Lisää liikuntalajeja

Viikonlopun kunniaksi nappasin koiran matkaan ja lähdin Savoon. Koira yöpyy ensimmäistä kertaa hotellissa. Minä laajensin liikuntalajejani kävelemällä koiran kanssa noin tunnin lenkin. Kävely onnistui todella hyvin, vaikka alkuun epäilinkin kykyjäni. Kerran tuntui pientä  kipua nilkassa, mutta voisin kuitenkin lisätä liikuntavalikoimaani myös kävelyä.

Koiran tarpeiden täyttämisen jälkeen nautin hotellin palveluista ja kävin kylpemässä kylpylässä. Päätin vihdoin kokeilla myös uimista. Ensimmäistä kertaa polvivamman jälkeen pystyin potkimaan rintauinnin potkuja ilman kipua polvessa. Myös vapaauinti onnistui. Tosin fyysinen kunto on vielä niin heikko, ettei vaparia pysty uimaan kuin muutaman altaan mitan. Alku se on sekin.

Koiran hammaslääkäri

Kun omat taudit ovat vaihtelevasti hallinnassa, on aika hoitaa koiraa. Koira polo oli jossain yhteydessä halkaissut hampaansa ja tänään se siis pääsi hammaslääkärille. Koiran olo oli varmasti melko vastaava kuin minun vajaa viikko sitten. Pökkyrässä se oli pitkälle iltaan, mutta tyylilleen uskollisena ei voinut käydä nukkumaan vaan piti itseään väkisin hereillä. Ehkäpä aika tekee tässäkin kohti tehtävänsä ja huumeet häviävät koiran elimistöstä.

Se aika, jonka koira pääsi nauttimaan sairaalan palveluista, jäi minulle omaksi vapaa-ajaksi. Kun olin jo aloittanut siirtymisen kohti pääkaupunkia, jatkoin samaa matkaan Heurekaan ihmettelemään ihmisruumiita. Näyttely oli oikeasti kiinnostava ja opettavainen. Harmitti, kun seurassani ei ollut yhtään anatomian ammattilaista. Näyttelyssä olisi mennyt useampi mokoma lisää. Varmasti paljon jäi huomaamatta ja oivaltamatta, mutta paljon myös näin.

Yksi mieleenpainuvimmista asioista oli selkärankareumaatikon luuranko. Selän luutuneen kaaren nähtyäni kummasti oma ryhti oikeni ja tuli loppunäyttelyn aikana tehtyä aika paljon selän liikkuvuutta lisääviä liikkeitä. Minusta olisi ollut erittäin kiinnostavaa nähdä myös pahasti tulehduksen runtelema nivel. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada ja jo tälläkin näyttelyllä oli taatusti vaikutuksia minuun. 

Reissaten

Tällä erää lähdin kiertämään Savoa ja Karjalaa kaksin koiran kanssa. Ilmoitin koirani vaihteeksi näyttelyyn ja sehän tarkoitti ensin trimmausreissua kasvattajalle ja sen jälkeen siirtymistä näyttelypaikalle ja kahden päivän näyttelyissä pyörimistä. Jalan kannalta reissu ei ollut kovin järkevä, mutta pitääkö sitä aina olla täysin järkevä.

Päälle reissu puolestaan oli erittäin tärkeä. Nyt tiedän, että pääsen halutessani liikkeelle, eikä jalka juuri rajoita tämän tyyppisiä menoja. Ei se kestä rajattomasti tekemistä ja paljon on asioita, joita ei pysty tekemään, mutta tätäkään reissua ei olisi viikko sitten pystynyt tekemään.

Vapauden tunteita

Sain kipsin vaihdossa ja hakasten poistossa jalkaani ortoosin, jonka saa pois halutessaan. Käytännössä sen poistaminen vaatii kuitenkin sen verran akropatiaa ja kehon hallintaa, että toistaiseksi en ole saanut tai uskaltanut ottaa sitä itse pois.

Alkuun nilkka oli niin herkkä kaikelle liikkeelle, että vaati jo kaiken keskittymisen saada se lähes kivuttomasti kipsistä pois tai kipsiin, eikä millään kyennyt samalla avaamaan kipsiä. Tarvitsin siis aina apua, jos halusin jalan pois kipsistä esimerkiksi suihkun ajaksi.

Jo jokusen päivän on päässäni hautunut idea, että voisin saada ortoosin itsekin pois ja tänään päätin kokeilla sitä valvovan silmän alla. Onnistuin! Eli käytännössä pääsen halutessani suihkuun vaikka keskellä yötä ja muutenkin pääsen jumppailemaan tuota nilkkaa oman aikatauluni mukaan enkä silloin, kun joku on minua auttamassa.

