Kipuillen

Tänään olisi juoksuohjelman mukaan pitänyt juosta 5 km + 10 min. Jätin juoksematta monestakin syystä. Ensiksikin eilen meni sen verran myöhään, etten aamulla olisi saanut itseäni millään viileään aikaan aamulenkille. Toisekseen syystä jostain rintarankani päätti jumahtaa. Aamulla heräsin siihen, että hengittäminen oli vaikeaa ja jokaisella sisään hengityksellä sattui selkään. Ei paljoa tehnyt mieli harrastaa mitään hengästyttävää.

Selkä kipuili koko päivän. Jotta päivä ei olisi mennyt ihan lepäilyksi, niin kävin pienellä vesihölkällä, tosin hölkkä oli tosi kevyt - sykkeet pyörivät hädin tuskin yli 100 lyönnin. Vähän liikkuminen tuntui selkään auttavan, mutta jo kotimatkalla tunsin, miten lihakset jumahtivat uudelleen. Ensimmäistä kertaa aikoihin venyttely sattui niin paljon, että oli pakko jättää tekemättä ja kaikki rangan kiertoliikkeet ovat mahdottomia.

Iltapäivä ja ilta menivätkin sitten lääketokkurassa - en muistakaan koska olen viimeksi mennyt maksimikipulääkeannoksella. Huomisaamuna kokeilen lenkkiä. Jos juokseminen tuntuu hyvältä, niin saatan juosta tuon tämän päivän lenkin. Jos ei tunnu, niin yritän ainakin kävellä tunnin verran. Kovasti toivoisin, että helteiden loppuminen ja liikunta helpottaisivat oloa.

Lepopäivä

Kroppa rupesi loppuviikosta tuntumaan siltä, että lepopäivä olisi paikallaan. Päätin ottaa todellisen rötväyspäivän lauantain kunniaksi. Päätin, että nukun juuri niin paljon kun huvittaa. Nukuin sitten mukavasti yhdet muutaman tunnin päiväunet ja muuten keskityin pääasiassa katselemaan nettitelevisioista jo miljoonaan kertaan nähtyjä puolidokumentaarisia sarjoja. Illalla kaveri ilmaisi olevansa ongelmissa boolin kanssa. Pitihän sitä mennä auttamaan naista hädässä ja lähteä istumaan iltaa boolilasin seurassa.

Eli liikuntasaralla ei mitään mainittavaa, mutta päänhoidollisesti loistava päivä. Ja kyllähän liikkumiseen ja treenaamiseen kuuluu oleellisena osana lepo. Kroppaa on tässäkin asiassa kuunneltava ja kunniotettava.

Torso lenkki ja "kevyt" salitreeni

Tänään piti käydä rauhallisella 20 minuutin juoksulenkillä. Kello soi kuudelta, mutta siihen aikaan jaksoin kääntää vain kylkeä ja heräsin vasta puoli kahdeksan maissa. Koska moinen lenkki on kirjoitettu juoksuohjelmaan ja olin saamaton aamulla, niin lähdin kahdeksan aikaan lenkille. Tänään oli sitten taas sellainen päivä, ettei juoksu kulkenut. Taisin viitsiä hölkätä vajaan 10 minuuttia ja kävelin kotiin.

Selvästi nämä lyhyet lenkit kysyvät motivaatiota enemmän kuin 5 km:n lenkit. Toisaalta selvästi huomaa, että juoksu rupeaa olemaan vaivatonta vähän pidemmän pätkän jälkeen. Ensimmäinen kilometri tai pari menee väkisin ja sitten vasta juokseminen on kivaa. Alle puolen tunnin lenkillä en ilmeisesti viitsi hölkätä sen pahan olon ohi.

Torson lenkin lisäksi tälle päivälle olin suunnitellut tekeväni salilla jalkatreenin. Salille lähtiessäni mietin, että menen käymään salilla, koska olen päättänyt tehdä salitreenin kolmesti viikossa. Asenne oli sellainen, että käyn räpeltämässä jotain ja tulen pois. Kummasti salilla kuitenkin fiilis muuttui ja sain tehtyä oikeasti hyvän treenin. Kotiin kävellessäni mietin, että miten nopeasti lihaskunto on kasvanut.

Käynnistymisvaikeuksia

Aamulla herääminen tuntui vievän aivan kohtuuttomasti aikaa. Kokonaisuudessaan olo oli tosi jäykkä ja kaikki tapahtui todella hitaasti. Vastaava olo oli kevättalvella lääkitysten rukkausten yhteydessä, tosin sillä erotuksella että tänään ei sattunut mihinkään. Ei vaan akka taipunut mihinkään suuntaan eivätkä aivotkaan oikein toimineet. Kaikki tapahtui kuin hidastetussa filmissä. Vähän vastaavaa oloa oli jo eilen ilmassa, mutta jähmeys karisi juoksulenkille.

