Laskutaidottomuus

Tänään piti juosta 5 km lenkki. No suunnitelma meni muuten hyvin, mutta tuo laskutaito ei selvästi ole vahvimpia ominaisuuksiani, en osannut laskea kännykän 500 metrin piippauksia oikein. Tarkoitus oli siis juosta 2,5 km yhteen suuntaan ja sitten kääntyä ympäri ja juosta kotiin. No käännyin ympäri vasta 3 km:n kohdalla eli en ilmeisesti huomannut jotain piippausta. Erheen huomasin vasta takaisin tullessa, kun rupesin ihmettelemään, miten ihmeessä aikaa menee näin paljon. Kaivoin puhelimen esille - ja totesin juosseeni jo 5,6 km.

Tänään ensimmäinen 2 kilometriä oli jotenkin todella hankalia. Ainakin osittain kyse oli lähinnä psyykkisestä ongelmasta. Lähinnä olo oli sellainen, että juokseminen on tylsää ja puuduttavaa. Siis kropassa kaikki tuntui hyvältä ja juoksu kulki. Ei vaan olisi huvittanut.  Parin kilsan jälkeen pääkin suostui lopettamaan juoksemisen vastustamisen ja loppuaika meni mukavasti omia juttuja mietiskellen.

Tosiaan matka ei tuntunut pitkältä, vaikka ylitinkin sen 5 km. Kaiken kaikkiaan hirmu helpon oloisesti koko lenkki meni. Lenkin jälkeen olin voipuneempi kuin edellisen vitosen, mutta kelikin oli aika paljon lämpimämpi. Tällä erää otin mukaan urheilujuomaa 7,5 dl ja kaikki meni. Taisi ihan tippa jäädä juotavaksi juoksun jälkeen kotiin kävellessä. Kyllä se juominenkin lenkillä siis onnistuu, kunhan muistaa vaan välillä ottaa sen hörpyn tai pari.

Kylläpä oli ihanaa päästä taas juoksemaan kunnon lenkki.

Pikkuhölkkä

Eilisestä lenkistä rohkaistuneena päätin tänään kokeilla hölkkää. Lenkille lähteissäni ajattelin juosta vartin verran, jos tuntuu hyvältä. Reittisuunnitelma oli sellainen, että aikaisemmalla vauhdilla sen hölköttelyyn olisi mennytkin se 15 minuuttia. Tänään oli jostain syystä vauhti päällä ja juoksinkin lenkin noin kahdessatoista minuutissa. Ei napannut enää juosta pidemmälle, joten lopetin siihen, kun tuntui niin hyvältä. Myöhemmin kellosta katseltuani totesin, että olin juossut sellaista 8 min/km vauhtia, joka on kovempaa kuin ennen.

Vaikka aamulla lämpömittari näytti +13 astetta, tuli lenkillä tosi kuuma. Aurinko lämmitti sateen jälkeen kosteaa maata, joten ilman suhteellinen kosteus lähenteli varmasti 100 %:a ja paksu gollagepusero oli selvästi liikaa. Toisaalta se on hyvä suoja itikoita vastaan. Niitä tuolla metsissä tuntuu riittävän. Ei niitä muuten huomaa, mutta pysähdyksissä tulevat syömään ihan välittömästi.

Huomenna ajattelin palata keskeytyneeseen juoksuohjelmaan - harjoitteena 5 km tahtia vaihdellen. Rauhakseen on tarkoitus mennä, mutta eiköhän sinne tahtivaihteluitakin saada mukaan. Jos keli on samanlainen kuin tänään aamulla, niin taitaa koira jäädä matkasta. Sen verran se väsähti jo tämän päivän lenkistä.

Ihmeparantuminen

Kerrankin voi sanoa, että kokemukseen perustunut arvaus toipumisesta meni metsään. Tänään aamulla jalat olivat enää hieman jäykän oloiset ja päätin kokeilla, miltä käveleminen tuntuu. No käveleminen tuntui hyvältä ja kävelinkin vajaan 7 kilometrin lenkin. Muutamassa kohdassa pistellyt nivelet ilmoittelivat olemassa olostaan muutaman askeleen ajan, mutteivät reagoineet sen enempää. Eivätkä ole kipuilleet lenkin jälkeenkään, joten lenkki oli varmasti oikea ratkaisu.