Tänään kokeilin myös jalan rasittamista ja kävin juoksuttamassa koiraani kaverin pennun kanssa. Vaikka pääasiassa istuin ja siirryin muutaman kerran paikasta toiseen, kotiin päästyäni jalka oli turvoksissa ja jopa hieman kipeä. Onneksi tilanne helpotti kun nosti jalan ylös. Kuitenkin tämänkin päivän reissu loi uskoa siihen, että jalka joskus paranee ja sillä pääsee kävelemään.

Näyttelyä

Toisinaan ihminen tekee päätöksiä, jotka eivät jälkikäteen tunnu kovin viisailta. Näin minäkin tein reilu kuukausi takaperin; ilmoitin koirani näyttelyyn, vaikka itse liikuin keppien varassa. No näyttelypäivä tuli ja minäkin pääsin koirineni paikalle. Vaikken enää keppejä käytäkään, en pysty liikkumaan normaalisti.

Tällä erää olin henkisesti valmistautunut menemään kehäänkin, mutta onneksi yksi kaveri esitti koiran laatuarvostelussa. Pääsin minäkin kehään käsiparien loppuessa. Hienoin tuloksin sai lähteä kotiin helteisen päivän jälkeen. Ehdottomasti kannatti, vaikka aamulla mietinkin reissun järkevyyttä.

Polvi on nyt parina päivänä rasittunut selvästi, vaikken mielestäni ole rasittanut sitä normaalia enempää. Kuitenkin tänäänkin illalla polvi oli jopa hieman turvoksissa eikä käveleminen ilman polvitukea ollut mitenkään miellyttävää. Kun kuvioon yhdistetään jäykistelevä selkä, alkaa taas olo olla melkoisen rikkinäinen.

Sadepäivän ratoksi

Toisinaan tasaiset sateet ovat hyväksi. Tällä erää en joutunut potemaan huonoa omatuntoa, etten viettänyt aikaani pihalla nauttien. Tämän sadepäivän käytin hyväkseni laskemalla matkakustannuksia verottajalle. Ei ollut liian helppoa, koska olen viime vuonna asunut virallisesta kahdella paikkakunnalla ja ollut koulutukseen liittyen kahdella paikkakunnalla. Tämän lisäksi työvoimapoliittinen koulutus tuo oman järjestelynsä verovähennyksiin. Neljä tuntia meni ja sitten laskelma oli valmis. Enää tarvitsee ilmoittaa asia verottajalle, mikä ei ole ihan yksinkertainen tehtävä.

Illalla sade hieman helpotti ja minä pääsin nauttimaan sadesään lenkkeilystä. Valitettavasti tuo lenkkikaverini ei ole erityisen innokas sadesäällä. Minusta mukava kevätsade on miellyttävä lenkkeilysää. Ilman on puhdasta ja hapekasta eikä kaduilla tule liikaa ihmisiä vastaan. Koiran raahaaminen perässä vie osansa sadelenkkeilyn iloista.

Yllätyksellinen päivä

Aloitin aamun ajelemalla koiran kasvattajalle, jotta koira pääsi taas kaunistautumaan. Siinä koiraa trimmatessa tuli puheeksi, että lähistöllä on MH-kuvaus, jossa kuvataan kahden tutun koirat. Niinpä päätin lähteä katsomaan, miten koirat suoriutuvat. Käytännössä tämä tarkoitti melko paljoa kävelyä vaihtelevassa maastossa.

Mukava reissu oli, vaikka polvi ei moista kamalasti arvostanut. Polvea varoakseni kävelin lähinnä kahdella kepillä, mutta silti polvi kipeytyi ja oli illalla vähän turvoksissa. Huomenna pitänee ottaa polven kanssa huomattavasti rauhallisemmin.

Kotiin ajellessa vastassa oli melko ikävä yllätys. Puolentoista kilometrin mökkitie oli melko hurjassa kunnossa. Tie on pääasiassa varjossa ja hiekan päällä on vielä helposti kolmekymmentä senttiä kovaksi tampattua lunta. Yöpakkasten lakattua ja tämän päivän sateen jälkeen lumikerros oli alkanut pettää useammastakin paikasta. Tänään vielä pääsin tietä pitkin lähes mökilleni, mutta viimeistä mäkeä en päässyt läpi. Pelkään, että maanantaina töihin pääseminen voi olla tekemätön paikka.

