkan syndesmoosiruuvi, joka on poistettava, koska se häiritsee nilkan toimintaa. Alkuun lääkäri oli sitä mieltä, että nilkasta ei tarvitse poistaa mitään, kun kysyin tuosta ruuvista, lääkäri vasta äkkäsi moisen.

Olimme lääkärin kanssa yhtä mieltä, että poistetaan polvileikkauksen yhteydessä. Lääkäri kuitenkin varmisti asian ja lopputulos oli, että ruuvi pitää poistaa kahden viikon kuluttua. Eipä siinä sitten muuta kuin ruuvin poistoaikaa varmaan, koska minulle sanottiin monelta taholta, että polvioperaatio menee hamaan tulevaisuuteen.

Hain vielä fysioterapeutilta jumppaohjeet ja lähdin sen jälkeen vanhemmilleni soittelemaan tietoa nilkan kipsin poistosta leikkaavalle yksikölle. Hoitaja totesi tekevänsä kaiken voitavansa leikkauksen eteen, jotta saadaan biologinen lääke taas aloitettua. Niin hoitaja tekikin ja reilun kahden viikon kuluttua on edessä polven tähystys.

Eipä siinä sitten muuta kuin puhelin jälleen kauniiseen käteen ja soittamaan sairaalaan, voidaanko ruuvi poistaa polvileikkauksen yhteydessä vai poistetaanko se kahta päivää aiemmin. Hoitajan mukaan tuskin tarvitsee poistaa, mutta varmistaa asian kuitenkin lääkäriltä. Niin varma oli asiastaan, että peruutti ruuvin poistoajan.

Eli summa summarum seuraavat kaksi viikkoa saan olla melko rauhassa jalan hoitoon liittyvissä asioissa. Itse maksettuun jalkahoitoon menen ja sen lisäksi hankkiudun ensi viikolla joku aamu labraan verikokeisiin leikkausta edeltävästi.

Turvakokeissa

Koska kerrankin olen tällä suunnalla, kävin reumalääkityksen turvakokeissa aamulla. Oikeastaan ne olisi pitänyt ottaa vasta loppukuusta, mutta eipä noista ennenkään kovin tarkkoja ole oltu. Pitkästä aikaa sain huonon kokemuksen näytteenotosta. Olen jo pidemmän aikaa osannut sanoa harjoittelijoille, etteivät saa pistää. Tällä erää hoitaja oli tavanomaista harjoittelijaa vanhempi, joten mieleenikään ei tullut, etteikö näytteenotto onnistuisi. No seitsemännellä pistolla ja kolmannella pistäjällä löytyi suoni.

Epäonnisen labrareissun jälkeen lähdin kaverin kanssa koirapuistoon juoksuttamaan koiria. Tosin koirapuistossa oli tällä erää sellaista sakkia, ettemme uskaltaneet laskea omiamme joukon jatkoksi. Päädyimme siis hiekkamontulle rikkomaan lakia. Kerrankin jopa minun koirani innostui juoksemaan ja minäkin kävelin jonkin verran. Illalla polvi oli sen verran turvoksissa, että se selvästi rasittui reissusta.

Iltapäivällä sain reumahoitajalta turvakoetulokset. Tulokset näyttivät pitkälti samalta kuin ennen biologista lääkitystä. Tulehdusarvot ovat jälleen noususuunnassa ja muutama muukin merkki kertoi maallikolle, että reuma on aktivoitumassa. Katsotaan, vaikuttavatko muutokset uuden biologisen lääkityksen aloitukseen.

Verikokeet

Aloitin työviikon verikokeilla. Jo aiemmin reumahoitaja kommentoi verikoelähetelistaa hämmästyneenä. Kuulemma ei ole noin laajaa listaa hetkeen nähnytkään. Hymähtelin kommentille mielessäni. Tänään labrassa totuus sitten iski päin näköä. Virtsapurkista meinasi loppua pinta-ala kesken, kun kaikki lähetenumerot kirjoitettiin siihen.

Seuraava järkytys iski, kun bioanalyytikko-opiskelija alkoi kerätä verikoeputkia. Näytelistan mukaisesti putkia ilmaantui pöydälle 20, joista muutama saatiin vähennettyä, koska samat näytteet toistuivat. Lopputuloksena otettavaksi jäi vain 16 putkea. Verisuoneni eivät tyypillisesti ole kovin yhteistyöhaluiset, joten katselin putkipinoa melkoisella kunnioituksella.

Opiskelijaraukka yritti etsiä suonta hetken aikaa ja pistikin kerran, eikä löytänyt suonta. Siinä kohti totesin, että en jaksa olla neulatyynynä ja pyysin jotakuta toista ottamaan näytettä. Näytteen tulikin ottamaan kokenut hoitaja, joka löysi suonen ensimmäisellä piikillä ja sai kaikki putket täyteen ja otti vielä varmuuden vuoksi yhden varaputken. Niinpä siis verta otettiin kevyet 17 putkea yhdellä istumalla. Nyt vain toivotaan, että niistä selviäisi jotain.

Yllättävä väsymys

Tänään aloitin aamun käymällä reumapolia varten labrassa. Tällä kertaa oli vuorossa kaikista vaikein näyte - pissinäyte. Jostain syystä minulla on kammo moisen antamista kohtaan. Tänään oli vielä labran odotustilassa harvinaisen ärsyttäviä ihmisiä. Siis ihmisiä, jotka eivät pysty ymmärtämään erilaisia kiireisyysluokkia ja sitä, miten juuri heidän pitää odottaa. Yleensä siedän näitä ihmisiä kohtalaisesti, mutta tänään hihat meinasivat palaa ihan totaalisesti.

Kun pääsin labrasta puolen tunnin odotuksen jälkeen pois, totesin, että en jaksa lähteä etsimään neuletakkiin uusia nappeja ja tulin suoraan kotiin. Kotiin päästyäni meinasin nukahtaa aamupuuron ääreen ja päätin kokeilla näyttääkö maailma yhtään paremmalta päiväunien jälkeen. Ei päivä varsinaisesti päiväunista parantunut, joten päätin siirtää ostosreissun myöhemmäksi.

Illan pimentyessä sain kuitenkin itseni lenkille vesisateeseen ja tunnin lenkille mahtui muutama hölkkäpätkäkin. Lenkin piristyksestä kuitenkin vastasi nuorehko mies kyynärsauvojen kanssa. Koirani päätti, että mies on hurjan pelottava ja minua pitää puolustaa. Muuten hyvä, mutta loppui koiran itseluottamus kesken ja itselleen tyypillisesti se suoritti tyylipuhtaan väistöliikkeen suoraan sääreeni. Hetken sadattelun jälkeen tilanteelle oli pakko nauraa.