Iltapäivällä innostuin vielä lähtemään salille ajatuksena treenata vähän reisilihaksia sekä ylävartalon lihakset. Suosiolla jätin kuviosta pois ne harjoitteet, joissa nilkat tai päkiät joutuvat liikkeeseen eli käytännössä jalkaprässin ja pohjelihakset. Myös ylävartalon treeniä kevensin vinojen penkkipunnerrusten osalta, koska ne lihakset tulevat treenattua myös muiden liikkeiden yhteydessä ja treenistä olisi tullut turhan pitkä, jos olisin tehnyt kaikki mahdolliset harjoitteet. Tällaisenään treenin jälkeen oli mukavan raukea olo, mutta kaikki treenit sai kuitenkin tehtyä huolellisesti loppuun saakka.

Kyllä teki hyvää omalle päälle, että pääsin vihdoin liikkumaan. Mieli piristyi kovasti ja alkava selkäjäykkyyskin jäi viimeistään punttisalille. Huomenna ajattelin kokeilla, miltä muutama juoksuaskel tuntuu. Todella mukavaa, jos tästä selvittiin tällä erää näin vähällä.

Selkäjumppa

Koska lepäily jatkuu, enkä jaksa sen tylsyydestä valittaa, ajattelin availla vähän venyttelyohjelmaani. Tässä on esittelyssä selän osuus. Muita niveliä koskevan jumppaohjelman saan elokuussa. Siihen saakka sovellan tätä ohjelmaa.

Kaikki alkoi joulukuussa, kun reumalääkäri esitti arvauksen ehkäreumani syvimmästä olemuksesta. Hänen valistunut veikkauksensa oli jonkun sortin spondyloartropatia, lähinnä joko selkärankareuma tai nivelpsori. No tietysti nettisukupolven ihmisenä kirjoitin moiset hakusanat googleen heti, kun pääsin kotiin. Hirmuisesti löytyi tietoa suomeksi ja lontooksi vielä enemmän. Aika alkuvaiheessa törmäsin selkärankareumaatikolle suunnattuun voimisteluohjelmaan, joka ohjeen mukaan pitäisi tehdä päivittäin.

Hitaasti lämpiävänä ihmisenä lueskelin sitä ohjelmaa joitakin kuukausia, kunnes päätin kokeilla muutaman liikkeen. Ne tuntuivat hyvältä ja uskalsin kokeilla lisää. Vähitellen huomasin, että erityisesti rintaranka tykkäsi moisesta vääntelystä ja toisaalta, että jos jumpan jätti monena peräkkäisenä iltana tekemättä, niin aamuisin oli paljon jäykempi. Niinpä ohjelmasta tuli vähitellen osa iltarutiineitani - en edes yritä väittää tekeväni sitä joka ilta, mutta olen päättänyt tehdä sen vähintään viitenä iltana viikossa (tai ainakin ne selkärangan vääntelyosat, jotka tällä hetkellä tuntuvat tärkeimmiltä).

Voimisteluohjelma koostuu lähinnä selän liikkuvuutta parantavista liikkeistä sekä isojen selkään vaikuttavien lihasryhmien venyttelystä. Sinällään aikaa koko ohjelman tekemiseen ajatuksella ja rauhassa menee sellainen 20 minuuttia ja ne välttämättömät liikkeet tekee helposti vartissa. Eli ajan puutetta ei voi syyttää. Lisäksi apuvälineinä jumpassa tarvitaan seinää ja tuolia - nämä ovat helposti saatavilla ja ilman tuoliakin pärjää mainiosti.

Sinällään tuossa muodossa ohjelma on minusta erittäin epälooginen suorittaa - tasaisin välein könytään ylös lattialta ja toisaalta hetken päästä ollaan taas lattian tasossa. Siispä olen ottanut vapauden liikkeiden suoritusjärjestyksessä.

Yleensä aloitan jumpan konttausasennossa tehtävillä liikkeillä eli selän pyöristyksillä ja sivutaivutuksilla. Siitä onkin sitten helppo painua alas venyttämään selkää ja käsiä. Seuraavaksi kierähdän selälleni ja teen sekä rintarangan että lannerangan kierrot. Toisinaan jään korkkiruuville venyttämään lihaksia, jos se tuntuu tarpeelliselta.

Pakaralihakset venytän selälläni, koska ohjeen mukaista liikettä en ole ikinä saanut tuntumaan. Tämän suoritan yksinkertaisesti niin, että makaan selälläni jalat koukussa ja nostan toisen jalan nilkan toisen polven päälle. Jos tämä ei riitä, niin otan toisella kädellä kiinni polvitaipeesta ja toisella nilkasta ja vedän itseäni kohti. Vähän ehkä joutuu jalan asentoa vekslaamaan, mutta kyllä se venytys sieltä löytyy.