Jaksamisen äärirajoilla

Ajolupani työpaikalla päättyi torstaina ja jouduinkin tänään kävelemään työpaikalle parkkipaikalta. Aamulla käveleminen ei ollut mikään ongelma, mutta päivän mittaan polvi rasittui kepin käytöstä huolimatta ja autolle kävellessä polvi vihloi jo melko ikävästi.

Koska otin viikonloppuna koiran matkaani, minun piti lenkittää vielä sekin. Teimme melkoisen lyhyen lenkin. Normaalilla vauhdilla sen kävelemiseen on yleensä mennyt noin vartti, mutta hitaan könkkäämiseni takia teimme matkaa tällä erää kolmisen varttia. Liukkaalla kulkeminen rasittaa selkeästi enemmän selkää ja polvea.

Loppu ilta menikin sitten polvea hautoessa ja omaa hölmöyttä kirotessa. Huomisen ohjelmassa taitaa olla uuden ajoluvan hankkiminen ja illalla tarvinnee ajella koiran kanssa koirapuistoon, että koira saa vähän juoksennellakin. Toivottavasti sattuisi mukavia kavereita.

Iltaa kohti henkinen selkäranka on ollut aika koetuksella. Mitään yksittäistä syytä romahdukselle ei ole, mutta kokonaisuus alkaa olla liikaa. Pelkään ainakin alitajuisesti polven puolesta, hermoratatutkimus tuloksineen pelottaa, selkä on ollut hankala ja painoasioitakin pitäisi jaksaa ajatella. Vyyhti tuntuu sellaiselta, etten oikein tiedä, mistä kohti sitä pitäisi alkaa purkaa ja missä kohti saa sanoa, ettei enää jaksa. Pitäisi vaan selvittää kenelle tuo jaksamattomuus pitäisi ilmaista.

Erilainen päivä

Nukuin viime yön huonosti. En tiedä oliko syyllinen selkä vai tämän päiväisen näyttelyn aiheuttama jännitys. Kuitenkin heräilin yöllä useaan otteeseen ja aamullakin nousin ylös kauan ennen herätyskellon soittoa. Yllättävästi en kuitenkaan tuntenut itseäni väsyneeksi.

Päivä kului sitten näyttelyssä mukavassa seurassa. Tällä kertaa menestystäkin tuli omalle porukalle vähintäänkin riittävästi, vaikka oma koira ei ihan täysosumaa saanutkaan. Sai sekin sen verran menestystä, että jatkamme näyttelyuraamme ainakin muutaman näyttelyn verran.

Tauti kehittyy

Aamulla pitkien yöunien jälkeen heräsin melko pirteänä ja terveen oloisena. Mietin vakavissani töihin lähtöä huomenna. Mielipide kuitenkin horjui jo aamulla lumia lakaistessani. Tuntui, että pienikin rasitus sai kaiken liman liikkeelle ja olo oli todella kurja ja voimaton.

Päätin kuitenkin kokeilla jaksamistani vielä koiran kanssa lenkillä. Koira on ollut viime ajat todella vähällä liikunnalla ja tänään köpöttelin sen kanssa parisen kilometriä. Lenkilläkin huomasi, että vauhdin noustessa olosta tuli todella nopeasti kurja. Sai koira kuitenkin vähän revitellä ja minä varmuuden, etten ole vielä työkykyinen.

Tauti on tänään saanut taas uuden puolen. Lima tuntuu vihdoin lähteneen liikkeelle. Olen köhinyt ja aivastellut aivan eri tavalla kuin tähän saakka. Jos tämä olisi paranemisen alku. Ei limaa vieläkään varsinaisesti kiusaksi ole, mutta hyvä sen vähänkin on liikkua.

Palautepäivä

Eilen illalla kärsin pitkästä aikaa päänsärystä. Nämä päänsäryt ovat selvästi lisääntyneet reumalääkityksen tehostuttua. Ei näitä vieläkään kiusaksi saakka ole, ehkä parin kuukauden välein, mutta ero on kuitenkin selkeä. Selvästi kipulääkkeiden vähentäminen on tuonut kädessään tilaa myös päänsäryille. Illalla siis vaihteeksi kipulääkenappeja naamariin ennen nukahtamista. Aamulla särky loisti poissaolollaan.

Olin ohjelmoinut arkikotipäiväni melko tehokkaasti. Aloitin aamulla lääkityksen turvakokeista. Labrassa oli melkoinen ruuhka ja lähes viimeisillä hetkillä pääsin näytteenottoon. Sujuvasti olin taas unohtanut virtsakokeen, joten sen vein vasta iltapäivällä. Labrasta autonrattiin ja suunnaksi kampaaja, jossa rauhoituinkin seuraavat pari tuntia.

