Salia ja kävelyä

Vaikka eilinen oli rankka päivä sekä juoksu- että salitreenin osalta, ei tänään olossa huomannut jälkeäkään rääkistä. Aavistuksen toisessa polvessa tuntui, mutta sekin oli enemmän venyttelyn puutetta kuin varsinaisesta treenistä johtuvaa. Jalat eivät ole olleet edes jäykät. Ainoa paikka, joka muistutteli eilisestä treenistä, oli selkä ja sekin positiivisen kautta. Olisi pitänyt tämäkin aamu aloittaa juoksulenkillä eikä kipulääkkeellä. Kuitenkin ihan palautumisen vuoksi käsi kävi buranapurkilla.

Kipulääkityksestä voinkin sitten todeta tähän väliin sen verran, että koko tänä vuonna kipulääkkeitä on mennyt melko reilusti. Nyt kesän tullen tarve on selvästi vähentynyt ja päätinkin tämän viikon alusta kokeilla pärjäämistä lyhytvaikutteisemmilla tulehduskipulääkkeillä. Pitkävaikutteisissa on se hyvä puoli, ettei niitä tarvitse ottaa kuin kerran päivässä tai jopa joka toinen päivä, mutta toisaalta tehon saamiseen menee sitten pidempään ja kivun pelon takia niitä tulee syötyä jopa turhaan. Toisaalta pitkävaikutteinen on hyvä, koska sen voi ottaa illalla ja se vaikuttaa vielä aamullakin ja helpottaa liikkeelle pääsyä.

Tänään on sitten ollut juoksuohjelmassa vapaa päivä, eli liikkuminen on koostunut salitreenistä ja tunnin kävelylenkistä koiran kanssa. Salilla oli väkeä ihan hurjasti. Ajattelin kääntyä ovelta takaisin, kun näytti, ettei sekaan mahdu, mutta päätin kuitenkin yrittää ja pienellä joustamisella sain treenin tehtyä. Hyvänä puolena väenpaljoudessa totesin sen, että tuli kerrankin pidettyä riittävän pitkät tauot sarjojen välillä. Lisäsin treeniin painoja edellisestä treenistä melko reilusti ja silti sain kaikki sarjat tehtyä suunnitellusti eivätkä lihakset ainakaan tätä kirjoitettaessa vielä ole kipeät. Kyllä se lihaskuntokin kehittyy treenaamalla.

Ahkeran liikunnan päivä

Helle antoi periksi ja aamulla lämpömittari näytti 18 astetta ja taivas oli aivan pilvessä. Hiukan hirvitti kuitenkin lähteä lenkille, kun edellinen kokemus 18 asteen lenkistä oli erittäin lämmin. Tänään kuitenkin oli tosi viileä keli. Alkukävelyiden aikana meinasi jopa tulla kylmä, kun päällä oli pelkkä t-paita. Juoksuun lähdön jälkeen ei moista ongelmaa enää ollut. Päivän treeninä oli intervallilenkki, jossa 20 minuutin juoksupätkän sisään piti istuttaa 5 minuutin kovaa pätkää. Otin ohjeen ehkä vähän turhan kirjaimellisesti ja oikeasti juoksin ne minuutin pätkät niin kovaa kuin jaloista lähti. Tai siis kolme ensimmäistä juoksin.

Neljäs pätkä jäi 45 sekunnin pätkäksi ja sen lopussa oli oikeasti tosi paha olo. Tuntui, etten millään saa henkeä riittävästi ja sydän ei mahdu rintaani. Ja päätti vatsakin sitten tyhjentää ne pienet vesitilkat, mitä siihen mennessä olin juonut. Eivätkä jalatkaan meinanneet kantaa. Tässä kohti ei tullut pieneen mieleenkään jatkaa edes rauhallista hölkkää vaan lähdin tallustelemaan kotiin päin hyvin rauhallisin askelin. Viimeinen pätkä jäi juoksematta. Nyt muutamaan tunnin päästä, kun treeniä ajattelee, niin ei siitä kokonaisuutena sellaista juoksukammoa jäänyt. Lähinnä taas itsensä voittanut olo - pystyn oikeasti juoksemaan itseni ihan piippuun ja vielä palautumaan siitä.

