Selkä vai rautakanki?

Sujuvasti sitä unohtaa, miten kelju tämä reuma voi olla halutessaan. Jo muutama yö on mennyt selän kanssa pyöriessä. Tänään aamulla totesin sitten selän olevan todella jäykkä ja löysin selästä kolme selkeästi jäykkää kohtaa, jotka yhdessä jäykistivät lähes koko rangan. Aamulla noustessa tuntui, etten saa selkää suoraksi.

Pitihän selän liikkuvuutta sitten kokeilla ihan virallisilla mittareilla. Seinää vasten seistessäni en saanut takaraivoa seinään eli selkä ei todellakaan suoristunut. Sen jälkeen päätin kokeilla eteentaivutuksen, jossa en yltänyt koskettamaan edes polviini. Taivutuksen kokeileminen oli ehkä virhe, koska ylös pääseminen oli kankeaa.

Hetken pohdin asiaa ja sitten soitin terveyskeskukseen, että mitä tehdään. Lopputulos oli, että kokeillaan alkuun tuon kipulääkkeen annoksen nostoa. Jos se ei auta, niin ensi viikolla pitää pohtia jotain muuta hoitoa. Polven ja nilkan tikkien poisto on edessä ensi viikolla ja toivottavasti sen jälkeen päästään taas aloittamaan noita tauotettuja lääkkeitä.

Junaillen

Aamulla heräsin hyvien yöunien jälkeen. Ilmeisesti polvi on joko kivuttomampi tai sitten olen oppinut kääntämään kylkeä ilman, että satutan polvea. Kuitenkin ylös pääseminen oli haastavaa, koska polvi oli todella jäykkä. Selvästi kipujen vähentyessä jäykkyys lisääntyy.

Illan käytin sitten siirtämällä luuni kotipaikkakunnalta Savoon. Alkumatka meni isäni kyydissä, kun hän heitti minut muutaman kymmenen kilometrin päähän suoraan Savon junalle. Autoon vääntäytyminen jäykän polven kanssa oli epämiellyttävää. Kuskinpaikalle pääseminen olisi ollut paljon helpompaa, koska sinne voi työntää oikean jalan ennen kuin istuu.

Rautatieasemalta reissu jatkui junalla, jossa kävin myös kokeilemassa liikkuvassa junassa kävelemistä. Ei kamalan helppoa, kun ei uskalla luottaa jalkaan juuri lainkaan. Kuitenkin perässä kulkevat ihmiset olivat paljon ymmärtäväisempiä hitaaseen etenemiseen, kun käytin yhtä keppiä.

Kun autoilun jälkeen vihdoin pääsin perille mökilleni, raahasin tavarat sisälle ja aloin ihmetellä huomista kauppalistaa. Noin puolen tunnin pyörimisen jälkeen huomasin, etten ole käyttänyt keppiä mökissä lainkaan. Eli kyllä se polvi hetki hetkeltä paremmin kantaa, kun kepinkin jo unohtaa.

Surkeudesta selkäkipuun

Eilinen meni pitkälti oman surkeuden suremiseen. Huonot päivät tuntuvat seuraavan kipuepisodeja kuin junan vaunut veturia. Kun luulee, että pahin on ohi ja kivut jälleen hanskassa, hyökkää takavasemmalta ahdistus ja alemmuuden tunne. Näin siis silloin, kun moista vähiten osaa odottaa. Eilen pakotin itseni elokuviin, mutten erityisesti nauttinut reissusta, vaan tuntui henkisesti todella raskaalta hankkiutua ulos ovesta.

Tänään aamulla heräsin henkisesti paljon paremmassa kunnossa. Kunpa fyysisestä kunnosta olisi voinut sanoa samaa. Alaselkä oli kuin tulessa ja sängystä ylös pääseminen oli todella haastavaa. Käsiäkään ei voinut juuri nostaa, koska silloin viilsi alaselästä todella kovaa. Taistelin kuitenkin itseni liikkeelle ja hankkiuduin vesijumppaan. Vesijumppa ei pitkään aikaan olekaan ollut näin tuskaista. Kaikki kiertoliikkeet sattuivat hurjasti ja altaasta ylös kiipeäminen meinasi jäädä tekemättä.