Taatusti solusalpaaja-aamu ei ainakaan helpottanut käynnistymistä. Silloin nimittäin on maito pannassa, joten aamukahvikin jää juomatta. Totesinkin muutaman tunnin hereillä olon jälkeen, että lienee parempi ottaa pikku torkut ja kokeilla josko sen jälkeen käynnistyisi paremmin. Otin torkut ja toinen käynnistyminen oli huomattavasti parempi - tosin melko hidas sekin.

Päivän liikuntasuoritukseksi olin suunnitellut tunnin kävelylenkin, mutta päätin vaihtaa sen uintiin. Jaksoinkin sahata maauimalan allasta puolisen tuntia ja sitten riitti. Väkeä oli pirusti ja olo oli jotenkin tukkoinen, joten päätin lopettaa ennen lopullista hermojen menetystä.

Kävi mielessä, että voisiko tämä tämän aamuinen ja eilinen heräämisen vaikeus, olla kropan tapa sanoa, että se on väsynyt eikä jaksa. No huomenna on pieni pätkä hölkkää ja ajattelin käydä salilla, mutta lauantaina olen ajatellut pitää ihan totaalisen vapaapäivän liikunnasta, joten luulisi sen helpottavan. Lisäksi kävin tänään syömässä pitsan, vaikka kotonakin olisi ollut ruokaa. Ainakin mieltä se piristi, toivottavasti teki muutakin.

Muutenkin pitää ainakin loppuviikko pyrkiä pitämään huoli siitä, että syön riittävästi. Näillä liikuntamäärillä nimittäin kaloreita kuluukin aika reippaasti. Laskin sykemittarin antamat kulutukset sekä maanantaille että tiistaille ja sain molempina päivinä liikunnalla kulutettua reilun 1000 kcal ja samaan aikaan söin noin 2000 kcal, joten ihmekös, että kroppa rupeaa vähän laittamaan hanttiin. Pitää siis oikeasti kiinnittää huomiota siihen, että syö riittävästi (terveellistä) ruokaa, eikä sorru herkkuihin.

Bulkkilenkki

Tänään oli sellainen aamu, että jos minulla ei olisi ollut tuota juoksuohjelmaa, niin en olisi taatusti lähtenyt lenkille. Aamulla oli heräämisestä lähtien sellainen totaalisen väsähtänyt ja jäykkä olo. Lenkille lähteminen oli kamalan taistelun takana ja selvisinkin matkaan vain, koska ohjelmassa luki niin. Vielä juoksuun pyrähtäessäni 15 minuutin koiran pissityksen jälkeen ajattelin, että hölkkään sen mikä tuntuu kivalta ja sitten käännyn takaisin kotiin. Yllättäen juoksu kuitenkin lähti kulkemaan ja ensimmäisen kilometrin jälkeen ei käynyt pienessä mielessäkään kääntyä takaisin ennen kahta ja puolta kilometriä.

Kaikkiaan tuli juostua 5 km 600 metriä eli täysipainoisesti päivän harjoitus, joka oli 5 km ja 5 min. Pidemmällekin olisi mennyt helposti. Nopeus ei edelleenkään päätä huimaa, mutta sain sentään pudotettua vitosen aikaa noin kahdella minuutilla siitä ensimmäisestä vitosesta. Kuitenkin tärkeämpänä saavutuksena pidän sitä, että sykkeet pysyivät huomattavasti järkevämmissä lukemissa: keskisyke 168 lyöntiä minuutissa. Kokonaisuutena lenkki oli sellainen kiva aamuherätys. Toisaalta kuitenkin sellaista peruspuurtamista, ei millään tapaa herättänyt erityisiä fiiliksiä.

Iltapäivällä kaupungilta kotiin kävellessäni onnistuin sitten astumaan huti asfaltin reunasta ja hetken yritin pysytellä pystyssä, kunnes totesin tavoitteen toivottomaksi ja kellahdin kumoon. Vastaan otin oikeaoppisesti tietenkin polvella ja kädellä. Lopputuloksena polvi on ruvella ja yrittää vähän turpoilla. Ei se kotiin kävellessä juurikaan kipeältä tuntunut ensimmäisten askeleiden jälkeen, mutta kotosalla rupesi vähän oireilemaan. Kovasti nyt toivon, että suuttui vaan tärskystä ja tointuu tuosta pikaisesti.