Kun lähdin sieltä ajelemaan kohti kotia, eräs kaverini soitti ja kutsui kahville. Tuli siis hoidettua sosiaalisia suhteitakin ennen fysioterapeutille lähtemistä. Päätin jo aiemmin, etten kaunistele fysioterapeutille laiskuuttani ja näin teinkin. Ymmärtäväisesti hän suhtautui tekemisiini ja kannusti jatkamaan. Läksyksi tuli pari uutta liikettä ja edellisten liikkeiden jatkamista. Lupasin parantaa tapani.

Kropan kannalta pahin jotos oli ajelu takaisin Savoon. Alkuun olin uskossa, että haen kyläluutakoirani kotiin matkalla, mutta hoitotäti tarjoutuikin tuomaan koiran minulle. Se vähensi ajamistani yli tunnilla, joten suostuin moiseen erittäin mielelläni. Tosin suunnitelmilla on joskus tapana muuttua ja sainkin matkalle puhelun, jossa kysyttiin, saako koira olla kylässä vielä yhden yön. Kyllähän kyläluuta sai luvan kyläillä vielä yhden yön.

Arki koittaa

Eilinen ilta meni koiran kasvattajan luona ja palattuani kotiin vähän ennen puolta yötä en viitsinyt edes avata tietokonetta. Eilinen päivä meni siis auton ratissa istuen ja siinä välissä keskustellen. Hyvä reissu oli kaikkiaan. Tämä on yksi näitä Savossa olemisen positiivisia puolia.

Yöunet jäivät reissun jälkeen melko vähiin, mikä tuntui aamulla. Kävin pitkän taistelun, että sain itseni ylös sängystä ja tällä erää siirsin aamiaisenkin työpaikalle, että sain nukkua vielä vartin pidempään. Siitä huolimatta pääni on tuntunut koko päivän hitaalta.

Illalla jatkoin juoksukoulua toisella hölkkä-kävelylenkillä. Ennen varsinaista lenkille lähtöä kokeilin koiran kanssa näyttelyesiintymistä. Koira loi uskoa omistajaansa ja juoksulenkkikin tuntui todella hyvältä. Erona ensimmäiseen juoksukouluun huomaan, etten yritäkään juosta näitä ensimmäisiä pätkiä kovaa, vaan löydän melko helposti vauhdin, jolla voin kuvitella juoksevani pidempiäkin pätkiä.

Flunssa vs reuma

Eilen illalla totesin, että flunssan olisi syytä parantua lähes välittömästi, jottei flunssa itsessään pidennä biologisen lääkkeen taukoa. Tänään aamulla olo oli huomattavasti parempi kuin aikoihin. Toivottavasti tämä on pysyvä olotila ja pääsen taas käyttämään tuota biologista lääkettä.

Tämän päivän olen sitten katsellut, miten koirani harrastaa liikuntaa. Se sai joululahjaksi koirauimalareissun ja tänään lahja muuttui todeksi. Puolentunnin uimavuoron aikana koiran uintitekniikassa näki todella ison parannuksen. Voi kuin olisi uintipaikka lähempänä, tulisi varmasti käytyä toistamiseenkin.

Illalla huolehdin sitten omista lihaksistani ja kävin venyttelyssä. Venyttelystä tuli todella paha mieli, koska lähes puolet venytyksistä jouduin jättämään tekemättä, koska sattui johonkin. Pahimmat oireet tuntuivat SI-nivelissä, lonkassa ja nilkoissa. Hirvittävästi olo voi muuttua viikossa, koska viime viikolla samat liikkeet tuntuivat oikeasti todella mukavilta.

Lihashuoltoa

Tänään päästin itseni helpolla ja keskityin seisomaan aitauksessa, kun koirani juoksutti itsensä väsyksiin. Toki tässä oli apuna kaverin koirat, mutta ei moinen harrastuneisuus suoranaisesti lisää minun kuntoani. No nautitaan näistä tilaisuuksista, joissa koira voi seurustella kaltaistensa kanssa.

Tänään sain itsestäni viimein irti ja tein pitkät venyttelyt. Olen tässä venytellyt selkää ja jalkoja vähän silloin tällöin kortisonipiikin jälkeen, mutta tänään venyttelin pitkään ja hartaasti ilman kiirettä. Pitäisi muista venytellä useammin.

Tylsä työpäivä

Tästäkin päivästä on tullut liikuntamielessä lepopäivä. Koko päivä on mennyt melko pitkälti töissä toimistotöissä. Vähän vaihtelua päivään toi koiran reissu. Ajelin siis pientä hiekkatietä edestakaisin, jotta sain koiran kyydin matkaan ja reissun jälkeen kotiin. Koiralla on siis ollut paljon mielenkiintoisempi päivä kuin minulla.