Ajattelin vielä kokeilla kävelemistä paikasta toiseen, mutta koska se ei auttanut hankkiuduin terveyskeskuspäivystykseen. Kolmen tunnin jonottamisen jälkeen tapasin kandin, joka hyväksyi diagnoosiehdotukseni, muttei osannut pistää kortisonia. Käytiin läpi aika iso liuta hoitovaihtoehtoja, joista valtaosasta kieltäydyin.

Tunsin olevani melkoisen hankala potilas, koska minulle ei kelvannut tulehduskipulääke piikkinä eikä suun kautta eikä kortisonikuuri. Lopulta päädyttiin ratkaisuun, että kokeilen lihasrelaksantteja ja jos ne eivät auta, hankkiudun jonkun pistämiskykyisen vastaanotolle. Samalla lääkäri kirjoitti minulle viikon sairausloman selän takia.

Ratakisko tanssii

Kaveri houkutteli minut zumbaamaan ennen sunnuntai-illan venyttelyä. En vieläkään suunnattomasti jaksa innostua kyseisestä lajista, mutta en tuntenut olevani ollenkaan niin väärässä paikassa kuin ensimmäisellä kerralla.

Sinällään tanssahtelu varmasti olisi hauskaa ja tehokasta, mutta en kykene henkisesti omaksumaan kaikkea sitä, mikä pitäisi omaksua. Muutama ensimmäinen biisi meni hyvin, mutta sitten aivot tulivat yli ja lopputunnista valtaosa kuvioista meni täysin ohi. Harjoittelemalla varmaan oppisi, mutta en tiedä kiinnostaako.

Zumban jälkeen oli mukavasti hetki aikaa ennen venyttelyä, joten ennätin nauttimaan saunan lämmöstä. Venyttely puolestaan palautti maanpinnalle todella nopeasti. Olin melkoisen jäykkä ja ennen helpoilta tuntuvat liikkeetkin tuntuivat todella haastavilta. Ilmeisesti ajatus jäykkyydestä ei ollut täysin tuulesta temmattu. 

Erilainen selkä

Tänään olen vastannut monesti kysymykseen selkäni kunnosta. On ollut aika hankala vastata selkeästi. Selkä on erilainen, mutten osaa sanoa, onko se parempi. Jossain määrin sen on kivuttomampi, mutta toisaalta paljon jäykempi.

Tänään olen jo liikkunut jonkin verran. Aamulla kävin kaupassa ja apteekissa tilaamassa lääkkeitä ensiviikolle. Iltapäivästä sosiaalistuin koirapuistossa. Molempien reissujen jälkeen piti pötkötellä jokunen hetki.

Rauhallista joulua

Jouluna kuuluu toivottaa hyvää joulua, joten hyvä joulua. Minun jouluni viettoa on häirinnyt melkoisesti selkä, joka on vaihteeksi kipuillut oikein huolella. Kun pysyn paikallani yhdessä asennossa selkä on melko kivuton, mutta kivun ja jäykkyyden huomaa, kun olisi tarve liikuttaa selkää. Suoristaminen on tosi vaikeaa, mutta ei se liian helposti taivukaan.

Toivoa paremmasta kuitenkin on, tänään pistin biologisen lääkkeen flunssatauon jälkeen. Toivon kovasti, että se aiheuttaa taas yöllä ihmeparanemisen ja huomenna olo on paljon parempi. Kävelykin on sellaista töpöttelyä. Huomenna on pakko hankkiutua ainakin kävelylenkille, jos se helpottaisi selän oloa.

Piikkikoulussa

Tänään oli sitten suuripäivä ja opettelin pistämään itseäni. Piikitettäviä lääkkeitä en ole pitänyt minään ongelmana, mutta totuuden ääreen joutuminen hieman hirvitti silti. Loppujen lopuksi yllätyin, miten yksinkertaista pistäminen oli. Rauhassa ja ajatuksella kun tekee, niin helpostihan se onnistuu.