Jotta itsensä rääkkääminen olisi täydellistä, päätin lähteä käymään vielä salilla. Uhriksi otin yläkropan lihakset, vaikka tänään periaatteessa olisi ollut käsipäivä. Viisaammat sanoivat, ettei selkää pysty treenaamaan täysillä, jos hauikset ovat kipeät. Siispä päätin tänään treenata yläselän ja huomenna rääkkään kädet. Jalkatreeni oli juoksuohjelman takia pakko siirtää loppuviikkoon, koska en halua juosta rankkaa lenkkiä valmiiksi kipeillä jaloilla.

Salitreeni sinällään tuntui hurjan kevyeltä, vaikka painoja jonkin verran lisäsin edellisestä. Olisi kestänyt lisätä enemmänkin. Tiedänpähän seuraavalla kerralla. Taitaa tämä yläkropan treeni olla ainoa salipäivä, johon en ole vielä saanut sellaista hyvää traivia. Kaikki muut treenit ovat menneet ainakin kerran todella hyvän tuntuisesti. Ehkä tässä on osin kyse ihan asenteesta - minusta tämä treeni on tylsä. Silloin siihen ei vaan jaksa panostaa samalla tavalla kuin esimerkiksi jalkatreeniin, vaikka selän hyvinvoinnin kannalta tämä treeni on vähintään yhtä tärkeä kuin jalkatreeni.

Juosten vedessä

Tälle päivälle oli treeniohjelmassa laitettu 20 minuutin intervallilenkki (sis. 5x1 min täysiä). Aamulla kello oli soimassa viideltä, mutten jaksanut herätä vielä siihen aikaan, mutta kuudelta kävin vessassa - silloin lämpömittari pohti, että ylittääkö se 20 asteen maagisen rajan vai ei. Päätin sitten jättää lenkin juoksematta. En todellakaan ollut halukas aloittamaan sunnuntaiaamuani kuudelta, eikä hikoilu tuntunut houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Totesin sitten, että tänään on oikeasti pakko liikkua jotenkin, sekä kroppa että pää olivat sitä mieltä, ettei toinen lorvimispäivä ole hyvä ratkaisu. Siispä päätin lähteä käymään uimassa. No aurinko paistoi sen verran kirkkaasti, ettei kirkkaiden uimalasieni kanssa uiminen todellakaan ollut nautinto, joten 100 metrin uimisen jälkeen vaihdoin lajia vesijuoksuun. Pari altaanmittaa hölkkäiltyäni totesin, että pirun tylsää hommaa moinen on ja jotain piristystä juoksemiseen tarvitsee, mutten menee ihan lönköttelyksi. Muistin tämän päivän intervallitreenin ja päätin kokeilla miltä moinen tuntuisi altaassa. Kyllähän se kovasti piristi tylsää altaassa sahaamista ja lisäsi huomattavasti treenin rasittavuutta. Ei se kuitenkaan millään tavalla korvaa maalla juostua intervallitreeniä.

Havaitsin jo halliin kävellessäni, että uimapukuni on minulle liian iso. Tai no ei se varsinaisesti vielä roiku päällä, mutta oli vatsan kohdalta löysä. Sitten sattumalta kaupassa käydessäni löysin samanlaisen kokoa pienemmän uimapuvun -70 % alennuksesta. Pakkohan moinen oli mukaan napata. Samalla muistin uimalasiongelman ja ostin sitten uudet tummat lasit. Eipä kaupassa kauhean monia tummalinssisiä ollut, lieköhän joku muukin törmännyt kesäuinnin ongelmiin ja ostanut uudet kesälasit.