Pakaroiden jälkeen venytän takareidet. Jälleen poikkean ohjeesta, koska koen ohjeen mukaisen oviaukossa venyttelyn hankalaksi, enkä sitä oikein saanut tuntumaankaan. Venyttelen takareidet siis perinteisesti lattialla hajareisin istuen. Lonkan koukistajat venytän, jos muistan niin ihan ohjeen mukaan. Yleensä osuvat ohjelmassa juuri tähän kohti. Sitten nousen seisomaan ja venyttelen etureiden lihakset ja pohkeet (eivät taida olla tuossa ohjelmassa) etenkin, jos olen käynyt juoksemassa tai tehnyt salilla jalkalihaksia. Tämän jälkeen venyttelen rintalihakset ohjeen mukaan ja lopuksi oikaisen itseni seinää vasten ja teen nuo kaularangan tukilihakset.

Kaulan kääntelyitä ja vääntelyitä tulee tehtyä usein ihan koneella istuessa tai muuten vaan muistaessa, joten niitä teen todella harvoin iltajumpan yhteydessä. Samoin venyttelen niska-hartiaseudun lihaksia useaan otteeseen päivän mittaan. Tuon ohjelman mukaiseen rintarangan taakse taivutukseen minulla ei ole sopivaa tuolia, joten se jää yleensä tekemättä, joskus kaverin jumppapallon päällä makoilen niin, että rintaranka taipuu "väärinpäin", mutta en ole huomannut siitä mainittavaa apua.

Tosiaan salipäivinä ja juoksupäivinä lisään venyttelyitä niille lihaksille, joita olen päivän aikana rasittanut. Ja mahdollisesti vielä seuraavanakin päivänä, jos lihakset tuntuvat kiristävän. Samoin, jos tenniskyynärpäät alkavat oireilla, niin otan ohjelmaan pari oireita helpottavaa venytystä. Eli venytellään sieltä mistä kroppa tuntuu moista tarvitsevan, tai mitä on rasitettu.

Silloin tällöin löydän jonkun uuden venyttelyä kaipaavan paikan ja etsin siihen venyttelyohjeita netistä tai kehitän venyttelyitä itse nettiliikkeiden pohjalta. Ilmeisesti yliliikkuvien nivelten takia minun on vaikea saada joitakin venytyksiä tuntumaan, joten niitä joutuu modifioimaan.

Siihen en osaa ottaa kantaa auttaako venyttely ehkäreumaani vai ei. Ei se ainakaan ole sitä pahentanut ja tosiaan venyttelyn unohtaminen usein tuntuu jonkin näköisellä viiveellä selän liikkuvuudessa - onko se sitten taudin aiheuttamaa vai jotain muuta, siihen en osaa ottaa kantaa. Ja onko sillä niin väliäkään, jos olo helpottuu yksinkertaisella jumpalla.

Lepoa - lääkärin määräyksestä

Meni sitten tämä viikko vahvasti lepäilyksi. En edes viitsi tarkistaa, mitä juoksuohjelmassa on tälle päivälle. Aloitetaan ensi viikolla siitä, mihin tällä viikolla jäätiin. Esim. 15 min lenkki on varmasti ihan hyvää herättelyä kropalle ennen kovempaa rääkkiä. Tälle viikolle oli kuitenkin laitettu ainakin toinen vitonen juostavaksi.

Aamupäivällä kävin sitten lääkärin vastaanotolla näyttämässä noita jalkoja ja hän totesi, että toisen jalan oireistosta valtaosa on lihaskipua, löysi kuitenkin muutaman tulehduksenkin ja pisti niihin hoidoksi kortisonia. Kortisonihoidon "sivujuonteena" tuleekin sitten vähintään 24 tuntia lepoa mahdollisuuksien mukaan ja sen jälkeen rasitusta kivun mukaan. Kokemus puolestaan kertoo, että piikin jälkeinen päivä on se pahin ja sitten vähitellen helpottaa.

Eli lääkärin määräykseen ja omaan kokemukseen pohjautuen väitän, että juhannuskin tulee lähinnä lepäiltyä. Aikaisintaan sunnuntaina voi kokeilla jalkojen kestokykyä ja käydä tekemässä pienen kävelylenkin. Ja saatanpa eksyä salille tekemään selänkin. Mutta pääsääntöisesti tämä viikko on nyt lopullisesti pyhitetty rentoutumiselle ja levolle. Kovasti toivon, että reuma periksi ja voin taas pukea lenkkarit jalkaan. Jos tauti ei anna periksi, niin ensi viikolla hankkiudun uima-altaaseen.