En tiedä kuvittelinko vai vaikuttiko lääke oikeasti todella nopeasti. Vajaan kuuden tunnin ajomatka Savoon ei saanut kroppaa juuri jäykistelemään. Mökin pihalla autosta noustessani olin yhtä jäykkä kuin työmatkan jälkeen eli oikeasti notkea. Aika näyttää, onko tämä vain uuden lääkityksen aloittamiseen liittyvää lumevaikutusta vai onko vaikutus todella näin nopea.

Lepo

Tänään on reuma kertonut olemassa olostaan ihan riittävästi. Koko päivän olen ollut todella jäykkä, enkä ole saanut toista kättä oikein nyrkkiin. Viimeinen veto oli iltapäivällä kipeytynyt päkiä ja päädyinkin pitämään lähes lepopäivän. Koira oli pakko ulkoiluttaa, mutta muuten liikunnat jäivät kyllä ihan nollaan.

Jäykkäselkä

Aamulla herätessä oli jälleen todella mielenkiintoinen olo selässä. Kaikki kiertoliikkeet tuntuivat todella jäykiltä, mutta muuten selässä ei juuri ollut kipua, eikä toisaalta esimerkiksi eteentaivutuksessa ollut mitään ongelmaa. Päivän mittaan selkä kipuili jonkin verran, muttei ollut käsittämättömän hankala kuitenkaan. Ei se toki pitkästä ajomatkasta erityisesti pitänyt.

Jäykistellen

Jo aamulla herätessä selkä tuntui jäykältä, mutta vääntäydyin kuitenkin ylös sängystä. Koska selästä piti saada työkykyinen aloitin aamun poikkeuksellisesti lihaskunnolla. Kahvakuulailin puolen tunnin aamujumpan ja selkä tuntuikin vertyvän moisesta. Valitettavasti vertyminen jäi väliaikaiseksi ja viimeistään iltapäivällä selkä hidasti menoa melkoisesti.

Muutenkin reuma on yrittänyt nostella päätään. Useammassa pikkunivelessä on tuntunut jäykkyyttä ja vähän kipuakin. Lisäksi toinen polvi on oikutellut jonkin verran, joten reuma todellakin kertoo olevansa olemassa. Yllättäen viime aikoina kiukutellut lonkka on jättänyt mielipiteensä tällä kierroksella kertomatta.

Päättämätön selkä

Eilen illalla tämä akka simahti hyvissä ajoin ja sainkin nukuttua peräti 11 tuntia. Aamulla olo ei silti ollut erityisen virkeä. Vain pienin terä väsymykseltä oli nujerrettu. Kuten aina sikeästi nukutun yön jälkeen selkä päätti ryhtyä hankalaksi. Aamulla olin tosi jäykkä. Eteentaivutukset onnistuivat kohtalaisen hyvin, mutta sivutaivutukset ja kierrot olivat lähes olemattomat. Lisäksi selkää ei saanut suoraksi, joten tänään minulta olisi saatu mitattua takaraivo-seinä-mitta.

Selästä huolimatta tai sen vuoksi lähdin hydrospinningmaratonille. Näin sunnuntaiaamuisin on tarjolla kaksi hydrospinningiä peräkkäin ja pitihän sitä omaa kestävyyttään kokeilla. Poljin siis vedessä vajaan puolitoistatuntisen ja jälkimmäisen tunnin loppupuolella huomasi, miten jalat olivat aivan puhki. Kaiken kaikkiaan tarjolla olivat hyvät tunnit.

Kun nousin toisen tunnin jälkeen altaasta tuntui, kuin joku olisi viiltänyt puukolla toisen SI-nivelen seutuun ja piti taas hetki töpötellä aivan pikkuaskelin ennen kuin selkä antoi peräksi normaaleille askeleille. Hieman taas pelästytti, että tuliko tehtyä selälle karhunpalvelus. Ainakin loppupäivän kokemusten perusteella, selkä pääsääntöisesti tykkäsi pyöräilystä.

Illalla oli vielä venyttelytunti ja selkä taas yllätti. Kierrot ja sivutaivutukset olivat edelleen hyvin rajalliset, mutta selkä taipui eteenpäin jopa paremmin kuin normaalisti. Sain ensimmäistä kertaa aikuisiällä heitettyä selällään jalat pään yli ja vielä maahan, eikä tuntunut missään kohti edes pahalta.