Juoksulenkin jälkihuminoita

Eilinen juoksulenkki tuntui selkä jaloissa että yöunessa. Jalat olivat aamulla mukavan liikkuneen oloiset. Eilinen venyttely olisi voinut olla huolellisempi. Aamulla jatkoin venyttelylinjalla. Tämän olon haluan uudelleenkin.

Juoksemisen vaikutus yöuneen oli puolestaan erittäin positiivinen. Nukuin kuin tukki koko yön ja aamulla heräsin virkeänä riittävien yöunien jälkeen. Helposti huomaa yöunessa, miten reipas liikunta parantaa unen laatua.

Tänään käytiin koiran kanssa vain ulkoiluttamassa kameraa ja vähän treenailemassa. Yhteensä pyörittiin tunti pihalla, mutta kovin reipasta liikuntaa se ei ollut. Näitä rauhallisempiakin päiviä kuitenkin tarvitsee reippailuiden lisäksi.

Työliikuntaa

Tämän päivän liikunnoista on vastannut pääasiassa työnantaja. Työmaalla on käytännössä käytössä yksi auto, joten sen saaminen käyttöön saattaa olla melko haasteellista. Tällä erää työkaverit lähtivät sillä pidemmälle reissulle, joten minun olisi joko pitänyt odottaa autoa tunteja tai lähteä hoitamaan asiat kävellen. Päädyin jälkimmäiseen ja tein rauhallisen kolmen tunnin kävelylenkin lumihangessa. Tämä lienee sitä hyötyliikuntaa parhaimmillaan.

Illalla päädyin sitten potemaan huonoa omaa tuntoa koiran liikutuksesta. Ei vaan työpäivän jälkeen innostanut lähteä rämpimään pimeään sohjoiseen metsään. Niinpä koiran lenkki jäi melko lyhyeksi.

Luminen päivä

Talvi yllätti jälleen. Tosin tällä erää syy oli lumen tulo ja lumihullu koira. Ihmettelin, kun ensimmäiset lumet eivät aiheuttaneet minkään asteista hepulointia. Selkeästi lunta tuli liian vähän. Tänään aamulla lunta oli tullut vähintäänkin reippaasti ja se oli riittävästi partakoiralle. Puolituntia hullua pukkilaukkaa ja lumessa möyrimistä sotki kätevästi koko aamun aikataulun.

Illalla työpäivän jälkeen pakkasin koiran autoon ja lähdimme ajelemaan lumisia teitä kohti kasvattajaa. Mukava ilta reissussa vietettiinkin. Kotiin tuomisina siisti koira ja rutkasti kuulumisia.

Kauas on pitkä matka

Koska sunnuntaina ajelin pohjoiseen, piti tänään ajella sieltä pois. Lähes täyden työpäivän jälkeinen viiden tunnin ajorupeama ei koskaan ole erityisen helppo. Ajamista ei ainakaan helpottanut kipuillut selkä ja viikon huonot yöunet. Onneksi sain kuitenkin mukavaa matkaseuraa, ettei tarvinnut yksin ajella.

Ajomatkan jälkeen sain nähdä koiran viikon tauon jälkeen. Olisin odottanut hieman riehakkaampaa vastaanottoa kuin paria hännän heilautusta ja kainaloon pyrkimistä. Onkohan tuosta koirasta tullut viimein sivistynyt ja aikuinen.

Tänään tein myös tämän viikon toistaiseksi suurimman urheilusuorituksen. Kävelin koirien kanssa noin kolmen vartin lenkin, mikä teki todella hyvää jäykistyneelle selälle. Vielä parit kunnon yöunet ja sen jälkeen maailma näyttäytynee melko erilaisena.

Koiralenkki

Koirani on lähtöjään savolainen ja kun kerran olemme Savossa, pitihän sitä sukulaisia käydä katsastamassa. Lähdettiin kimppalenkille saman kasvattajan muiden kasvattien kanssa. Parisen tuntia käveltiin metsäteitä, naurettiin koirien toheloinnille. Mukavaa oli ja tuli harrastettua rauhallista liikuntaa. Rauhalliset ja pitkäkestoiset liikunnat ovat viime aikoina jääneet melko vähiin.

Pitkäksihän päivä tietysti venyi. Kävin mökillä sen verran, että hain koiran matkaan ja palasin takaisin kymmenen jälkeen. Rankkoja nämä tällaiset reissut ovat, mutta toisaalta antoisia ja tuovat vaihtelua.