Hellettä pitelee

Tänään olisi juoksuohjelmassa 30 minuutin kävelylenkki. Yhtään enempää tällä helteellä ei viitsikään liikkua. Tähtään lenkin vielä siten, että pääsen suoraan saunaan, niin ei tarvitse hikisenä kauhean kauaa odotella. Mutta taatusti en mene kovaa, vaan mieluummin ylirauhallisesti. Koirallekin saa luvan riittää päivän liikunnaksi moinen pikku lenkki. Eipä se kauhean paljon pidemmälle varmasti viitsi lähteäkään tällä ilmalla. Huomiseksi on ohjelmassa 20 minuutin intervallilenkki. Taidan taasen laittaa kellon viideltä soimaan ja katson, miltä keli näyttää. Jos silloinkin on yli 20 astetta, niin saa lenkki jäädä kyllä juoksematta.

Kaiken kaikkiaan minulle alkaisi taas riittää nämä helteet. Tein ensimmäisen helleaallon alussa päätöksen, että en valita lämpimistä keleistä, koska Suomen ilmastoon kuuluu neljä vuoden aikaa. Lisäksi ehkäreuman vaivaavat nivelet ovat huomattavasti paremmat lämpimillä ilmoilla. Kuitenkin viime talvena kuvioon tulleet selkäoireet tuntuvat pahenevan helteellä. En tiedä johtuuko oireilu siitä, että helteillä tulee liikuttua huomattavasti vähemmän vai tekeekö lämpö itsessään jotain. Tuohon selkäänhän ei ole koskaan lämmin auttanut vaan paremman helpotuksen olen saanut kylmähoidosta.

Lisäksi nämä lämpimät kelit vaikuttavat selkeästi venyttelyihin. Vaikka selkä oireilee, niin ilmeisesti lämmin keli pitää lihakset sen verran lämpiminä, että venytyksistä ja liikkuvuusharjoitteista ei juuri tunnu olevan hyötyä. Kroppa mene lähes umpisolmuun ja venytyksiä on tosi vaikea saada tuntumaan.

Hyvinvointikeskukseen tutustumassa

Äitini on jäsenenä paikallisessa hyvinvointikeskuksessa. Niillä on heinäkuun ajan perjantaisin tarjous, jossa saa tuoda kaverinsa mukaan ja äitini päätti, että tänä perjantaina minä olen se kaveri. Mikäs siinä, kyllä minä voin mennä salille ilmaiseksikin. Eli siis avoimin mielin tutustumaan kuntokeskustoimintaan – vahvoista ennakkoasenteista huolimatta. Ja sama se, millaisella salilla minä treenini teen, kun omalle salille en kuitenkaan pääse.

Jo heti ulko-ovelta huokui vastaan sellainen "me muutamme elämäsi" henki ja seinillä oli mitä kummallisimpien lisäravinteiden mainoksia. Jos olisin ollut yksin, olisi kääntynyt ympäri ja painunut uimahallin salille. Kaikki tilat olivat todella hienossa kunnossa ja laitteet uusia. Löytyi verryttelysaarekkeesta liuta juoksumattojakin. Kun sitten päästiin arkisen aherruksen pariin - tällä erää teemana yläkropan lihakset, totesin, että jälleen olen salilla, jossa en saanut tehtyä koko treeniä, koska käytössäni ei ollut levytankoa. Edelleen siis olen aivan tyytyväinen tuohon pieneen kotisaliini, jonne olen saanut värkättyä sopivan ja melko yksinkertaisen treeniohjelman. Meneekö kuntosalitreenaus vähitellen siihen, ettei enää juurikaan käytetä vapaita painoja, koska niissä on loukkaantumisriski, vaan hankitaan toinen toistaan hienompia laitteita.

Sinällään treenistä ei ole mitään erityistä sanottavaa. Tulipa tehtyä, mutta juurikaan itsensä voittamista ei mukaan mahtunut.