Selkälenkki

Yöllä ja aamulla selkä jumitteli vielä melkoisesti ja päätin kokeilla, mitä selkä tykkää juoksemisesta, vaikka kävelykin tuntui todella vaikealta. Hienossa säässä oli hyvä hölkkäillä suojasäätä seuranneen pakkasen kovettamilla teillä. Tuolla pikkutiellä nastakenkä oli todella hyvä ja pitävä, mutta isompi tie oli autojen sileäksi hioma ja tyydyin juoksemaan sitä yhteensä vajaan kilometrin.

Kaiken kaikkiaan lähdin lenkille ajatuksella, että juoksen sen, mikä tuntuu kivalta. Ensimmäinen kilometri oli aika tuskaa ja tahmeaa menoa, mutta sitten helpotti. Lopulta kivalta tuntui neljän kilometrin lenkki ja melko reippaasti. Pidemmällekin olisi kulkenut, mutta tällä erää neljän kilometrin kohdalla olin kotiovella, joten päätin lopettaa lenkin siihen, enkä lähtenyt enää kiertämään jo juostuja teitä.

Selkä tykkäsi lenkistä todella paljon. Muutenkin lenkki piristi. Lenkin jälkeen venytellessä totesin, että selkä on edelleen jäykkä, mutta kivuton. Ehkä nilkan aiheuttama pakkolepo oli riittävän pitkä jumittamaan selän. Vielä töissä tuli tehtyä lähinnä seisomatyötä, joka tuntuu olevan kaikista pahinta tuolle selälle.

Ratakisko

Työpaikkani lähistöltä on muutama vuosi sitten purettu junarata, koska sitä ei uskottu tarvittavan. Minä löysin tänään pätkän sen radan ratakiskoa - selästäni. Selkä on jäykistellyt tänään reilusti enemmän kuin aikoihin. Ei se ole jatkuvasti kipeä ja antaa istua, mutta liikkeelle lähteminen on todella vaikeaa. Tuntuu. etteivät jalat kanna ja askeleiden ottaminen on vaikeaa, koska ei vaan saa siirrettyä jalkaa eteenpäin. Kyllähän siihen toki kipuakin liittyy, mutta jäykkyys on se elämää vaikeuttava tekijä.

Kävin uimahallissa kokeilemassa auttaisiko uiminen selkään, mutta selkä oli niin kipeä, ettei uimisesta tullut juuri mitään ja vesijuoksukin onnistui vain vaivoin. Vesikävelin puolisen tuntia ja totesin, että se on tylsää, eikä auta selkään, joten lopetin. Nyt kokeilen yöksi melkoista lääkekoktailia, jos se auttaisi edes hieman.

Lonkan tuomio

Kävin tänään näyttämässä lonkkaa lääkärille ja hänen mielipiteensä oli, että reumahan se syyllinen on. Oli sitä mieltä, että hoitoni nivelelle on ollut aivan oikea - tuntemusten mukaan kevyttä liikuntaan, lepoa, tulehduskipulääkettä ja kylmää. Lääkärin väännellessä jalkaa olin todella yllättynyt, miten vähän se liikkui suhteessa terveeseen jalkaan. Toki tiesin, että se on jäykkä, mutten arvannut, että se todellakin on noin jäykkä.

No jatkossa mennään edelleen lonkan ehdoilla. Uuden kipulääkkeen sain kokeiluun ja noita reumalääkkeitä jälleen säädetään ylöspäin. Mitään uutta ja yllättävää en siis lääkärikäynniltä saanut, mutta onpa taas vähän varmempi olo.

Lekurireissun jälkeen painuin uimaan ja uinkin puolisen tuntia vaparia. En tiedä kehittyykö kunto vai tekniikka, mutta kerta kerralta uiminen on helpompaa. Toisaalta tuntuu, että tekniikka paranee ja rentous löytyy, joten tuskin sitä ainakaan väärään suuntaan ollaan menossa. Muuten olen jättänyt tänään liikunnat harrastamatta. Lepopäivää ei siis tästäkään päivästä tullut, mutta kyllä sellainen tähän lähipäiviin pitää saada järjestettyä.